Ammatillisen opettajan koulutuksessa opettajuus kehittyy – Simulaatiopedagogiikka ja elämyksellisyys matkailuliiketoiminnan opetuksessa
Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, ammatillisen opettajan opinnoissa, pedagogisen osaamisen kartuttamisen yhtenä osa-alueena on etsiä ajankohtaisesti merkittävä kehittämisen kohde. Tässä artikkelissa opettajaopiskelijat Anne Pelkonen, Hannele Pulkkinen ja Marjatta Turtiainen kertovat kokemuksiaan oppimispiirin yhteisestä pedagogisesta kehittämistehtävästään. Tehtävään kuuluu opetuskokonaisuuden suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi.
Kehittämiskohde – simulaatiopedagogiikka restonomiopinnoissa
Kehittämistyön kohteeksi valittiin simulaatiopedagogiikan soveltaminen Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksen restonomiopiskelijoille, joiden opetuksessa simulaatiomenetelmää ei oltu vielä käytetty.
Oppimispiiri suunnitteli kehityskohteensa Mamk:n uuden opetussuunnitelman pohjalle restonomi AMK Venäjä-osaajan koulutusohjelman perusopintoihin, elämysteemaiseen matkailuliiketoiminnan opintojaksoon. Opintojakson tavoitteena on asiakkaan ohjaaminen elämyksen lähteelle, matkailuliiketoiminnan suunnittelu ja ammatillinen kasvu.
Pedagogisen kehittämistehtävän opetuskokonaisuus kesti kolme kuukautta loppuvuonna 2012. Opetuksen toteuttajien yhteisenä tavoitteena oli simulaatiopedagogiikan kehittäminen matkailualan yrittäjyyskasvatuksessa niin, että oppilaitos voi hyödyntää tuloksia ja kokemusta jatkossa. Jokaisella opettajaopiskelijalla oli omat tavoitteensa ja prosessiin sisältyi myös jäsenten henkilökohtaiset opetustilanteet.
Pedagoginen kehittyminen – oppimispiirin työskentely
Kehittämistyö käynnistyi aiheeseen ja siihen liittyvään ajankohtaiseen tietoon ja aineistoon tutustumisella. Tutustuminen restonomiopiskelijaryhmään oli tärkeää, sillä kulttuurisesti erilaiset oppijat oli otettava huomioon kokonaisuutta ja yksittäisiä opetustunteja suunniteltaessa.
Yhteisinä oppimispiirin tavoitteina oli koko prosessin ajan moniammatillinen ryhmätyöskentely, yhteisohjaajuuden kehittyminen ja uusien pedagogisten menetelmien kokeileminen. Tavoitteena oli myös opetustuntien elämyksellisyys, joka toteutui vuorovaikutuksellisissa ja toiminnallisissa ryhmätehtävissä sekä taidekasvatuksen menetelmissä.
Yksilöllinen työskentely
Opintojakson aluksi oppimispiirin jäsenet perehtyivät opintojakson tavoitteisiin ja niiden perusteella he tunnistivat ja arvioivat omaa osaamistaan opettajan työssä ja määrittelivät kehittymishaasteitaan.
Turtiainen kertoo suunnittelemansa liiketoimintatunnin sisällöstä: ”Opiskelijat jaettiin tehtävänantoa varten neljään ryhmään. Ryhmien tuotoksista valittiin äänestyksellä yksi työ simulaatioluokassa toteutettavaan elämyksellisen matkailun liiketoiminnan opintoihin kuuluvaan simulaatio-opetustilanteeseen.”
Oppimispiirin jäsenillä oli henkilökohtaisissa opintosuunnitelmissaan erilaiset painotukset, omista ammatillisista lähtökohdista ja pedagogisista tavoitteista johtuen. Suunnitelmista ilmeni opetuksen lähtökohdat, tavoitteet ja opettajaopiskelijan pedagogiset periaatteet. Yksilöllinen työskentely linkittyi tiiviisti oppimispiirin yhteiseen pedagogiseen kehittämistyöhön. Jäsenet vertaisohjasivat ja arvioivat toisiaan. Itsereflektoinnilla oli myös merkittävä osuus opettajuuden kehittymisen kannalta.
”Ohjaamassani Learning cafe -osiossa korostuu ratkaisukeskeinen toiminta. Opiskelijat saivat mahdollisuuden ryhmätyöskentelyn keinoin löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi. Pyrin oppijakeskeisyyteen valitsemalla työtapoja, jotka eivät korosta opettajan esilläoloa”, kertoo Pulkkinen.
Opetus- ja ohjaustilanteiden jälkeen oppimispiiri kokoontui yhteiseen keskustelutuokioon ja jokainen antoi suullista palautetta näkemästään ja kokemastaan, huomioon ottaen alustavat tuntisuunnitelmat. Tämän jälkeen laadittiin myös kirjallinen arvio opettajaopintojen tavoitteiden mukaisesti, johon opiskelija voi lisätä oman arviointinsa. Näin myös arviointiosaamisen kehittyminen mahdollistettiin.
