Rumpujen soitto on kivaa – kuulon heikkeneminen ei

Opiskelen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiikkaa pääinstrumenttina rummut. Opiskelun ohessa opetan rumpuoppilaita musiikkiopistossa ja kansalaisopistossa. Rumpuja pitkään soittaneena olen aina tiedostanut rummuista lähtevän kovan metelin. Oman soittourani aikana olen suojannut kuuloani välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Omien soittotuntien kohdalla opettajat eivät ole hirveän paljon kiinnittäneet huomiota siihen, onko minulla korvat suojattuina vai ei. Vasemmassa korvassani alkoi tinnitus joulukuussa 2012. Ehkä hieman tragikoomistakin, että vaiva alkoi vasta tämän artikkelin aiheen päättämisen jälkeen. Kuulotesteissä en ole pitkään aikaan käynyt, mutta aika tarkastukseen on jo varattu. Oli minun oman kuuloni tila mikä tahansa, niin varsinainen syy tämän artikkelin kirjoittamiseen on se, että en halua omien oppilaitteni kärsivän meluhaittojen vaikutuksista.  Vähintäänkin haluan, että oppilaat ovat tietoisia asiasta ja voivat tehdä omia valintoja tulevaisuudessa. Rumputuntien aikana kuitenkin koen, että minulla opettajana on vastuu oppilaiden kuulosta.

Rummut ja melu

Rummut ovat bändisoittimena yksi eniten melua tuottavimmista instrumenteista. Muusikkona toimiessani olen huomannut, että muut bändisoittajatkin usein säätävät omaa volyymia sen mukaan, kuinka kova ääni rummuista lähtee. Toki rumpuja voi soittaa eri volyymeilla. Kaikista yleisin musiikkityyli mitä harrastavat bändit Suomessa soittavat on pop- ja rock-musiikki. Pop- ja rock-musiikin soittamiseen rummuilla taas vaaditaan tietynlaista jämäkkyyttä, jota ei usein hiljaa soittamisella saavuteta. Lähtökohtaisesti voidaan siis ajatella, että rummuista kuuluu kova meteli. Käsittelemäni asiat koskevat toki muidenkin instrumenttien soittajia, sekä muiden instrumenttiopettajien ohjaamista kuulonhuoltoon. Rumpuopettajana lähdin kuitenkin nyt selvittämään asiaa pääosin oman instrumentin eli rumpujen kautta.

Meluvammat ja kuulonsuojelu

Meluvammat aiheuttavat kuulon alenemista sekä korvien soimista eli tinnitusta. Meluvamman lisäksi melu voi vaikuttaa kuulon lisäksi myös fysiologisiin toimintoihin, kuten sydämen lyöntitiheyteen, verenpaineeseen, hengitystiheyteen, keskittymiskykyyn ja uneen. Melu voi olla kuulolle vaarallista, kun sen voimakkuus ylittää 80 desibeliä (db). Poporkesterin on mitattu aiheuttavan noin 105-120 db(A) ja parhaillaan jopa 140 db(A). Meluvamman riski on suhteessa melun voimakkuuteen ja altistuksen kestoon. Altistuksen enimmäismäärästä on olemassa asetuksia ja suosituksia, joista kuvassa yksi. (Ylikoski J. & Stark J. 2009.)

Meluvamma syntyy yleisimmin pitkäaikaisessa, 20-30 vuotta kestäneessä ajassa. Kuulovamman voi kuitenkin saada myös äkillisesti kovasta äänestä. Ihmisissä on myös eroja, sillä osa meistä on herkempiä meluvammoille kuin toiset. Noin 10 % väestöstä on herkkiä saamaan kuulovamman. (Työterveyslaitos. Kuulovaurio. 2010.)

Tinnitus

Tinnitus on korvien soimista, joka ei johdu ulkoisesta ääniaistimuksesta. Kaikkien korvat soivat joskus, mikä yleensä on täysin vaaratonta. Tinnitus kestää usein vain hetken, mutta osalla ihmisistä tinnitusääni on jatkuvaa. Tinnitus saattaa aiheuttaa unihäiriöitä, kuten nukahtamisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, ärtymystä ja masennusta. Tinnituksen kanssa voidaan oppia kuitenkin elämään. (Suomen Tinnitusyhdistys ry. Tinnitus. 2013.)Muusikoilla esiintyy tavallista enemmän tinnitusta, sillä jopa noin 50 % muusikoista kärsii tinnituksesta. (Työterveyslaitos. Tinnitus. 2010).

