Musiikki – turhaa tunnehömpöttelyä?

”Tunteet vaan ovat. Ne eivät ole perusteltuja tai perusteettomia – ihminen vaan sattuu kokemaan niitä ja voi yleensä hyvin, mikäli pystyy ilmaisemaan ne.” (Kerola, Kujanpää & Kallio 2013.)

Tunteita on väheksytty jo antiikin ajoista lähtien. Usein tunteita pidetään heppoisena haihatteluna ja niinpä tieteen tekijätkin ovat väheksyneet niiden merkitystä ja sulkeneet niitä ulos tutkimuksen piiristä. (Rantala 2006, 13.) Mutta kuinka tunteet vaikuttavat meihin ja miten meidän musiikkipedagogeina tulisi ottaa ne huomioon?

Tunteiden kokemisella on kuitenkin suuri rooli ihmisen jokapäiväisessä elämässä.  Ne ohjaavat ihmisen toimintaa ja ovat jatkuvasti mukana kaikessa, mitä ihminen tekee. Tunteet tuovat ihmiselle energiaa, mutta tukahdutettuina ne voivat viedä sitä. Ihminen kohtaa päivittäin paljon erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Niitä voi olla vaikeaa tunnistaa, nimetä ja erotella, koska joskus ihminen voi kokea yhtäaikaisesti keskenään ristiriidassa olevia tunteita, kuten rakkautta ja surua. (Kerola, Kujanpää & Kallio 2013.)

Tunteet ovat selviytymistä varten – eivät vain tunnehömpöttelyä varten.  Ne virittävät elimistöä ja ohjaavat toimimaan tilanteet mukaan. Kasvatuksellisissa tilanteissa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja siksi tunteilla on aivan erityinen merkitys kasvatustyössä. (Kerola, Kujanpää & Kallio 2013.)

Tunteet oppimisen välineenä musiikissa

Oppimista motivoivina tekijöinä tunnekokemukset ovat tärkeitä – joidenkin tutkijoiden mukaan jopa siihen pisteeseen asti, että ilman niitä oppimisprosessi ei käynnistyisi lainkaan. Tämä johtuu siitä, että oppijan arvomaailma perustuu henkilökohtaiseen tunnemaailmaan. Oppija arvottaa opittavan asian tunteiden avulla ja suuntaa mielenkiinnon siihen opittavaan asiaan, jonka kokee arvokkaimmaksi. Arvottomia asioita ei kukaan viitsi opiskella. (Rantala 2006, 13–14.)

Musiikillista toimintaa tunnekokemuksien herättäjänä on ryhdytty tutkimaan syvällisemmin vasta viime vuosikymmenillä. Musiikilla on todettu olevan tärkeä vaikutus ihmisen tunne-elämään ja joidenkin tutkijoiden mukaan musiikin aikaansaamat tunnekokemukset ovat jopa tärkein motivaattori musiikilliselle toiminnalle (Persson 2001, 276–277; Saarikallio 2012, 37).

Musiikki – tunteiden tulkki

Miten musiikki herättää tunnekokemuksia? Suvi Saarikallion (2012, 39) mukaan musiikin huomattava vaikutus tunteisiin johtuu siitä, että se vaikuttaa ihmiseen yhtäaikaisesti erityisen monella tavalla. Esimerkkeinä Saarikallio mainitsee Jaakko Erkkilän (1996) määrittelemät musiikin psykologiset vaikutustavat fysiologian, mielikuvien ja kognitiivisten prosessien tasoilla ja Patrik Juslinin ja Daniel Västfjällin (2008) määritelmät, joiden mukaan musiikki vaikuttaa erilaisten mekanismien kautta kuten esimerkiksi refleksien, ehdollistumisen tai muistojen kautta.

Nuorten musiikin kuuntelun syitä tarkastelevissa tutkimuksissa on huomattu erilaisten tunteisiin liittyvien kokemusten merkitys. Nuoret ilmeisesti käyttävät musiikkia tunnesäätelyn keinona esimerkiksi huolien ja murheiden unohtamiseksi, ilmapiirin synnyttämiseksi tai rentoutumiskeinona. Yksilön ei pidä vain osata säädellä tunteita vaan myös tunnistaa, ilmaista ja ymmärtää niiden syitä sekä merkityksiä. Näiden taitojen kehittämiseen musiikki on tehokas apuväline. (Eerola & Saarikallio 2010, 280 – 282.)

