Muusikon kuulonsuojelu

Korvatulppia melko aktiivisestikin käyttävänä soittajana olen törmännyt monenlaisiin asenteisiin koskien kuulonsuojelua. Rytmimusiikin puolella kuulonsuojelu alkaa olla jo melko hyvin tiedostettu asia, mutta klassisen musiikin puolella asia tuntuu olevan vielä osittain murrosvaiheessa. Tästä virisikin motivaatio tämän artikkelin kirjoittamiseen. Haluan artikkelillani herätellä sekä musiikin opettajia että opiskelijoita keskustelemaan muusikon kuulonsuojelusta ja sen tarpeellisuudesta.

Musiikki meluna

Musiikkia pidetään hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Sitä se pitkälti onkin. Kolikossa on kuitenkin kääntöpuolensa johon ei aina muisteta kiinnittää huomiota. Musiikki voi olla myös hyvinvointia heikentävä tekijä. Työterveyslaitoksen (2011) mukaan melu on kuulolle haitallista tai häiritsevää ääntä. Kun ääni tai melu ylittää 80dB, se voi olla vahingollista kuulolle. Näin ollen musiikkikin voidaan laskea meluksi ja riskitekijäksi kuulovaurioille. Soittimien äänenvoimakkuuksista esimerkiksi sellon dB lukemat liikkuvat 84-92dB:ssa ja trumpetin 80-124dB:ssa (Musiikkiharrastukset 2014).

Muistellessani musiikkiopistoaikojani, tulee mieleeni muutamia orkesteriprodukteja, joissa desibelilukemat ovat kivunneet korkealle. Useat näistä produktioista ovat olleet klassisen- ja rytmimusiikin soittajien yhteistyöproduktioita. Lyömäsoittajille korvatulpat tuntuivat olevan itsestäänselvyys, mutta kiinnittivätkö opettajat huomiota siihen, että heidän edessään istuvien puhallinsoittajien korviin tuli lähes sama desibelimäärä?

Melun haitalliset vaikutukset kasvavat sen mukaan, mitä pidemmän ajan melussa viettää. Esimerkiksi 85dB:n melussa voi olla 8h, kun taas 100dB:n melussa voidaan katsoa turvalliseksi vain 15 minuutin melussaoloaika. Liiallinen melu saattaa aiheuttaa kuulovaurioita. Näistä tyypillisimpiä ovat kuulon alentuma ja tinnitus. Kuulon alenema voi olla pysyvä tai tilapäinen. Pysyvä kuulon alenema syntyy yleensä pitkäaikaisessa altistuksessa. Kuulon aleneman voi aiheuttaa myös äkillinen impulssimelu. (Meluvamman synty 2014.)

Muistan opiskeluajaltani erään orkesteriharjoituksen, jossa sellistit oli sijoitettu trumpetistien eteen. Trumpetistien soolon kohdalla kädet meinasivat vaistomaisesti vetäytyä korvien suojaksi. Ääni tuli niin kovaa korviini, että se sattui. Konserttiin mennessä trumpetistien paikkaa vaihdettiin siten, etteivät he olleet aivan meidän takanamme, vaan hiukan korkeammalla ja sivummalla. Vastuukysymykset heräävät tätä vuosientakaista kokemusta pohtiessani. Kenellä on vastuu, jos tuollaisessa tilanteessa jonkun sellistin kuulo olisi vaurioitunut pysyvästi ja kuulovauriona olisi ollut esimerkiksi tinnitus? Asia ei varmasti ole yksiselitteinen, mutta tulevana opettajana ajattelen, että tällaiset riskitilanteet tulisi kartoittaa etukäteen. Usein ei tarvita mullistavia rakennemuutoksia, vaan pienillä yksityiskohtien muuttamisella lopputulos voi olla huomattavasti kuuloystävällisempi. Riittävän aikaisin asioihin puuttumalla voidaan ennaltaehkäistä vakavia kuulonvaurioita. Vaikka kertomassani esimerkissä ei kuulovaurioita tiettävästi syntynyt, orkesterin lopullinen kattaus olisi voitu tehdä jo alusta lähtien. Orkesteriharjoituksissa syntynyt tinnitus saattaa pilata soittajan musiikkiuran tai ainakin huonontaa elämänlaatua.

