Ohjauksen ja tuen sekä erityisen tuen toimintamalli Ylä-Savon ammattiopistolla reformin jälkeen

Kirjoittaja Riitta Turpeinen

Ohjaus muutoksessa

Kuva 1. Opinto-ohjaaja Riitta Turpeinen (vas.), sähkö-ja automaatioalan aikuisopettaja Terho Jalkanen (kesk.) ja opiskelija Aida Marzougui (oik.) ohjauskeskustelussa koskien opiskelijan HOKSia. Kuva Tuija Kokkonen.

Ammatillisen koulutuksen reformi on muuttanut ammatillisten oppilaitosten toimintaa. Uusien toimintatapojen omaksumisessa on haasteita, mutta niistä huolimatta opiskelijoille on tarjolla monenlaisia tukipalveluita. Ylä-Savon ammattiopistossa on jäsennetty ohjauksen, tuen ja erityisen tuen malleja reformin mukaisiksi siten, että opiskelija saa tarvitsemansa ohjauksen ja tuen opintojensa aikana. Reformin myötä ohjausta on oltavat tarjolla entistä enemmän myös ennen opintojen aloittamista sekä opintojen jälkeenkin.

Ammatillisen koulutuksen reformi on muuttanut ohjaukseen ja opiskelijoille tarjottaviin tukipalveluihin liittyviä toimintatapoja ammattiopistoissa. Uusi laki korostaa ohjauksen merkitystä ja lakitekstissä on ainakin neljä erilaista näkökulmaa ohjaukseen. Ohjaus voidaan nähdä uudessa laissa opetuksen välineenä tai osana, sillä ohjaus mainitaan opiskelijan oikeutena saada opetusta ja ohjausta. Ohjaus nähdään myös opintojen sujuvoittamisen välineenä ja valintojen tekemisen edistäjänä. Lisäksi ohjaus nähdään osana opiskelun yleistä tukea ja henkilökohtaisia tukitoimia. Hakuvaiheessa koulutuksen järjestäjän velvollisuus on ohjata hakijoita sopivaan koulutukseen tai johonkin hakijalle sopivaan palveluun, jos häntä ei valita opiskelijaksi. Opinto-ohjausta pitää uuden lainsäädännön mukaan olla tarjolla kaikille opiskelijoille, myös ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa opiskeleville. (Ora 2018, 141 ja Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017.)

Uudessa lainsäädännössä henkilökohtaistaminen on merkittävässä roolissa. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma HOKS (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017). Henkilökohtaistamisessa tarvitaan opettajalta ohjaustaitoja, jotta opiskelijan yksilöllinen osaamisen kehittämissuunnitelma voidaan laatia ja toteuttaa.

Ohjausta voidaan määritellä monella tavalla. Vehviläinen (2015, 12) määrittelee ohjauksen yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ohjattavan toimijuutta samalla, kun edistetään hänen oppimis-, kasvu-, työ- tai ongelmanratkaisuprosessejaan. Vehviläinen painottaa hyvän ohjauksen perustana kunnioittavaa, rakentavaa dialogista vuorovaikutusta, jossa vahvistetaan ohjattavan omaa toimijuutta. Väisäsen (2002, 132–146) mukaan hyvä ohjaus huomioi yksilöiden tarpeet ja persoonallisuuden ja perustuu selkeisiin tavoitteisiin ja ammatillisiin standardeihin. Ohjattavat ovat ohjausprosessissa aktiivisia ja oma-aloitteisia, eivät siis passiivisia toiminnan kohteita. Hyvä ohjaus on hyvin organisoitua ja antaa toiminnalle raamit ja rajat sekä riittävästi aikaa. Hyvä ohjaaja on teoreettisesti ja käytännöllisesti pätevä sekä taitava ja tietävä ammattilainen.

Onnismaa (2005, 119 – 122) kuvaa Peavyn ajatusta taitavasta ohjauskäytännöstä, joka perustuu merkitysten uudelleen tulkintaan yhdessä ohjattavan kanssa. Konstruktivistinen eli sosiodynaaminen ohjaus tapahtuu vuorovaikutussuhteissa ja perusajatuksena on, että jokainen ihminen on oman tarinansa luoja. Todellisuuksia on yhtä monia kuin ihmisiäkin ja urasuunnittelu on vain yksi osa yksilön minäprojektissa, joten ohjauksen tulisi olla elämänsuunnittelun metodologiaa enemmän kuin opinto- tai uraohjausta. Ohjauksen painopisteen tulisi olla asiakkaan puheen ja todellisuuden tulkkina, jolloin ohjaajan tehtävänä on herkällä korvalla kuulla millaista todellisuutta asiakas itselleen mahdollistaa omalla puheellaan. Onnismaa (2005, 119) toteaa, että ohjaaja toimii ohjattavalle peilinä, jolloin esimerkiksi heikon itsetunnon omaava ohjattava voi saada ohjaajalta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä.

