Tartu käteeni mun ja yhdy lauluhun! – Lasten ja vanhusten musiikillisia kohtaamisia

Kirjoittaja: Riitta Riikonen 2013, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

” Te pienet musikantit olette taivaan pikku enkeleitä. Kiitos kun tulette meitä vanhoja tervehtimään! ” Nämä sanat kantautuvat kahden kymmenvuotiaan musiikin perusopetuksen piano-oppilaani korviin heidän ollessaan ”vierailevina tähtinä” soittamassa ja laulamassa Muuramen palvelukoti Koskikodin yhteislaulutilaisuudessa. Kollegani viulu- ja alttoviulunsoiton opettaja Virve Klemetin kysellessä seuraavaa toivekappaletta laulajilta kuuluu peräpenkistä: ”Ruusuja hopeamaljassa, niitä tänne tarvittaisiin!”

Toinen pikkuoppilaistani nousee varpailleen ja näyttää laulajille numerolappua korkealla ilmassa siltä varalta, että laulajat eivät kuulleet sanottua sivunumeroa. Tehtävä on yhtä tärkeä kuin pian seuraava laulun komppaaminen yhdelle aktiiviselle eläkeläisrouvalle. Kaksi kukkaa odottaa pianon päällä esiintyjiä, jotka ovat 76-vuotias solisti ja pieni soitto-oppilaani. Kukituksen jälkeen otetaan koko yleisö mukaan ja lauletaan kaikki yhdessä ”Jos sull lysti on niin kädet yhteen lyö… ” ja hymyssä suin vanhukset taputtavat käsiään. Pieni soittajakin ottaa riskin ja yhtyy puuhaan soittaessaan.

Omat oppilaat mukaan

Aloitimme Virve Klemetin kanssa yhteislaulutilaisuuksien vetämisen palvelukodissa keväällä 2009 ja siitä eteenpäin kerran kuussa lukukauden aikana. Virve haastattelee ja laulattaa osallistujia ja soittaa useimmiten viululla mukana laulettavaa melodiaa. Osuuteni on lähinnä säestää yhteislaulut ja olla mukana jututtamassa yleisöä. Tilaisuuksista tiedotetaan julistein sekä ilmoituksin paikallislehdessä. Siispä paikalle saapuu muitakin lauluintoisia palvelukodin asukkaiden lisäksi. Yhteislaulutilaisuuksissa käy keskimäärin 30-40 laulajaa.

Tilaisuuksien muotouduttua totuttuihin uomiinsa aloimme vuotta myöhemmin ottaa mukaan omia piano- sekä viuluoppilaitamme. Kanssamme musisoimassa on käynyt kerralla yhdestä kolmeen soittajaa, jotka ovat usein kavereita keskenään. Nuorimmat ovat olleet esikouluikäisiä ja vanhimmat yläkoululaisia. Käynteihin varustaudutaan tutustumalla ensin paikkaan ja harjoittelemalla omat kappaleet ja säestettävät laulut. Veren adrenaliinia lisää tieto siitä, että tilaisuuden alussa käydään yhdessä solistin kanssa ensimmäinen ja samalla viimeinen harjoitus. Siinä on jo oikean muusikonelämän tuntua! Lisäksi oppilaat antavat itse piirtämänsä kortin tulevalle säestettävälle kumppanille, jonka kotona tai palvelukodissa he saattavat myös vierailla ennen esitystä.

Oppilaiden esiintymisinto ja pienempien oppilaiden vanhempien tuki on tärkeää. Vanhemmat ovat ymmärtäneet näiden käyntien merkityksen omille lapsille sekä vanhuksille. Useinhan perheen omat isovanhemmatkin ovat siinä iässä, että tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja apua.

Mitä kaikkea voi oppia soittaen?

Yhteislaulutilaisuuksissa ei ole kyse pelkästään oman harjoitellun kappaleen esittämisestä. Tarkoitus on saada vanhuksiin kontaktia tekemällä, tutustumalla sekä juttelemalla yhdessä. Tilanne, jossa opettajana siirryn syrjemmälle tarkkailija-asemiin, on kun oppilaani kohtaa säestettävän ja he keskenään sopivat temposta, säkeistöjen määrästä, laulun esittelystä ja esiintymisen kulusta. Kuunnellessani näitä keskusteluja olen huomannut, miten ikäero jää taka-alalle: siinä keskustelee kaksi esiintyvää tasavertaista musisoijaa.