Tunteet musiikinopetuksessa

Käytännön instrumenttiopetuksessa ei aina oteta huomioon tunteita käsittelevien tutkimuksien tuottamaa tietoa. Soittotunneilla tunteista ei juuri puhuta – ainakaan määrätietoisesti. Usein kuulee opettajien väheksyvän henkilökohtaisten tunnekokemusten merkitystä olettamalla, että ne kyllä syntyvät itsestään, kun opettajan henkilökohtaiset käsitykset soittotekniikasta, opettajan tulkintaratkaisut tai opettajan mielestä hyödyllinen musiikin teoria on hallussa. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että oppilas ei saa musiikista tai opettaja-oppilassuhteesta positiivisia tunnekokemuksia ja sen vuoksi opiskelumotivaatiotakaan ei herää.

Saarikallio (2012, 38) kirjoittaa, että useiden tutkijoiden mukaan musiikki on perimmäiseltä psykologiselta merkitykseltään sekä henkilökohtaisia elämyksiä että vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa. Musiikki vahvistaa minäkuvaa ja herättää ihmisten sekä ihmisryhmien välille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän takia hyvältä musiikkipedagogilta vaaditaan lähes poikkeuksellista empatiakykyä.

Päivi Jordan-Kilkki ja Lassi Pruuki (2012, 18–27) kirjoittavat dialogisesta työskentelyotteesta opettajan työssä. Heidän mukaansa on tärkeää, että oppilas omaksuisi tasavertaisen ja aktiivisen tiedon etsijän roolin. Opettaja-oppilassuhteessa kenties merkittävintä on oppilaan kokemus osallisuudesta ja joukkoon kuulumisesta.

Kuinka musiikkipedagogi voi ottaa tunteet huomioon?

Ihan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä

Kuinka opettaja voi parantaa Jordan-Kilkin ja Pruukin (2012, 18–27) mainitsemaa dialogia oppitunnilla? Kappaleita ja musiikkia voisi tutkia instrumenttitunnilla yhdessä ja vaihtaa ajatuksia esimerkiksi niiden harmoniasta tai rytmistä. Laulujen lyriikoita pohtiessa oppilaalle tulisi antaa mahdollisuus tehdä tekstistä oma tulkinta. Soittotunnin ilmapiiri tulisi pitää sellaisena, että suoranaisia vääriä ja oikeita vastauksia ei ole vaan opettaja ja oppilas pyrkivät saavuttamaan yhteisen ymmärryksen ja luomaan uusia tapoja ajatella. Kuuntelemalla ja arvostamalla oppilaan näkemyksiä, opettaja luo luottamuksellisen suhteen oppilaaseen, eikä pelkoa pahanlaatuisesta kritiikistä ja arvostelusta ole.

Musiikkipedagogin on tärkeää ymmärtää, että musiikin merkityksellisyys liittyy voimakkaasti oman minuuden kokemiseen. Usein ongelmana tunnilla on, että opettaja yrittää opettaa omaa tulkintaansa käsillä olevasta kappaleesta, jolloin oppilaan omat tunteet voivat jäädä huomiotta. Pahimmillaan opettaja voi musertaa oppilaan itsetunnon tyrmäämällä oppilaan keksimän tulkintaratkaisun.

Oppilas ei myöskään usein saa itse vaikuttaa soitettavan musiikin valintaan vaan opettaja tasosuoritusten kiilto silmissään valitsee kappaleet. Tällainen tasosuoritusten tavoittelu voi aiheuttaa esimerkiksi vakavaa ahdistuneisuutta tai muita negatiivisia tunteita (Steptoe 2001, 291–304). Onnistumisen paineet voivat estää musiikillista toimintaa tuottamasta positiivisia tunnekokemuksia.

Erityisen omituista soitonopetuksessa on, että tunnit ovat usein yksityistunteja ja kappaleet ovat sooloteoksia. Tässä kuitenkin on iso riski, että musiikin psykologisista merkityksistä vuorovaikutuksellisuus jää huomiotta. Yhteismusisointi innostaa oppilaita kommunikoimaan taiteen keinoin. Ryhmässä opiskeleminen taas valmentaa oppilaita työskentelemään erilaisten ihmisten parissa ja kannustaa löytämään uusia, yhteisiä tapoja ajatella.  Esimerkiksi konsertteihin voitaisiin yrittää keksiä yhteinen teema, joka yhdistäisi toisistaan irrallaan olevia sooloteoksia ja näin esiintyjät päätyvät tekemään yhteistä projektia.

