Ohjaamo-toimijoiden kuvauksia monialaisen uraohjauksen käytänteistä – miten ja kenen kanssa?
Ohjaamojen keskeinen toimintaperiaate on monialaisuus. Ohjaamoissa toimii asiantuntijoita eri organisaatioista ja hallinnon aloilta sekä mahdollisesti yritysten ja kolmannen sektorin palveluntuottajia. Tyypillisesti Ohjaamo-verkostossa työskentelee ammattilaisia nuorisotoimen, opetustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon, KELA:n ja TE-palvelujen piiristä. Osa työntekijöistä työskentelee Ohjaamoissa päätoimisesti ja osa muun työnsä ohella, tavallisesti ajanvarausperiaatteella. Monialainen yhteistyö edellyttää eri alojen ammattilaisista koostuvan ryhmän tai verkoston muodostamista, ja toimiva verkosto edellyttää toimiakseen aikaa yhteiselle keskustelulle, yhteisten käsitteistön ja tavoitteen muodostamista sekä asiantuntijuuden rajojen tunnistamista ja niiden ylittämistä. (Hankesuunnitelma URAA! – Uraohjausosaamisen kehittäminen Ohjaamoissa 2018.)
Parhaillaan kunnissa ollaan tilanteessa, jossa Ohjaamoita vakinaistetaan ja samalla keskustellaan siitä, millaisia toimijoita ja mitä palveluja Ohjaamon tulisi tarjota. Asiakkaiden kokemat haasteet ovat monimuotoisia ja vaativat usein monen eri ammattilaisen asiantuntemuksen hyödyntämistä. Tällöin tarvitaan palveluntarjoajien monialaista yhteistä työtä. Monialaista ja moniammatillista yhteistyötä erilaisissa toimintaympäristöissä on tutkittu varsin paljon jo yli vuosikymmenen ajan (esim. Isoherranen 2004, Nummenmaa 2004, Koskela 2013, Pukkila & Helander 2016a). Termejä on pitkään käytetty synonyymeinä, mutta nykyisin niiden välille tehdään ero sen mukaan, puhutaanko yhden hallinnonalan asiantuntijoiden yhteistyöstä (moniammatillinen) vai eri hallinnon- ja tieteenalojen edustajien yhdessä työskentelystä (monialainen).
Koska Ohjaamo-palveluiden keskeinen tavoite on vahvistaa nuoren polkua kohti työtä ja työelämää tarjoamalla tukea ja ohjausta arkeen sekä työhön ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä, toimijoilta edellytetään uraohjausosaamista sekä yhteistä käsitystä uraohjauksesta monialaisena ja moniammatillisena yhteistyönä. Työelämään ja koulutukseen kiinnittymisen tukemisessa uraohjaus nähdään merkittävänä työ- ja toimintatapana, joten uraohjauksella on tärkeä rooli Ohjaamojen tarjoamissa palveluissa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018.)
Monialainen uraohjaus voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti:
“Monialainen uraohjaus on tavoitteellinen prosessi, jossa nuoren urasuunnittelutaidot kehittyvät, nuori vahvistaa itsetuntemustaan, oppii keräämään ja käsittelemään tietoa koulutus- ja uramahdollisuuksistaan sekä tekemään niihin liittyviä ratkaisuja erilaisissa muuttuvissa elämäntilanteissa. Monialaisessa uraohjauksessa vahvistetaan nuoren toimijuutta ja tuetaan nuorta suunnittelemaan ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan.
Ohjaajilta monialaisesti toteutettu uraohjaus vaatii uraohjausosaamisen lisäksi toimijoiden yhteistä käsitystä uraohjauksesta monialaisena ja moniammatillisena yhteistyönä.” (URAA! -projekti, 2019.) Monialaisuudella tarkoitetaan tässä eri ammattiryhmiin ja hallinnonaloihin kuuluvien asiantuntijoiden yhdessä työskentelyä siten, että valta, tieto ja osaaminen jaetaan. Tavoitteena on vastavuoroinen ja tasa-arvoon perustuva ymmärryksen ja osaamisen lisääminen. (vrt. Koskela 2013.)