Työelämän muutoksen takia nuorten tarvitsemien ohjauspalveluiden luonne muuttuu. Tavoitteena ei ole enää löytää nuorelle sellaista ammattialaa ja koulutusvaihtoehtoa, joka toisi hänelle pysyvän työpaikan. Ohjauksen tarkoituksena onkin tukea ja kehittää nuoren omia valmiuksia kantaa vastuuta ja tehdä perusteltuja suunnitelmia ja valintoja omaan tulevaisuuteensa. (Välijärvi 2018, 26.) Ohjaus on siis ennen kaikkea ohjaajien ja ohjattavien yhteistoimintaa, jossa luodaan yhteisiä tulkintoja ja ajattelumalleja sekä vahvistetaan ohjattavan omaa toimijuutta (Vehviläinen 2015, 48). Erityisesti toisen asteen tutkintojen suorittamisen tavat monimuotoistuvat ja ohjauksen tarve lisääntyy, kun yksilöllisesti eriytyvät opintopolut yleistyvät. (Välijärvi 2018, 26-27.) Uudessa lainsäädännössä ohjaus kytkeytyy yksilöllisiin opintopolkuihin ja opiskelijan oikeuteen saada riittävästi tukea ja ohjausta opintoihinsa. Miten oppilaitokset kykenevät vastamaan reformin myötä lisääntyneeseen ohjauksen tarpeeseen, on kysymys, johon saamme vastauksia lähitulevaisuudessa.

Ammatillisen koulutuksen reformiin liittyy oleellisena osana työelämäyhteydet. Jotta reformin perimmäinen tarkoitus ja tavoite työelämäyhteyksien osalta toteutuisi aidosti, koulutuksenjärjestäjät tarvitsevat tuekseen työpaikkoja, joilla on vahva ohjauksellinen osaaminen ja yhteiskunnallinen vastuu. Työelämä ei voi paeta omaa ohjaus- ja koulutusvastuutaan. Koulutuspolitiikka voi onnistua vasta, kun ohjausvastuun jakamisesta ja koulutuksen tuottamasta ammattitaidon laadusta päästään yhteisymmärrykseen. (Välijärvi 2018, 41.)

Ylä-Savon ammattiopiston ohjausmalli

Ylä-Savon ammattiopiston ohjausmalli perustuu pohjimmiltaan opinto-ohjauksen lähtökohtana pidettävään holistiseen (kokonaisvaltainen) ohjauksen malliin (Watts & van Esbroeck 1998). Mallissa ohjauksen toimijat on jaoteltu kolmelle tasolle. Ylä-Savon ammattiopiston mallissa ensimmäisellä tasolla on päävastuullisena toimijana vastuuohjaaja, joka aiemmin oli nimeltään ryhmänohjaaja. Lisäksi ensimmäiselle tasolle sijoittuvat opinto-ohjaaja ja opiskelijaa opettavat opettajat. Opiskelijaa lähinnä on aina häntä opettavat opettaja ja erityisesti vastuuohjaaja, mutta opinto-ohjaaja voi toimia vastuuohjaajan työparina silloin, kun opiskelijoiden yksilöllisiä opintopolkuja suunnitellaan. Uuden lainsäädännön myötä uraohjausta on tarjottava opiskelijoille koko ammatillisen koulutuksen ajan. Opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS) liitetään oleellisena osana urasuunnitelma, jota päivitetään opintojen aikana. Uraohjauksesta Ylä-Savon ammattiopistossa vastaavat pääasiassa opinto-ohjaajat yhdessä vastuuohjaajien ja työelämätaitoja opettavien opettajien kanssa.

