Improvisaation hyötyjä soitonopetuksessa
Kirjoittaja: Tomi Kämäräinen 2013, Savonia-ammattikorkeakoulu
Mitä improvisaatio on ja mitä sillä tarkoitetaan? Monilla meistä on saattanut joskus olla tunne soittotunnilla, että ymmärrämme, mistä puhutaan, mutta emme konkreettisesti hahmota asiaa. Tämä ilmiö on ainakin itselleni tullut vastaan. Olen jazz-rumpalina usein miettinyt, mitä soittaisin soolossa tai miten komppaisin soolon taustalla. Olen myös kysynyt tätä asiaa soittotunnilla opettajiltani. Olen saanut hyviä esimerkkejä, mutta aina esimerkit eivät kuitenkaan ole auenneet minulle. Artikkelissa pohdin muutamia kysymyksiä liittyen improvisaatioon harjoitteluun.
Improvisaation muotoja?
Mielestäni improvisaatio koetaan yleensä erittäin kaukaisena ja sitä vierastetaan. Todellisuudessahan improvisaatio on koko ajan läsnä kaikessa musiikissa. Improvisaation muotoja on monenlaisia. Tässä muutamia esimerkkejä improvisaatiotyypeistä, joita olen havainnut asiaa tutkiessani:
- vaistonvarainen improvisointi, joka perustuu vanhoihin kokemuksiin,
- tarkoituksellinen improvisointi, joka perustuu intuitioon ja soitetaan sovittuihin paikkoihin,
- vapaa tai abstrakti improvisointi.
Bändin kanssa soittaminen on mielestäni hyvä esimerkki jonkin asteisesta vaistonvaraisesta improvisaatiosta. Kyseessä ovat niin sanotut ”selviytymiskeinot”. Ne ovat kehittyneet erehtymisen ja kokeilemisen kautta ja vanhoista kokemuksista, esimerkiksi kappaleiden rakenteet ovat monesti hyvin samanlaisia. Tästä syystä soittaja voi oman vanhan tottumuksensa mukaisesti improvisoida kappaleen läpi ilman, että tietäisi, miten kappaleen tulisi mennä, jos harmonia on kuitenkin tiedossa.
Edellisessä esimerkissä pinnalla on myös yksi olennainen oppimisprosessi eli konstruktivismi, joka mielestäni liittyy hyvin läheisesti improvisointiin. Konstruktivismin keskeisenä ajatuksenahan on, että tieto ei siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen käyttäen esimerkiksi transkriptioita eli nuotintamista kuullusta musiikista tai vanhoja tietoja ja taitoja. Oppijan omat aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset opittavasta asiasta säätelevät hyvin paljon sitä, mitä hän asiasta havaitsee ja miten hän asiaa tulkitsee (Anttila 2004, 27.) Tämäkin on improvisointia, joka tapahtuu kyseisessä hetkessä, aivan kuin soolon soittaminen. Improvisaatiota voi siis selkeästi harjoitella aivan samoin kuin muitakin soiton perusteita.
Mitä improvisaatio on ja miten sitä voi harjoitella?
Kaj Backlundin mukaan improvisoinnilla tarkoitetaan hetken mielijohteesta, täysin vapaasti tai annetun aiheen pohjalta syntyvää valmistelematonta sävellystä. Improvisointi voi olla yksi- tai moniäänistä, perkussiivista tai kaikkien näiden yhdistelyä. (Backlund 2000, 3.)
Improvisaation harjoittelu ei ole mielestäni sen ihmeellisempää kuin esimerkiksi tekniikan tai ohjelmiston harjoittelu. Tarvitaan materiaali, mitä harjoitellaan sekä miten ja missä sitä käytetään. Improvisaatioita voi harjoitella esimerkiksi tutkimalla lempisoittajansa soittoa ja tekemällä transkriptioita hänen soitostaan. Harjoittelutavan idea on opetella soittamaan transkriptiot, ja sen jälkeen tehdä siitä omaan harjoitteluun erilaisia työkaluja, joiden avulla saa sisäistettyä kyseisen soittajan niin sanottuja maneereja / fraaseja. Transkriptioiden pohjalta voi tehdä myös omia sooloja tai erilaisia fraaseja komppaukseen ja nuotintaa ne itselleen. Eli kirjoittaa itselleen valmiita soolo- tai komppausfraaseja ja harjoitella näitä. Kyseisten keinojen myötä asiat sisäistyvät ja niistä tulee automaatioita omaan soittoon. Harjoitus kasvattaa myös soittajan niin sanottua improvisoinnin sanavarastoa.
