KORVAT HÖRÖLLE JA MUSISOIMAAN! – Musiikkia korvakuulolta

Tässä artikkelissa pohdimme kuunteluun pohjaavia musiikin opetusmetodeja, ja kuinka niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi aikuisopetuksessa. Monen kohdalla musiikin opiskelu on sitä, että tuijotetaan nuotteja heti musiikkiharrastuksen alettua. Unohdetaanko kuitenkin usein se, että musiikkia tulisi kuunnella? Musiikkipedagogin Käsikirjaa lainaten: ”Kuulo on aistien hierarkiassa näköaistia heikompi, minkä vuoksi nuotteja lukiessa kuuntelu jää helposti toissijaiseksi.” (Jordan-Kilkki, Kauppinen, Viitasalo-Korolainen 2013, artikkeli: Teppo Salakka)

Kuuntele!

Sanotaan, että on ensin opittava puhumaan, ennen kuin voi oppia lukemaan. Siksipä kuuntelu onkin mielestämme musiikin tekemisessä ensisijaisen tärkeää, mutta se unohdetaan musiikinopetuksessa helposti. Kuunnellessa tunteet ja mielikuvat pääsevät valloilleen, ja sen avulla moni voi käsitellä asioita omasta tunne-elämästään. Kun keskitymme kuuntelemaan musisointia, kuulemme asioita paljon kokonaisvaltaisemmin, kuten fraseeraus, sointi, dynamiikka, soittajan sen hetkiset tunteet, musiikin genre ja tyyli. Pelkästään nuottikuvaa tuijottamalla näitä asioita ei välttämättä huomioida.

Musiikkia opitaan kuuntelemalla varsinkin varhaislapsuudessa. Lapsi ottaa mallia, ja toistaa asioita kuulemansa perusteella hyvin luontevasti. Tähän tietoon perustuu muun muassa Suzuki-metodi, sekä varhaismusiikkikasvatuksessa käytetyt pedagogiset keinot. Löytyisikö esimerkiksi tutkimastamme Suzuki-metodista keinoja opettaa musiikkia aikuisharrastajalle ilman nuotteja?

Matki!

Suzuki-metodi on nuotittoman soitonopiskelun menetelmä, jonka Shin’ichi Suzuki, japanilainen viulun soiton opettaja, suunnitteli alun perin viulun soiton opiskeluun. Siitä on myöhemmin kehitetty menetelmät myös sellolle, pianolle, huilulle, laululle ja kitaralle. Aloitusikä Suzuki-opetukselle on tavallisesti 3-5 vuotta. (Suzuki-menetelmä 2013.)

Suzuki on niin sanottu äidinkielimetodi: ensin opitaan puhumaan, sitten vasta lukemaan. Soittaminen opitaan matkimalla ja leikin kautta. Keskeistä oppimisen kannalta on jatkuva kuuntelu ja harjoitteleminen, sekä vanhan opitun asian kertaaminen. Haastattelemamme kuopiolainen Suzuki-viuluopettaja Kati Hilander (Hilander 2014) toteaa: ”Kaikki opittu pidetään mielessä kertaamalla jatkuvasti jo opittua. Siitä syntyy taito!”

Soittoharrastuksen alussa lapsen vanhemmalle opetetaan soittimen perusteet, löytämään esimerkiksi viululla oikean soittoasennon ja oppimaan oikeanlaisen jousen käytön. Aikuisella on lapsen harjoittelun alkuvaiheessa suuri vastuu, sillä hän toimii lapselleen kotiopettajana. ”Tavoitteet musiikinopiskelulle luodaan kunkin vanhemman kanssa vanhempainkoulutusjaksolla ja sitoutetaan vanhempi 110 prosenttisesti kotiharjoitteluun ja harjoittelun toteutumiseen” Hilander huomauttaa.

