Iloa yhteismusisoinnista
Yhteismusisointi on käsitteenä laaja musiikin osaamisalue, joka sisältää useiden eri taitojen omaamista ja käyttämistä. Usein yhdessä soittamiseen liittyy erilaisia tuntemuksia sekä tunteita ja myös emotionaalisia kokemuksia. Olemme itse kokeneet jousisoittajina yhteismusisoinnin tärkeyden ja saaneet kokea sen myötä yhdessä tekemisen iloa. Artikkelissa keskitymmekin yhteismusisoinnin positiivisiin vaikutuksiin sekä painotamme iloa, jota soittajat voivat yhdessä tekemisestä saada. Yhteismusisoinnin on havaittu kehittävän musiikkioppilaiden erilaisia taitoja monipuolisesti ja yhteismusisoinnilla voi olla jopa vahva terapeuttinen merkitys.
Yhdessä tekemisen tärkeys
Jokaiselle ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa ryhmään ja saada osallistua ryhmän toimintaan. Suni (2006, 5) mainitsee pro gradu -tutkielmassaan siitä, kuinka instrumentin soitto on pitkälti yksinäistä puurtamista. Instrumenttiopinnot sisältävät omatoimista työskentelyä, itsekseen harjoittelua sekä soittotunneilla opettajan kanssa työskentelyä. Koska nämä työskentelymuodot ovat pitkälti yksinäistä tekemistä, voi motivaation ylläpitäminen olla haasteellista. Tuohinon (2009, 80) mukaan olisikin tärkeää, että yhteissoittoa hyödynnettäisiin heti, kun instrumentinsoiton alkeet, soittoasennot ja äänenotto instrumentista on opittu. Pidämme itsekin tärkeänä yhteismusisoinnin aloittamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Omissa soitto-opinnoissa varhaiset Suzuki-ryhmäkokemukset sekä orkesterissa oman tason ylittävien kappaleiden soittaminen on ollut hyvin kehittävää ja motivoivaa. Myös yhteismusisointiryhmiä opettaessa olemme huomanneet, kuinka jo vasta-alkajillakin on tärkeä rooli soittoryhmissä. He pystyvät tuomaan sen hetkisen osaamisensa osaksi yhteismusisointiryhmän kokonaisuutta.
Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (2002) mainitaan, kuinka instrumenttiopetus ja yhteismusisointi muodostavat toinen toistaan täydentävän kokonaisuuden. Opetussuunnitelmassa painotetaan, kuinka yhteissoitto on iloa luova ja opiskelumotivaatiota vahvistava tekijä. Yhteissoittoryhmissä pyritään kehittämään oppilaiden sosiaalisia taitoja sekä ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Yhteissoittoryhmissä toimiessaan ja soittaessaan oppilaat oppivat tärkeitä soittotaitoja, kuten soittotekniikan, kuuntelutaidon sekä nuotinlukutaidon kehittymistä sekä he oppivat myös tärkeitä esiintymiseen ja sosiaalisuuteen liittyviä taitoja. Hyppönen (2009) ja Suni (2006) painottavat sitä, kuinka ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Yhteismusisointiryhmistä oppilaat voivat löytää saman kiinnostuksen kohteen omaavia ystäviä, jotka ovat merkittäviä motivaation ylläpitämisen kannalta.
Taitojen kehittyminen
Yhteismusisointi kehittää oppilaiden erilaisia taitoja monipuolisesti sekä laajasti. Yhdessä soittaminen kehittää soittajien kuuntelutaitoa ja harmoniatajua sekä musiikillista hahmottamista, kun kappaleet ovat moniäänisiä ja harmoniat useampi kerroksisia kuin esimerkiksi yksin tai pianon säestyksellä soitettavissa kappaleissa. Oma soitto-osuus eli stemma voi tuntua yksin soitettuna irralliselta ja jokseenkin tylsältä ja se voi olla myös vaikea hahmottaa, mutta kun kuulee toisten soittajien stemmat ja kappaleen kokonaisuudessaan huomaa, että omalla stemmalla on tärkeä rooli teoksessa, ja se voi olla palkitsevaa soittajille. Soitto kuulostaa mielenkiintoiselta ja hienolta ja harmonioiden kuuleminen ruokkii soittajien mielenkiintoa ja tuo iloa musiikin luomiseen.