Lähestyvä keikka houkuttelee oppilasta harjoittelemaan. Oppilas tietää, mihin tähdätään. Hän pohtii tulevaa tilannetta: minkälainen tila ja soitin sekä minkälaisia muutoksia tulee kappaleen esitykseen laulajan mukaan tullessa. Tässä on samalla tilaisuus pitkäjänteiseen työhön. Katselemme kalenteria ja kaavailemme, mitä tulevien viikkojen aikana on tarkoitus tehdä. Laskemme jäljellä olevien pianotuntien määrää ja kaavailemme, kuinka lähestymme ”h-hetkeä”. Näin oppilas oppii ottamaan vastuuta tulevasta esiintymisestä, sen harjoittelusta, aikataulutuksesta ja ympärillä olevien ihmisten huomioimisesta. Tällaiset elävät musiikkituokiot saattavat tuoda soittajalle uusia esiintymistilaisuuksia. Useasti häntä käydään jututtamassa ja kyselemässä seuraaviinkin tapahtumiin. Mahdollisesti omat ideat heräävät, suunnittelu alkaa: minne sitten menisin soittamaan?

Opetussuunnitelma ja opetus arjessa

Parhaimmillaan tämä kaikki edellä mainittu vastaa haasteisiin, joihin Jyväskylän Ammattiopiston musiikin perusopetuksen opetussuunnitelmamme Taiteen perusopetus: musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelma vuodelta 2004, Jyväskylän ammattiopisto, Konservatorio  ja Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjeistaa. Oppilaitoksemme opetussuunnitelman mukaan opetuksessa on mahdollisuus hyödyntää oppilaan kokemuksia ja elämyksiä ryhmän jäsenenä. Sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeää sekä oppimisen että oppilaan kasvun kannalta. Lähempi tutustuminen paikalla oleviin ikääntyneisiin keskustellen ja yhdessä toimien tuo uusia näkökulmia oppilaille. Nämä kokemukset tuovat pohdittaviksi monenlaisia ajatuksia elämästä ja ihmisenä olemisesta. Näin opitaan soiton lisäksi muitakin tarvittavia elämäntaitoja.

Kaikista ei tarvitse tulla suurten konserttisalien ”primadonnia ja lavaleijonia”. Soitollaan voi saavuttaa yleisön jo opintojensa alkumetreillä, ja samalla soittaja itse saa mieliin painuvat muistot esiintymisistään ja sen tuottamasta aidosta ilosta yleisölle. Oppilaitoksen sisäisissä matineoissa yleisö koostuu yleensä lähinnä vanhemmista ja muista tuttavista. Palaute on kannustavaa muttei niinkään objektiivista. Sen sijaan Koskikodin yhteislaulutilaisuuksissa soitetaan vanhuksille joilla ei ole esittäjien suhteen ennakko-odotuksia. Näin musiikki tulee tarpeeseen ja palaute on välitöntä.

Taustalla opetus- ja kulttuuriministeriö sekä valtioneuvosto

Maassamme käydään keskustelua lamasta, terveydenhuollosta, vanhusten hoidosta sekä uudesta vapaaehtoisesta toiminnasta eri asioiden hyväksi. Sotien jälkeisten vuosien talkoohenkeä kaivataan jälleen keskuuteemme. Yhteisöllisyys kuuluu nykypäivään, samaten vuorovaikutustaidot, ja näistä vanhemmille ihmisille sanojen sisältöä pohtiessa voi tulla muistoja mieleen. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi ”Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia” –ehdotuksen toimintaohjelmaksi 2010 – 2014. (Ehdotus toimintaohjelmaksi 2010.) Tavoitteena on kulttuurin ja taiteen keinoin edistää hyvinvointia ja terveyttä. Ohjelma toivoo kulttuuria arjen keskelle kaikkien ihmisten ulottuville sekä liittää taiteen ja kulttuurin osaksi sosiaali- ja terveydenhoitoa. Yhteislaulutilaisuudet oppilaittemme kanssa etsiikin juuri tällaista ”erilaista” yleisöä, jolle tämä kaikki voisi tuoda piristystä arkeen. Pienimmätkin soittajamme ymmärtävät, että mikä meille on arkea musiikin kanssa puurtaessa, on vanhuksille harvinaista ja virkistävää.

