”Opettajana tehtäväni on olla ihminen” – avaimia musiikin alkeis-opetukseen

Kirjoittaja: Silja-Maria Paimen 2013, Centria ammattikorkekoulu.

Musiikki ja sen opettaminen kehittää ja kasvattaa lasta monelta osin. Jokaisella lapsella tulisi olla samanvertainen mahdollisuus musiikin oppimiseen. Opettajan tehtävänä on löytää työkalut joilla ohjata ja opettaa lasta. Mitä nämä keinot voisivat olla? Mistä löytää lapsen sisäinen innostus soiton oppimiseen?

”Opettajana tehtäväni on olla ihminen, kasvaa ihmisenä ja jakaa opiskelijoiden kanssa ihmisenä olemista” (Vuorikoski, Törmä 2007,52). Opetuksen haasteena on löytää kanavat, joilla mahdollistaa tiedonkulku oppilaalle. Opettajan tehtävänä ei ole vain tuoda ja antaa tietoa, vaan rohkaista oppilasta itseohjautuvuuteen.

Soitonopettaja kohtaa työssään monenlaisia oppilaita. Kun oppilas aloittaa soittotunnit, hänellä ei ole vielä muodostunut käsitystä siitä mitä soittaminen on. Hän ei tiedä mikä on vaikeaa ja mikä helppoa. Hänellä on ehkä muodostunut kuvia erilaisista oppimistilanteista, ja hänellä saattaa olla soivia mielikuvia musiikista, mutta soittamaan oppiminen on vierasta. Se millaisen kuvan opettaja antaa musiikista ja sen oppimisesta, vaikuttaa alkeistasolla olevan lapsen kehitykseen.

Vasemman ja oikean aivopuoliskon erot

On kuitenkin tosiasia se, että kaikki lapset eivät opi samalla tavalla eivätkä yhtä helposti asioita. Siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Kaikki lähtee kuitenkin aivotoiminnasta. On tutkittu että kaikki ihmiset eivät käsittele tietoa samalla tavalla. Erilaiset ajattelutyylit vaikuttavat työskentelyymme ja toimintaamme. Tutkimuksissa on osoitettu, että vasemman ja oikean aivopuoliskojen käyttäjillä on eroa ajattelumaailmassa ja toiminnassa. (Prashnig 2000, 33.)

Vasemman aivopuoliskon käyttäjät ovat analyyttisia. He keskittyvät yksityiskohtiin ja osiin, ja tämän vuoksi kokonaisuus ei kiinnosta. He etenevät kohta kohdalta, ja kontrolloivat tietoisesti omaa toimintaansa. He keskittyvät omaan minäänsä, ilmaisevat itseään, haluavat tehdä töitä tavoitteiden eteen ja päästä tavoitteisiinsa. He päättelevät asioita loogisesti ja loogisessa järjestyksessä. Oikean aivopuoliskon käyttäjät ovat sitä vastoin holistisia, kokonaisvaltaisia. He eivät tarkastele asioita niinkään yksityiskohtaisesti, vaan he näkevät asioissa vastaavuuksia ja tekevät synteesejä. He haluavat tehdä monta asiaa yhtä aikaa, ja käyttävät impulsiivisia, tiedostamattomia toimintoja hyväksi. He eivät niinkään seuraa ajan kulua, vaan sukeltavat omiin tuntemuksiin ja mielikuviin. (Prashnig 2000, 40.)

Erilaiset oppimistyylit

Oppimistyylit ovat persoonallisia ja yksilöllisiä tapoja vastaanottaa tietoa. Aistei-hin perustuvia oppimistyylejä ovat auditiivinen, visuaalinen, taktillinen ja kines-teettinen oppimistyyli. Auditiivinen oppija oppii helpoiten kuuloaistin avulla. He myös haluavat prosessoida ääneen opittua tietoa. Visuaalinen oppija puolestaan hahmottaa oppimaansa näköaistin avulla. Asiat muistetaan parhaiten kuvallisten materiaalien kautta. Taktiilinen oppija haluaa tehdä käsillä. Esimerkiksi piirtäminen ja kirjoittaminen vievät parhaiten tällaista oppijaa eteenpäin. Kinesteettinen oppija hyödyntää koko kehoa oppimisessa. He haluavat liikkua, ja tuntea koko kehossa oppimisen tuloksia. (Oppimistyylit 2013.)