Tinnitus on korvien soimista, joka ei johdu ulkoisesta ääniaistimuksesta. Useimmilla ihmisillä sitä esiintyy satunnaisesti, mutta useimmiten tinnitus on vaaratonta ja ohimenevää. Väestöstä n. 10%:lla tinnitus on jatkuvaa. Tinnituksen syitä ovat useimmiten melusta johtuva sisäkorvan vaurioituminen tai raju, äkillinen altistuminen kovalle melulle. (esim. räjähdys). Myös korvaan osuneet iskut voivat olla osallisina tinnituksen syntyyn. Tinnitukseen liittyy usein myös kuulonalenema. Tinnitusta ei voida parantaa nykylääketieteen avulla. Hoidossa pyritäänkin keskittymään tinnituksen häiritsevyyden hälventämiseen. Tinnituksen kuntoutus- ja hoitomuodot ovat yksilöllisiä. Mikäli tinnitukseen liittyy kuulonalentuma, sitä hoidetaan useimmiten kuulokojeen avulla. Hoitomuodon tehokkuus perustuu kuulojärjestelmän rentoutumiseen ja sitä myöten tinnitusoireiden häiritsevyyden vähentymiseen. Tinnitusta voidaan myös yrittää peittää erilaisilla ulkoisilla äänillä. Tärkein hoitomenetelmä tinnitukseen on uudelleenoppimishoito. Sen tavoitteena on saada elimistön hälytysreaktio katoamaan siten, ettei alitajunta enää rekisteröi sitä uhkaavaksi, vaan normaaliin ympäristöön kuuluvaksi ääneksi. (Tinnitus 2014.)

Miten kuuloaan voi suojella?

Tilanne ei ole kuitenkaan niin toivoton, miltä kuulostaa. Nykyään on olemassa paljon tietoa siitä, kuinka kuuloa voidaan suojella. Mainitsin jo aiemmin siitä, että melussaoloaika vaikuttaa melun haitallisuuteen. Tämä on yksi keskeisimmistä asioista kuulonsuojelussa. Jos tauot ovat tarpeen esimerkiksi rasitusvammojen ehkäisyssä, ovat ne yhtälailla hyödyllisiä kuulonsuojelussa. Liian pitkiä soittorupeamia on syytä välttää. Harjoittelussa on hyvä nyrkkisääntö se, että mieluummin soitetaan useampana päivänä viikossa lyhyempi aika, kuin päinvastoin. Näin korvien päivittäistä kuormitusta voidaan pienentää.

Toinen asia, mihin soittajalla itsellään on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa, on kuulosuojainten käyttö. Kuulosuojaimet ovat tarpeellisia tilanteissa, joissa melu nousee turvallisuusrajan yläpuolelle. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja aina kertakäyttötulpista yksilöllisesti korvakäytävän mukaan valettuihin korvatulppiin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on se hyvä puoli, että ne vaimentavat ääntä tasaisesti kaikilta äänialoilta. Tästä syystä monet muusikot suosivat tällaisia tulppia. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, millaiset tulpat korvissa on, tärkeintä on se, että käyttää omille korvilleen soveltuvia tulppia etenkin silloin, kun desibelilukemat uhkaavat nousta riskirajoille. (Kuulosuojaimet 2014.)

Kolmas keskeinen asia kuulonsuojelussa on työskentelytilat. Tämä on asia, joihin etenkin musiikinharrastajalla on melko vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa. Opettajana on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisessa luokassa opettaa. Musiikki- ja viihdealan meluntorjuntaohjetta (2006) tutkailemalla selviää melko nopeasti, millaisia soitinkohtaisia tilavaatimuksia on säädetty ja mitkä ovat mm. musiikkitilojen säädetyt jälkikaiunta-ajat yms. Meluntorjuntaohjeeseen on ylipäätään hyvä tutustua, jotta tietää, mitkä ovat oikeudet ja velvollisuudet esimerkiksi musiikkioppilaitoksissa vakituisena työntekijänä työskenneltäessä.

