Opiskelijoiden yrittäjämäistä toimintaa tukevat käytänteet ja opetusmenetelmät
– opettajaopiskelijoiden kehittämistyön tuloksia
Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen ajattelun merkitys on kasvanut voimakkaasti viime vuosien aikana. Yrittäjyyskasvatuksella tarkoitetaan opetushallinnon alalla tehtävää laaja-alaista kehitystyötä yrittäjyyden vahvistamiseksi (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009, 13). Viime syksynä Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun aloittaneet opettajaopiskelijat valitsivat Helmet-oppimispiirinsä kehittämistyön aiheeksi yrittäjyyden. Oppimispiirin jäsenet työskentelevät perusopetuksessa, erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa sekä nuorten ja aikuisten parissa ammattioppilaitoksessa. Yhteisen yrittäjyys-teeman puitteissa kehittämistyö suunniteltiin ja toteutettiin yhden vuoden aikaperspektiivillä. Kehittämistyön tuloksista toivottiin olevan hyötyä opettajille ja kouluttajille, jotka haluavat edistää yrittäjyyskasvatusta ja opiskelijoiden yrittäjämäistä opiskelu- ja työotetta.
Opetusministeriön yhtenä tavoitteena on vahvistaa yksilön yrittäjämäistä asennetta yhteiskunnassa, jossa työt ja työelämä muuttuvat koko ajan. Niissä korostuvat aikaisempaa enemmän tiedot, taidot ja henkiset prosessit. Työssä vaadittavat ammattitaito ja osaaminen edellyttävät tiedollista ja taidollista joustavuutta, luovuutta, ennakoivaa oppimiskykyä ja kommunikointi- ja viestintätaitoja. (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009; 14,16.) Siten myös oppimisympäristöjen tulee tukea yrittäjämäistä oppimista.
Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on edistää yksilön oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta ja vastuun ottamista. Tavoitteena on pyrkiä kokonaisvaltaisesti kehittämään oppijan motivaatiota, näkökulmaa ja toimintatapoja yrittäjämäisempään suuntaan. Yrittäjyysopetus ei ole pelkästään yksittäinen oppiaine, vaan yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus liittyvät jollain tavalla kaikkiin aineisiin eri koulutusasteilla.
Yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristössä annetaan vastuuta oppijalle, kannustetaan tekemään itse, ohjataan oppijaa havaitsemaan mahdollisuuksia ja tuetaan niihin tarttumista, vahvistetaan oivaltavaa ja keksivää oppimista, tuetaan luottamusta omiin kykyihin, suodaan mahdollisuuksia riskien ottamiseen sekä ohjataan tavoitteelliseen työskentelyyn toisten kanssa. Yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristön kehittäminen sisältyy opetuksen yleisiin tavoitteisiin ja sisältöihin, sekä myös oppiaineisiin. Eri koulutusasteilla yrittäjyyskasvatus painottuu eri tavoin. Oppimisympäristö on luotava koulutusasteen painotusten mukaisesti. (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009, 17.)
Helmet-oppimispiirin kehittämisen kohteena oli yrittäjämäisen ajattelun ja yrittäjämäisten toimintatapojen esiintuominen ja vahvistaminen opetuksessa. Kehittämistyön tavoitteena oli edistää opetuksen työelämävastaavuutta monin eri tavoin. Koska oppimispiirin jäsenet toimivat erilaisissa ympäristöissä ja koulutusorganisaatioissa, yrittäjyysopetukseen liittyviä asioita voitiin tarkastella monipuolisesti eri näkökulmista. Tavoitteena oli havainnoida sekä jakaa hyviä toimintatapoja myös muiden opettajien käyttöön.
Oppimispiirin jäsenet toteuttivat opetusharjoittelun omilla tahoillaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Opettajaopiskelijat valitsivat kukin omaan työhönsä sopivan teeman, kuten omaehtoinen yrittäjyys sekä ulkoinen ja sisäinen yrittäjyys, minkä jälkeen he sovelsivat ajattelutapaa opetusharjoitteluissaan. Tärkeää oli löytää toimivia pedagogisia malleja ja yrittäjämäistä oppimista tukevia oppimismenetelmiä.
Yrittäjämäiseen toimintaan kannustaminen tarkoitti käytännössä sitä, että esimerkiksi oppimistehtävien ja projektien toteuttamisessa jätettiin tilaa opiskelijoiden omalle ajattelulle, luovuudelle ja oma-aloitteisuudelle. Liian tarkkarajaista ohjeistusta pyrittiin välttämään ja opiskelijat saivat joissakin tapauksissa päättää itse myös työskentelyn aikatauluista. Menetelmällä tuettiin yksilön vastuuntunnon, opiskelumotivaation ja itseohjautuvuuden kehittymistä, jotka auttavat yksilöä esimerkiksi haasteiden kohtaamisessa elämän jokaisella osa-alueella (Kyrö, 1998). Opettajan rooli kehittyi tiedon jakajasta organisaattoriksi, ohjaajaksi ja oppimisympäristön suunnittelijaksi (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009, 17).