Musiikillisen motivaation ruokkiminen

Alkeisopetuksessa on erittäin merkittävää huomioida oppilaan innostus soittamiseen. Mitä enemmän oppilaalla on sisäistä halua kehittyä, sitä paremmin oppimistuloksia saavutetaan. Opettajan tehtävänä on ruokkia tätä. Motivaation löytäminen ja sen ylläpitäminen saattavat olla etenkin alkuvaiheessa vaikeaa, koska oppilaan taidot eivät vielä ole kehittyneet. Oppilaan oman kiinnostuksen huomioiminen kappalevalinnoissa on merkittävää. Ongelmana saattaa olla se, että taidot eivät riitä soittamaan haluttuja kappaleita, mutta opettaja voi itse sovittamalla ja säestämällä saada aikaa oppilaasta mukavan kuuloista musiikkia. Myös erilaiset pelit ja leikit ylläpitävät kiinnostusta. Tunnin rakenteen täytyy olla selkeä, mutta yllätyksellinen, jotta mielenkiinto säilyy.

Musiikin hahmottamisen keinoja

Musiikin opetuksessa täytyy ottaa huomioon monia tekijöitä. Musiikillinen hah-mottaminen saattaa olla vaikeaa alkeisopetuksen tasolla olevalle. Musiikki sisältää dynamiikkaa, sointiväriä, rytmiä, melodiaa, harmoniaa ja muotorakennetta (Linnakivi, Tenkku & Urho 1994, 42). Kaiken tämän hahmottaminen ja yhdistäminen tekniikkaan voi tuottaa haastetta. Soittaessa huomion joutuu kohdistamaan useaan asiaan. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että opettajalla olisi erilaisia keinoja musiikin hahmottamisen kannalta. Monipuoliset työkalut auttavat eri tavoin oppivia oppilaita.

Kuvionuotit on musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalon kehittämä nuotinlukumene-telmä. Tämä menetelmä auttaa erityisesti nuotinlukuvaikeuksista kärsiviä oppilaita. Niiden avulla voidaan ilmaista samat nuotti-informaatiot kuin tavallisellakin nuottikuvalla, ne ovat vain visuaalisesti erilaisia. Kuvionuotit ovat hyvä keino opettaa nuottikuvan hahmottamista, ja niistä voidaan siirtyä tavalliseen nuottikuvaan kun nuotinlukutaito kehittyy. (Kaikkonen & Uusitalo 2007.)

Rytmi, tempo ja dynamiikka ovat musiikin parametreja, voita voidaan harjoitella liikkeiden ja koko kehon avulla. Kehorytmit ja musiikkiliikunta auttavat motorii-kan kehittymisessä ja käsien ja jalkojen yhteistyössä. Myös musiikin kuuntelemi-nen ja kuuntelu kehittää ja kasvattaa ajattelumaailmaa. Jos lapsella on vaikeuksia hahmottamisen kannalta, voi soittamista opettaa myös korvakuulolta.

Soittotunnin avoin ilmapiiri vaikuttaa suurelta osin musiikilliseen kehittymiseen. Opettaja – oppilas suhde on luottamuksellinen ja tasavertainen, opettajan auktoriteettiasemasta huolimatta. Tämä on merkittävä seikka musiikillisen ilmaisun näkökulmasta Hyvässä ilmapiirissä oppilas uskaltaa heittäytyä tekemisen iloon. Improvisointi on tehokas keino päästää oppilaan oma kekseliäisyys valloilleen. Myös sadutus ja tarinasäveltäminen ovat keinoja, joilla kehittää musiikillista ilmaisua. Sadutusmenetelmällä voidaan jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Lapselle annetaan tällöin tilaa ja mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Oppilaan oman luovuuden löytäminen ja sen kehittäminen, on yhtä merkittävää kuin soittotaidon kehittäminen. (Karlsson 2005.)