”Tuntini aihe oli Elämysmatkailijan muotokuva – 2030. Luova toiminta kollaasitekniikalla, matkailijan näkökulma ja suuntana tulevaisuus, antoivat eväitä opiskelijalle elämyksellisin keinoin. Uutena löytönäni on, että taidekasvatuksen keinot soveltuvat myös restonomiopintojen opetussuunnitelmaan ja ovat pedagogisesti mielekkäitä”, kuvailee Pelkonen.
Simulaatio-opetustilanteen eteneminen
Pedagogisen kehittämistyön eri vaiheet, oppimispiirin jäsenten omat ja yhteiset harjoitustunnit valmistivat restonomiopiskelijoita simulaatio-opetustilanteeseen. Simulaatio-opetus pidettiin prosessin loppuvaiheessa. Sisällöllisesti tehtävänä oli Retretti-yrityksen rahoitusneuvottelu. Simulaation toteutus oli kolmeosainen valmennus-preppaus, simulaatio-case ja lopuksi kehityskeskustelu-debriefing.
1. Valmennus-preppaus: Kerrattiin koko ryhmälle aiemmin tehty liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintasuunnitelman mukaisesti jaettiin roolit: pankinjohtaja, yritysneuvoja, toimitusjohtaja, markkinointipäällikkö ja kehityspäällikkö.
Ryhmän muut opiskelijat jakaantuivat kolmeen ryhmään ja seurasivat simulaation aikaista vuorovaikutusta roolien mukaisesti. Arvioinnin kohteena oli: yhteistyö / itsemääräytyminen / viestinnän vastavuoroisuus, asiakaskeskeisyys / kuuntelu / kunnioitus / välittäminen ja suora puhe / kysymykset / non-verbaalinen viestintä.
2. Simulaatio-case: Rahoitusneuvottelu käytiin simulaatiotilassa roolien mukaisesti. Tarvittaessa tilannetta ohjasi kätilö. Muu ryhmä seurasi tapahtumaa screeniltä livenä ja havainnoi annettujen ohjeiden mukaisesti.
3. Kehityskeskustelu-debriefing: Simulaatiotilanteen jälkeen se purettiin yhdessä keskustellen. Pöydän ääressä kukin esitteli oman roolihenkilönsä ja kuvasi simulaatiotapahtumaa. ”Kätilö” ohjasi keskustelua kysymyksillä.
Simulaatio-opetustilanteessa oppimispiiri harjoitteli yhteisohjaajuutta, vuorovaikutustaitoja ja simulaatio-opetusmenetelmän toimivuutta käytännössä.
Tuloksia, arviointia ja julkistaminen
Pedagogisen kehittämistyön kokonaisuus onnistui hyvin. Vaativan ja vaiherikkaan prosessin aikana opettajaosaamisen oppimista tapahtui monella tasolla. Moniammatillinen ryhmätyöskentely, erilaiset henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja oppimispiirille vieras ammattiala sekä sen uusi opetussuunnitelma toivat sopivasti haastetta kehitystehtävään.
Kehittämisen kohde ja opetussuunnitelma olivat uusia ja näin toteutui aito pedagoginen kehittäminen. Yhteinen suunnitelma ja tavoitteet olivat hyvänä runkona koko prosessin ajan. Myös ohjauskeskustelut olivat yksi merkityksellinen osa oppimisprosessia.
Kehitystehtävän tuloksista ja simulaatiopedagogiikan tulevaisuuden näkymistä saatiin palautetta ohjaavalta opettajalta seuraavasti: ”Kehitystyö oli luova ja innovatiivinen prosessi. Matkailualan opetuksessa ja kehittämiseen simulaatio sopii erittäin hyvin.”
Restonomiopiskelijat kokivat, että toiminnalliset menetelmät koko kehittämistehtävä prosessin ajan olivat mielekkäitä ja auttoivat oppimaan paremmin. Opiskelijat toivat palautteessaan esille, että tuntitilanteet olivat turvallisia ja avoimeen dialogiin perustuvia kokonaisuuksia, joissa jokainen oppija tuli huomioitua yksilönä. Osalla opiskelijoista oli jo laaja-alaista tietoa matkailusta ja markkinoinnista. Toiminnallisissa ryhmätehtävissä heidän kokemuksiaan ja tietojaan hyödynnettiin.
Kehitystehtävän kokonaisuuden pohtiminen, vertais- ja oppimispiirin yhteinen arviointi ja lopulta julkistaminen auttoivat jäsentämään toteutunutta kehitystyötä. Yhteinen tavoite, suunnitelmallisuus ja aiempi työelämän kokemus omilta ammattialoiltaan auttoivat tavoitteen saavuttamisessa. Oppimispiiri havaitsi, että rohkeasti heittäytymällä uusiin haasteisiin ja luovalla toiminnalla voi syntyä uutta ja merkittävää.
Kirjoittajat
Anne Pelkonen, Hannele Pulkkinen ja Marjatta Turtiainen