ERKKEREISTÄ eteenpäin – ohjausosaamisen kehittämissuuntia Suomessa
Ohjauksen tarve on kasvanut johtuen monimuotoistuneista ja yksilöllistyneistä opiskelupoluista, tuen tarpeesta opiskelun ja työelämän välisissä siirtymissä sekä liikkuvuudesta työmarkkinoilla. Moniammatilliseen yhteistyöhön perustunut ERKKERI-projekti vastasi kentän kysyntään vahvistamalla ohjausosaamista ja kouluttamalla myös uusia opinto-ohjaajia. Kuluneella ESR-ohjelmakaudella on mietitty ensimmäistä kertaa laajaa, kokonaisvaltaista ohjausosaamisen koulutusta, ja siihen liittyen projektikokemukset ovatkin olleet lupaavia. Kehittämisohjelman päättyessä Suomessa ollaan vaiheessa, jossa on aika pohtia tulevaisuuden tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittämissuuntia.
ERKKERI-projektin toimivuuden taustalla oli moniammatillinen yhteistyö. Muina toimivuutta selittävinä tekijöinä ovat olleet, että a) se vastasi kentällä olevaan kysyntään, b) sen suunnitteluprosessi oli onnistunut ja c) sen markkinointi oli tehokasta.
ERKKERI-projektin suunnitteluprosessiin osallistuivat maamme opinto-ohjaajankoulutuksien asiantuntijat ja projektin koulutusten suunnittelusta ja 
toteutuksesta vastasivat kokeneet kouluttajat. ERKKERIn koulutustuotteet ovatkin saaneet kiitettävän palautteen. Lisäksi koulutusten markkinoinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota kohderyhmän tavoittamiseen erilaisissa ohjauksen tapahtumissa. Tästä seurasi, että ERKKERI-koulutusten tilauskirja täyttyi nopeasti, ja koulutuspyyntöjä ja halukkaita tulijoita koulutuksiin oli enemmän kuin hankkeessa pystyttiin toteuttamaan. Koulutustuotteiden tarjoamista pystyttiin jatkamaan onneksi hieman pidempään TE-ERKKERIn myötä.
Hankekausi ei ollut pelkkää päivänpaistetta. ERKKERI-hankkeessa on ollut neljä toimijaa: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu sekä Työ- ja elinkeinohallinnon kehittämiskeskus Salmia. Koska kaikilla toteuttajilla on omat hallinnolliset käytänteensä, on tarvittu neuvottelua yhteisistä käytänteistä. Henkilövaihdokset hankekauden aikana vaikeuttivat myös yhteisten käytänteiden löytymistä. Hankkeen suunnittelussa tapahtui kaksi virhettä. Ensiksi, hankkeen alussa kouluttajien työkokonaisuudet olivat liian sirpaleiset. Tätä tilannetta korjattiin myöhemmin laajentamalla kouluttajien tehtävät laajemmiksi kokonaisuuksiksi, jolloin heillä oli parempi mahdollisuus keskittyä teemoihin, ja toisaalta joustavuus lisääntyi huomattavasti. Toisena ongelmana on huomattu, että hankkeen jälkeen koulutustuotteiden modulointi ja siirtyminen palvelutoiminnoiksi eivät vielä ole täysin onnistuneet.
Miten eteenpäin hankkeista?
Ensimmäinen kokonaisuus, joka tulee säilyttää, on monialainen ohjauskoulutus. Se oli vastaus uudenlaisiin ohjauksen tarpeisiin, jossa ohjaus ei ole sektoroitunutta toimintaa. Toimintaympäristössä tapahtuva muutos edellyttää, että maassamme pystytään tarkastelemaan ohjausta työ-, opetus-, sosiaali- ja terveyshallinnon sekä nuorisotoimen ja elinkeinoelämän yhteistyönä. Ohjausta tulee suunnitella, rahoittaa ja toteuttaa jatkossa yhteistyössä. Tällöin valtakunnallisen tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntäminen kokonaistarkastelussa on hyvin tärkeää.
Toinen kokonaisuus on kansallisen kehittämistyön kytkentä kansainväliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tähän on olemassa kolme mahdollisuutta: ELGPN sekä NICE- ja VALA-hankkeet.
