Terve äänenmuodostus lapsikuorossa

Ohjaan työssäni 6-12 vuotiaita lapsikuorolaisia, sitä kautta olen kiinnostunut lasten äänenmuodostuksesta. Kuinka voisin ohjata lapsia terveeseen, kokonaisvaltaiseen äänenkäyttöön? Tarkastelen lasten äänen kehitystä pienestä vauvasta murrosikään. Miten ääni syntyy kehossa ja kuinka sitä käytetään laulaessa? Vuorovaikutustaidot, omat ääniesimerkit ja laulutavat vaikuttavat lasten äänen kehitykseen. Lapsia tulee ohjata laulamisen maailmaan mielikuvia ja mielikuvitusta käyttäen, leikkien, laulaen ja liikkuen.

RAUTION LAPSIKUORO

Lapsen lauluäänen kehitys

Pienen lapsen musiikillisessa kehityksessä on kolme vaihetta, spontaanin laulun vaihe, jäljittelyvaihe, tonaalisuuden omaksumisen vaihe.  Spontaanilla laulamisella tarkoitetaan lapsen oma-aloitteisesti tuottamaa laulua 1–1,5 vuoden iästä lähtien. Laulut ovat aluksi sanattomia ja luonteeltaan hyräilyjä, ilman tavuja. Vähitellen tavut lisääntyvät lauluihin ja lapsi käyttää oppimiaan sanoja lauluissa. Melodiat ovat yksinkertaisia, intervalli alueet suppeita, yleensä laskevia, eikä säveljärjestelmää ole kuultavissa. 2,5–3 vuoden iässä lapsi jäljittelee kuulemiaan lauluja spontaanisti ja tuottaa pidempiä pätkiä opitusta laulusta. Melodia, rytmi ja sanat ovat vapaamuotoisia yhdistelmiä. (Ahonen 2002, 49 – 63.)

Laulun sävelpuhtaus paranee ja tonaaliset horjahdukset laulun säkeiden välillä vähenevät. Tämä tonaalisuuden omaksumisen kehitysvaihe ajoittuu suunnilleen esikoulu ja alakoulu vaiheeseen. Tonaalisuudella tarkoitetaan sävelten ja sointujen välistä suhdejärjestelmää. Tonaalisuuden hallinta alkaa näkymään kouluikäisellä lapsella siinä, että hän pyrkii päättämään laulun perussäveleen, eli toonikaan.  Lapsen laulamista arvioidaan yleensä sävelpuhtauden perusteella, sekä sen perusteella, kuinka hyvin hän pysyy sävellajissa. (Ahonen 2002, 49 – 63.) Lasten ikä ja laulamisen sävelpuhtaus kulkevat käsi kädessä. Seitsemänvuotiaista lapsista 35 prosenttia laulaa epäpuhtaasti, kun taas yksitoistavuotiaana sävelpuhtaus on kehittynyt niin, että enää seitsemän prosenttia laulaa epäpuhtaasti. (Multasuo 2008, 5.)

Multasuon tutkielmassa Ahonen (2004) on todennut lasten lauluäänialan kehittyvän ikävuosien myötä. Kolmivuotiaan ääniala on noin kvintti, nelivuotiaalla noin pieni seksti, viisivuotiaalla noin suuri seksti. Kuusi ja seitsemänvuotias lapsi voi laulaa jo oktaavin. Lapsen vanhetessa ääniala laajenee vuodessa noin sävelaskeleen. (Multasuo 2008, 7.) Lauluäänen kehityksessä on huomattavaa erot saman ikäisten lasten välillä, tähän vaikuttavat musiikin merkitys perheissä. Kuinka paljon kotona soitetaan, lauletaan ja kuunnellaan musiikkia.

Sävelpuhtaudessa on selviä eroja verrattaessa esikouluikäisiä lapsia kouluikäisiin lapsiin. Olen harjoituttanut lapsia erilaisilla glissando harjoituksilla (vuoristorataharjoitus), joilla etsimme ns. yhteistä säveltä. Kuorossa olen havainnut ääniharjoituksia tehdessämme, että eskarilaisella ääniharjoitukset tulisi olla yksinkertaisia noin kvintin alueella liikkuvia, jotta eskarilainen pystyy hahmottamaan harjoituksen, sekä pysyy sävelpuhtaudessa. Tämän lisäksi harjoitellemme uusia lauluja käyttäen apuna kaikulaulua, lapsi toistaa perässä saman melodian minkä johtaja hänelle antaa. Tällä tavalla pienimmätkin lapset oppivat uusia lauluja nopeastikin. Kaikulaulu on tehokasta, koska lukeminen on osalle kuorossa olevalle lapselle haastavaa. Kaikulaulun avulla voi myös opettaa lapsille sanojen painoja, fraseerausta sekä musiikillista ilmaisua. Käytettäessä kaikulaulua, johtajan täytyy olla tarkka esimerkeissään, jotta ei johdata lasta harhaan.

