Millaisia käsityksiä Ohjaamojen työntekijöillä on uraohjauksesta?
Uraohjaus näyttäytyy niin yksilön tarpeista lähtevien kuin yhteiskunnallisten odotusten näyttämönä. Yksilön kannalta uraohjaus voi toimia holistisena elämänsuunnittelun tilana (McLeod 2013). Artikkelissamme analysoimme, millaisia käsityksiä Ohjaamoissa työskentelevillä eri alojen ammattilaisilla on uraohjauksesta ja miten nämä käsitykset määrittävät tehtävää uraohjaustyötä. Keskitymme uraohjaukseen Ohjaamoissa, joka sijoittuu uraohjauksen kentässä yksilön ja yhteiskunnan tilojen välille (ks. esim. Helander 2017).
Uraohjauspalveluiden kentälle Suomessa on viime vuosina kasvanut monialainen Ohjaamo-toiminta. Alle 30-vuotiaiden matalan kynnyksen ohjauspisteet tarjoavat tietoa, neuvontaa, ohjausta ja palveluita työllistymiseen, koulutukseen, elämänhallintaan ja hyvinvointiin. Ohjaamon työntekijät edustavat julkista, yksityistä ja kolmatta sektoria. Ohjaamoiden paikallisista eroista huolimatta kaikilta edellytetään osaamista neuvoa myös urasuunnittelussa ja työnhaussa, elämän- ja arjenhallinnassa, osaamisen kehittämisessä ja koulutusmahdollisuuksissa sekä osallisuuden tukemisessa. (Ohjaamon perusteet 2018.) Tämänkaltainen ohjauspalvelu edellyttää toimivaa monialaista yhteistyötä ja yhteisen toimintakulttuurin syntymistä Ohjaamoon. Ohjaamon työntekijöillä tulisi olla yhteinen käsitys uraohjauksesta ja yhteisesti sovitut uraohjauksen työtavat, periaatteet ja toimintamallit. Monialaisessa uraohjauksessa on kyse useamman ohjaustyötä tekevän yhteisestä tavoitteellisesta prosessista yhdessä asiakkaan kanssa. Tällöin uraohjauksessa hyödynnetään työntekijöiden erilaista osaamista ja monialaisen työyhteisön mahdollistamia erilaisia työmuotoja.
Tutkimustehtävä ja aineistohankinta
Tavoitteemme on analysoida, millaisia käsityksiä Ohjaamoissa työskentelevillä eri alojen ammattilaisilla on uraohjauksesta ja miten nämä käsitykset määrittävät Ohjaamoissa tehtävää uraohjaustyötä. Tutkimusaineisto on kerätty osana URAA! – uraohjausosaamista Ohjaamoille -projektin (ESR) uraohjauskoulutusten yhteydessä.
Aineisto muodostuu koulutusta edeltäneestä ennakkotehtävästä, jossa koulutukseen osallistuneita Ohjaamojen työntekijöitä pyydettiin määrittelemään, miten he ymmärtävät uraohjauksen Ohjaamossaan. Tehtävänannossa oli pieniä eroavaisuuksia koulutusprosessien välillä: joissain tehtävä esitettiin avoimina kysymyksinä ja joissain vastaajia pyydettiin täydentämään lauseet, joilla haettiin vastauksia samoihin kysymyksiin. Aineisto kuvastaa Ohjaamojen nykytilaa ennen uraohjauskoulutusta. Tutkimusaineisto koostuu 54 ennakkotehtävästä, jotka kerättiin 6 eri koulutuksesta.
Tutkimuksessa noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2012) yleisiä periaatteita ja Hämeen ammattikorkeakoulun tutkimuseettisiä ohjeita (Hämeen ammattikorkeakoulu 2019a). Jokaiselta vastaajalta oli pyydetty erikseen kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Taustatietoina kerätyt Ohjaamon nimi ja vastaajan tehtävänimike pseudonymisoitiin siten, että Ohjaamon tunnistetieto poistettiin, ja tehtävänimikkeet luokiteltiin yleisemmän tason luokiksi epäsuoran tiedon tunnistamisen ehkäisemiseksi (Tietoarkisto 2019). Tutkimusaineiston keruussa, käsittelyssä ja analyysissa noudatettiin erikseen laadittua aineistonhallintasuunnitelmaa, joka perustuu Hämeen ammattikorkeakoulun TKI-hankkeissa noudatettuun hyvään aineistonhallintatapaan sekä tutkimuksen tietosuojasta ja tietoturvasta huolehtimiseen (Hämeen ammattikorkeakoulu 2019b; 2019c).
Tutkimusaineiston analyysi
Tutkimusaineiston analyysi perustuu laadulliselle aineistolähtöiselle analyysille, joka tarkoittaa teorian rakentamista empiirisestä aineistosta lähtien. Tällöin analyysissä aineiston yksittäisistä havainnoista edetään kohti isompia kokonaisuuksia hakien käsitteellistä näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. (Eskola & Suoranta 2003, 19, 83; Tuomi & Sarajärvi 2018.) Analyysitavan valintaan vaikutti perustiedon puuttuminen ilmiöstä eli monialaisesta uraohjauksesta Ohjaamoissa.
Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa aineistoa käsiteltiin tutkimustehtävän ohjaamana ryhmitellen aineistoa kategorioihin (Kyngäs & Vanhanen, 1999; Taylor ym. 2016, 161). Analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineisto koodattiin niiden sisältöä kuvaaviin pelkistettyihin ilmauksiin. Samaa ilmiötä kuvaavat ilmaukset yhdistettiin samaan kategoriaan, joka nimettiin sisältöä kuvaavaksi yläkategoriaksi. Sisällön koodaus, kategorioiden muodostaminen ja niiden nimeäminen toistui niin monta kertaa, kunnes saavutettiin aineistolähtöisesti noussut tarkin mahdollinen lopputulos. (ks. Saldana 2014, 587–588; Yin 2016, 186–187, 197.) Aineistolähtöiselle sisällönanalyysille tyypilliseen tapaan kategorioiden muodostuminen perustui tutkijoiden omaan tulkintaan (Taylor ym. 2016, 160; Tuomi & Sarajärvi 2018).
Aineistolähtöisen analyysin aikana muodostuneiden kategorioiden jälkeen aineiston käsittelyä jatkettiin teorialähtöisellä analyysillä. Tässä analyysin toisessa vaiheessa ylä- ja alakategorioita sekä itse aineistoa käsiteltiin vielä uudelleen aikaisempien teorioiden ohjaamana. Aikaisemman teorian annettiin vaikuttaa analyysin lopullisten kategorioiden muodostumiseen toimien välineenä, jonka avulla aineistosta rakennettiin uusia tulkintoja (ks. Eskola & Suoranta 2003, 83; Tuomi & Sarajärvi, 2018). Analyysin tuloksena syntyneet ylä- ja alakategoriat sekä niiden aineistonäytteet ja esiintyvyys aineistossa esitellään seuraavaksi taulukossa 1.
Tulokset
Aineiston analyysi osoitti, että Ohjaamotyöntekijöiden käsitykset uraohjauksesta voidaan jakaa neljään eri yläkategoriaan: uraohjauksen tavoite, uraohjauksen aikaulottuvuus, asiakkaan rooli ja ohjauksen kieli. Näiden alle muodostui 13 alakategoriaa. Tulokset esitellään seuraavaksi taulukkomuodossa, josta käyvät ilmi aineistosta muodostetut uraohjauksen ylä- ja alakategoriat, aineistonäytteet ja kategorioiden esiintyvyys aineistossa.
Yläkategoria |
Alakategoria |
Aineistonäyte |
Esiintyvyys |
| Uraohjauksen tavoite | Ongelmanratkaisu | — tavoitteena on auttaa asiakasta pääsemään alkuun tai etenemään työurallaan suunnitelmallisesti. | 20 |
| Uraohjauksen tavoite | Vuorovaikutus ja kohtaaminen | Uraohjaus tarkoittaa minulle ihmisen kohtaamista, kuuntelemista, kannustamista, kunnioittamista ja oikeiden kysymysten esittämistä. | 18 |
| Uraohjauksen tavoite | Itsetuntemuksen lisääminen | — Nuoren itsetunnon vahvistaminen ja itsetuntemuksen lisääminen ovat myös tärkeitä. Saada nuori pohtimaan omaa tilannettaan ja tulevaisuuttaan. | 16 |
| Uraohjauksen aikaulottuvuus | Pitkän aikavälin suunnittelu | Uraohjaus on ennen kaikkea nuoren tulevaisuuteen liittyvien ajatusten ja toiveiden kysymistä, kuuntelemista ja huomioiden tekemistä kuullusta. | 24 |
| Uraohjauksen aikaulottuvuus | Lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelu | Mietitään asiakkaan kanssa yhdessä tavoitteita, mihin asiakas mahdollisesti haluaa joskus työelämässä sijoittua ja miten sinne päästään. Miettiä yhdessä opiskeluvaihtoehtoja, opiskelumuotoja ja työelämää. | 18 |
| Uraohjauksen aikaulottuvuus | Lyhyen aikavälin suunnittelu | Asiakkaan avustamista työnhaussa, työpaikkailmoitusten hakemista, uravaihtoehtojen kartoittamista, työnhakuasiakirjojen teossa opastamista, työelämävalmiuksissa avustamista jne. | 10 |
| Asiakkaan rooli | Asiakas yhteistyössä | Uraohjaus ei ole valmiiden vastausten ja ratkaisujen antamista, vaan yhdessä pohtimista ja tiedon etsimistä. | 27 |
| Asiakkaan rooli | Asiakas päätoimijana | — Lähtökohtana työskentelyssä ovat siis asiakkaan omat tavoitteet ja toiveet. — on tärkeää, ettei työskentelyssä tarjota asiakkaalle liian valmiita ratkaisuja, vaan työstettävien asioiden annetaan tulla asiakkailta itseltään. | 17 |
| Asiakkaan rooli | Asiakas tekojen kohteena | Ohjaamista työhön tai koulutukseen tai poluttamiseen | 10 |
| Ohjauksen kieli | Mahdollisuuskieli | Uraohjauksessa minua viehättää mahdollisuuksien näkökulma; fokuksena on asiakkaan vahvuudet ja kiinnostukset — | 28 |
| Ohjauksen kieli | Neutraalikieli | Uraohjaus on työtä tai koulutusta miettivän nuoren kanssa keskustelemista — | 13 |
| Ohjauksen kieli | Ongelmakieli | — tarjoan samalla turvallisen ympäristön tuoda esille ongelmia, joihin nuori tarvitsee apua. | 8 |
| Ohjauksen kieli | Yhdistelmäkieli | Ohjattavan on tärkeä myös luottaa ohjaajaan niin, että uskaltaa kertoa esim. mahdollisista haasteista, jotka voivat olla esteenä tai hidasteena suunnitelmien etenemiselle. Tärkeää on myös avoimuus asioita ja vaihtoehtoja kohtaan. | 5 |
Taulukko 1. Ohjaamotyöntekijöiden käsityksiä uraohjauksesta.
