Miten dialogitaidot tukevat yhdenvertaisuutta opetuksessa ja ohjauksessa?
Pysähdy hetkeksi miettimään, millaista on vuorovaikutus ryhmässä ihmisten kesken silloin, kun se on yhdenvertaista?
Mieleesi saattaa tulla vaikkapa, että silloin kukaan ei asetu toisen yläpuolelle, eikä toisaalta alapuolellekaan. Tai että jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Ehkäpä vielä, että kaikki kuuluvat tasaveroisesti ryhmään, osallistuvat toimintaan ja tulevat siinä hyväksytyiksi.
Kuinka voimme varmistaa, että edellä mainitun kaltaiset vuorovaikutustilanteet olisivat enemmän sääntö kuin poikkeus erityisesti opetus- ja ohjaustilanteissa? Voiko tällaista vuorovaikutusta oppia? Millaista osaamista se vaatii? Millaisia nämä taidot olisivat, miten ne ilmenisivät ja miten niitä voisi oppia?
Tässä artikkelissa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin esittelemällä erilaisia dialogitaitoja, joiden avulla aitoa yhdenvertaisuutta voi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa edistää. Ensisijaisesti tässä artikkelissa pohditaan ryhmämuotoisia vuorovaikutustilanteita, mutta dialogitaidot ovat sovellettavissa myös kahdenkeskiseen kohtaamiseen esimerkiksi ohjaajan ja ohjattavan välillä. Tätä artikkelia kirjoitettaessa mielessä ovat olleet ensisijaisesti oppilaitosten ja Ohjaamojen (Elämässä eteenpäin – ohjausta alle 30-vuotiaille, n.d.) erilaiset ryhmätilanteet.
Mitä on aito yhdenvertaisuus?
Yhdenvertaisuus-termi viittaa lakiin, jossa määritellään, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. (Yhdenvertaisuuslaki L1325/2014.) Tällöin painotetaan sitä, että kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia, eikä heitä saa em. syistä syrjiä. Tämä pätee myös erilaisiin palveluihin, joissa asiakkaita tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on myös oppilaitosten sekä muiden ohjausta ja opetusta tarjoavien organisaatioiden lakisääteinen velvoite. (Lahtinen 2020b.)
Aina välillä yhdenvertaisuus ymmärretään ns. muodollisella yhdenvertaisuudella, jossa samaa palvelua tarjotaan samalla tavalla kaikille (ks. Linnanmäki 2019). Muodollisesti samanlainen kohtelu voikin itseasiassa vahvistaa eriarvoisuutta, jos ihmisten erilaisia lähtökohtia ei oteta huomioon. Niinpä tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa huomioidaan se lähtökohta, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia eikä tarpeita. Kun tämä otetaan huomioon, voi se tarkoittaa vaikkapa palvelujen räätälöintiä tai positiivista erityiskohtelua. Monilla opettajilla ja ohjaajilla on muitakin käytännön työkaluja, joilla edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Näitä ovat esimerkiksi huomion kiinnittäminen kielenkäyttöön ja sukupuolirooleihin. (Lahtinen 2020b.) Kun tässä artikkelissa puhutaan yhdenvertaisuudesta, tarkoitetaan sillä sekä tasa-arvoa että yhdenvertaisuutta, vaikka molempia termejä ei mainita erikseen.
Palvelujen tai käytännön työkalujen sijaan mietitään ensisijaisesti itse vuorovaikutustilanteita ja miten niissä pystyttäisiin edistämään tosiasiallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta – aitoa yhdenvertaisuutta. Sen edistämisestä on hyötyä kaikille (Karttunen 2020). Aito yhdenvertaisuus edistää opiskelijoiden ja ohjattavien hyvinvointia ja opintojen sujumista sekä ehkäisee keskeyttämisiä ja estää syrjäytymistä (Ks. esim. Koulutus, n.d., Sekä koulukiusaajat että kiusatut kokevat muita vähemmän osallisuutta 2020).
Mitä on vuorovaikutus?