Toisella ohjaustasolla toimivat erityisopettajat, kuraattorit, hyvinvointiohjaaja, opiskeluhuollon ohjaaja, työhönvalmentajat, asuntolanohjaaja, terveydenhoitajat, koulupsykologi ja koululääkäri. Ylä-Savon ammattiopiston toimijoissa työhönvalmentaja ja hyvinvointiohjaaja ovat työntekijöitä, joita kaikissa oppilaitoksissa ei välttämättä ole. Hyvinvointiohjaajan työ keskittyy enemmän ennaltaehkäisevään työhön ja mm. opiskelijakunnan toiminta ja tutor-opiskelijoiden ohjaus ja kouluttaminen kuuluvat hyvinvointiohjaajan työnkuvaan. Työhönvalmentajat ovat opiskelijoiden tukena erityisesti siirtymissä työelämään joko työpaikalla järjestettävän koulutuksen tai opintojen päättövaiheen yhteydessä. Työhönvalmentajat toimivat YSAO:lla opiskelijan tukena myös oppilaitoksessa opintojen aikana. Muut toisella ohjaustasolla toimivat henkilöt ovat toimijoita, joita kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa on ollut opiskelijoiden tukena jo pidempään.

Kolmannella ohjaustasolla ovat oppilaitoksen ulkoiset verkostot kuten opiskelijan tukiverkostot (vanhemmat, huoltajat ja omaiset), nuorisotyö, etsivä nuorisotyö, TE-toimiston palvelut, terveydenhoitopalvelut (tärkeänä myös ehkäisevät palvelut kuten ehkäisevä päihdetyö), Ohjaamo maahanmuuttoneuvojat, KELA, yritykset, toiset oppilaitokset, sosiaalitoimi, kuntien työllisyyspalvelut, seurakunnat ja poliisi. Ulkoisiin verkostoihin pidetään yhteyttä säännöllisesti ja tarpeen mukaan. Viime vuosina Ylä-Savon ammattiopiston on tiivistänyt yhteistyötään erityisesti nuorisotyön ja etsivän nuorisotyön toimijoiden kanssa.

Kuva 1. Ylä-Savon ammattiopiston ohjaustasot ja keskeiset toimijat

Ylä-Savon ammattiopiston ohjauksesta on kirjoitettu toimintaohje Ohjaus ja perehdyttäminen opintopolun eri vaiheissa. Toimintaohjeessa kuvataan Ylä-Savon ammattiopistossa tapahtuvaa ohjausta, joka on jaoteltu ohjaukseen ennen opintoja, opintojen alkaessa, opintojen edetessä ja opintojen päättö- ja seurantavaiheessa. Toimintaohje selkiyttää opiskelijan tukena olevien työntekijöiden rooleja ja antaa raameja ohjaukselle, jota Ylä-Savon ammattiopistossa toteutetaan. Opiskelijalla on siis mahdollisuus saada monenlaista tukea ja ohjausta opiskelujensa aikana. (Ylä-Savon ammattiopiston toimintaohjeet 2018: Ohjaus ja perehdyttäminen opintopolun eri vaiheissa.)

Ylä-Savon ammattiopistossa ohjaukseen liittyy lisäksi toimintaohjeet Henkilökohtaistamisen suunnittelu ja suunnitelman ylläpitäminen, Erityisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja päätöksenteko sekä Oppimisen ohjaus ja palaute osaamisen kehittymisestä. Nämä toimintaohjeet on tarkoitettu opettajien ja ohjaustyötä tekevien Ylä-Savon ammattiopiston työntekijöiden työn tueksi. (Ylä-Savon ammattiopiston toimintaohjeet 2018: Ohjaus ja perehdyttäminen opintopolun eri vaiheissa, Henkilökohtaistamisen suunnittelu ja suunnitelman ylläpitäminen, Erityisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja päätöksenteko sekä Oppimisen ohjaus ja palaute osaamisen kehittymisestä.)

Erityinen tuki liitettynä ohjaukseen

Ohjaus ja tuki ja erityinen tuki liitetään uuden lainsäädännön myötä toisiinsa. Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä. Erityisen tuen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa tutkinnon/tutkinnon osan tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattitaidon ja osaamisen. Tavoitteena on lisäksi edistää opiskelijan kokonaiskuntoutusta yhteistyössä kuntoutuspalveluiden tuottajien kanssa. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017.) Erityinen tuki on uudessa lainsäädännössä porrastettu siten, että kaikilla opiskelijoilla on oikeus saada ohjausta ja tukea opintoihinsa. Erityistä tukea annettaessa, tarvitaan päätös erityisopiskelijaksi ottamisesta.