Tapoja improvisoinnin harjoitteluun on monia. Edellä mainittu tapa kehittää myös korvan kykyä kuulla musiikkia monilla eri tasoilla – varsinkin jos analysoi syvemmin, mitä ja miksi improvisoiduissa musiikissa tapahtuu niin paljon erilasia ilmiöitä. Backlund (2000, 20) kertoo Improvisointi pop- jazzmusiikissa- kirjassaan myös sisäisen kuulon tärkeydestä. Hänen mukaan ilman sitä improvisoiva solisti tuskin todella tajuaa, mitä hän on tekemässä. Voidakseen johdonmukaisesti kehitellä ideoitaan, soittajan on mielessään kuultava säestyksen perusrytmi ja tajuttava, missä kohdassa muotorakennetta (kappaleen osaa A, B, C jne.), ollaan menossa. Lisäksi on hyvä tietää, mitä säveliä ja minkälaisia kuvioita hän käyttää, niin sointuun kuin muotoonkin nähden.
Sisäistä kuuloa voi harjoitella esimerkiksi kirjoittamalla itselleen erilaisia muotorakenteita. Voi aloittaa neljän tahdin mittaisesta harjoituksesta, jossa on muutamia aksentoituja iskuja yhdessä tai useammassa tahdissa. Voi tehdä niin, että soittaa näitä neljää tahtia ja poimii sieltä kirjoitetut iskut. Soitettaessa neljän tahdin mittainen rakenne jää paremmin mieleen. Seuraavaksi harjoitusta voi laajentaa. Voi käyttää eri tahtimääriä ja tahtilajeja, eri tyylejä tai perusrakenteita, kuten 12- tahdin blues A A B A tai A B A.
Improvisointi apuna oppimisprosessissa
Improvisointia voidaan hyödyntää usein erilaisin keinoin oppimisessa ja opetuksessa. Omien opetuskokemusteni kautta olen huomannut improvisaatiota vaativien harjoitusten vapauttavan oppilaani sekä parantavan vapaan ja abstraktin improvisaation sisäistämistä. Rummun soiton opetuksessa myös raajojen motoriset taidot ja kontrollointi ovat erityisen tärkeitä. Vapaan improvisoinnin keinoin olenkin saanut oppilaat löytämään luonnollisia käsijärjestyksiä ja luomaan itse omia työkaluja soittoonsa ilman mitään tiettyjä ohjeistuksia. Oppilaat ovat saanet näistä harjoituksista erittäin hyviä filli- ideoita. Myös polyrytmisten aiheiden opettelu on voitu aloittaa improvisaatioharjoitusten pohjalta.
Aivojen kokonaisvaltainen aktivointi
Improvisointi edistää myös aivojen kokonaisvaltaista aktivointia. Aivotutkimuksissa on huomattu, että vasen aivopuolisko huolehtii teknisestä ja tiedollisesta puolesta ja oikea puolisko mielikuvituksesta ja luovuudesta (Harris 2006, 26). Mielestäni improvisaatio edesauttaa aivojen kokonaisvaltaista aktivointia. Tämän myötä se myös auttaa saavuttamaan kokonaisvaltaisen oppimisprosessin, niin aivotutkimuksen mukaan, kuin myös omien opetuskokemusteni perusteella. Esimerkiksi rumpujensoiton harjoittelussa käyttämäni improvisointiharjoitus, nimenomaan edistää kokonaisvaltaista oppimista, koska harjoituksessa käytetään luovuutta ja mielikuvitusta sekä neljää raajaa motorisiin ristikkäisliikkeisiin.
Improvisaatio osana oppimisprosessia on mielestäni hyvä keino saada oppilas tiedostamaan, mitä omassa soitossa tapahtuu ja miksi. Oppilas pääsee ja joutuu pohtimaan omaa soittamistaan aivan eri tavalla kuin tarkkaan määrätyissä harjoituksissa. Myös oppiminen on kokonaisvaltaisempaa ja täsmällisempää improvisaatiota apuna käyttäen.
Lähteet:
Anttila, M. 2004. Musiikkiopistopedagogiikan teoriaa ja käytäntöä. Joensuu: Joensuun Yliopisto.
Backlund, K. 2000. Improvisointi pop- jazzmusiikissa. Helsinki: WSOY.
Harris, P. 2006. Teaching Beginners. Improve Your Teaching! London: Faber Music.