Tavoitetasot tanssin perusopetuksessa

Palapelin paloja haalimassa:

Tanssin perusopetuksen tavoitetasot lähtivät tutkivan tanssinopettajan ajatuksesta kehittää omaa pedagogista työotettaan. Filosofia ja ideologia käytännön taustalla on vahvasti holistinen, jossa oppilaassa nähdään yksilöllistä liike- ja ilmaisupotentiaalia, jota tukien, tutkien ja rohkaisten opettaja voi ohjata oppilasta kohti omaa tanssijuutta taiteen perusopetuksen piirissä. Tutkiva opettaja tässä tapauksessa tarkastelee kriittisesti opetuksen jäsentämistä ryhmäkohtaisesti sisällöistä tavoitteisiin unohtamatta opetuksen oppilaskeskeistä lähtökohtaa. Konteksti, johon tutkivan opetta-juuden työn pohjaan, tulee tämänhetkisestä työstäni taiteen perusopetuksen piirissä.

Tämä artikkeli esittää ajatukseni oppilaslähtöisen opetuksen jäsentämisestä nykytanssin opetuksessa. Aineisto artikkelin laatimiseen on kerätty opintojen opinnäyteprojektin ja päättöharjoittelun aikana saaduista havainnoista, kollega- ja opettajahaastatteluista sekä omasta oppimispäiväkirjastani, jota olen noin reilun vuoden aktiivisesti pitänyt yllä. Taustalla ovat vaikuttaneet valtakunnallinen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPO 2002) ja oppilaitoskohtainen tanssin laaja opetussuunnitelma (Tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelma 2011), jotka mo-lemmat ovat hyviä yleispätevyydellään, mutta samalla tanssin opetustyön käytäntöä ajatellen niukkasanaisia. Koin itselleni tähän hetkeen tärkeäksi tuoda yhteen yleiset opetussuunnitelmalliset tavoitteet, opintojemme aikana esiin nostetut opettajan työvälineet ja oma opettajaksi kasvami-nen. Tätä kautta oma opettajuus kirkastui ja käytännöt opetustyöstä saivat konkreettisen työskentelymenetelmän, jota seuraavassa avaan tarkemmin.

Tanssin perusopetus – opetussuunnitelmasta tuntitilanteeseen

Matka oppilaitoskohtaisesta opetussuunnitelmasta ryhmäkohtaiseen tuntitilanteeseen on opettajalle pitkä. Huomasin tämän perehtyessäni opintojen aikana opetussuunnitelmiin ja ollessani mukana luomassa oppilaitoksemme uusiutuvaa opetussuunnitelmalinjaa (Tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelma 2011). Tanssin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja oppilaitoksen opetussuunnitelma tuovat hyvin esille opetuksen taustalla vallitsevat yleiset periaatteet tukea oppilaan psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, kannustaa oppilasta terveelliseen liikkumiseen ja elämäntapaan, sekä mahdollistaa oppilaalle pitkäjänteinen ja tavoitteellinen tanssin harrastaminen (TPO 2002). Kuitenkin käytännön toteutuksen taustalle jää iso työ jäsentää isot tavoitekokonai-suudet pienemmiksi, jolloin itse opetustyö käy opettajalle mielekkäämmäksi ja opetussuunnitelmien isot tavoitteet konkretisoituvat oppilaille tuntisisällöissä. Esimerkki tästä tulee kokemastani tilanteesta tanssin opetussuunnitelman laajan oppimäärän laatimisesta.

Pohdinnat ja keskustelut opetussuunnitelman oppilaitoskohtaisuudesta ja meidän oppilaitoslinjasta herättivät minussa kysymyksen opetuksen perustavanlaatuisten tavoitteiden näkymisessä opetuksessani. Tanssin perusopetus tuo harrastajan lähemmäksi taidetta ja kulttuuria osallistuen, ko-kien ja tuottaen alueelliselle taide- ja kulttuuritoiminnalle sisältöjä. Tästä inspiroituneena ryhdyin pohtimaan noinkin laajan tavoitteen mahdollisuuksia näkyä opetuksessani. Ajatukseni konkretisoitui opetustyöni sisältöjen jäsentämisestä käytännönläheisempiin kokonaisuuksiin, kolmeen erilai-seen tavoitetasoon. Tavoitetasoista kaikki ovat samanarvoisia tanssin perusopetuksessa, mutta tiedostamattomana opettaja voi hukata mahdollisuuden tanssin kokonaisvaltaisen potentiaalin hyödyntämiseen. Lisäksi ajatukseni tanssin perusopetuksen yleisten tavoitteiden tuomisesta opetussuunnitelmatekstitasolta käytännön tanssituntitasolle pohjaavat ammatillisuuteni holistisuuteen.