Aiemminkin on toki käyty keskustelua aiheesta. Esimerkiksi 13.3.2003 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen taide- ja taiteilijapolitiikasta. Saatesanoissa kulttuuriministeri Kaarina Dromberg toteaa: ”Taide-elämää laajennetaan, kun taide nähdään yksilön perusoikeutena ja kaikkien mahdollisuutena rikastuttaa omaa ja toisten elämää ja nauttia laadukkaasta ympäristöstä. Taiteen mahdollisuudet laajentavat yhteiskunnan innovaatioperustaa, kun taiteen, yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja kansainvälisen kulttuurikohtaamista lisätään.” (Valtioneuvoston periaatepäätös 2003.) Taide on joka ihmisen oikeus, se ei enää aikoihin ole kuulunut jollekin tietylle pienelle vähemmistölle vaan on kaikille mahdollista vauvasta vaariin. Tätä ajatusta vie mielellään pienille ja nuorille oppilaille.

Tutustuminen Silver Song Clubin toimintaan Englannissa

Etelä-Englannissa käynnistettiin ”Sing for Your Life”-toiminta vuonna 2005. Tämän toiminnan yhteydessä tutkittiin vanhusten ja dementikkojen yhteislaulutoiminnan tuottamia etuja yksilöille. Tutkimus osoitti, että säännöllinen osallistuminen kuukausittain tapahtuneeseen yhteislaulutoimintaan paransi osallistujan vointia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Laulutoiminnasta todettiin koituvan taloudellista hyötyä ja se varmisti yhteiskunnan rahoituksen toiminnalle. Tutkimuksessa todettiin, että sosiaalinen kontakti voi olla vielä kotonaan yksin asuvan vanhuksen kuukauden kohokohta. (Sing for Your Life) Pääsin seuraamaan tätä toimintaa Kentin alueella Folkestonessa ja Dealissä syksyllä 2008 työpaikkani tukemana kollegoitteni kanssa. Mukana oli myös Jyväskylän Ammattiopiston Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajia.

Tutkimuksia ja käytännön toimintoja on tehty useasti Suomessakin. Näistä voisin mainita mm. Jyväskyläläisen Lysti-hankkeen (Luovaa lystiä 2011) ja teoksen Soivia kohtaamisia (2008), jossa esitellään vastaavia projekteja.

Pää pilvissä – jalat maassa

Työaika ja oppilasmäärä asettaa haasteita. Realiteetit on otettava huomioon. Oppilaita on omassa luokassanikin tällä hetkellä 28 ja työtahti siten tiukka. Resursseja ihmetellessä on hyvä pitää järki päässä ja muistaa, että monesti pieni voi olla kaunista – yksikin pieni soittaja seurassa voi piristää koko tilaisuutta. Rutiinista saa mielikuvitusta käyttäen iloisia musisointihetkiä. Väkisin runnotut, kankeat ”5-vuotissuunnitelmat” eivät usein tuota hedelmää vaan soitonopettajan kannattaa intuitiivisesti olla tuntosarvet koholla jokapäiväistä työtä tehdessään. Oppilaalla itsellään, oppilaan vanhemmilla tai isovanhemmilla voi olla idea, joka vain tarvitsee tukea lentoon lähteäkseen. Samaten aloite voi tulla kyselynä esimerkiksi juuri vanhustenhuollon suunnalta. Avoin positiivinen mieli voi olla laukaiseva tekijä (kuten myös Koskikodin tapauksessa) monille uusille opetustavoille motivoida oppilasta oppimaan soittamista ja musiikkia, kartuttamaan sosiaalisia taitoja ja synnyttämään uudenlaisia kohtaamisia.

Lähteet:

Luovaa lystiä. Luovat menetelmät osana hoitotyötä 2011. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.3.2013. http://www.jamk.fi/kirjasto/julkaisut/julkaisuja

Soivia kohtaamisia 2008. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.3.2013 http://kulttuurisilta.metropolia.fi/soivia-kohtaamisia.html

Sing for Your Life-organisaatio. Viitattu 7.3.2013. www.singforyourlife.org.uk

Taiteen perusopetus: musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelma vuodelta 2004. Jyväskylän ammattiopisto, Konservatorio. Viitattu 7.3.2013 http://www.jao.fi/?Deptid=19104

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi vuosille 2010-2014. Opetusministeriö. Viitattu 7.3.2013. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OPM1.pdf

Valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taitelijapolitiikasta 2003. Opetusministeriö. Viitattu 7.3.2013. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2003/valtioneuvoston_periaatepaatos_taide-_ja_taiteilijapolitiikasta