Itse vuorovaikutus-termin osalta astutaan hötteikköön, jossa tukevaa jalansijaa ei tahdo löytyä. Riippuen tieteenalasta, vuorovaikutus määritellään hyvin monin eri tavoin.
”Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen.” (Wikipedia, n.d.)
Kun puhutaan vuorovaikutuksesta oppimisen yhteydessä, latinan communicare kuvaa silloin jakamista, yhteiseksi tekemistä ja yhteiseen asiaan osallistumista. Suomenkielinen vastine viestintä tai kommunikaatio ei aivan tavoita tätä sisältöä. Vuorovaikutustaidot kuvaavat sitä osaamista, jonka avulla osallistuja toimii vuorovaikutustilanteissa yhdessä tehden ja yhdessä jakaen. (Aarnio 1999.) Tällöin kumpikin vaikuttaa toiseen. Kun määritelmään lisää sanan yhdenvertaisuus, alkaa vuorovaikutus näyttäytyä tietynlaiselta. Jotta aito jakaminen, yhteiseksi tekeminen ja yhteiseen asiaan osallistuminen onnistuisivat, tarvitaan tietynlaisia vuorovaikutustaitoja, joilla rakennetaan siltaa ihmisten välille – nimittäin dialogitaitoja.
Vuorovaikutustaitoja voi ja on syytäkin oppia. Yleinen harhaluulo esimerkiksi opetusalalla on, että käytännön työtä tekemällä kehittyisivät myös vuorovaikutustaidot jotenkin automaattisesti. Talvion ja Klemolan (2017) mukaan tutkimukset osoittavat, ettei opettajan työkokemuksella ja vuorovaikutustaitojen hallinnalla ole yhteyttä (ks. myös Michelsson 2020a).
Millaisia ovat yhdenvertaisuutta edistävät dialogitaidot?
Tässä artikkelissa keskitytään Helena Aarnion väitöskirjassaan (1999) ja myöhemmässä kehittämistyössään (2012) kirkastamiin ajatuksiin siitä, millaisin dialogitaidoin päästään halutunlaiseen vuorovaikutukseen, dialogiin ja yhdessä oppimiseen ja ajatteluun. Tarkastelen muutamia keskeisimpiä dialogitaitoja. Dialogilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta arkiymmärryksen mukaista tavallista keskustelua tai kahden tai useamman henkilön välistä vuoropuhelua. Dialogin tieteelliset määritelmät perustuvatkin siihen, millaisia laadullisia ominaisuuksia keskustelussa on. (Aarnio 2004.)
Taulukkoon 1 on koottu ensimmäiseen sarakkeeseen sellaista vuorovaikutusta, jota voisi kuvata sanaparilla yhdenvertainen vuorovaikutus. Toisessa sarakkeessa on sitä toimintaa ja vuorovaikutusta kuvaava dialogitaito ja kolmannessa sarakkeessa vielä tämän taidon oppimiseksi kehitetty menetelmä (Aarnio 2012). Vaikka aitoa dialogia ei voikaan synnyttää erilaisia mekaanisia ohjeita noudattamalla, tietyt toimintatavat ja niiden harjoittelu kuitenkin lisäävät dialogin onnistumisen mahdollisuuksia. (Aarnio 2004.)
| Tärkeää on, että | Dialogitaito | Dialoginen menetelmä -harjoitus |
| kaikki osallistuvat ja ovat osallisia toiminnassa | symmetrinen osallistuminen, vastavuoroinen toiminta, luottaminen | Symmetrisesti
Vastavuoroisesti Vuoron ottaminen ja antaminen |
| kaikkia kuunnellaan ja kaikki tulevat aidosti kuulluiksi |
symmetrinen osallistuminen, sanatarkka vastaanottaminen,
kuuntelu, |
Symmetrisesti
Kuuntelen sanatarkasti Muotoile ja puhdista |
| kaikkia kohdellaan tasavertaisesti | itsen ja toisen kunnioittaminen | Vertaisena |
| suhtaudutaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti toisiin ihmisiin | omien ennakkokäsitysten ja lähtöolettamusten tiedostaminen | Olettamusten vankina |
| ei oleteta, vaan kysytään henkilöltä hänen ajattelustaan | puhtaiden avoimien kysymysten muotoileminen, toisen ajattelun avaamisena | Harjoita kuninkuuslajia – koe tiedustelemisen mahti |
| voi ja uskaltaa ilmaista vapaasti oman mielipiteensä | avoin, vilpitön ilmaiseminen | Ilman ketunhäntää kainalossa |
Taulukko 1. Dialogitaitojen taulukko (mukaeltu Aarnio 2012)
Seuraavassa on avattu vielä tarkemmin ja suorin lainauksin, mitä kunkin dialogitaidon harjoittelemisella on tavoitteena (Aarnio 2012), ja mitä dialogitaidot tai -taitamattomuus voisi käytännössä tarkoittaa.