Tanssin perusopetuksen tavoitetasot

Tanssin perusopetuksen tavoitetasot ovat henkilökohtainen jäsennykseni tanssin opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden hahmottamisesta oppilasryhmäkohtaisesti. Olen luonut tavoitetasoajattelun kuvaamaan oppimistilanteen monivivahteista luonnetta, jossa lähes poikkeuksetta on käynnissä useampi erilainen oppimisprosessi (Partio 2011). Opettajuudelleni uskollisena haluan tuoda opetusta lähemmäksi erilaisia oppijoita ja huomioida avoin sekä turvallinen ilmapiiri olennaiseksi osaksi opetuksen lähtökohtaa.

Olen jakanut tanssin perusopetuksen tavoitetasot kolmeen tavoitteen luonteen mukaan. Tavoitteet voivat olla opetuksessa rinnakkain eivätkä sulje toisiaan pois. Oleellista olisi opettajan tietoisuus tavoitetasojen läsnäolosta ja tämän tietoisuuden hyödyntämisestä käytäntöön, ihan tuntikohtaiseen opetussuunnitelmaan saakka.

Taidolliset tavoitteet…

minulle pitävät sisällään lajikohtaisen tekniikan, ilmaisun ja musikaalisuuden. Lajikohtainen tekniikka voidaan jakaa esimerkiksi jalka-, pyörimis- ja keskivartalotukitekniikkaan, liikelaatuihin ja tilahahmotukseen sekä kehotietoisuuteen ja improvisaatioon. Se, onko tekninen sisältö väline- vai itseisarvo opetuksessa, on tilannekohtaista, ja hyvä opettaja osaa sen tiedostaa. Itse koin harjoitteluni aikana lajikohtaiset tekniset tavoitteet enemmän välinearvona, johtuen ajankohtaisesta produktiotyöskentelystä. Kuitenkin tanssijan ja tanssin harrastajan perustreeniä ajatellen eri tekniset taitoalueet voivat olla itseisarvollisesti opetuksen tavoitteiden keskiössä. Mitä milloinkin painotetaan, riippuu oppilaiden lähtökohdista.

Ilmaisu ja musikaalisuus kulkevat minulla usein käsi kädessä. Olen huomannut musikaalisen tanssi-jan olevan myös ilmaisullisesti läsnä ja vivahteikas. Minulle se tarkoittaa sitä, että tanssi kanavoi musiikin ja äänimaailman tunnelmia kehon ja mielen kautta niin, että tanssija tuo oman kokemuksellisuuden lisän kokonaisuuteen tanssija, musiikki ja liike. Ilmaisun olen jakanut liikeilmaisuun ja tunneilmaisuus, joissa menetelmät harjoitella jompaa kumpaa poikkeavat. Musikaalisuus pitää sisällään tavoitteet tahtilajien ja fraasituksen ymmärtämisestä, äänimaailmaan reagoimisesta ja musiikin sointuvärien kuulemisesta.

Kokonaisuudessaan taidollisten tavoitteiden tekniikka-, musikaalisuus- ja ilmaisu-aspektit tukevat tanssioppilaan mahdollisuutta oppia tanssia lähestymistavasta riippuen. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että vahvasti tekninen tavoite, esimerkiksi pyöriminen, voi saada tukea kolmijakoisesta musiikista. Tai vastaavasti liikelaatuja tutkiessa voin hyödyntää alleviivaavaa musiikkia ja siihen tanssimista musiikin kanssa yksi yhteen, tai päinvastoin musiikkia vasten tehden. Joka tapauksessa oppilaan mahdollisuus omaksua tavalla tai toisella mitä tahansa teknistä asiaa, voi olla kaikkien tanssiteknisten osa-alueiden hyödyntämisen summa.