Tinnituksen hoito

Melun aiheuttamaa tinnitusta ei voida parantaa. Koska tinnitusoireet ovat yksilöllisiä, myös hoito- ja kuntoutusmuotoja on erilaisia. Jos kuulo todetaan alentuneeksi, voidaan tinnitusta hoitaa kuulokojeella. Huonon kuulon kanssa sinnittely herkistää tinnitukselle lisäten sen häiritsevyyttä. Kuulemisen parantuessa kuulojärjestelmä rentoutuu ja tinnitusoireen häiritsevyys vähenee. Yleistä on myös, että tinnitusta peitetään erilaisilla ulkoisilla äänillä. On myös olemassa uudelleenoppimishoitoja, joiden tavoitteena on totutella ääneen siten, että alitajunta ei rekisteröi ääntä uhkaavana tai pelottavana. On tärkeää myös oppia tunnistamaan omassa elämässä tekijöitä, jotka lisäävät tinnituksen häiritsevyyttä. (Tinnituksen aiheuttajat. 2013.)

Oppilaiden haastattelussa esiin tulleita asioita

Kyselin omilta 25 rumpuoppilaalta käyttävätkö oppilaat kotona soittaessaan kuulonsuojausta. Yhtä oppilasta lukuun ottamatta kaikki akustisia rumpuja käyttävät sanoivat pitävänsä myös kotona harjoiteltaessa jonkinlaisia suojia korvissa. Puhuin kaikille suojauksen tärkeydestä, vaikka olen maininnut asiasta useasti aiemminkin. Yllätyksenä tuli, kuinka monella oppilaalla onkin sähkörummut kotona. Sähkörumpuja soittaessa melutaso on säädettävissä, joten siinä mielessä melun rajoittaminen on helpompaa kuin akustisissa rummuissa. Pitää kuitenkin muistaa, että instrumenttina sähkörummut eivät ole aivan sama, joten pelkästään sähkörumpujen kanssa soittaminen ei anna täysin valmiuksia akustisen rumpusetin soittamiseen.

Rumpukapuloiden lisäksi yleisiä välineitä soittaa rumpuja ovat riisitikut, malletit ja sudit. Näistä välineistä kuuluu hiljaisempi ääni kuin kapuloista, joten kysyin myös näiden käytöstä oppilailta. Yllättävintä itselleni oli se, että useat sanoivat, että riisitikkujen käyttäminen koulussa on pakollista. Riisitikuilla melu on pienempää, mutta myös rummut kuulostavat erilaiselta kuin kapuloilla soitettaessa. On makukysymys, onko riisitikkujen soundi huonompi, tai onko sillä merkitystä. Omasta mielestäni riisitikkujen soundi sopii hyvin tiettyihin komppeihin. Useimmiten on kuitenkin parempi, jos oppilas pystyy soittamaan kapuloilla hiljaa. Kaikki oppilaat eivät tosin osaa säädellä soittovolyymiä, niin siinä mielessä riisitikkupakko voi olla kaikille turvallisempi tapa pitää melu pienempänä.

Opettajien haastattelussa esiin tulleita asioita

Opettajien haastattelu oli kiinnostavaa, sillä halusin saada tietää, mitä muut rumpuopetustyössä olevat opettajat pohtivat melukysymyksistä. Haastattelin kolmea rumpuopettajaa, jotka toimivat musiikkiopistossa, kansalaisopistossa tai ammattiin valmistavassa musiikkiopetuksessa. Kaikki suojasivat omaa kuuloansa sekä opettaessaan, että itse soittaessaan. Kaikki opettajat myös sanoivat, että ovat opastaneet oppilaita suojaamaan kuuloaan. Varsinkin uuden oppilaan aloittaessa rumpuharrastus keskustelu on usein käyty. Tässä vaiheessa asiasta on usein mainittu myös vanhemmille.