Tässä artikkelissa tarkastelemme Ohjaamo-työntekijöiden sekä Ohjaamojen verkostokumppaneiden kuvauksia monialaisen uraohjauksen käytänteistä.
Selvityksen taustaa
Aineisto
Aineisto koostuu Ohjaamo-toimijoiden ja verkostotoimijoiden tuottamista vastauksista Ohjaamoissa toteutettujen uraohjauskoulutusten tehtäviin. Uraohjauskoulutuksia toteutettiin 13 Ohjaamossa eri puolilla Suomea vuosina 2018-2019. Eri Ohjaamoissa toteutetuissa koulutuksissa tehtäväksiannot vaihtelivat jonkin verran, mutta kaikissa koulutuksissa toimijoita pyydettiin kirjoittamaan tapauskuvaus jostain tyypillisestä monialaisesta uraohjaustilanteesta, esimerkiksi näin: Kirjoita kuvaus valitsemastasi aidosta asiakastilanteesta, jossa kuvaat asiakkaan tulosyyn, lähtötilanteen, ohjaustilanteen eri vaiheet sekä sen, miten monialaisuus ja uraohjaus olivat mukana tilanteessa. Näitä asiakastilanteita aineistossa oli kokonaisuudessaan 40.
Selvityksessä noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK, 2019) yleisiä periaatteita ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuseettisiä ohjeita (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2019). Jokaiselta vastaajalta pyydettiin erikseen kirjallinen suostumus osallistumisesta. Taustatietoina kerätyt vastaajan nimi ja hänen ilmoittamansa tehtävänimike häivytettiin siten, että henkilötietoja ei voida enää yhdistää tiettyyn henkilöön ilman lisätietoja (Tietoarkisto, 2019).
Aineiston analyysi
Tavoitteenamme oli selvittää, miten Ohjaamo-työntekijät kuvaavat monialaista yhteistä työtä tapausesimerkkien avulla. Selvitimme, millaisia monialaisen uraohjauksen käytänteitä, eli työn sosiaalisia muotoja, he kuvaavat ja keiden toimijoiden kanssa he tekevät yhteistyötä. Tässä selvityksessä työn sosiaaliset muodot ovat yksintyöskentely (ohjaaja ja asiakas), sisältäen myös konsultaation (kollegalta neuvon yms. kysymistä); parityöskentely (yhdessä työparina asiakkaan kanssa) ja solmutyöskentely (monialaisesti yhdessä asiakkaan kanssa).
Aineistoa eriteltiin laskemalla kaikki ilmaukset, tässä selvityksessä verbit, joilla ohjaaja kuvasi uraohjaustilannetta Ohjaamossa. Käytetyt ilmaukset luokiteltiin sen mukaan, kuka oli käytetyssä ilmauksessa tekijä. Näin saatiin selville, miten Ohjaamo-toimijat kuvasivat uraohjausta ja millaisesta työn sosiaalisesta muodosta oli kulloinkin kysymys.
Laadullisen aineiston erittelyssä on kyse tulkinnoista. Tässä selvityksessä tulkintoja on syntynyt paitsi kirjoittajien selvittäessä, mistä aineistossa on kysymys, myös silloin, kun osallistujat kirjoittivat omia näkemyksiään monialaisesta uraohjauksesta. Aineiston perusteella ei ole syytä tehdä yleistyksiä, mutta voitaneen sanoa, että tulokset tuovat esiin yhdenlaisen tulkinnan Ohjaamoiden monialaisen uraohjauksen tilanteesta.
Tulokset
Selvitimme aineistoa laskemalla ohjaustilanteen kuvauksista verbit, joilla ohjaaja kuvasi uraohjaustilannetta. Jokaista verbiä ei listattu erikseen, vaan aina yhden tapauksen tai tilanteen kuvaus oli yksi maininta, vaikka kuvauksessa olisikin käytetty useampaa verbiä. Esimerkiksi, jos tekstissä kerrottiin, miten ohjaaja ja asiakas keskustelivat haasteesta, ottivat yhteyttä ammatinvalintapsykologiin ja sopivat ajan = yksi listaus.