Symmetrinen osallistuminen
Tavoitteena on oppia osallistumaan symmetrisesti keskusteluun ja tiedonluomiseen. Se tarkoittaa osallistumista tasapuolisesti omaa ajattelua kertoen ja muiden ajattelua kuunnellen. Otetaan ja annetaan tilaa yhtä paljon itselle ja muille.
Symmetrisellä osallistumisella tarkoitetaan sitä, että kaikki osallistuvat toimintaan tasapuolisesti. Ryhmätilanteessa se tarkoittaa, että kukaan ei jää, eikä ketään jätetä syrjään ryhmän toiminnassa. Kahdenkeskisessä ohjaustilanteessa se tarkoittaa sitä, että sekä ohjaaja että ohjattava osallistuvat kumpikin ohjattavan tilanteen tarkasteluun, eikä ohjaaja dominoi ohjaustilanteessa. Tähän liittyy myös kompaktin ilmaisemisen taito eli se, että muiden puheenvuoroille annetaan tilaa, eikä kukaan pidä pitkiä monologeja. Symmetristä osallistumista on syytä opettajan ja ohjaajan edistää niin kasvokkaisessa kuin verkkotapaamisissakin. Kun opettaja ja ohjaaja osaa itse tämän taidon sekä osaa opettaa sitä omille opiskelijoilleen tai ohjattavilleen, mahdollistuu toivotun kaltainen ryhmässä osallistuminen. Ketään ei jätetä, eikä kukaan jättäydy ulkopuolelle, vaan kaikki osallistuvat.
Opettajana tai ohjaajana voit harjaannuttaa ryhmää tähän ns. keskusteluliput-menetelmällä. Siinä kaikille pienryhmän jäsenille jaetaan sama määrä paperilappuja, jotka ovat ikään kuin pääsylippuja keskusteluun. Keskusteltavana asiana voi olla mikä tahansa ryhmän prosessiin tai oppimiseen liittyvä aihe. Samalla, kun opitaan yhdessä käsittelemään asioita, opitaan myös dialogista symmetrisen osallistumisen taitoa. (Aarnio 2012; Aarnio & Mäki-Hakola 2012, 133.) Osallistujat tavallisesti kertovat, että menetelmän avulla he kokevat tulleensa kuulluksi ja että menetelmä myös opettaa kuuntelemaan kaikkia. He usein myös oivaltavat tämän menetelmän avulla symmetrisen osallistumisen arvon ja merkityksen myös tunnetasolla. (vrt. Aarnio & Mäki-Hakola 2012, 135.)
Vastavuoroinen toiminta, luottaminen
Tavoitteena on oppia toimimaan vastavuoroisesti keskustelussa ja yhteisessä tiedonluomisessa. Tavoitteena on herätä vastavuoroisuuteen ja osata sitä osoittavia toimintatapoja.