Oppilaitoksilla on mahdollisuus tarjota opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja opiskelijan tueksi. Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen tarkoituksena on, että opiskelija hankkii sellaista yksilöllisiin tarpeisiinsa perustuvaa osaamista, joka antaa hänelle edellytykset osallistua tutkintokoulutukseen ja osoittaa osaamisensa näytössä tai muulla tavoin. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017.) Ylä-Savon ammattiopistossa opiskeluvalmiuksia tukevina opintoina tarjotaan kieliopintoja, tieto- ja viestintätekniikan opintoja sekä matemaattisia opintoja.

Ylä-Savon ammattiopiston Erityisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja päätöksenteko –toimintaohjeessa ohjeistetaan nivelvaihetietojen siirtäminen, HOKS –keskustelun pitäminen, LUKI- ja muiden alkukartoitustestien tekeminen, erityisen tuen tarpeen arviointi ja päätöksen teko sekä ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteiden mukauttaminen tai vaatimuksista poikkeaminen. (Ylä-Savon ammattiopiston toimintaohjeet 2018: Erityisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja päätöksenteko.) Toimintaohjeissa määritetään edellä mainittujen asioiden osalta se mitä ja milloin on tehtävä, miten asia tehdään ja kenen vastuulle tehtävän tekeminen kuuluu. Vaikka toimintaohjeet eivät ole aukottomia, niihin on pyritty kasaamaan lyhyesti ja ytimekkäästi keskeiset asiat YSAO:n toimintatavoista.

Reformin vaikutuksia oppilaitoksen käytänteisiin

Ohjauksen ja tuen ja erityisen tuen osalta reformi toi monenlaisia muutoksia koulutuksenjärjestäjän toimintamalleihin. Yhtenä merkittävänä muutoksena on se, että kaikki perustutkinto-opiskelijat kuuluvat opiskeluhuolloin ja opinto-ohjauksen piiriin. Aiemmin aikuisopiskelijoille ei ollut oppilaitoksessa tarjolla tukipalveluita. Opinto-ohjausta on uuden lainsäädännön mukaan tarjottava kaikille opiskelijoille, myös ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa opiskeleville. Nämä uudistukset vaativat oppilaitokselta paitsi ohjauksen resursointia uudella tavalla myös opettajien totuttelemista siihen, että heillä on mahdollisuus saada apua opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelupolkujen suunnitteluun.

Toinen merkittävä uudistus lainsäädännössä on mielestäni se, että koulutuksen järjestäjän ohjausvastuu on laajentunut paitsi ennen opintoja tapahtuvaan ohjaukseen, myös opintojen päättymisen jälkeiseen aikaan. Vaikka laissa ei erikseen määritellä, että ammatillisen koulutuksen järjestäjän on taattava valmistuville opiskelijoille ohjauspalvelut vielä opintojen päättymisen jälkeenkin, on itsestään selvää, että rahoituslaissa oleva vaikuttavuusrahoitus kannustaa oppilaitoksia parantamaan opintojen päättövaiheen ohjausta ja jopa jatkamaan ohjauksen kestoa opintojen päättymisen jälkeiseen aikaan. Oppilaitoksilla on velvollisuus ohjata myös sellaisia opiskelijoiksi hakeutujia, joita ei valita oppilaitoksen opiskelijoiksi. Koulutuksenjärjestäjän ohjausvastuu ja velvollisuus on uuden lain myötä melkoisen laaja.

Erityisen tuen osalta reformi toi ammatilliseen koulutukseen perusidealtaan saman kaltaisen mallin, kuin perusopetuksessa käytössä oleva kolmiportainen erityisen tuen malli. Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä portaittaista mallia ei suoraan mainita. Kaikille opiskelijoille tarjotaan ohjausta tietty määrä, mutta lisäksi osalle opiskelijoista tarvitaan ohjausta ja tukea. Sen lisäksi voidaan tehdä päätös erityisopiskelijaksi ottamisesta ja järjestää opiskelijalle erityistä tukea. Tämän toimintamallin sisäistäminen ei tapahdu oppilaitoksen arjessa hetkessä. Ohjausta ja tukea ja erityistä tukea pitää järjestää kaikille opiskelijoille, olivatpa he perustutkintoa, ammattitutkintoa tai erikoisammattitutkintoa opiskelemassa. Ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden mukauttaminen tai vaatimuksista poikkeaminen koskee ammatillisia perustutkintoja. Aiemmin mukauttaminen ja poikkeaminen olivat mahdollisia niin sanotussa opetussuunnitelmaperusteisessa tutkinnossa, mutta ei näyttötutkinnoissa.