Verbin passiivimuodossa olevien ilmausten (tekijä puuttuu) kohdalla jouduimme tekemään tulkintoja tekijästä kontekstin perusteella. Suurimmassa osassa mainintoja voitiin selkeästi päätellä, ketkä olivat tekijöitä, mutta muutamien kertomusten osalta tulkinta oli vaikeampaa, koska tekstissä ei selkeästi kuvattu, keitä oli paikalla.
Käytetty verbimuoto kertoi, millaisesta työn sosiaalisesta muodosta on kyse ja mikä on asiakkaan rooli ohjaustapahtumassa: onko asiakas tekemisen kohde vai toimitaanko tilanteessa yhteistyössä asiakkaan ja mahdollisesti muiden asiantuntijoiden kanssa. Käytännössä tarkasteltiin verbien eri persoonamuodoissa tai passiivimuodossa ilmaistua tekemistä, eikä kiinnitetty huomiota verbien aikamuotoon, sillä kuvatut tapaukset liittyivät oletetusti menneeseen aikaan.
Taulukko 1. Työn sosiaalisia muotoja ohjauksessa (n = 40 tekstiä)
Tekijä |
Esiintyvyys |
Työn sosiaalinen muoto |
Esimerkki |
| minä | 19 | yksintyöskentely/konsultaatio (3) | ohjaan,
tarjotaan
|
| minä ja asiakas | 28 | yksintyöskentely/konsultaatio (2) | kävimme tulokset läpi,
voitiin asettaa tavoitteet |
| minä ja toinen asiantuntija | 1 | solmutyöskentely | keskustelemme asiakkaan tilanteesta
|
| minä, asiantuntija ja asiakas | 8 | solmutyöskentely | mietittiin eri vaihtoehtoja |
Aineisto osoittaa, että käytännön uraohjaustyössä monialainen yhteinen työ on vielä varsin vähäistä. Ylivoimaisesti eniten Ohjaamo-toimijat kuvasivat työtä, jota he tekivät yksin asiakkaan kanssa (tekijänä ”minä ja asiakas”), yhteensä 28 mainintaa. Näissä yksintyöskentelyn tilanteissa asiakkaan rooli voi olla dialogiin perustuvaa yhteistyökumppanuutta, jaettua asiantuntijuutta (Helander ym. 2019). Dialogi nähdään välineenä, jolla rakennetaan yhteistä, jaettua ymmärrystä asiakkaan uraohjauksen kysymyksistä yhdessä:
”…heräteltiin toiveita ja haaveita…”
Jaettua asiantuntijuutta tällaisessa tilanteessa voidaan kutsua Nummenmaan (2007) mukaan kollaboraatioksi, yhteiseksi työksi, jos siihen liittyy vastuun ja vallan jakaminen asiakkaan ja asiantuntijan kesken. Nummenmaa (2007, 48) erottaa toisistaan ko-operaation ja kollaboraation käsitteet yhteistyön erilaisina muotoina. Ko-operaatio on työnjaollista yhteistyötä, jossa asiantuntijaryhmillä on yhteinen tavoite, joka hoidetaan työnjaon puitteissa. Kollaboraatio taas on yhteiseen tavoitteeseen perustuvaa toimintaa, jossa myös rakennetaan yhteistä ymmärrystä tarkasteltavasta asiasta ja josta voidaan puhua yhteisenä työnä. Kollaboraatioon liittyy uutta osaamista luova elementti ja se perustuu vastuun ja vallan jakamiseen. (esim. Koskela 2013.)