Taidolliset tavoitteet tanssin opetuksessa ovat opettaja- ja koulukohtaisia. Monet koulut edustavat tiettyä tanssinopetuksen traditiota, jolloin tietty estetiikka ja tekniikka voivat olla vallitsevia opettajasta riippuen. Kuitenkin jokainen opettaja pohjaa opetuksensa omaan keholliseen kokemukseen ja tekniikkakäsitykseen. Tästä johtuen koulukohtaisetkin yhteneväisyydet saavat opettajakohtaisia sävyeroja puhuttaessa tanssiteknisestä opetuksesta.

Tiedolliset tavoitteet…

tuovat tanssihistorian sekä fysiologisen ja anatomisen tiedon osaksi harrastajan opetussuunnitelmaa. Tarkoituksena on linkittää opetusten sisältöihin viitteitä edellä mainitsemista, eikä niinkään laatia omaa opintokokonaisuutta aiheista. Tietysti ei sekään olisi huono ajatus, että ensin perehdytään aiheeseen itseensä ja sitten sitä jatketaan soveltamalla saatuja tietoja tanssiteknisellä tunnilla.

Kokemukseni tanssin kentällä, ja erityisesti taiteen perusopetuksen piirissä on se, että opetuksen sisältöjä suunnitellessa tiedollisia aspekteja hyödynnetään aika niukasti, paikoin ei juuri lainkaan. Puhun kokemuksestani tanssin harrastajana aikana, jolloin opetussisällöt eivät koskettaneet mainittavan usein joko anatomisia ja fysiologisia tosiasioita, tai esimerkiksi länsimaisen taidetanssihistorian vaiheita. Minusta juuri kyseisistä aiheista saa valtavasti tukea omaan opetukseen ideatasolta harjoitteiden toteutustasolle asti. Miksi siis tanssin tiedollista puolta ei ole käytännön tasolla tuotu harrastajien tietoisuuteen? Yksi mahdollinen syy voi olla harrastamisen mahdollistama ajankäyttö, jolloin tärkeämmiksi tavoitteiksi voivat muodostua kausikohtaiset koreografiat ja oppilaitosnäytökset. Mietinkin omaa toimintaani opettajana, ja uskon esimerkiksi jo mainitsemaani länsimaisen taidetanssihistorian vaiheiden mahdollisuuksiin luoda kevätnäytös, jossa on sekä esitystoiminta että tematiikka sen sivistävässä mahdollisuudessa läsnä.

Toiminnalliset tavoitteet…

suuntaavat opettajan ajatukset opetusta joka tapauksessa määrittelevään tosiasiaan: ryhmään. Tanssinopetus on lähes poikkeuksetta taiteen perusopetuksessa ryhmäopetusta, jolloin opettajan on oltava tietoinen ja orientoitunut tulkitsemaan ryhmän ja ryhmässä toimimisen vaiheita.

Toiminnallisilla tavoitteilla pyritään kohti hyvää oppimisilmapiiriä ja yhteistoiminnallisuutta, jotka mahdollistavat ryhmäopetuksessa myös yksilötason oppimisen optimoinnin. Keinoja lienee monia, mutta minulle harjoitteluni aikana osui kohdalle mahdollisuus projekti- ja produktiotyöskentelyyn yhteistoiminnallisen työskentelyn keinona. Syksyn 2011 aikana ohjasin lapsille suunnatun tanssisadun. Mukana oli yli kuusikymmentähenkinen tanssiryhmä ja kolmekymmentähenkinen orkesteri. Yksi yhteinen tavoite toi monen eri tason ja ryhmän tanssijoita yhteen, mikä näkyi vahvana motivaationa ja sitoutumisena.

Toinen toiminnallisen tavoitteen mahdollistama seikka on ryhmän työskentelyilmapiirin tukema yksilötason aktivoiminen oman tanssimisen kehittämiseen. Tällä tarkoitan oppilaan aseman koros-tamista oman oppimisen subjektina, mikä painottaa jokaisen henkilökohtaisia mahdollisuuksia kehittää itseään haluttuun suuntaan. Tämä vaatii taakseen oppilailta jonkin asteista toiminnan tiedostamista, mitä minä opettajana luonnollisesti tuen opetuksessani. Yksi mahdollisuus vastaavanlaiseen toimintaan on luoda tunnille keskusteleva ilmapiiri käsiteltävistä aiheista ja pyytää oppilaita jopa kirjaamaan tiettyjä asioita ylös. Opetuskauden aikana kannattaa nostaa esiin asioita, joihin opettajana olen rohkaissut kiinnittämään huomioita ja syventää tätä tehtävänantoa esimer-kiksi kevyen keskustelun avulla. Idea tässä on tuoda oppilas osalliseksi omassa oppimisessaan ja kehittymisessään tanssijana myös tiedollisella tasolla.