Ohjauksen määritteleminen Vehviläisen (2015, 12) mukaisesti yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ohjattavan toimijuutta samalla, kun edistetään hänen oppimis-, kasvu-, työ- tai ongelmanratkaisuprosessejaan tarkoittaa ammattiopiston arjessa sitä, että opiskelijat itse ovat aktiivisia toimijoita omien opintojensa osalta samoin kuin urasuunnitelmansa laatimisessa ja toteuttamisessa. Ylä-Savon ammattiopiston toimintaohjeissa ja perusarjessa tämä toteutuu parhaimmillaan erinomaisesti. Se kuinka Väisäsen (2002, 132–146) mainitsema ohjattavien aktiivisuus ja oma-aloitteisuus ohjausprosessissa toteutuu, riippuu aina yksilöistä. Kaikki peruskoulusta ammatillisiin opintoihin siirtyvät opiskelijat eivät vielä toimi kovin itsenäisesti ja vastuullisesti omia opintojaan suunnitellessaan ja edistäessään. Ohjaajille jää joidenkin opiskelijoiden ohjauksessa iso rooli tukea ohjattavia kohti toimijuutta.

Oman haasteensa ammatillisen koulutuksen arjessa ohjaustyöhön tuo se, että opiskelijan lähimpänä ohjaajana on vastuuohjaaja, joka on jonkin alan ammatinopettaja. Vastuuohjaajien orientaatio ohjaustyöhön on monenkirjava. Ammatinopettajien taustaorientaatio voi olla esimerkiksi kone- ja tuotantotekniikassa tai maarakennuksessa, jolloin heidän näkemyksensä ohjauksesta ei välttämättä perustu Vehviläisen, Väisäsen tai Onnismaan ajatuksiin hyvästä ohjauksesta. Laadukkaan ohjaustyön toteuttamiseen ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan valveutuneita vastuuohjaajia ja tuekseen he tarvitsevat ammattitaitoisia opinto-ohjaajia.

Kirjoittaja:

Riitta Turpeinen, KM, aikuisopettaja, opinto-ohjaaja, toimii Ylä-Savon ammattiopistossa aikuisopettajana, opinto-ohjaajana sekä ohjaukseen liittyvissä kehittämishankkeissa. Artikkeli liittyy kirjoittajan opinto-ohjaajaopintojen kehittämistehtävään JAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2018.

Lähteet:

Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531#Pidp451436560

Ora, P. 2018, Ammatillisen koulutuksen reformi-ohjaus muutoksessa, teoksessa OPO 2 Opinto-ohjaajan käsikirja, Toim. J. Pirttiniemi, H. Kasurinen, J. Kettunen, E. Merimaa & R. Vuorinen. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat 2018:1

Onnismaa, J. 2005. Konstruktivismi ja ohjaus. Teoksessa P. Kalli & A. Malinen (toim.) Konstrutivismi ja realismi. Aikuiskasvatuksen 45. vuosikirja. Vantaa: Kansanvalis-tusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 107 – 128.

Watts AG & Van Esbroeck (1998), holistisen ohjauksen malli

Vehviläinen, S. 2015, Ohjaustyön opas –Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Oy

Väisänen, P. 2002. Malleja ja empatiaa – käsityksiä hyvästä ohjauksesta. Kasvatus 33 (3), 237–251.

Välijärvi, J. 2018. Ohjaus sivistyskunnan tehtävänänä, teoksessa OPO 2 Opinto-ohjaajan käsikirja, Toim. J. Pirttiniemi, H. Kasurinen, J. Kettunen, E. Merimaa & R. Vuorinen. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat 2018:1

Ylä-Savon ammattiopiston toimintaohjeet 2018: Ohjaus ja perehdyttäminen opintopolun eri vaiheissa, Henkilökohtaistamisen suunnittelu ja suunnitelman ylläpitäminen, Erityisen tuen tarpeen arviointi, suunnittelu ja päätöksenteko sekä Oppimisen ohjaus ja palaute osaamisen kehittymisestä

Jätä kommentti