Rivienvälistä olin lukevinani, että kaikki opettajat eivät välttämättä kuitenkaan palaa jatkuvasti meluntorjuntaongelmiin oppilaiden kanssa. Kaksi opettajaa vastasi, että jos oppilas ei opastuksesta huolimatta käytä suojia niin silloin valinta jää ikään kuin oppilaan harteille. Yksi opettajista taas oli asiasta jyrkempi. Hän vastasi, että jos tulppia ei käytetä, niin tuntia ei pidetä tai soitetaan vaikkapa jotain hiljaisempaa lyömäsoitinta. Se, millaisia suojia korvissa käyttää, oli kaikkien opettajien mielestä henkilökohtainen valinta.

Välineinä riisitikkujen tai sutien käyttöä opettajat eivät suositelleet, ellei rummuista haluta tietynlaista soundia. Yksi opettajista kuitenkin sanoi, että antaa sellaisten nuorten oppilaiden niitä aluksi käyttää, joilla on motorisesti vaikea soittaa rumpuja hiljaa. Sähkörumpujen käytöstä opettajat sanoivat kaikki aikalailla samaa. Hyvä on, että ne hiljentävät meteliä, mutta tuntuma on erilainen kuin akustisissa rummuissa, joten ne eivät korvaa niitä.

Mitä keinoja meluntorjuntaa vastaan?

Tilan akustiikalla ja äänieristyksellä on merkitystä äänentason kannalta. Kannattaa myös siis miettiä ja selvittää voiko tilaan, jossa soitetaan jotenkin vaikuttaa. Myös yksi toimiva melun välttämiskeino on harjoituspadien käyttö. Silloin kun harjoitellaan pelkästään lyöntitekniikkaa, niin on mahdollista käyttää harjoituspadeja, jolloin ääni on paljon rumpuja vaimeampi. Harjoituspadit ovat edullisia ja suosittelisin musiikkilaitoksia enemmän hankkimaan sellaisia. Itse käytän niitä opetuksessa ja olen havainnut ne toimiviksi. Sähkörumpuja voisin suositella käytettävän koulujen bändiopetustiloissa. Rumpuopetuksessa käytettäväksi pelkästään ne eivät kuitenkaan ole riittävät.

Jotta akustisilla rummuilla opitaan tietynlainen soittotapa ja soundi soittoon, melua ei voida kuitenkaan kokonaan välttää. Tästä syystä korvien suojaaminen joillain suojilla on tärkeää. Ovat ne sitten kuppisuojaimet, korvatulpat, omaan korvan mukaan valetut tulpat, niin tärkeintä, että kuuloa suojataan. Jotta hyväksi rumpaliksi opitaan, niin tarvitaan jatkuvaa jämäkkää perusharjoittelua ja sen takia melulta pitää suojautua.

Rumpuopettajalla on vastuu oppilaiden kuulosta

Valinnat kuulon suojaamisesta ovat loppuelämäksi tehtäviä pysyviä valintoja, sillä kuulon heikkenemistä ja tinnitusta ei voi enää jälkikäteen pysäyttää. Siitä syystä etenkin nuorille rumpuoppilaille annettava kuulonhuollon opastus on tärkeää ja opettajan täytyy ottaa henkilökohtainenkin vastuu asiasta.

Kirjoittaja: Jukka Puranen 2013, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Suomen Tinnitusyhdistys ry. Tinnitus. 2013. Viitattu 24.3.2013. http://www.tinnitusyhdistys.fi/tinnitus.php

Tinnituksen aiheuttajat. 2013. Suomen Tinnitusyhdistys ry. Viitattu 24.3.2013. http://www.tinnitusyhdistys.fi/tinnitus2.php

Työterveyslaitos. Tinnitus. 2010. Viitattu 24.3.2013. http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/melu/melun_terveysvaikutukset/tinnitus/sivut/default.aspx

Työterveyslaitos. Kuulovaurio. 2010. Viitattu 24.3.2013. http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/melu/melun_terveysvaikutukset/kuulovaurio/sivut/default.aspx

Ylikoski J. & Stark J. 2009. Sairauksien ehkäisy. Viitattu 24.3.2013. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00065