Keskeisenä asiana opetuksen suunnittelussa ja oppimismenetelmien valinnassa korostuivat yleensäkin opiskelijoiden kannustaminen yrittäjämäiseen toimintaan ja ajatteluun. Yrittäjämäisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on uutta oppiva eli jatkuvasti itseään ja valmiuksiaan kehittävä. Yrittäjyyttä tukevassa oppimisympäristössä korostuu opiskelijan oma aktiivisuus (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009, 17) ja niinpä ohjauksen yhtenä perusperiaatteena olikin kannustaa opiskelijoita ottamaan enemmän vastuuta omista opinnoistaan sekä osaamisen kehittymisestä. Tässä asiassa reflektoinnilla oli tärkeä osuus oppimisen apuvälineenä: seuraamalla ja arvioimalla omaa osaamisen kehittymistään opiskelijat voivat painottaa oppimistaan tarvittaviin osa-alueisiin.
Opiskelijoiden luovuuteen kannustavana menetelmänä toteutettiin taidekasvatuksellinen SILTA. Menetelmän tavoitteena on pohtia omaa suhdetta tulevaan ammattiin, jossa nykyhetki yhdistettiin tulevaisuuteen erilaisten vaiheiden ja pohdintojen avulla. SILTA oli käytännönläheinen työskentelytapa, joka antoi opiskelijalle mahdollisuuden kuvata omaa elämäänsä kuvallisin keinoin. Oman itsensä hahmottaminen tulevaisuudessa, sen kuvaaminen matkaksi yli ”kimaltelevan elämän virran”, oli positiiviseen minäkuvaan kannustava työskentelyprosessi, jota voi soveltaa moniin eri tilanteisiin ja joka toimii kannustimena omaehtoiseen yrittäjyyteen ja vastuunottoon.
Yrittäjyyskasvatusta tukevien oppimisympäristöjen rakentamisen haasteena on yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen tekemiseen suuntaavien pedagogisten ratkaisujen, opetusmenetelmien hyödyntäminen ja niissä olevien mahdollisuuksien näkeminen. Yrittäjyyttä tukevassa oppimisympäristössä opetuksen tulisi rakentua ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutukselle. (Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat 2009, 17.) Ratkaisukeskeiset menetelmät osoittautuivat toimivaksi keinoksi tukea nuorten vastuunottamista ja hyvinvoinnin tukemista. Voimavara- ja ratkaisusuuntautunut ajattelu- ja työtapa oli myönteinen tapa kohdata erilaisia opiskelijan haasteita ja yhteisöllisiä pulmatilanteita. Niin yksilötyössä kuin ryhmissäkin niihin voitiin etsiä luovia ratkaisuja korostamalla toiveikkuutta, tavoitteellisuutta, voimavaroja, edistystä ja yhteistyötä. Ratkaisukeskeisten menetelmien havaittiin aikaansaavan voimaantumisen tunnetta sekä yhteisöllisyyden lisääntymistä ryhmässä.
Ammatillisessa erityisopetuksessa korostui ajatus siitä, että myös erilaisille oppijoille luodaan yksilölliset edellytykset oppimiseen. Tavoitteena oli pohtia, miten opetusta, opetusjärjestelyjä ja oppilaitoksen toiminnan rakenteita olisi muokattava niin, että voidaan vastata oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Opettajalta edellytettiin kykyä toteuttaa yksilöllistä opetusta ottamalla huomioon oppijoiden erilaiset kokemustaustat, tiedon konstruointitavat ja oppimisstrategiat. Opettajan on oltava kiinnostunut oppijoistaan, pystyttävä toimimaan heidän kanssaan ja haluttava löytää keino heidän oppimisensa mahdollistumiseen. (Honkanen ym. 2008; 29, 33, 49.) Tärkeää oli esimerkiksi, että oppitunneille oli laadittu selkeät ohjeet ja opiskelijoiden kanssa oltiin jatkuvassa vuorovaikutuksessa oppimisen tukena. Toisaalta oli tärkeää myös luottaa opiskelijan osaamiseen ja tarvittaessa antaa heille vastuu työn tekemisestä, mikä kannusti itseohjautuvuuteen.
Yrittäjämäisen oppimisympäristön luomiseen voidaan käyttää monia eri oppimismenetelmiä. Yrittäjyyskasvatuksessa ei ole tärkeintä tiettyjen asiasisältöjen oppiminen, vaan se miten toimitaan. Yrittäjämäistä oppimista on muun muassa tekeminen, löytäminen, keskusteleminen, ongelmien ratkominen ja virheistä oppiminen. Yrittäjämäinen oppimisympäristö tarjoaa itsenäisyyttä, vapautta, vastuuta, joustavuutta, kokemuksen kokonaisvaltaisesta ja luovasta työskentelystä. Oppimista edistää kannustaminen ja positiivinen palaute opettajalta, joka antaa opiskelijoille vapaat kädet toteuttaa itseään, mutta myös ohjaa ja auttaa tarvittaessa.
Kirjoittajat
Krista Härme, Merja Ihanus-Hänninen, Mira Lahtinen, Eija Nygård, Marjaana Roponen ja Kaarina Salminen
Lähteet
Honkanen, E., Kaikkonen, L. & Kotila, H. 2008. Näkökulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY.
Kyrö, P. 1998. Yrittäjyyden tarinaa kertomassa. Helsinki: WSOY.
Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. 2009. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. Helsinki: Yliopistopaino. Viitattu 1.4.2013.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm07.pdf