Mielestämme opettajalla on hyvin suuri rooli olla oppilaidensa esikuvana, niin musiikillisesti kuin konserttikäyttäytymisen opettelussa. Yhteissoittoa ja esiintymiskokemusta korostetaan siis heti alusta alkaen, kun lapsi on oppinut esimerkiksi pitämään viulua olalla omin avuin. Kanssasoittajien kuunteleminen tukee omaa oppimista ja opettaa kuulemaan mm. sointia tai fraseerausta. Tämä onkin Suzuki-opetuksessa erittäin positiivinen piirre, kun jo nuorena saa osallistua toimintaan, jota moni muu pääsee tekemään vasta ”sitten joskus isompana.” (Suzuki 2000.)

Suzukin (Suzuki-menetelmä 2013) mukaan jokaisen lapsi on lahjakas ja musikaalinen. Ainoastaan ympäristötekijät vaikuttavat lahjakkuuden kehittymiseen. Tätä ajatusta voisi soveltaa ihan jokaiseen oppijaan, lapsiin tai aikuisiin. Hilander täsmentää, että kaiken opetuksen perusta on jokaisen oppijan itsensä mukaan räätälöity opetus. (Hilander 2014) Jokainen oppilas on yksilönä arvokas ja jokaisen erilaisuutta tulisi tukea. Oppiminen ei tapahdu kaikille samalla tavoin, joten tulisi aina huomioida onko oppilas esimerkiksi auditiivinen vai kinesteettinen oppija. Toisaalta, vaikka kuuntelu onkin hyvin tärkeää musiikin opiskelussa, niin silti kaikki eivät opi parhaiten sillä tavoin.

Leiki!

Musiikkileikkikoulun päätavoitteena on kuuntelutaidon kehittäminen sekä kuuloaistin herkistäminen. Musiikkileikkikoulussa oppimisen voi aloittaa jo sylivauvana, jolloin pääpainona on vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tukeminen, sekä heidän yhteisen musiikkisuhteen luominen. Musiikkileikkikoulussa ollaan vanhemman kanssa noin 2-3-vuotiaiksi asti, jonka jälkeen lapsi pärjää ilman oman vanhemman läsnäoloa.

Oppimista musiikkileikkikoulussa tapahtuu leikin ja liikkeen, tanssin ja soiton, sekä laulun ja rytmin kautta. Kaikki tämä oppiminen tapahtuu kuuntelemalla ja matkimalla. Tavoitteena on kehittää lapsen musikaalisuutta, motoriikkaa, kehontuntemusta ja sosiaalisia taitoja, sekä tukea kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä. (Musiikkileikkikoulu 2014.)

Kokemuksemme mukaan musiikkia voi oppia tehokkaasti ja määrätietoisesti jo lapsena, sillä leikkihän on lapsen työtä. Suomen kielessä kuitenkin ”leikki” ja ”soitto” on määritelty erikseen. Muissa kielissä (esim. saksa tai englanti) soittaminen, leikkiminen ja harrastaminen tarkoittavat kaikki samaa asiaa (spielen, play). Lapsen luontainen mielikuvitus ja kiinnostus musiikkia kohtaan tulevat ilmi leikkiessä, sillä he kuulevat jopa kaikkein hienojakoisimmatkin asiat musiikista, kuten dynamiikan. Esimerkiksi pianissimo kuvastaa hiipimistä, fortissimo taas uhkaa! Samoja mielikuvia käytetään jatkuvasti soitonopetuksessa lapsesta aikuiseksi.

Lapsen leikkihetki on spontaani, joka on pelkkää vapaata ajatusten virtaa. Se tapahtuu ainutkertaisena siinä hetkessä. Myös aikuinen voi olla impulsiivinen musisoidessaan tai improvisoidessaan. Välittömin ja autenttisin improvisaatio tapahtuu tunteiden ja kuuntelun varassa. Voisi siis sanoa, että improvisointi on aikuiselle musisoinnin leikkikenttä.

Musisoi!