Monialaisesta yhteisestä työstä ei edellisenkaltaisessa esimerkissä kuitenkaan voida puhua, koska siitä puuttuu monialaisen työn määritelmän edellyttämä useamman eri alan asiantuntijan työpanos (Koskela 2013). Sen sijaan, että tällaisesta yhteisen tekemisen muodosta käytettäisiin kollaboraation käsitettä, voisikin olla luontevampaa puhua palveluohjauksesta. Hänninen (2007, 7) kuvaa palveluohjausta asiakaslähtöiseksi ja asiakkaan etua korostavaksi työtavaksi. Sillä voidaan tarkoittaa sekä asiakastyön menetelmää että palveluiden yhteensovittamista organisaatioiden tasolla. Työtapa, tavoitteet, tuki ja palvelut räätälöidään kunkin asiakkaan tarpeen mukaan ja tämä on palveluohjaajan tehtävä. Palveluohjaus perustuu asiakkaan ja tämän palveluohjaajan luottamukselliseen suhteeseen, jossa tavoitteena on asiakkaan itsenäisen elämän tukeminen. Tuki rakentuu asiakkaan, hänen sosiaalisen verkostonsa, palveluohjaajan ja muiden palvelutuottajien yhdistettyjen voimavarojen varaan. (Hänninen 2007, Torppa 2014.)
Palveluohjauksen onnistumisen edellytyksenä pidetään asiakkaan ja palveluohjaajan todellista, aitoa kohtaamista ja luottamuksellisen suhteen syntymistä (Suominen & Tuominen 2007). Kysymys on luottamuksellisuudesta, tasavertaisuudesta, henkilökohtaisuudesta, vastavuoroisuudesta ja jatkuvuudesta. Tällaiset aidon kohtaamisen osatekijät luovat puolestaan pohjan avoimelle dialogille, jolla voidaan tässä tarkoittaa läsnäoloa, avointa kommunikaatiota ja sitä, ettei työntekijällä eikä asiakkaalla ole valmiita vastauksia. Tietoa ja vastauksia etsitään yhdessä, jolloin myös yhdessä kohdataan eteen tulevat hyvät ja huonot asiat. Molemmilla on oma asiantuntijuutensa – asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja työntekijä oman ammattinsa perusteella ammatillinen asiantuntija. Molemmilla osapuolilla tulee olla mahdollisuus tasapuoliseen puhumiseen ja kuulluksi tulemiseen. Kun vuorovaikutus pohjautuu tasavertaiseen vastavuoroisuuteen, kysymys on kumppanuudesta, mikä on myös asiakaslähtöisyyden keskeinen osatekijä. Tämän lisäksi dialogisuus edellyttää rakenteita eli aikaa ja rauhallisen, sopivan tilan kohtaamiselle. (Hänninen 2007.)
Ko-operaatiota tai yhteistyötä tällainen keskustelu voi olla silloin, kun asiakkaan kanssa yhdessä pohditaan jonkun toisen asiantuntijan osaamisen hyödyntämistä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi:
” …varasimme yhteistuumin ajan opinto-ohjaajalle…”
Nämä kuvaukset olivat kuitenkin harvalukuisia aineistossa.
Ohjaajan työskennellessä yksin (tekijänä ”minä”) asiakkaan kanssa asiakkaan rooli voi vaihdella kohteena olemisesta ohjaajan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Silloin kun asiakas on tilanteessa pelkästään tekojen kohteena, asiakasta polutetaan (Helander ym. 2019):
”…esittelin asiakkaalle koulutuksen ja kerroin, että mielestäni tämä voisi sopia hänen tavoitteisiinsa nähden hyvin…”
mutta se voi olla myös toisen työntekijän konsultoimista tai osaamisen hyödyntämistä jatkotyöskentelyssä (3 tapausta), jolloin myös voidaan puhua monialaisesta yhteistyöstä ko-operaation käsitettä käyttäen:
”Ohjasin asiakkaan käymään ammatinvalintapsykologilla”
Näissä tapauksissa lienee perusteltua kysyä, miten uraohjaus tukee asiakkaan toimijuutta tai vahvistaa hänen urasuunnittelutaitojaan.
Silloin, kun kysymys on monialaisesta ohjaustilanteesta, toimijoina ovat ”minä” ohjaajana, asiakas ja yksi tai useampi muu asiantuntija. Yhteensä tällaisia mainintoja oli 8 kappaletta. Kun lähemmin tarkasteltiin, keitä toimijat olivat, yleisin kombinaatio oli etsivä nuorisotyöntekijä, asiakas ja TE-toimiston asiantuntija tai ammatinvalintapsykologi.