Yhteismusisointi kehittää musiikillista kommunikointitaitoa. Muita soittajia tulee kuunnella ja seurata sekä kyetä kommunikoimaan heidän kanssaan musiikillisesti, mikä on yksi tärkeimpiä taitoja musisoidessa. Sunin (2006, 12) mukaan yhteissoittoryhmissä opitaan myös paljon erilaisia asioita seuraamalla, tarkkailemalla sekä kuuntelemalla muita. Kun toiselle oppilaalle annetaan ohjeita ja neuvoja, voi jokainen oppilas ottaa opeista vinkkejä myös omaan soittamiseen ja harjoitteluun. Tämän olemme huomanneet myös omissa yhteismusisointiopinnoissamme. Yhteissoittoryhmissä jokainen oppilas saa välillä henkilökohtaisia ohjeita opettajalta, ja esimerkiksi toiselle oppilaalle annettu ohje tai opetus voi olla hyvinkin käytännöllinen jokaiselle soittajalle heidän omissa instrumenttiopinnoissaan. Myös kuuntelemalla toisten soittoa löytää omaankin soittamiseen uusia ideoita ja keksii keinoja kuinka esimerkiksi tulkita. Ryhmässä soittaessa jäljitellään useasti toisten soittajien fraseerausta tai karaktääriä, joten ryhmässä oppii paljon seuraamalla ja jopa matkimalla toisten soittoa..
Useasti yhteismusisointiryhmät ovat heterogeenisiä, eli ryhmässä on eritasoisia oppijoita. Sunin mukaan (2006, 11) opeteltavia asioita käsitellään useammasta eri näkökulmasta ja näin oppilaat voivat saada erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia oppimisessaan. Myös ryhmän sisäiset tasoerot edistävät soittajien oppimista, kun pidemmällä olevista soittajista otetaan ja saadaan mallia. Tämän olemme huomanneet varsinkin omissa soitto-opinnoissamme. Jo pidemmällä olevat soittajat ovat toimineet omina esikuvina ja heidän soittotaitojaan on ihailtu ja heidän kaltaisiksi soittajiksi on haluttu tulla.
Heterogeenisissä ryhmissä soittajana toimiminen on myös kehittänyt omia yhteissoitto-opettamisen taitoja, kun asioita on käsitelty useasta näkökulmasta ja erilaisia ongelmanratkaisukeinoja on joutunut pohtimaan. Lähes aina soitettava ohjelmisto on jollekin ryhmäläiselle liian vaikea ja tällöin hän joutuu keikkumaan omien kykyjensä ylärajoilla. Hän voi joutua harjoittelemaan enemmän kuin jotkut toiset, mutta hän myös oppii tilanteesta paljon.
Hetkellisesti yhteissoitto voi tuntua työläältä ja tuskalliselta, mutta opittuaan paljon uusia asioita ja kuultuaan hienoa yhteissoitantaa se jo itsessään palkitsee ja tuo suunnatonta iloa. Yhdessä soittaessa oppii myös hyppäämän omien virheidensä ylitse. Virheitä sattuu kaikille, mutta muusikolle on tärkeää oppia nollaamaan tilanne välittömästi ja jatkamaan soittoa mahdollisimman pian. On myös tärkeää oppia improvisoimaan pieni pätkä, kunnes taas löytää kappaleesta sen kohdan, missä ollaan menossa. Yhdessä soittaessa virheen sattuessa ei voi vain palata taas teoksen alkuun ja toivoa parempaa onnistumista tällä kertaa. Muiden ryhmäläisten jatkaessa soittoaan on itsekin virheen tullen jatkettava soittamista eteenpäin ja hypättävä kyytiin siellä, missä pääsee.