Miten ääni syntyy kehossa ja kuinka sitä käytetään laulaessa?

Lasten ääntä verrataan yleensä naisääneen, kuitenkin lasten äänialueet liikkuvat kvartin korkeammalla. Lasten äänet ovat kapeampia ja heleämpiä. Tämä johtuu siitä, että lasten rintaresonanssi ja rintaääni eivät ole vielä kehittyneet samalla tavalla kuin aikuisella. Ääniharjoituksissa täytyy ottaa huomioon lasten äänen kehitys, luonnollinen terve äänenkäyttö niin puheessa kuin laulamisessa on hyvä lähtökohta opettamiseen. (Koistinen 2003, 95.) Laulaminen on jatkettua puhetta joten terve puheääni ja luonnollinen äänenkäyttö ovat hyvä perusta laulamiselle. Lasten äänen kehitys tapahtuu koko kehossa, ei pelkästään äänihuulissa. (Multasuo 2008, 13.)

Laulaessa äänen tulisi soida vapaasti, vapaata soivaa ääntä on kuvattu seuraavin termein; kantava, laaja, pyöreä, täyteläinen ja soiva. Terveen, hyvän ja vapaan äänen edellytyksenä on käyttää koko instrumenttia ja oppia tuntemaan se sisältä käsin.(Koistinen 2003, 13.) Eerolan mukaan terve ääni on soinniltaan ilmaisurikasta, siinä voi kuulla heleän ja tumman soinnin. Terve ääni ei aiheuta rasitusoireita, kuten käheytymistä, äänen painumista taikka kiristystä (Eerola 2008). Vapaan soinnin perustana ovat jännityksestä vapaat lihakset ja tasapainoinen ryhti, joka luo edellytykset terveelle äänentuotolle. Yleensä pieni lapsi hallitsee kehonsa täydellisesti, hänellä on hyvä ryhti, samalla hyvä tasapaino ja rentous. (Koistinen 2003, 13.)

Laulajan asennon tulisi olla joustava ja vapaa liikkumaan. Laulajan asento rakennetaan jalkapohjista päälakeen, toisella nimellä juurista latvaan. Juuret maassa tarkoittaa jalkapohjia, joiden tulisi olla leveästi alustassaan. Polvien pitää joustaa, kehon tukisilta eli lantio muodostaa maljan, jonka kautta aistimme keskivartalon lihakset. Se antaa tuen keski- ja ylävartalolle.  Lihastasapaino pitää lauluasennon hallinnassa ja selkäranka antaa laulamiseen tarvittavan tuen. Kun lauluasento on oikea, tuntuu selkäranka pitkänä ja kehon keskilinja pysyy suorassa. Rintakehän tulisi olla avara ja hieman koholla ja hartioiden rentoina. Pää on suorassa, kaula ja niska täytyy tuntea pitkänä ja vapaana. Kasvolihasten täytyisi pysyä rentoina laulettaessa, jotta ylimääräisiltä jännitystiloilta vältyttäisiin.(Koistinen 2003, 18 – 25.)

Mielikuvaoppiminen ja kuoroharjoitukset

Mielikuvitus on oppimisen valtaväylä ja mielikuvia käytettäessä oppiminen on kokonaisvaltaisempaa. Mielikuvaoppimisessa on kolme vaihetta, hyvä tila; oppimisympäristön ilmapiiri, avoin ja rento ilmapiiri oppijan mielessä. Se auttaa oppijaa havainto ja muisti-impulssien kokoamisessa. Toinen vaihe mielikuvaoppimisessa on vapaa kuvittelu, jolloin pystyy mielessään vaeltamaan minne vain. Mielikuva voi olla visuaalinen, auditiivinen taikka kinesteettinen, useimmilla ihmisillä ensisijainen mielikuva on näköhahmoon perustuva. Kolmannessa vaiheessa käsitellään mielikuvia oman elämyksen, kokemuksen ja ymmärryksen kautta, näin mielikuvat kiteytyvät muistiin, ajatteluun ja toimintaan.(Isola 2009, 6 – 8.)