Vaikka musiikinopetus nykyään painottuukin varhaisiälle, ns. herkkyyskaudelle, myös aikuisten kiinnostus musiikkia kohtaan on hyvin huomattavaa. Ihmisillä on halua ja mahdollisuuksia sivistää itseään myös aikuisena. Kansalaisopistojen kurssitarjonnasta päätellen harrastajia löytyy, niin soiton- kuin myös laulunopiskeluun. Aikuisten kynnys opiskella musiikkia on suuri, sillä suurten ikäpolvien lapsuudessa laulutunti on jättänyt monille mielikuvan siitä, ettei musiikkia voi harrastaa, jos ei ole aloittanut opintoja lapsuudessa tai osannut opettajan mielestä laulaa lainkaan.

Musiikintohtori ja laulunopettaja Ava Numminen-Päiväläinen (Numminen 2013) on kehittänyt laulukoulun nimeltä LauluAvain. Sen näkemys on, että laulamaan voi oppia kuka vain, riippumatta iästä tai lähtökohdista. Menetelmä kannustaa laulamaan, vaikka sävelkorkeuksien hahmottaminen olisikin hankalaa, eikä itse kuule laulaako väärin tai oikein. Tämä opetusmetodi ei pohjaa ainoastaan nuotittomaan opetukseen, vaan se huomioi myös ne oppijat, jotka ovat halukkaita opiskelemaan nuotinlukua. Aikuisiällä oppija ei välttämättä saavuta kaikkia optimaalisia ammattimuusikolta vaadittavia taitoja, kuten sointi tai puhtaus. Kuitenkin aikuisella tulee olla mahdollisuus nauttia musisoimisesta ja tekemisen ilosta.

Nuotitta voi oppia monipuolisesti asioita musiikista. Edellytyksenä ei enää ole, että on selkeästi musikaalinen, ja että omaa puhtaan sävelkorvan, rytmitajun sekä laulutaidon. Musiikin ilo on tasapuolisesti kaikkien saavutettavissa, jos on motivoitunut kehittämään itseään.

Kirjoittajat: Aino-Reeta Hyvönen, Laura Känninen 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Hilander, K. 2014. Suzuki-viuluopettaja, Kuopion konservatorio. Haastattelu 4.2.2014.

Jordan-Kilkki, P., Kauppinen, E., Viitasalo-Korolainen, E. 2013, Musiikkipedagogin Käsikirja, Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Musiikkileikkikoulu. Kuopion konservatorio. Viitattu 19.11.2013, http://www.kuopionkonservatorio.fi/musiikkileikkikoulu

Numminen, A. 2013. LauluAvain-Key To Song. Ava Numminen & LauluAvain-opettajat.

LauluAvain. Viitattu 5.2.2014. http://www.lauluavain.fi/

Suzuki-menetelmä. Suomen Suzuki-yhdistys r.y. Viitattu 19.11.2013.http://suomensuzukiyhdistys.net/index.php?menu0_pos=Suzuki-menetelm%E4%20&item=235

Suzuki, S. 2000. Rakkaudella kasvatettu – Johdatus luonnolliseen oppimiseen musiikkikasvatuksesta, suomentanut Sari Helkala-Koivisto, Tampere: Vihreälinja Oy.

 

 

1 kommentti

  1. Mielenkiintoinen artikkeli, joka toi hyvin esiin sen, miten nuottiin keskittyminen voi rajoittaa kuulemista ja kuinka korvakuulolta soittaminen ja oppiminen voi auttaa hyvin kokonaisvaltaisesti keskittymään musiikin erilaisiin vivahteisiin. Toisaalta artikkelissa tuotiin hyvin esiin myös se, miten ihmiset ovat kuitenkin erilaisia oppijoita, ja toiset oppivat paremmin näköaistin kautta. Improvisoinnin näkeminen luovuutena ja ”leikkimisenä” on mielestäni myös hedelmällinen lähestymistapa aiheeseen.

Jätä kommentti