Myös nuotinlukutaidon ja rytmiikan on havaittu kehittyvän ryhmässä soittaessa. Kappaleita opetellaan useita viikkoja ja usein ryhmällä on alusta asti selkeä tavoite ja suunta. Tavoitteena usein onkin esiintyminen, mikä jo itsessään motivoi. Kappaleet tulee harjoiteltua hyvin, kun tietää, että pian tulee esiintyminen. Yhteissoitto kehittää oppilaiden kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä kasvattaa heidän omia työskentelytaitojaan, sillä jokainen soittaja on vastuussa omasta soitto-osuudestaan ja velvollinen tekemään pitkäjänteistä työtä ryhmän aikataulun mukaisesti.
Ryhmässä siis opitaan oma-aloitteisuutta ja näin ollen oppilaat oppivat ottamaan vastuuta soitonopiskelustaan, kun soittajien tulee edetä tehtävissään ja kappaleissaan ryhmän vaatimusten mukaisesti, eikä voi edetä vain itselleen mukavaan tahtiin. Suni (2006, 14) viittaa pro gradu -tutkielmassaan Nelsonin (1987) julkaisuun, jossa käsitellään sitä, kuinka soitto-oppilaat jaksavat harjoitella itsekseen huomattavasti lyhyemmän ajan kuin yhdessä soittaessa. Olemme huomannet tämän myös omissa soitto-opinnoissamme. Yksin harjoitellessa on helpompi antaa periksi ja luovuttaa vaikealta tuntuvassa kohdassa, kun taas ryhmässä vaikeita paikkoja harjoitellaan yhdessä ja niiden harjoitteluun voi löytyä itsellekin uusia näkökulmia ja tapoja. Sama asia on tullut myös vastaan pienimpien oppilaiden kanssa. Kotona he jaksavat harjoitella joitakin minuutteja, mutta yhteissoittoryhmissä he saattavat jaksaa keskittyä parhaillaan useammankin tunnin.
Yhteismusisointiryhmissä opitaan tärkeitä esiintymistaitoja, sillä soittaminen tapahtuu toisten edessä ja seuratessa (Suni 2006, 14). Esiintymispelosta kärsivä oppilas voi saada helpotusta esiintymisjännitykseensä ja kokea esiintymisen turvallisena, kun hän pääsee lavalle esiintymään yhdessä soittokavereidensa kanssa (Tikka 2005, 84). Yleensä yhteiset esiintymiskokemukset ja mahdolliset esiintymismatkat ovat tärkeitä. On hauskaa puuhata samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa, joista usein on muodostunut hyviä ystäviä. Tämä näkyy myös yleisölle esiintyjien ilona. Olemme itsekin saaneet kokea esiintymisten ja matkojen tuottamaa iloa ja olemme löytäneet tärkeitä ystäviä yhteismusisoinnin parista. Kun yhteismusisointiryhmä on itselleen tuttu ja turvallinen, voi ryhmässä toimiessaan olla helpompi kokeilla omia rajojaan muusikkona, joka tuo vapautuneisuutta musiikilliseen ilmaisuun.
Terapeuttinen merkitys
Yhteissoitto on siis tärkeä soitonopiskelun muoto, jonka positiivisia vaikutuksia on paljon. Penttisen (2010, 5) mukaan yhteissoitto tuo vapautuneisuutta ja iloa ilmaisuun sekä monipuolissuutta soittotekniikkaan. Hänen mukaansa musiikkiin ja soittamiseen liittyy myös terapeuttinen merkitys. Soittamisen kautta oppilaat voivat löytää väylän omien tunteiden ja kokemusten käsittelyyn. Tässä asiassa olemme itsekin samaa mieltä. Musiikki on monesti keino ilmaista omia tunteita, kokemuksia ja tarinoita. Musiikki löytää myös monesti paikkansa tilanteista, joissa sanat eivät enää riitä.
Olemme kokeneet myös yhteissoittoryhmissä toimimisen terapeuttisena. Kun ryhmä on muodostunut ja hyvät suhteet soittokavereihin luotu, on ryhmissä voitu käsitellä erilaisia esimerkiksi yksityiselämään liittyviä asioita ryhmäläisten kesken ja myös niistä asioista on saattanut löytyä ilmaisukeinoja musiikkiin. Terapeuttista merkitystä ja turvallisuuden tunnetta ovat tuoneet ryhmään kuulumisen tunne ja se, kuinka itse on saanut olla osa jotakin suurta kokonaisuutta.