Vastavuoroinen toiminta on sukua symmetriselle osallistumiselle. Käytännön toimintana se voi olla sitä, että kaikkien puheenvuoroihin, olivat ne sitten kasvokkaisessa tai verkkotapaamisessa tai vaikka asynkronisesti keskustelualueella, vastataan. Ei siis vastata vain niille, joiden kanssa ollaan samaa mieltä. Tämä taito edellyttää sitä, että osallistujilla on turvallinen olo tulla mukaan yhteiseen toimintaan. Myös tätä taitoa voidaan ryhmässä opetella yhdessä opettajan tai ohjaajan johdolla. Valkosen, Tyrväisen ja Uotisen (2020) toteuttaman opiskelijakyselyn mukaan vastavuoroista toimintaa ja luottamusta edistää verkkokurssilla vaikkapa se, että osallistuja kertoo ottavansa vastuuta ja hoitavansa ryhmätehtävissä oman osuutensa. Tämä on yksi tapa sanoittaa sitä, kuinka osallistuja kokee, että oma sitoutuminen yhteiseen toimintaan ja dialogiin edistää luottamusta. Vastavuoroisuutta edistää myös itsensä esittely ja muihin tutustuminen (emt.).
Sanatarkka vastaanottaminen, kuuntelu
Tavoitteena on oppia vastaanottamaan toisen puhetta sana sanalta – kuuntelemaan jokainen sana, vastakohtana puheen summittaiselle niputtamiselle ja informaation aukkokohtien omaehtoiselle täyttämiselle. Tavoitteena on oppia kuuntelemaan niin, että saa kaiken toisen kertoman informaation sellaisenaan käyttöön. Näin välttyy umpimähkäisen puheen vastaanottamisen aiheuttamilta luulemisen ja kuvittelemisen haitoilta.
Se, että ylipäätään keskittyy kuuntelemaan toista loppuun asti, on jo voitto sinänsä tänä someviestinnän aikana. Yhdenvertaisessa vuorovaikuttamisessa on erityisen tärkeää, että kaikkia kuunnellaan, ei vain niitä, joiden kanssa ollaan samaa mieltä. Kuunteleminen asynkronisessa verkkokeskustelussa tarkoittaa, että muiden verkkokeskusteluun osallistuvien viestejä luetaan ja niiden sisältämiä ajatuksia tarkastellaan (Tyrväinen, Uotinen & Valkonen 2021). Valkosen, Tyrväisen ja Uotisen (2020) toteuttaman opiskelijakyselyn mukaan yksi luottamusta lisäävä teko verkkokurssilla on se, että on itse kiinnostunut toisten mielipiteistä ja ajatuksista.
Ohjaajan ja opettajan osaamisena tämä tarkoittaa myös sitä, että ei luulla eikä kuvitella mitään – ei myöskään asiantuntijana ohiteta toisen aitoa kokemusta ja sanottavaa. Kuuntele siis ohjattavaa hiljaa ja sanatarkasti vastaanottaen, kunnes hän on saanut sanotuksi asiansa. Tämän voit opettajana ja ohjaajana antaa ohjeeksi myös muille pienryhmän osallistujille. Erilaisilla kuunteluharjoituksilla sitä voi myös ryhmässä harjoitella. Kuulluksi tulemisen tunne lisää luottamusta, ja kun osallistujalla on riittävän turvallinen tunne ryhmässä, hän uskaltautuu myös osallistumaan ryhmän toimintaan.
Itsen ja toisen kunnioittaminen
Tavoitteena on oppia ymmärtämään, mitä tarkoittaa samanarvoisen (ei eriarvoisen) suhteen luominen toiseen. Tavoitteena on oivaltaa, että jokaisella ihmisellä on samanlainen ihmisarvo. Se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus omanlaiseen ajatteluun ja sen ilmaisemiseen. Dialogissa ja dialogisessa tiedonluomisessa on lupa vertaisena kertoa ajatteluaan muille. Kun oivaltaa samanlaisen ihmisarvon ja vertaisuuden merkityksen, silloin antaa arvon itselleen ja toiselle. Se tarkoittaa, että kunnioittaa itseään ja toista.
