Bänditoiminta nuoren luovuuden ja sosiaalisten taitojen kehityksen tukena
Tutkin artikkelissani bänditoiminnan vaikutusta 10–13-vuotiaiden nuorten luovuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Valitsin tämän aiheen, koska suoritan parhaillaan työharjoittelujaksoani nuorten bändiohjauksen parissa. Olen kiinnostunut ryhmän opettamisesta ja sen tarjoamista haasteista sekä mahdollisuuksista. Esittelen artikkelissani keinoja, joilla nuoria voidaan kannustaa bändisoiton pariin ja miten toiminen ryhmän jäsenenä voi edistää sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Musiikki luovuuden kehittymisessä
Tutkimusten mukaan musiikki toimii yksilön kokonaisvaltaisen kehityksen edistäjänä ja on tärkeä osa lapsen tasapainoista kasvua (Pietarin Suomalainen musiikki-instituutti). Musiikki on kuitenkin siinä mielessä haasteellinen taiteenlaji, että siinä lähdetään usein opettelemaan muiden säveltämiä kappaleita. Jos vertaamme sitä vaikkapa kuvataiteeseen, jossa yleensä annetaan aihe ja kukin saa melko vapaasti tehdä omanlaisensa taideteoksen. Lasten luovuutta voidaan tukea monin eri tavoin musiikin avulla ja mielestäni musiikin opetuksessa voitaisiinkin käyttää enemmän samanlaista lähestymistapaa, jossa taiteen tekeminen aloitettaisiin omaan luovuuteen ja tuotoksiin pohjautuen.
Mieleeni tulee esimerkki, jossa jokainen saa valita yhden sävelen kappaleeseen, minkä jälkeen keksitään yhdessä rytmi ja aihe, jonka pohjalta tehdään sanat. Näin saadaan hauskalla tavalla yhdessä luotua oma kappale, jonka tekemisestä lapset itse pääosin vastaavat. Kun soitonalkeet on opittu hauskalla tavalla, oppilaita voidaan oman kiinnostuksensa perusteella ohjata eri tyylilajien hyödyllisen ohjelmiston opettelemiseen. Tavoitteellisuuden lisäämiseksi oppilaita voidaan ohjata muun muassa musiikkiopisto-opintojen pariin.
Ohjaan itse tällä hetkellä kolmea 10–13-vuotiaan lapsen bändiryhmää. Olen havainnut omien kappaleiden tekemisen hyväksi motivointikeinoksi bändiohjauksessa. Tällöin kynnys soittamiseen aloittamiseen madaltuu ja lausahdukset kuten ”En osaa tai ”En pysty” vähenevät huomattavasti. Keksimme yhdessä oppilaiden kanssa omia kappaleita, joihin jokainen saa lisätä oman käden jälkensä. Usein uusi kappale syntyy juuri oppilaslähtöisesti, kun joku keksii vaikkapa sanoituksen, aiheen tai vaikkapa pienen melodian, jonka ympärille luodaan musiikkia.
Muutamia kappaleita, joita olemme lasten kanssa keksineet, ovat olleet esimerkiksi hyökkäävästä haista kertova Shark Attack ja Chicken Chicken, jonka idea tuli kosketinsoittimesta löytyneestä kukonkiekaisuäänestä. Lapset keksivät yleensä kappaleen nimen ja tunnelman, minkä kautta lähdemme hakemaan musiikillisia sävyjä. Esimerkiksi Shark Attack -kappaleessa esiintyi Tappajahai-elokuvan tunnusmusiikista tuttu pienen sekuntin intervalli alkaen hitaasti ja nopeutuen ”hain” lähestyessä. Lasten kanssa tehdyt kappaleet voivat olla lyhyitä ja yksinkertaisia, mutta jo 10–13-vuotiaat kykenevät hahmottamaan jo hyvinkin laajasti musiikillisia muotorakenteita (Ruokonen, Grönholm 2005, 85–86).