Esimerkiksi Engeström (2004, 2006, myös kollegoineen 2011) on kuvannut tällaista yhteisen ongelman ratkaisemiseen tähtäävää yhteistyömuotoa käsitteellä solmutyöskentely. Solmutyöskentely ei ole sama kuin kiinteisiin tiimeihin perustuvaa työskentelyä, vaan se on muutoin suhteellisen erillisten toimijoiden nopeaa kokoontumista yhteen ratkaisemaan yhteistä ongelmaa tai tehtävää asian kannalta pätevimmällä kokoonpanolla. Solmun aloitteentekijä tai työskentelyä johtava osapuoli voi vaihdella. Onnistuakseen solmutyöskentely edellyttää nopeaa luottamuksen ja yhteisen kielen muodostamista.
”…tapasin asiakasta tiiviisti…yhdessä etsivän nuorisotyöntekijän kanssa…”
Helander ja Lilja (2019) toteavat työnvälityspisteen arviointi- ja kehittämistutkimuksessaan, että solmutyöskentely voi olla perinteistä verkostotyötä tehokkaampaa. Monialaisen verkostotyön yl¬läpito voi olla monella tapaa raskaampaa kuin yksittäisen asiakastilanteen ympärille rakentuva asiantunti¬joiden muodostama solmu.
Etsivien nuorisotyöntekijöiden rooli on merkittävä Ohjaamon asiakkaiden uraohjausprosesseissa. Heidät mainittiin yleisimmin, kun tapauskertomuksissa ohjaajat kuvasivat, kenen/keiden kenen kanssa he tekevät yhteistyötä (9 mainintaa). Etsivät nuorisotyöntekijät olivat myös tähän selvitykseen kerätyn aineiston vastaajista suurin yksittäinen ryhmä. Etsivän nuorisotyöntekijän roolin merkittävyyttä selittänee ainakin osaltaan se, että suuri osa Ohjaamon asiakkaista ohjautuu Ohjaamoon etsivän nuorisotyönkautta tai he ovat muuten asiakkaan ensimmäinen kontakti itse Ohjaamossa.
Yhteistyökumppaneista aineistossa mainittiin yhtä usein myös TE-asiantuntijat (9), ammatinvalintapsykologit saivat seitsemän mainintaa, muut toimijat kuten esim. terveydenhoitaja, opinto-ohjaaja, sosiaaliohjaaja, pajaohjaaja saivat kukin 1-3 mainintaa. Perustuen siihen, kuinka usein aineistossa mainittiin eri uraohjauksen toimijat, voidaan ajatella, että ydintoimijoiksi mielletään Ohjaamoissa erityisesti TE-hallinnon toimijat/-asiantuntijat. Eri kombinaatioita nimettäessä eniten mainintoja saivat juuri TE-asiantuntijat ja avo-psykologit.
Pohdinta
Kaikki Ohjaamojen asiakkaat eivät tarvitse monialaista tukea tai ohjausta – monille riittää lyhyt neuvonta- tai ohjaustuokio. Mutta on paljon asiakkaita, joita hyödyttäisi se, että heidän tuki- ja ohjaustarpeisiinsa vastattaisiin monialaisesti.
Silloin kun vastuu ja valta sekä tieto jaetaan, tarvitaan luottamusta toisen osaamiseen, vuorovaikutustaitoja, kykyä toimia muiden kanssa sekä empatiakykyä. Koskela (2013) puhuu Nummenmaan käsittein erilaisista pääoman käsitteistä: inhimillisen ja luottamuspääoman lisäksi tarvitaan rakenne- ja suhdepääomaa, jotka muodostuvat suhteista yhteistyökumppaneihin oman organisaation sisällä ja ulkopuolella. Johtamisella, ilmapiirillä ja tiedonkulun joustavuudella on myös merkitystä siihen, miten nämä pääomat kehittyvät. Monialainen yhteistyö on mahdollista, jos toimijoille annetaan aikaa näiden rakenteiden kehittämiseen ja johtajuus tukee toimintoja.