Nykyaikana on vaikea löytää hiljaista paikkaa. Vaikka muusikko soittaessaan suojelisikin kuuloa, vapaa-ajalla kuuloa kuormittaa moni muu melunlähde. Osaan melunlähteistä, kuten liikenteen meluun, ei voi itse paljon vaikuttaa. On kuitenkin myös melunlähteitä, joiden tuottaman melun määrään itse kukin voi valinnoillaan vaikuttaa. Kotona voi toisinaan sammuttaa kaikki ylimääräiset melunlähteet, radion, television yms. ja antaa kuulon levätä. Lisäksi rankan soittoputken päätteeksi voisi joskus ravintolan sijaan ajatella menevänsä metsään rauhalliselle kävelylenkille.

Opettaja tiedonvälittäjänä, oppilas päätöksentekijänä

Ajattelen, että muusikin harrastajien ja ammattilaisten kuulonsuojelusta pitäisi puhua enemmän. Kuulo on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista muusikolla, joten sen huoltaminen ja suojeleminen on enemmän kuin tarpeellista. Minulle muusikon kuulonsuojelusta on puhuttu vasta ammattikorkeakoulussa. Näkisin tarpeelliseksi sen, että etenkin pidemmälle edenneiden (esim. musiikkiopistotaso) musiikinopiskelijoiden kanssa kuulonsuojelusta keskusteltaisiin. Tiedon jakaminen kun ei maksa mitään ja näen tässä tapauksessa sen oikeastaan opettajan velvollisuutena. Jokainen musiikinopiskelija ja ammattilainen voi sitten itse tehdä päätöksensä siitä, miten suojelee kuuloaan vai luottaako vain siihen, ettei minun kuuloni petä.

Kuulonsuojelusta on tarpeen puhua laaja-alaisesti, ja mahdollisimman neutraalisti. Pelkästään korvatulppien varaan jäävä keskustelu on helposti yksiulotteinen. Siinä on myös se vaara, että oppilaat alkavat käyttää korvatulppia liiankin kanssa. Tämä taas johtaa siihen, että pian soittaminen on lähes mahdotonta ilman korvatulppia. Korvatulpat ovat hyvä keksintö ja tietyissä tilanteissa muusikolle tarpeelliset. Niihin liittyy kuitenkin myös riskejä, kuten kuulon herkistyminen. Tästä syystä kuulonsuojelu-keskustelun painottuminen korvatulppiin on hiukan riskialtista. Itse ainakin tulevana sellon soiton opettajana toivoisin, että oppilaani pystyvät normaaliolosuhteissa harjoittelemaan ja soittamaan ilman korvatulppia.

Opettajan on hyvä tiedostaa oppilaiden yksilöllisyys myös kuulonsuojelua koskevissa asioissa. Toisten oppilaiden kuulo kestää hyvin erilaisia ääniä. Joukossa saattaa olla myös niitä, joille esim. korkeat äänet sattuvat korviin, huolimatta siitä, että tilastollisesti kuulon pitäisi sietää helposti näitä ääniä. Tällaisissa tapauksissa oppilaan kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeätä. Soittamisen ei kuulu sattua. Oppilaan kanssa on hyvä keskustella asiasta ja koettaa löytää ne keinot, joiden avulla soittaminen on mahdollista. Terveydenhuollon henkilöstöksi meidän ei tarvitse eikä pidä ryhtyä, mutta voimme tarvittaessa ohjata oppilaitamme esimerkiksi kuulotutkimukseen.

Kuulonsuojelullisissakin asioissa voimme itse toimia esimerkkinä oppilaillemme. Jokaisen soitonopettajan on hyvä panostaa oman kuulonsa suojeluun. Kuulotutkimuksissa on hyvä käydä säännöllisesti, tai vähintäänkin silloin, kun herää tunne, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi. Voimme myös suojata kuuloamme mm. käyttämällä korvatulppia tilanteissa, joissa desibelimäärät ovat riskirajoilla. Luokkahuoneen hyvästä ja turvallisesta akustiikasta on syytä neuvotella työnantajan kanssa ja tarvittaessa tehdä toimenpiteitä, jolla työpäivän desibelikuormitusta voidaan pienentää. Omasta kuulosta huolehtiminen on osa työhyvinvoinnin edistämistä ja siksi olennainen osa opettajan työtä. Kun itse voi hyvin, jaksaa tehdä työnsäkin paremmin.