Olen huomannut, että nuorten ennakkoluulottomasta suhtautumisesta musiikkia kohtaan syntyy usein mielenkiintoisia ja jopa haasteellisia ideoita kappaleisiin muun muassa tahtilajivaihdoksien muodossa. Lapset alkavat ymmärtää omien kappaleiden kautta musiikkikappaleen muodostuvan eri paloista, joita yhdistämällä syntyy musiikillinen kokonaisuus Soittotaito kehittyy omien taitojen ja tietämyksen tasolla ja parhaimmillaan oppilaat pääsevät luovaan flow-tilaan. Bändiohjaaja voi ohjata oman musiikkikappaleen tekemistä muun muassa lisäämällä niihin yleisimpiä musiikillisia sointurakenteita, jolloin musiikin teoreettinenkin puoli saadaan mukaan ohjaukseen. Lasten kyky hahmottaa musiikkia kehittyy ja pian he jo tunnistavat sointukiertoja esimerkiksi radiossa soivista kappaleista ja kykenevät yhä omatoimisempaan bändityöskentelyyn yhdessä.
Bänditoiminta murrosiän kynnyksellä
Ohjaamani oppilaat ovat ikänsä puolesta murrosiän kynnyksellä. Murrosiässä nuori käy läpi suuria muutoksia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Murrosiän alkaminen pojilla alkaa tilastollisesti noin 10–14 vuoden iässä, mutta se on kuitenkin yksilöllistä. Tässä kehitysvaiheessa lapsen kognitiivinen kehitys on vaiheessa, jolloin oma ajattelu ja päättelykyky kehittyy merkittävästi, mutta ajattelu on usein mustavalkoista. Soittamaan oppimisessa lapset kuin aikuisetkin kehittyvät omien yksilöllisten edellytystensä mukaisesti esimerkiksi motoriikan osalta. Murrosikäisen kehitykseen kuuluu myös aiemmin opitun kyseenalaistamista ja kriittisyyttä asioita kohtaan. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2014.)
On mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisia persoonia ja oppimistapoja samanikäisten oppilaiden ryhmään mahtuu. Esimerkkitapauksena erilaisista rooleista ryhmässä valitsin havainnoin kohteeksi 12–vuotiaan kitaraa soittavan pojan. Havainnoimani oppilas on melko rauhallinen luonteeltaan ja haluaa oppia uusia musiikillisia asioita ja kykenee omaksumaan niitä melko nopeasti. Joskus hän kyseenalaistaa antamiani neuvoja, mutta ottaa tiedon usein vastaan helposti ja innokkaasti. Hän on aktiivinen toimija ryhmässä ja tavallaan oman porukkansa johtaja tiedostamattaan. Hän opettaa omalla toiminnallaan ja esimerkillään myös ryhmän muita jäseniä. Välillä oppilaan keskittymiskyky vaihtelee ryhmän vaikutuksessa, mutta keskittyminen palautuu kun otan opettajana tilanteen haltuun.
Sosiaalinen ilmapiiri on ryhmässä hyvä ja oppilaat voivat halutessaan tuoda esille omia mielipiteitään ja luovuuttaan. Ryhmässä tapahtuva sosiaalinen vertailu opettaa varhaisnuorelle paljon itsestään, minkä avulla käsitys omasta minäkuvasta alkaa muodostua (Salmivalli 2005, 32–33). Havainnoimastani oppilaasta huomaa erityisesti, että hän on muita ryhmän jäseniä hieman motivoituneempi bändiä ja harjoittelua kohtaan. Hän osoittaa musiikillista lahjakkuutta muun muassa keksimällä omia riffejä ja melodioita. Oppilas haluaa käyttää enemmän aikaa soittamiseen kuin vaikkapa kännykkäpeleihin tai yleiseen riehumiseen. Hänen motivaationsa on sisäistä. Muihin bändikerhon jäseniin verrattaessa tarkkailemallani oppilaalla käyttäytyminen on jo selkeästi kypsempää ja ajattelu on abstraktimpaa. Myös nämä erot henkisen kypsymisen suhteen vaikuttavat todella paljon kasvavien varhaisnuorten ryhmädynamiikassa, mutta en ole havainnut suurempia ongelmia tämän bändikerhon toiminnassa (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2014).
Ohjaamissani ryhmissä on selkeästi aktiivia oppilaita, joilla on omiakin ideoita ja aloitteellisuutta, sekä passiivisia oppilaita, jotka eivät omaa juurikaan aloitteellisuutta käsiteltävää aihetta kohtaan. Ohjattaville nuorille onkin selkeästi tärkeintä yhdessä oleminen ja tekeminen soittamisen jäädessä välillä taka-alallekin. Sosiaalinen ilmapiiri on niin hyvä, että oppilaat uskaltavat tuoda omaa luovuuttaan ja mielipiteitään esille melko vapautuneesti.