Usein käy niin, että sävellettyjä kappaleita soitettaessa ei varsinaisesti pohdita muuta kuin mitä nuottipaperissa näkyy ja miten nuotit voitaisiin toteuttaa soittimella. Kuitenkin sävelletyllä musiikilla on jokin säveltäjälle henkilökohtainen tarkoitus. Tunneilla pitäisikin muistaa pohtia säveltäjän henkilökohtaisen musisoinnin motiiveja – pohtia minkälaisessa vuorovaikutuksessa säveltäjä haluaa olla meihin. Kaikki musiikki on tehty tiettynä aikana, tietyssä sosiokulttuurisessa miljöössä, tiettyjen aatteiden alaisuudessa, ehkä tiettyyn tilanteeseen, tietyillä sävellystekniikoilla, ja niin edelleen. Näiden taustojen tutkiminen auttaa ymmärtämään säveltäjää henkilönä ja siten voi löytyä lisäarvoa sävellyksen esittämisen oppimiselle.

Tunnelukkojen ylittäminen

Jos oppilas on usein hyvin henkilökohtaisista tunteista puhuttaessa lukossa niin, että normaali keskustelukin tuntuu vaikealta, voi oppilaalle antaa muita mahdollisuuksia tuoda näkemyksiään esille. Soittotunnilla voitaisiin vaikkapa käsillä olevan musiikin soidessa taustalla piirtää nuottiin värejä, jotka kuvastavat sen hetkistä tunnetilaa kappaleessa. Opettaja voi myös piirtää oman versionsa. Värivalinnoista ja niiden eroavaisuuksista opettajan ja oppilaan välillä voitaisiin yrittää puhua jollain tapaa, mutta myös puhumattomuus käy; Lopputuloksena oppilas kuitenkin pohtii omia ajatuksiaan kappaleesta.

Lauluissa on teksti, jonka käyttäminen tunteiden käsittelemisessä on erittäin tehokasta, jopa välttämätöntä. Olisiko lyriikattomien kappaleiden opiskelussa hyvä ratkaisu esimerkiksi keksiä kappaleisiin jokin koko kappaletta kuvaava tarina tai tiettyjä melodiateemoja tai harmoniarytmejä kuvaavia adjektiiveja, esimerkiksi ”haikea”, ”vekkuli” tai ”sininen”?

”Konstit ovat monet!” sanoi musiikinopettaja, kun soittotuntia suunnitteli. Mikä olisi sinun konstisi, hyvä opettajakollega, oppilaan tunteiden herättelemiseen ja esille tuomiseen?

Kirjoittajat: Essi Asikainen, Jenny Haapalainen ja Tommi Tuikka 2014, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Eerola, T. & Saarikallio, S. 2010. Musiikki ja tunteet. Teoksessa Musiikkipsykologia. Toim. J. Louhivuori & S. Saarikallio. Jyväskylä: WS Bookwell Oy.

Jordan-Kilkki, P. & Pruuki, L. 2012. Miten tehdä tilaa kohtaamiselle? – Dialoginen työskentelyote opettajan työssäx. Teoksessa Musiikkipedagogin käsikirja. Toim. Jordan-Kilkki, P. Kauppinen, E. & Korolainen-Viitasalo, E. Opetushallitus.

Kerola, K. Kujanpää, S. & Kallio, A. 2013. Tunteesta tunteeseen – Ohjaajan opas. Opetushallitus 13.6.2013. Viitattu 4.3.2014 http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunteet_mita_ne_ovat#3

Persson, R. 2001. Teoksessa Music and Emotion: Theory and Research. Toim. P. Juslin, & J. Sloboda. Oxford : Oxford University Press.

Rantala, T. 2006. Oppimisen iloa etsimässä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Saarikallio, S. 2012. Musiikki on kokemuslaji. Teoksessa Musiikkipedagogin käsikirja. Toim. Jordan-Kilkki, P. Kauppinen, E. & Korolainen-Viitasalo, E. Opetushallitus.

Steptoe, A. 2001. Teoksessa Music and Emotion: Theory and Research. Toim. P. Juslin, & J. Sloboda. Oxford : Oxford University Press.