ELGPN on eurooppalaisen elinikäisen ohjauksen toimintapolitiikan verkost
o, joka tukee TNO-palvelujen kansallista kehittämistä jäsenmaiden keskinäisen yhteistyön kautta (http://elgpn.eu). Verkosto on koonnut mm. kansallisten ohjausjärjestelyjen laadun metakriteerit, joiden yhtenä osa-alueena ovat ohjausalan ammattilaisten kompetenssit eri hallinnonaloilla ja yksityisellä sektorilla. Verkosto tekee yhteistyötä muiden EU-rahoitteisten verkostojen kanssa.
NICE (Network in guidance and counselling in Europe: ERASMUS) on eurooppalainen ohjauskoulutusta tarjoavien korkea-asteen oppilaitosten yhteishanke. Siihen osallistuu 52 ohjauskoulutusyksikköä 27 Euroopan maasta. Hanke on tuottanut eurooppalaiset ohjauksen kompetenssit ja opetussuunnitelmien perusrakenteet. NICE-hanke tarjoaa kehyksen, jossa voidaan kehittää ohjauskoulutusta hyödyntäen maanosamme parasta asiantuntemusta. Yksi NICE-hankkeen akuutti teema on, kuinka joustoturva-ajattelu (flexicurity) saadaan käytäntöön Euroopassa. Suomessa tämä kysymys pelkistyy nuorisotakuun toteutumisessa.
VALA (NORDPLUS) on pohjoismainen hanke, joka implementoi NICE-hankkeen tuloksia Pohjoismaihin, Baltian maihin, Färsaarille sekä Grönlantiin. VALA-hankkeen vahvuutena on pohjoismainen arvopohja ja toimintakäytänteet, jolloin ohjauksen eurooppalaisten tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa. VALA-hankkeen akuutti teema on aikuisten ohjauksen toteuttaminen siellä, missä kansalaisetkin ovat (esim. työpaikoilla tapahtuva ohjaus) ja tähän työhön tarvittavan osaamisen kehittäminen.
Kohti laajempaa kokonaisuutta
Kansallisesti olemme tilanteessa, jossa on päätettävä, millaisella strategialla maassamme jatkossa kehitetään tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja. Meillä on valittavanamme kolme skenaariota: a) kansallinen monihallinnollinen elinikäisen ohjauksen (ELO) strategia, b) eri hallinnonalojen verkostoyhteistyötä korostava vaihtoehto ja c) vaihtoehto, jossa kukin hallinnonala kehittää omia TNO-palvelujaan itsenäisesti.
Seuraavassa arvioimme kutakin vaihtoehtoa kolmella tasolla: a) ohjausjärjestelyjä koskeva päätöksenteko, b) TNO-palvelujen organisoituminen ja c) asiakaspalvelun toteutus – kansalaisrajapinta.
Skenaario ”monihallinnollinen elinikäisen ohjauksen (ELO) strategia”
Skenaarion etuna on, että se vastaa parhaiten ohjauksen kontekstissa tapahtunutta muutosta. Ohjaus ei ole enää kytkettävissä tiettyihin elämänvaiheisiin ja niihin liittyviin siirtymiin. Lisäksi ohjauksen toimijaverkosto on laajentunut moniammatilliseksi asiantuntijatyöksi. Elinikäisen ohjauksen periaatteille perustuva malli on asiakaslähtöinen, ja se rakentuu ohjauksen kysynnästä ja tarpeista. Sen avulla pystytään parantamaan palvelujen kattavuutta ja vähentämään päällekkäisiä toimintoja. Näin saadaan syntymään kustannussäästöjä. Skenaario on linjassa eurooppalaiseen koulutus- ja elinkeinopolitiikan linjauksiin.
Skenaarion toteutuminen vaatii mittavat uudistukset ohjauksen hallinto- ja rahoitusjärjestelyihin. Käytännössä se tarkoittaa, että ELO-ohjaus on itsenäinen kokonaisuus, joka sijoittuu valtion hallinnossa yhden koordinoivan (mahdollisesti monihallinnollisen) elimen vastuulle (vrt. esim. Tanska, Irlanti, Viro). Toiminnan operaationalistaminen vaatii myös uuden toimintarakenteen. Tästä on saatu nyt ensimmäisiä kokemuksia, kun ELY-keskuksien tehtävänä on ollut ohjauksen alueellinen koordinaatio. Skenaarion toteutuminen edellyttää tutkimus- ja arviointitiedon tehokasta hyödyntämistä palvelujen rakentamisessa ja tasalaatuisuuden toteutumisessa. Skenaarioon sisältyvää TNO-palvelun kokonaisuutta mallinnetaan ja sen käyttöä arvioidaan tieto- ja viestintäteknologian avulla. Tämä kokonaismalli kokoaa yhteen erilaiset ohjauksen toimijat sekä toimii jäsennyksenä alueellisten palvelujen rakenteelle. Skenaarioon sisältyvät myös kansalaisten itsenäiseen käyttöön suunnitellut työvälineet. Skenaarion seurauksena ovat täsmennykset ohjauksen tehtävänimikkeisiin, kelpoisuusasetuksiin ja ohjauskoulutuksiin.