Tämä taito on kaiken yhdessä onnistuneesti toimimisen punainen lanka. Moni ammattilainen sanoo ikään kuin automaattisesti kohtelevansa kaikkia tasavertaisesti, mutta kun toimintaa katsotaan aidon yhdenvertaisuuden näkökulmasta, ei taito välttämättä näykään sanoissa ja teoissa. Kun olen harjoituttanut tätä taitoa opiskelijoissani, ovat oivallukset olleet syviä ja opiskelijat ovat pystyneet omassa toiminnassaan näkemään tekoja, joilla ovat osoittaneet toiselle olevansa yläpuolella ja niitä tekoja, joista näkee, että asettuu ikään kuin toisen alapuolelle. Vertaisena toisen kohtaaminen voi välillä olla haastavaa, mutta on onnistuessaan todella antoisaa kaikille osapuolille. Vertaisuus luo psykologista turvallisuutta. Yhdenvertaisen vuorovaikutuksen taustalla on siis oivallus kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta. Tällöin oma ihmiskäsitys on avoin. (Aarnio 2020a ja 2020b; Ruhalahti 2020.)
Opettajana ja ohjaajana on tärkeää tunnistaa paitsi omaa vertaisena toimimisen taitoaan, myös sellaisia kielteisiä ryhmäilmiöitä, joissa luodaan eriarvoinen suhde toiseen. Nämä näyttäytyvät vallankäyttönä ja rooliodotuksina, puhumattakaan kiusaamis- ja syrjintätilanteista. Nämä ovat myös ilmiöitä, joita olisi sekä yhdenvertaisuus- että dialogiosaamisen näkökulmasta syytä ryhmässä käsitellä niin, että opiskelijat tai ohjattavat itse pohtivat näitä ilmiöitä. Vertaisena toimiessaan itsellä ei myöskään ole suosikkeja, jotka ovat ns. samalla aaltopituudella tai kemiat toimivat yhteen, vaan kaikkien kanssa toimiminen onnistuu. (Aarnio 2020b.) Kun halutaan että kaikki osallistuvat toimintaan yhtälaisesti, tulee opettajan ja ohjaajan edistää vertaisuutta erilaisin tehtävin, harjoituksin ja muilla pedagogisilla ja ohjauksellisilla toimintatavoilla. Vertaisuutta tukevat myös muut tässä artikkelissa mainitut dialogitaidot. (Aarnio 2020c.)
Omien ennakkokäsitysten ja lähtöolettamusten tiedostaminen
Tavoite on oppia tunnistamaan ja tiedostamaan omia käsityksiä ja olettamuksia asioista. Omien käsitysten ja olettamusten tiedostaminen vaikuttaa tapaan, jolla niistä kertoo muille ja jolla ottaa vastaan muiden käsityksiä. Tiedostamisen seurauksena kehittynyt tapa heijastaa monenlaisten lähestymistapojen tutkailemisen mahdollisuutta.
Me olemme täynnä erilaisia käsityksiä asioista, ja ajattelumme on omien kokemustemme ja persoonamme sekä elämäntilanteemme ja taustamme värittämää. Ammattilaisina meidän on tärkeä oppia tiedostamaan omia ennakkokäsityksiä ja lähtöolettamuksia. Sen jälkeen meillä on mahdollista vetää niitä dialogissa ja muussa yhteisessä toiminnassa syrjään. Syrjään vetämistä voi siis harjoitella, ja kun taidossa on harjaantunut, pystyy käymään dialogia ikään kuin tyhjältä pöydältä. Erilaista ajattelua pystyy tällöin kuuntelemaan, eikä tarvitse heti tuoda omaa ajatteluaan esille. (Aarnio 2020c.) Yhdenvertaiselle kohtaamiselle tämä on ensiarvoisen tärkeää.
Puhtaiden avoimien kysymysten muotoileminen, toisen ajattelun avaamisena
Tavoitteena on oppia tiedustelemalla avaamaan toisen ajattelua, auttamaan toista kehittelemään ajatteluaan tai edistämään yhteistä tiedonluomista. Tavoitteena on oppia muotoilemaan puhtaita avoimia kysymyksiä. Kysymykset ovat puhtaita ja avoimia silloin, kun niistä puuttuu kysyjän kanta, näkökulma tai johdattelu, joka saisi vastaamaan tietyllä tavalla.
Tavoitteena on oppia aloittamaan kysymys kysymyssanalla ja kysyä lyhyesti. Näin toisen ajattelua avataan sellaisenaan, värittämättä sitä omalla ajattelulla. Taitoa sinänsä on hoksata ylipäätään kysyä toiselta hänen ajattelustaan!