Kokemuksia yhteismusisointiryhmässä toimimisesta
Olemme keränneet omilta oppilailtamme sekä heidän vanhemmiltaan kokemuksia ja tuntemuksia yhteismusisointiryhmässä soittamisesta. Suurin osa kokemuksista on ollut positiivisia ja yhteissoittokokemukset ovat tuoneet paljon iloa ja motivaatiota heidän omiin instrumenttiopintoihinsa. Yhteissoittoryhmän esiintymiset ovat olleet tärkeitä kokemuksia ja etappeja yhteissoitto-opintojen aikana ja moni soittaja on löytänyt ryhmistä itselleen pitkäaikaisia ystäviä. Suni (2006, 7) viittaa pro gradu -tutkielmassaan Korhosen (1985) pro gradu -työhön, jonka mukaan erityisesti vanhemmat ovat pitäneet ryhmätunteja ja esiintymisiä tärkeinä. Tämän olemme huomanneet omien oppilaidenkin vanhemmista. Heitä kiinnostaa yhteissoittoryhmän eteneminen ja kehittyminen sekä vanhemmat ovat lähes aina kuuntelemassa esiintymisiä.
Tikka (2005, 4) kirjoittaa pro gradu -työssään, kuinka hän on kokenut hienoimpia elämyksiä soittaessaan orkesterissa. Hänen mielestään orkesterikappaleet ovat kuulostaneet mahtavammilta kuin omat soittoläksykappaleet. Olemme itsekin kokeneet orkesteri- ja yhteismusisoinnin mielekkäänä ja antoisana. Saman olemme huomanneet omissa oppilaissamme. Oppilaat ovat kommentoineet yhteismusisoinnin olevan mukavaa ja soittamisen kuulostavan hienolta. Monesti esiintymisten jälkeen oppilaat ovat olleet iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka hienolta soitto on kuulostanut ja kuinka he yhdessä ovat odotusten mukaisesti onnistuneet. Itsellämme on ollut ilo saada soittaa useissa erilaisissa yhteissoittoryhmissä. Ne ovat pitäneet motivaation yllä vaikeimpinakin kausina soitonopiskelun aikana ja ne ovat tuoneet suunnattomasti erilaisia kokemuksia, elämyksiä ja aitoa iloa niin soitonopiskeluun kuin myös koko elämään.
Kirjoittajat: Marjaana Oliveira ja Sonja Koistinen, Savonia ammattikorkeakoulu
Lähteet
Hyppönen, M-L. 2009. Kultainen ääni ja kultaiset opit – kokemuksia Jyväskylän musiikkiluokkien kuorosta. Jyväskylän yliopisto, Musiikin laitos, Musiikkikasvatus.
Penttinen, M. 2010. Kappaleet oli niin hienon kuuloisia, että oikeen kylmiä väreitä kulki: yhteissoitto osana 13-16-vuotiaiden jousisoittajien soitonopiskelua. Jyväskylän yliopisto, Musiikin laitos, Musiikkitiede.
Suni, R. 2006. Viulistien yhteissoiton merkitys soitonopetuksessa ja sen vaikutus motivaatioon. Jyväskylän yliopisto, Musiikin laitos, Musiikkikasvatus.
Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. 2002. Viitattu 26.1.2014.
http://www.oph.fi/download/123013_musiik_tait_ops_2002.pdf.
Tikka, S. 2005. ”…joskus sitä oikeen eläytyy siihen musiikkiin…” Soittamisen motivaatioylivieskalaisilla 14-15-vuotiailla musiikkiopiston oppilailla. Jyväskylänyliopisto, Musiikin laitos, Musiikkikasvatus.
Tuohino, P. 2009. Eväitä ensimmäiselle viuluvuodelle. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu, Musiikki ja tanssi.