Skenaario ”eri hallinnonalojen verkostoyhteistyötä korostava vaihtoehto”
Tämän skenaarion etuna on, että se hyödyntää valmiita rakenteita ja olemassa olevia voimavaroja. Sen avulla voisi olettaa ohjauksen saatavuuden parantuvan.
Skenaarion ongelmat liittyvät kuitenkin ohjausta koskevaan päätöksentekoon: mikä taho tekee ohjausta koskevat ratkaisut ja koordinoi sekä ohjaa toimintaa niin, että vältetään eri hallinnonalojen kilpailu ja reviirien puolustaminen sekä pystytään purkamaan päällekkäiset rakenteet ja toimintamallit. Erityinen ongelma liittyy ohjauksen kokonaisrahoitukseen. Tässä skenaariossa ei kellään ole vastuuta kokonaiskäsityksestä ohjauksen vaatimista voimavaroista ja niiden tehokkaasta kohdentamisesta. Skenaarion heikkoutena on myös ohjauksen projektisoituminen. Havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi perustetaan edelleen uusia projekteja, joihin muodostuu verkostoja, ja jotka toimivat niin kauan, kuin niille on tarjolla lisärahoitusta. Skenaariossa tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntäminen voi jäädä sattumanvaraiseksi. Skenaarion seurauksena verkostomainen työote painottuu ohjaajakoulutuksissa.
Skenaario ”kukin hallinnonala kehittää TNO-palvelujaan itsenäisesti”
Kolmas skenaario tarjoaa mahdollisuuden sisällöllisesti ja toiminnallisesti hyvin joustavaan malliin. Se pohjautuu paikallisuuteen, olemassa oleviin voimavaroihin ja toimijoihin. Nykyiset rakenteelliset ratkaisut, ohjauskoulutus mukaan lukien, säilyvät kutakuinkin ennallaan.
Skenaarion suurin ongelma on, että se on organisaatiolähtöistä, ei asiakaslähtöistä. Se ei vastaa ohjauksen kasvavaan kysyntään eikä kattavasti elinikäisen ohjauksen tavoitteisiin. Toisena riskinä on, että ohjausresurssit rapautuvat, koska sektoroitunut ohjaus on sidoksissa niukkeneviin voimavaroihin. Ohjausta on tarjolla vain siellä, missä sen järjestämiseen on varaa. Seurauksena on alueellinen eriarvoistuminen ja kansalaisten subjektiivisen oikeuden ohjaukseen vaarantuminen. Lisäksi, tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntäminen jää yksittäisten toimijoiden ja organisaatioiden omien intressien vastuulle.
Näköaloja tarvitaan
Rakennuksessa erkkeri tarkoittaa uloketta, jossa on tavallisesti paljon ikkunoita. Erkkeri antaa asuntoon ja asujille paljon valoa. Erkkeri tarjoaa näköaloja moneen suuntaan ja se on tila, jonka avulla asujat ovat suhteessa ympäristöönsä. Tämä määritelmä kertoo varsin hyvin sen, miksi aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittämisohjelman ohjaukseen painottuvan koulutushankkeen nimeksi valittiin ERKKERI.
Tulevaisuudessakin tarvitaan ohjauskoulutusta, joka pystyy joustavasti reagoimaan muuttuneeseen ohjauksen kysyntään ja toimintakontekstiin. Koulutusten suunnittelussa tulee hyödyntää hankkeissa ja kansainvälisissä verkostoissa saatuja kokemuksia. Jatkosuunnittelussa kannattaa olla mukana toimijoita usealta eri tasolta – päätöksentekijöistä käyttäjiin. ERKKERI-hankkeen aikana pystyttiin synnyttämään monialaisia ohjauksen asiantuntijaryhmiä, joilla on ollut aito halu kehittää aikuisten ohjausta. Näiden henkilöiden aktiivinen osallisuus myös jatkossa tarjoaa avartuvia näköaloja uusien koulutushankkeiden suunnitteluun ja vuorovaikutukseen eri toimijoiden kanssa.
Kirjoittajat
KT Jukka Lerkkanen & KT Raimo Vuorinen