Älä oleta, vaan kysy. Tämä taito yhdistyy aiemmin mainittuun kuuntelun taitoon. Kun aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelee toista ihmistä, voi luulemisen ja kuvittelemisen sijaan kysyä lisää toisen ajattelusta. Toisen ajattelusta kysyminen edistää vertaisena toimimista, koska se osoittaa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. (Aarnio 2020c.) Avoimilla kysymyksillä kysyminen on yllättävän hankalaa. Usein ystävälliseksi opettajan tai ohjaajan tarkoittama kysymys, kuten: ”no voisitko sä sitten ajatella vaikka niitä lähihoitajan opintoja” pitää sisällään ohjaajan näkökulman, että tämä voisi olla ohjattavalle hyvä vaihtoehto. Kun tähän lisätään ohjaajan auktoriteettiasema asiantuntijana, ohjattava saattaa ajatella, että asiantuntija tätä hänelle suosittelee ja hänen olisi viisainta neuvoa noudattaa.
Liian usein ryhmissä tapahtuva viestintä on monologista, eli jokainen kertoo vuorollaan omaa ajatteluaan, joka ei liity välttämättä muiden puheenvuoroihin millään tavalla eikä kehitä yhteistä ajattelua, vaan on vaikkapa vain vastaväite. Tiedustelemisen taito on yksi haastavimmista dialogitaidoista ja vaatii siksi harjoittelua. Kun olemme katsoneet opinto-ohjaajankoulutuksen osallistujien ohjausnauhoitteita pienryhmässä, osallistujat havaitsevat itsekin usein kysyvänsä vain aluksi muutamia avoimia kysymyksiä, jonka jälkeen kysymykset menevät suljetuiksi. He myös huomaavat nauhoitteiden avulla, että eivät välttämättä ole huomanneet kysyä jostakin ohjattavan asiasta, jonka ohjattava itse tuo esiin. (Ks. myös Michelsson 2020b.)
Avoin, vilpitön ilmaiseminen
Tavoitteena on oppia ilmaisemaan ajatteluaan avoimesti ja vilpittömästi keskustelussa ja yhteisessä tiedonluomisessa. Tavoitteena on oppia puhumaan siitä, kuinka itse henkilökohtaisesti ajattelee asioista. Näin oppii tuomaan keskusteluun ja yhteiseen tiedonluomiseen oman ainutlaatuisen tapansa ajatella asioista. Tavoitteena on myös saada toisilta yllättäviä uusia ideoita johonkin asiaan.
Jotta avoin ja vilpitön ilmaiseminen onnistuisi ryhmässä, monien edellä mainittujen taitojen täytyisi näkyä toimintana ja sitä kautta ryhmän ilmapiirissä. Kun tulee aidosti kohdatuksi kunnioittavasti ja vertaisena, kun saa aidosti osallistua ryhmän toimintaan omana itsenään, kun tulee kuulluksi eikä luulluksi, kun kaikilla on tilaa eikä kukaan dominoi tilanteissa, silloin ilmapiiri on yhteiselle ajattelulle ja toiminnalle riittävän turvallinen ja jokainen uskaltaa tuoda mukaan keskeneräistäkin ajatteluaan. Myös vaikeista asioista voidaan keskustella ilman, että silta muihin menee poikki.
Yhteenvetona
Yhdenvertaisella kohtaamisella ja vuorovaikutuksella on selkeitä hyötyjä niin emotionaalisesti kuin taloudellisestikin esimerkiksi syrjäytymisen vähentymisen kautta. Yhdenvertaista kohtaamista ja vuorovaikutusta voi myös oppia. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaaminen on toki muutakin kuin vuorovaikutustaitoja mutta osaaminen tai osaamattomuus ilmenee usein nimenomaan vuorovaikutustilanteissa. Dialogi keskustelumuotona perustuu tasavertaisuuteen, jossa kaikkien osallistujien ajattelu ja perehtyminen yhteiseen asiaan tai toimintaan on yhtä tärkeää. Dialogilla päästään keskusteluissa myös pintaa syvemmälle. (Aarnio & Enqvist 2002; Michelsson 2020b.)