Yhdessä tekemisen ilo

Soittaminen on sitä mukavampaa, mitä enemmän saa tehdä musiikkia yhdessä. Ryhmäopetus ja yhteissoitto avartavat oppilaan näkökulmia soittamiseen. Myös luokkamatineat, ja muiden oppilaiden soiton kuuntelu ovat kuin vertaistukea soiton kehittymisen kannalta. Etenkin palautteen saamisessa ja annossa vertaistuki on merkittävää.

Palaute antaa oppilaalle kuvan mitä hän osaa, ja mitä hän voi vielä kehittää. Pa-lautteen täytyy olla suoraa, välitöntä ja rakentavaa. Vaikka opettaja antaa oppilaalle kuvan musiikillisesta maailmasta, opettajakin on vain ihminen. Jokaisen huomioiminen ja tasavertainen kehittymisen mahdollisuus asettaa haasteita opettajalle, mutta työ palkitsee tekijäänsä.

Lähteet:

Kaikkonen, M., Uusitalo, K. 2007. Soita mitä näet: Kuvionuotit opetuksessa ja terapiassa. Toinen painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Karlsson, L. 2005. Sadutus, avain osallistavaan toimintakulttuuriin. 2. korjattu ja täydennetty painos. Keuruu: Otavan kirjapaino oy

Linnakivi, M., Tenkku, L. & Urho, E. 1994. Musiikin didaktiikka. Juva: WSOY

Prashnig, B. 2000. Erilaisuuden voima, opetustyylit ja oppiminen. Juva: PS-Kustannus:

Vuorioski,M & Törmä,T. 2007. Opettaja peilissä. Katse ammatilliseen kasvuun. Vantaa: Dark Oy

Oppimistyylit 2013. Jyväskylän yliopiston kielikeskus –opi oppimaan. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kielikompassi.jyu.fi/opioppimaan/oppimistyylit.htm Luettu 26.3.2013

 

 

2 kommenttia

  1. Musiikin hahmottaminen alkeisopetuksessa olevalle on hyvinkin haastavaa alussa, kun tekniikka ei ole vielä tietenkään kehittynyt ja moniin asioihin tulee samanaikaisesti kiinnittää huomiota. Siksi olisikin mielestäni hyödyllistä, että asiat, joista kappale koostuu käytäisiin oppilaan kanssa yksitellen läpi, eikä tavalla johon olen joskus törmännyt että kaikki musiikista löytyvät palaset isketään kerralla eteen ja ne kaikki tulisi ottaa samanaikaisesti haltuun. Myös vaihtoehtoiset opetusmetodit ja niiden tunteminen ovat tärkeässä asemassa alkeisopetuksessa, jottei oppilaan musiikkiharrastus vain jää sen vuoksi, että opettaja ei ole osannut kuunnella oppilastaan ja on opettanut vain yhdellä ja samalla tavalla, joka ei oppilaalle toimi.

  2. Erilaisten oppimistyylien, auditiivisesti, kinesteettisesti ja visuaalisesti oppivien ihmisten erojen tunnistaminen on mielestäni hyvin rikastavaa ja auttaa ymmärtämään erilaisia oppijoita ja myös löytämään erilaisia opetuksen työkaluja. Kaikki eivät opi samalla tavalla, kuin itse oppii. Kiinnostavaa on myös vasemman ja oikean aivopuoliskon käyttämisen vaikutukset oppimistyyliin, vaikka ymmärtääkseni nykytutkimus onkin varovainen luokittelemaan ihmisiä eri tyyppeihin aivopuoliskojen käyttämisen perusteella.

    Kaiken kaikkiaan on mielestäni rikastavaa ja avartavaa oppia tuntemaan ja hyväksymään erilaisia oppimistyylejä, mutta samaan aikaan on minusta tärkeää olla avoin sille, että ihminen voi myös muuttua. Ihmisen aistit voivat ikään kuin ”aueta” ihminen voi tulla harjoituksen ja ajan myötä tietoisemmaksi kehostaan ja sitä kautta kinesteettisemmäksi tai esimerkiksi musiikin harrastamisen myötä auditiivinen oppimiskyky voi vahvistua.

Jätä kommentti