Kirjoittaja: Annu Piilonen 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Kuulosuojaimet. 2014. Kuuloliitto. Viitattu 11.1.2014. http://www.kuulosuoja.fi/kuulosuoja/vinkkeja/kuulosuojaimet/

Melu. 2014. TTL. Viitattu 11.1.2014. http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/melu/sivut/default.aspx

Meluvamman synty. 2014. Kuuloliitto. Viitattu 11.1.2014. http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuulo/kuulonsuojelu/meluvamman_synty/

Musiikkiharrastukset. 2014. Kuuloliitto. Viitattu 11.1.2014. http://www.kuulosuoja.fi/kuulosuoja/vapaaajan_melu/musiikkiharrastukset/

Musiikki- ja viihdealan meluntorjuntaohje. 2014. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 11.1.2014.  http://www2.siba.fi/harjoittelu/img/meluntorjuntaohjedirsov.pdf

Tinnitus. 2014. Suomen tinnitusyhdistys ry. Viitattu 11.1.2014 http://www.tinnitusyhdistys.fi/3

 

 

 

2 kommenttia

  1. Kiitos kattavasta ja informatiivisesta artikkelista liian vähän puhutusta aiheesta, kuulonsuojelusta.

    Kuulonsuojelusta puhutaan aivan liian vähän minunkin mielestäni. Onneksi nykyään ammattikorkeakouluopintoihin on sisällytetty kuulonhuoltoluento ergonomiakurssin yhteyteen. Tosiaan minullakin on sellainen kuva, että rytmimuusikoista lähes jokainen käyttää kuulosuojaimia, kun taas klassisen musiikin soittajista vain harva suojaa kuuloaan johdonmukaisesti. Opettajien asenteissa on mielestäni parantamisen varaa, varsinkin vanhemman sukupolven opettajien. Mieleeni on jäänyt eräästä suuresta produktiosta ajattelematon kommentti, joka oli suorastaan laiton: ”Et sinä niitä korvatulppia tarvitse!” Jos soittaja itse kokee tarvitsevansa tulpat, niin sitten niitä kannattaa käyttää.

    Olen käyttänyt korvatulppia jo usean vuoden ajan aina soittaessani. Aloin käyttää tulppia, koska kuuloni herkistyi puhallinorkesterin konsertin jälkeen, jossa olin itse soittamassa. MInulle tuli myös tinnitus, jonka kanssa olen oppinut elämään. Minusta surullista on, ettei kukaan kehottanut minua käyttämään tulppia. Kysyit myös artikkelissasi ”kenellä on vastuu” jos jollekulle tulee tinnitus. Se on kai epämääräisesti vähän kaikilla. Mielestäni tilanne pitäisi järjestää kuitenkin vastuullisesti niin, ettei kellään olisi vaaraa vammautua.

    Yritän ajatella erityisesti kokemani jälkeen, että opettajana olen viisaampi ja osaan kertoa kuulonsuojaamisen tärkeydestä. Kuulosta kannattaa pitää huolta. Tinnitus ei ole kiva kaveri.

  2. Olipa fiksu ja informatiivinen artikkeli nuorelta ihmiseltä – kiitos siitä. Olen itse kirjoittamassa artikkelia orkesterimuusikon ammatista Muusikkojen liiton satavuotishistoriikkiin ja käyn nyt läpi kuulonsuojeluun liittyvää materiaalia. Ilahduttavasti sitä löytyykin.
    Ja muistakaa, nuoret muusikot, olittepa sitten opettajia tai orkesterimuusikoita, että työnantaja on työsuojelulain mukaan vastuussa siitä, ettei työ aiheuta tekijöilleen terveydellistä haittaa. Toisaalta jokainen työntekijä, joka tällaista haittaa havaitsee, on velvollinen ilmoittamaan siitä työnantajalle. Onneksi ainakin Suomen orkestereissa näyttää tietoisuus kuulonsuojelun tarpeesta olevan jo korkealla tasolla. Toivottavasti myös opetuspuolella, jossa ongelmana ovat liian pienet luokat ja harjoitushuoneet.

Jätä kommentti