Esimerkkinä voin kertoa tästä oman kokemukseni opettaessani jatkotason oppilaille aukiokiertoa ja sen merkitystä. Työskentely annetun teeman kanssa aloitettiin tutulla tavalla – tekniikkasarjan kautta. Lisäsin sarjan yhteyteen hetken, jonka tärkein tehtävä oli herättää oppilaiden mielenkiinto aukikierron merkitykseen ja mahdollisuuksiin tanssissa. Työstin aihetta oppilaiden kanssa keskustelemalla asiasta, konkretisoimalla ja näyttämällä kuvia lonkan ja lantion alueen lihaksista, teettämällä tekniikkasarjan lisäksi suoraan aukikiertäjälihaksiin suljetulla kinesteettisellä ketjulla kohdistuvia lihasaktivointiharjoituksia sekä soveltamalla aukikierron potentiaalin kokeilua hyppyjen alastuloon ja painonsiirtoharjoitukseen toisen asennon kautta. Näin oppilaat saivat yhteen tekniseen asiaan kohdistettua informaatiota monesta eri näkökulmasta ja pikkuhiljaa käsitys aukikierron merkityksestä ja potentiaalista tanssimisessa alkoi konkretisoitua.

Dynamiikka ja dialogi tavoitetasojen välillä: pohja monipuoliselle tanssinopetukselle

Minulle tutkiva opettaja tarkastelee työnsä osa-alueita ja niiden sisällä tilannekohtaisesti eläviä ulottuvuuksia. Itse löysin tarpeen opetukseni jäsentämiselle nimenomaan ulottuvuustarkastelun kautta. Opetustoiminnan monenlaiset prosessit avautuivat entistä selkeämmin opetuskokemuksen ja edellä esitetyn tavoitetasomallin tuotoksena. Ryhmäkohtaisesti tarpeeseen toteutettu opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden jäsentäminen loi pohjan oman työn kehittämiselle opetustyötäni määrittelevien arvojen tasolta käytännön tuntityöskentelytasoon saakka.

Tavoitetasojen selkeä jako tukee opettajan työtä sen analyyttisen suunnitteluvaiheen ja itse toteutuksen välillä. Tietynlainen hierarkia – ajatus kolmesta päätasosta ja päätasojen alla olevista pienemmistä osa-alueista auttaa hahmottamaan ja syventämään opetuksen sisältöjä kohti haluttua tavoitetta. Käytännössä kuitenkin asioiden priorisoiminen käy kaiken edellä niin, että opettaja saa rakennettua työlleen hallittavan kokonaisuuden. Huomioitavaa on ennen kaikkea ryhmän elinkaaren vaihe, joka lähtökohdaltaan sanelee tavoitetasostrategian suunnan. Esimerkiksi uuden ryhmän kanssa on kauden alusta keskityttävä ilmapiirin ja ryhmän yhteistoiminnallisuuden kehittämiseen, jolloin itse tanssitekniset sisällöt voivat olla mukana – tietysti, kun tanssitunnilla olemme – mutta opettajan tietoisuus toiminnan tavoitteesta vie ryhmän ryhmäyttämiseen ja sen mahdollistamaan hyvään työilmapiiriin.

Opettajan haaste oppiainesta ja opetusta suunnitellessa on opetuksen monipuolisuuden, ja tans-sissa paljon puhutun harrastamisen kokonaisvaltaisuuden, mahdollistaminen. Minulle on tanssin harrastamisen ajoista jäänyt muistikuva hyvin strukturoidusta ja sisältörikkaasta tanssitunnista, jossa omalle luovuudelle ja omaehtoiselle liiketuotolle ei jäänyt juurikaan tilaa. Ei ennen kuin ammattiin johtavassa koulutuksessa sana improvisaatioi osui kohdalleni.