Kaikkiin Ohjaamoihin ei ole vielä syntynyt monialaisen uraohjauksen käytänteitä eikä uutta yhteistä monialaisen uraohjauksen pääomaa ole selvityksen perusteella vielä havaittavissa. Se rakentuu vain tietoisen, tavoitteellisen ja aidon monialaisuuden avulla ja kautta. Voi myös olettaa, että asiakkaan päässä syntyy uusia oivalluksia silloin, kun hänen asioitaan lähestytään monialaisesti useammasta erilaisesta näkökulmasta.
Ohjaamo-toiminta on luotu matalan kynnyksen palveluntarjoajaksi, jossa pyrkimyksenä on palvella yhden luukun -periaatteella. Matalan kynnyksen peruspiirteitä, periaatteita ja ominaisuuksia ovat mahdollisuus asioida anonyymisti ja ilman lähetettä. Yhden luukun periaatteen lisäksi lähestymistapa sisältää myös kokonaisvaltaisen, monialaisen tai moniammatillisen lähestymistavan. (Leemann & Hämäläinen 2016). Ohjaamo-konsepti mahdollistaa periaatteessa monialaisen yhdessä työskentelyn sen perimmäisessä merkityksessä. Eri Ohjaamot ovat erilaisia ja erilaisissa toiminnan kehittämisen ja vakiinnuttamisen vaiheissa, mutta kehittämistyössä kannattaisi huomioida se, ettei estetä monialaisen yhteistyön toteutumista rakenteiden kautta. Esimerkiksi varmistetaan se, että on aikoja ja paikkoja toimijoille kokoontua yhteen miettimään monialaisen yhteisen työn perusedellytyksiä sekä tekemään yhdessä asiakastyötä. Palveluohjaus on merkittävää toimintaa Ohjaamojen arjessa, mutta siinä(kin) tulee aktiivisesti etsiä toimintatapoja, jotka ovat asiakkaan parhaaksi. Jos asiakas joutuu odottamaan tunteja tai jopa viikkoja, jotta pääsee seuraavalle asiantuntijalle (myös Ohjaamon sisällä), Ohjaamo-toiminnan periaatteet eivät toteudu. Tällöin voidaan puhua luukuttamisesta Ohjaamon sisällä – monialaisuus palveluina toteutuu, mutta monialainen yhteinen työ ei vielä ole arkea.
Aikaisemmat selvitykset ja tutkimukset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti osoita, että monialainen yhteistyö olisi asiakkaan näkökulmasta aina toimivin ja perustelluin ratkaisu (esim. Ristolainen ym. 2013). Monialaiseen yhteistyöhön siis liittyy paljon positiivisia ennakko-odotuksia, mutta niiden todentaminen on usein haasteellista.
Monialainen uraohjaus Ohjaamoissa hakee vielä muotoaan. Yhteistyössä kaikkein toimivimpia voisivat olla ratkaisut, joilla on pysyvyyttä. Jo eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisussa vuodelta 2013 todetaan, että monialaista yhteistyötä voitaisiin parantaa organisaatioiden sisäisten henkilöstö- ja aikaresurssien lisäämisellä, henkilöstön pysyvyyden varmistamisella ja koulutuksella. Organisaatioiden välistä monialaista yhteistyötä voitaisiin kehittää vuorovaikutuksella ja toisten toiminnan tunnetuksi tekemisellä, palveluiden kartoituksella ja yhteisillä suunnitelmilla, asennoitumisen muuttamisella sekä seurannan kehittämisellä. Myös nuorten osallisuuden lisääminen parantaisi monialaista yhteistyötä. (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013.)
Kirjoittajat
Seija Koskela, lehtori
Anne Leppänen, lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
Kirjoittajat toimivat asiantuntijoina ja valmentajina URAA!-hankkeessa.
Kuvat: URAA!-projekti
Artikkeli on osa Ohjaamojen uraohjausta käsittelevää juttusarjaa. Lue myös:
Miten opinto- ja uraohjaus asemoituvat Ohjaamoissa?