Dialogimenetelmät on kehitetty nimenomaan edistämään tällaista vuorovaikutusta. Siksi dialogitaidot ovat niin keskeistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaamisessa. Dialogitaidoilla mahdollistetaan yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen. Dialogissa ei ole voittajia eikä häviäjiä. Dialogitaitoja – ja vuorovaikutustaitoja – ei tarvitse erikseen opettaa, vaan niitä voi opetella erilaisten oppimistehtävien yhteydessä ja linkittää monenlaiseen sisältöön myös opetussuunnitelmissa ja tutkinnon perusteissa.
Potentiaali – Stereotypioita purkavan ohjauksen kehittämishankkeessa tuodaan näkyväksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaamisen eri näkökulmia (Jokaisen potentiaali käyttöön, n.d.). Osaamiseen vaikuttavat niin tiedot, taidot ja tunne-/asenneosaaminen, kuin se toimintaympäristökin, jossa opetus- ja ohjaustyötä tehdään. Tehdyn selvityksen mukaan monissa ohjauksen kehittämishankkeissa näyttää siltä, että sukupuoli- ja kulttuurinäkökulmien huomioiminen on keskittynyt tiedon jakamiseen. (Lahtinen 2020a.) Pelkästään jakamalla tietoa tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ja vaikkapa lain velvoitteista ei näytä riittävästi vievän tosiasiallista yhdenvertaisuutta eteenpäin. Olisiko tässä yksi syy, miksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat eivät ole panostuksista huolimatta kovin paljon edenneet? Osaamisen eri puolia – esimerkiksi vuorovaikutustaitoja – ei ole edistetty?
Omistan tämän kirjoituksen dialogiosaamisen kehittäjän yliopettaja FT Helena Aarnion (1949–2021) muistolle.
Kirjoittaja:
Riikka Michelsson toimii lehtorina JAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla ja asiantuntijana Potentiaali – Stereotypioita purkavan ohjauksen kehittämishankkeessa. Riikka on pitkän linjan dialogiosaamisen kehittäjä ja kouluttaja.
Read the article in English:
This article is available also in English: https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2021/05/31/how-do-dialogical-competences-support-equality-and-equity/
Lähteet:
Aarnio, H. 2020a. Vertaisuuden kokemus luo psykologista turvallisuutta. Podcast. Viitattu 4.2.2021. https://soundcloud.com/helena-aarnio/vertaisuuden-kokemus-luo-psykologista-turvallisuutta
Aarnio, H. 2020b. Vertaisuus, vallankäyttö, kiusaaminen. Podcast. Viitattu 4.2.2021. https://soundcloud.com/helena-aarnio/vertaisuus-vallankaytto-kiusaaminen
Aarnio, H. 2020c. Vertaisuuden merkkejä käytännössä. Podcast. Viitattu 4.2.2021. https://soundcloud.com/helena-aarnio/vertaisuuden-merkkeja-kaytannossa
Aarnio, H. 2012. Dialogiset menetelmät. Hämeen ammattikorkeakoulun verkkosivut. Viitattu 4.2.2021. http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/
Aarnio, H. 1999. Dialogia etsimässä. Opettajaopiskelijoiden dialogin kehittyminen tieto- ja viestintäteknistä ympäristöä varten. Akateeminen väitöskirja 676. Tampereen yliopisto.
Aarnio, H. & Enqvist, J. 2016. Uudistettu DIANA-malli kehykseksi digiajan oppimiselle. Artikkeli Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2016. Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö. Viitattu 4.2.2021. https://akakk.fi/wp-content/uploads/Aikak_2016_3_lehti.pdf
Aarnio, M. 2004. Verkkokeskustelu asiantuntijuuden kehittämisessä. Johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutusohjelman verkkokeskustelut dialogi-teorian näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Viitattu 4.2.2021. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19947/verkkoke.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Aarnio, H. & Mäki-Hakola, H. 2012. Dialogikortit mentorin työkaluina. Julkaisussa Verme – vertaisryhmämentorointi työssä oppimisen tukena. Toim. H. L. T. Heikkinen, H. Jokinen, & P. Tynjälä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 125–148.