Nyt asiaa ajatellessa se on suuri sääli, sillä opettajana itse koen pystyväni luottamaan oppilaan luovuuteen ja oppilasryhmän kemiaan, kun puhutaan esimerkiksi koreografioinnista ja yhteisestä produktiosta. Tällä en tarkoita sitä, että koko teos pohjaa improvisaation kautta tuotettuun materiaaliin, vaan yhtenä vaihtoehtona opettajajohtoiselle koreografioinnille pidän erilaisia improvisaatiopohjaisia menetelmiä. Tästä päästään takaisin opettajan haasteeseen: kuinka suunnitella ja toteuttaa tunti ottaen huomioon eri tavoitetasojen välinen mahdollinen dynamiikka ja dialogi sekä kuinka kuunnella opetettavaa ryhmää ryhmänä ja siellä olevia yksilöitä? Tässä vaiheessa asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen lienee lähtökohta. Se, mikä palvelee ryhmää kyseisellä hetkellä ja vie kohti seuraavaa tavoitetta, nostetaan päällimmäiseksi. Ne keinot ja menetelmät, jotka tukevat päällimmäistä tavoitetta, otetaan tarkasteluun yhtä lailla. Niin, tavoitetasot eivät pelkästään palvele opetuksen tavoitteiden määrittelijöinä, vaan ovat myös oleellinen osa sisältöjä, joissa tavoitteeseen johtavat keinot ovat avainasemassa.

Tavoitetasoajatus on lähtökohdaltaan oivallinen keino toteuttaa minun henkilökohtaista opetta-misen filosofiaani oppilaan yksilöllisen liike- ja ilmaisupotentiaalin tukemisesta. Minulle tavoitetasojen tiedostaminen oli osa opinnäytetyötäni omasta opettajuudesta taideaineopettajana. Oleellista opetustyön jäsentämisen näkökulmasta on etsiä ajatus omien päätösten ja valintojen takaa. Silloin oman opettajuuden perustavanlaatuiset lainalaisuudet – arvot, asenteet ja opetustyön lähtökohdat, eräänlainen ammatillinen identiteetti – tulevat tietoisuuteen ja opettaminen ammattina löytää polkuja kehittymiselle (Stenberg 2011, 19 – 20).

Minulle opetustilanteen moniuloitteinen ymmärtäminen on mahdollistanut eräänlaisen didaktisen pohdinnan tanssin perusopetuksen piirissä, ja erityisesti nykytanssin kentällä. Nykytanssi on lajina leimaantunut korostetusti opettaja- ja koulukohtaiseksi tanssilajiksi, jonka sisältö- ja tavoiteratkaisuja perustellaan usein ”minun tavalla, meidän koulun tavalla” tehdä. Tämä osaltaan on todellisuutta ja jopa lajille tunnusomainen mahdollisuus olla tukemassa tulevaisuuden tanssijoita persoonallisen liikkeen luojina. Kuitenkin on olemassa jo tietty traditio modernista uuteen tanssiin ja sitä kautta nykytanssin rikkaaseen liikerepertuaariin. Miksi siis ei kehittäisi itselleen perusteltua ja tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaista opetusohjeistusta? Minä olen oman opettajuuden pohdinnoista ja tavoitetasokokeiluista saanut potkua oman opetukseni jäsentämisestä nimenomaan nykytanssin kentällä, jolla tässä tapauksessa tarkoitan työtäni tanssin perusopetuksen piirissä nyky- ja jazztanssin, sekä ajan ilmiöiden parissa. Ajatustyö kohti didaktista otetta vaatii vielä käytäntöön vietyä kokeilua. Opintojeni jälkeinen työ mahdollistaa minulle opintojen aikana aloitettua opettajuusprojektia antoisalla ja käytännönläheisellä tavalla.

Kirjoittaja: Mari Ihanus 2012, Savonia ammattikorkeakoulu.

LÄHTEET

Stenberg, K. 2011. Riittävän hyvä opettaja. Jyväskylä: PS – kustannus.

Tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelma 2011. Savonlinnan musiikkiopisto / Tanssi Hyrrä.

TPO 2002 = Taiteen perusopetuksen tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Haastattelu:

Partio, J. 2011. Savonia – ammattikorkeakoulu, Musiikin ja Tanssin yksikkö. Kuopio.