Kuoroharjoitukset on järkevä aloittaa liikkeellä ja leikillä, kuten kaiku-vastaus lauluilla, rytmiharjoituksilla, piirileikein, niissä yhdistyvät rytmi, liike ja ääni. Tällä tavalla lapsen keho aktivoituu, hän oppii aistimaan äänensä kehossa ja huomaa kehon merkityksen äänen tuottamisessa.(Koistinen 2003, 93.) Äänentuoton kannalta kehon rentous on tärkeää, lihaksiston rentouttaminen ja erilaiset harjoitukset ovat luonnollisen, vapaan äänenkäytön perusta. Laulamisessa tärkeää on rentouttaa artikulaatioelinten toimintaa, jotta laulun sanoista saa selvää. Kuoronjohtajan täytyy löytää oikeita harjoituksia lapsille, jotta lapsi tuntee olonsa vapautuneeksi ja miellyttäväksi.(Multasuo 2008, 13 – 14.)

Hengitysharjoituksia voi lapsille ohjata erilaisien leikkien avulla. Koistisen mukaan lapsia tulee ohjata pitkäjänteisesti oikeaan hengitykseen sekä heille tulee kertoa mitä hengityksessä tapahtuu kun hengitetään sisään ja ulos. Samalla tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät lapset ylikorosta hengitystään esimerkiksi nostamalla olkapäitä ja vetämällä äänekkäästi ilmaa sisään.(Koistinen 2003, 94.) Kuorolaulun ja yksinlaulun tavoitteena on saada ilmoille ilmaisurikas ääni. Mitä vähemmän laulaja yrittää tehdä ääntä, sitä vapaammin se soi. Laulamisessa äänenmuodostus ja ilmaisu kulkevat käsikkäin. Tasapainoinen ääni auttaa ilmaisemaan tekstiä ja sen tunnetiloja paremmin. Laulajan täytyy tuntea ilmaisu koko kehossaan, sydämessään, eikä vain suulla ja päällä.( Eerola 2008.)

Lapsikuorossa harjoittelemme hyvän ryhdin löytämistä ja äänen tuottamista erilaisten ääniharjoitusten, leikkien ja mielikuvien avulla, sekä erilaisilla liikuntaharjoituksilla ja tasapainoleikeillä. Lapsia voi ohjata vapaaseen kokonaisvaltaiseen äänentuottoon, mutta yksinlaulu äänenmuodostusta ohjataan vasta murrosiän ohittaneelle lapselle, koska lasten kehot eivät ole kehittyneet vielä tarpeeksi, kuten rintakehä, keuhkot ja äänihuulet.

Harjoitellessamme lasten kanssa erilaisia ääniharjoituksia ja lauluja olen kiinnittänyt huomiota kokonaisvaltaiseen äänentuottoon. ”Laulaminen on jatkettua puhetta” kuvastaa sitä, mitä lapsilta tulisi laulaessa vaatia. Terve, tuettu puheääni on hyvä perusta laulamiselle.

Kiinnittäessäni huomiota kuorossa edellä mainittuihin asioihin olen huomannut kehitystä, lasten äänialat ovat nousseet ja äänenkäyttöön on tullut lisää volyymia, sävelpuhtaus on parantunut laulamisen myötä. Tutkiessani lähteitä tätä artikkelia varten olen saanut uusia ideoita ja lisää tietoa lasten äänenmuodostuksesta. Nämä tiedot ja taidot ovat auttaneet minua työssäni lapsikuoron ohjaajana.

 Kirjoittaja: Annukka Palola, Centria ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ahonen, Kari 2002. Kuinka esikouluikäiset valloittavat sävelavaruutta? Viitattu 30.1.2014. (viitattu 30.1.2014) /sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/esiopetus/KariA.htm

Eerola, Ritva 2008. Ääni-instrumentin toimintabalanssi. Viitattu 30.1.2014. http://www.provoce.suntuubi.com/

Isola, Laura 2009. Mielikuvien käyttö pianonsoitonopetuksessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajankoulutus. Viitattu 30.1.2014. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19780/jamk_1264059113_2.pdf?sequence=2

Koistinen, Mari 2003. Tunne kehosi- vapauta äänesi. Helsinki: Vammalan Kirjapaino Oy.

Multasuo, Mirja 2008. Lapsikuoronjohtaja : lapsen laulamisen ohjaajana ja kehittäjänä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajankoulutus. Viitattu 30.1.2014.  http://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1237979721-4

 

Jätä kommentti