Murrosiässä myös sosiaaliset taidot kehittyvät entisestään, jolloin ryhmällä on suuri vaikutus. Kaverit ovat tärkeitä ja ryhmään kuuluminen ja hyväksytyksi olonsa tunteminen ovat tärkeitä tekijöitä nuoren terveen itsetunnon ja vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta. Sosiaalisella ympäristöllä on suuri vaikutus opiskelu ja oppimismotivaatioon ja koko opiskelun muotoutumiselle. Ympäristön ihmisiltä opitaan tarkoituksella tai huomaamatta monenlaisia tietoja, taitoja, käsityksiä ja asenteita. Bänditoiminnassa juuri ryhmän toimivuus on erittäin tärkeää. Huonosti toimiva ryhmä tai sosiaalinen ympäristö voi myös haitata oppimista. Oppilaan tuntiessa asemansa esimerkiksi jollain lailla uhatuksi ryhmässä, on vaikea keskittyä yhteisen tavoitteen täyttymiseen. Ohjaamani bändiryhmät ovat muodostuneet kuitenkin jo valmiista kaveriryhmistä, jolloin lasten välillä on hyvä vuorovaikutussuhde jo luonnostaan. Hyvän ryhmän syntyminen vaatii aikaa ja halua avoimeen vuorovaikutukseen, ja edellyttää ennen kaikkea jokaisen ryhmän jäsenen sitoutumista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. (Anttila 2004, 94–95.) On mukavaa nähdä, kun oppilaat kokeilevat uusia soittoasioita innolla ja rohkeasti. Yritän tuoda oppilaiden soitosta aina esille positiivisia asioita, kun vaikka joku soittaa jotain satunnaista omaa riffiään niin ehdotan että voisimme tehdä siitä yhdessä uuden kappaleen. Onkin tärkeää että oppilaiden kiinnostus kumpuaa sisäisestä mielenkiinnosta ja yrittämisestä ei niinkään ulkoisesta painostuksesta. Parhaassa tapauksessa oppilas ja opettaja tuottavat molemmat omia oivalluksiaan, jotka saavat toisistaan voimaa. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2014.)
Varhaislapsuuden intuitiiviisesta ja leikkimielisestä oppimisesta siirrytään noin 9–12-vuotiaina kohti musiikillisen ajattelun symbolista kehitysvaihetta. Tässä iässä lapset ovat vaikutusalttiita elinpiirinsä ihmisten, ympäröivän kulttuurin ja mediasta tulevan musiikin vaikutukselle. Muistan kun sävelsimme bändikerhossa kappaletta, joka oli tarkoitus liitää kerholaisten pelivideoon. Erään ryhmän kanssa aloitimme myös juonellisen lego-videon suunnittelun ja tekemisen, johon on tarkoituksena lisätä musiikiksi oppilaiden omaa soittoa. Usein oppiminen tapahtuu huomaamatta, kun oppimiseen liittyy jokin hauska ja mielekäs tavoite. Nykyään on tärkeää hyödyntää opetuksessa teknologiaa esimerkiksi lasten omien älypuhelinten muodossa, joita he voivat käyttää musiikin äänittämiseen ja säveltämiseen erilaisten sovellusten avulla. (Ruokonen & Grönholm 2005, 85–86.)
Koen oman roolini varhaisnuorten bändiohjaajana osittain muutenkin kasvatuksellisena. On tärkeää tarjota nuorille kehittävää ajanvietettä, mikä tapahtuu ryhmän jäsenenä toimien. On merkityksellistä osoittaa nuorille kiinnostuneisuutta heidän kuulumistensa suhteen. Toimintani on tärkeää ollessani mahdollisesti yksi nuoren ainoista aikuisista kavereista. Pyrin opetuksellani luomaan turvallisen oppimisympäristön ja onnistumisen kokemuksia.
Kirjoittaja: Eero Pakkanen 2014, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Anttila M. 2004.Musiikkiopistopedagogiikan teoriaa ja käytäntöä. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Karppinen S, Ruokonen I, Uusikylä K.2005. Taidon ja taiteen luova voima: Kirjoituksia 9–12-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Finn lectura.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2014. Vanhempainnetti. Viitattu 9.3.2014 http://www.mll.fi/vanhempainnetti/
Salmivalli,C. 2005. Kaverien kanssa: Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: Ps-kustannus.
Pietarin suomalainen musiikki-instituutti. 2013. Viitattu 9.3.2014. http://peda.net/veraja/piesko/pietarin_suomalainen_musiikki-instituutti/tutkimustietoa