Millaisia käsityksiä Ohjaamojen työntekijöillä on uraohjauksesta?
Millaisia käsityksiä Ohjaamojen työntekijöillä on monialaisesta uraohjauksesta?
Lähteet
Engeström, Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino.
Engeström, Y. 2006. Kaksikätinen asiantuntijaorganisaatio. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B02 / 2006. Kansanterveyslaitos, Helsinki. Viitattu 11.11.2019. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78595/2006b2.pdf?sequence=1
Engeström, Y., Kaatrakoski, H., Laitinen, A., Myllys, H. & Rantavuori, J. 2011. Solmutyöskentely kirjastossa. Raportti Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston ja pilottitutkimusryhmien kehittämishankkeesta. Toiminnan kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto. Työpapereita 8/2011. Viitattu 26.11.2019. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27511/Solmuty_skentely_kirjastossa_verkkojulkaisu.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Helander, J., Lilja, T. & Pukkila, P. 2019. Millaisia käsityksiä Ohjaamojen työntekijöillä on uraohjauksesta? Elinikäisen ohjauksen verkkolehti Elo. Viitattu 30.11.2019. https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2019/11/29/kasityksia-uraohjauksesta/
Hänninen, K. 2007. Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Stakesin raportteja 20/2007. Viitattu 28.11.2019. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75697/R20-2007-VERKKO.pdf?sequence=1
Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019.
Isoherranen, K. 2004. Moniammatillinen yhteistyö. Porvoo: WSOY.
Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2019. Tiedon luovuttaminen tutkimuksiin. Viitattu 18.12.2019. https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/Tutkimuslupa/
Koskela, S. 2013. ”Mie teen vaan oman työni”. Toimintatutkimus moniammatillisen yhteistyön ja ohjausosaamisen kehittämisestä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 477. Jyväskylän yliopisto.
Leemann, L. & Hämäläinen, R-M. 2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81(5), 586–594. Viitattu 26.11.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016102725606
Nummenmaa, A.R. 2004. Moniammatillisen ohjauskulttuurin kehittäminen. Teoksessa H. Kasurinen (toim.) Ohjausta opintoihin ja elämään –opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Opetushallitus, 113-122.
Nummenmaa, A.R. 2007. Moniammatillinen yhteistyö – rakenteita ja prosesseja. Teoksessa Tuetusta toimijuudesta itsenäiseen toimijuuteen. Dialoginen ohjaus ja neuvonta käytännössä. Polku työmarkkinoille –osahanke. Optio työelämään – Joensuun Seudun Työllisyys EQUAL, 45-59.
Nuorten syrjäytyminen. Tietoa, toimintaa ja tuloksia?
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013. Viitattu 28.11.2019. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/trvj_1+2013.pdf
Pukkila, P. & Helander, J. 2016a. Työotteena monialaisuus – katsaus Ohjaamojen monialaisen yhteistyön rakentumiseen. Nuorisotutkimus 34/3. Viitattu 25.11.2019. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135023/nuorisotutkimus%203%202016%20pukkila%20helander.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ristolainen, H., Varjonen, S. & Vuori, J. 2013. Mitä tiedämme politiikkatoimien vaikuttavuudesta lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä hyvinvointierojen vähentämisessä? Politiikkatoimien vaikuttavuuden tieto- ja arviointikatsaus. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 2/2013.
Suominen, S. & Tuominen, M. 2007. Palveluohjaus. Portti itsenäiseen elämään. 1. painos. Helsinki: Profami Oy.
Torppa, H. 2014. ”Tulit juuri oikeaan paikkaan” Ikääntyneiden asiakkaiden osallisuuden toteutuminen moniammatillisessa ohjauksessa. Pro gradu. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Viitattu 25.11.2019. http://hdl.handle.net/10138/153090.
URAA!-projekti. 2019. Uraohjausosaamisen koulutusta ja palvelumalleja Ohjaamoille – URAA! -projekti. Viitattu 10.10.2019. https://kohtaamo.info/uraa