Elämässä eteenpäin – ohjausta alle 30-vuotiaille. N.d. Viitattu 4.1.2021. https://ohjaamot.fi/
Karttunen, J. 2020. Kaikki mukana? Mutta kuka puhuu ja ketä ei kuunnella? Blogikirjoitus Tasa-arvoa ja reformia -hankkeen sivustolla. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 4.2.2021. http://tasa-arvoajareformia.fi/kaikki-mukana-mutta-kuka-puhuu-ja-ket%C3%A4-ei-kuunnella
Koulutus. n.d. Oikeusministeriön yhdenvertaisuus.fi -verkkosivusto. Viitattu 4.2.2021. https://yhdenvertaisuus.fi/syrjinta-koulutuksessa
L1325/2014. Yhdenvertaisuuslaki. Viitattu 4.1.2021.
Lahtinen, J. 2020a. Sukupuoleen ja kulttuuritaustaan liitettyjen ennakkokäsitysten kriittinen tarkastelu jakaa aiempia kehittämishankkeita. Artikkeli Potentiaali-hankkeen verkkosivulla. Turun yliopisto. Viitattu 4.2.2021. https://www.potentiaalihanke.fi/sukupuoleen-ja-kulttuuritaustaan-liitettyjen-ennakkokasitysten-kriittinen-tarkastelu-jakaa-aiempia-kehittamishankkeita/
Lahtinen, J. 2020b. Miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään ohjauksessa ja opetuksessa. Ammattilaiset kertovat. Artikkeli Potentiaali-hankkeen verkkosivulla. Turun yliopisto. Viitattu 4.2.2021. https://www.potentiaalihanke.fi/miten-tasa-arvoa-ja-yhdenvertaisuutta-edistetaan-ohjauksessa-ja-opetuksessa/
Linnanmäki, E. 2019. Tavoitteeksi aito yhdenvertaisuus. THL-blogi. Viitattu 7.12.2020. https://blogi.thl.fi/tavoitteeksi-aito-yhdenvertaisuus/
Michelsson, R. 2020a. Dialogitaitojen valmentaminen opettajaopinnoissa. Julkaisussa Tulevaisuuden opettajuus. Toim. Risku, P., Laitinen-Väänänen, S., Ojala, A-L., Tiihonen, A-K. & Torvinen, H. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 32-49. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 283.
Michelsson, Riikka 2020b. Inspiroidu dialogista – kohti yhteistä keskustelua tukevaa esimiestyötä. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti Elo. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 19.2.2021. https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2020/05/19/inspiroidu-dialogista/
Ruhalahti, S. 2020. Yhteisöllisyys alkaa vertaisuuden kokemuksesta. Blogikirjoitus Teaching and Learning Centre, Tampereen yliopisto. Viitattu 4.2.2021 https://www.tuni.fi/tlc/yhteisollisyys-alkaa-vertaisuuden-kokemuksesta/
Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Juva: PS-Kustannus.
Sekä koulukiusaajat että kiusatut kokevat muita vähemmän osallisuutta. 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkosivusto. Viitattu 4.2.2021. https://thl.fi/fi/-/seka-koulukiusaajat-etta-kiusatut-kokevat-muita-vahemman-osallisuutta?redirect=%2Ffi%2F
Tyrväinen, H., Uotinen, S. & Valkonen, L. 2021. Läsnä verkossa – kuinka luon myönteistä vuorovaikutusta verkkokurssilla? Esitys Opiskelutaitoillassa 2.2.2021. Viitattu 4.2.2021. http://www.opiskelutaidot.fi/wp-content/uploads/2021/02/Opiskelutaitoilta-020221.pdf
Valkonen, L., Tyrväinen, H. & Uotinen, S. 2020. Luottamuksen rakentuminen verkko-opiskelussa. Kasvatus 51 (1), 21-37.
Vuorovaikutus. N.d. Wikipedian artikkeli. Viitattu 4.1.2020. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuorovaikutus
Kuvat:
Unsplash & Hannah Busing