Avaa taulukko pdf-muodossa: Taulukko1-helanderliljapukkila2019
Uraohjauksen tavoite -yläkategoria muodostui Ohjaamoiden työntekijöiden kuvatessa uraohjausta sen tavoitteen kautta. Käsitykset uraohjauksen tavoitteesta vaihtelivat muodostaen kolme alakategoriaa: ongelmanratkaisu, vuorovaikutus ja kohtaaminen sekä itsetuntemuksen lisääminen. Nämä alakategoriat esiintyivät aineistossa verrattain tasaisesti (ks. Taulukko 1).
Ongelmanratkaisulla tarkoitetaan tilannetta, jossa uraohjauksen tavoitteena nähdään uran valinta, oman uran löytäminen tai oikealle uralle ohjaaminen. Itsetuntemuksen lisääminen tarkoittaa asiakkaan oman osaamisen tunnistamista ja vahvistamista uraohjauksen tavoitteena. Vuorovaikutus ja kohtaaminen uraohjauksen tavoitteena korostaa asiakkaan arvostamista, kuuntelua ja kunnioitusta ohjaustilanteessa.
Ohjaamoiden työntekijöiden käsitykset uraohjauksen tavoitteesta lähestyvät perinteisiä ohjauksen määritelmiä, joissa painottuvat määritelmästä riippuen vuorovaikutuksellisuus ja dialogi sekä ongelmanratkaisun ja itsetuntemuksen lisäämisen välinen ulottuvuus (Onnismaa 2007, 7, Vehviläinen 2014, 12). Uraohjauksen teorioista useimmat tunnistavat vuorovaikutuksen ja kohtaamisen olennaiseksi osaksi ohjaustilannetta (Amundson ym. 2014, 42). Ohjaamoiden työntekijöiden käsityksessä tämä näkyy vahvasti, jopa uraohjauksen tärkeimpänä tavoitteena. Myös käsitys uraohjauksesta ongelmanratkaisuna elää tulosten mukaan Ohjaamoiden työntekijöiden työssä.
Ajatus oikealle uralle ohjaamisesta ja uran valinnasta pohjautuu perinteisiin ammatinvalinnan teorioihin (Amundson ym. 2014, 11- 17, 27 – 28, Vanhalakka-Ruoho 2015, 40, Vehviläinen 2001, 28). Uraohjauksen teoriat ovat sittemmin laventuneet kuvaamaan ohjausta ongelmanratkaisun sijaan elämänsuunnittelun prosessina, jolloin itsetuntemuksen lisääminen on tullut yhä vahvemmin uraohjauksen tavoitteeksi (Amundson ym. 2014, 19 – 22, Peavy 2010, 2, Vanhalakka-Ruoho 2015, 40).
Kirjallisuudessa uraohjauksen tavoitteena pidetään usein myös asiakkaiden omien urasuunnittelutaitojen kehittymistä (Amundson ym. 2014, 7; Sultana, 2013, 82). Tämä näkökulma ei noussut esiin Ohjaamoiden työntekijöiden käsityksissä uraohjauksesta.
Uraohjauksen aikaulottuvuus -yläkategoria kuvaa sitä aikajännettä, jolla työntekijä ja asiakas suunnittelevat asiakkaan tulevaisuutta. Selvästi eniten esiintyi pitkän aikavälin suunnitteluun viittavia ilmaisuja (24), toiseksi eniten lyhyen ja pitkän aikavälin huomioivia ilmaisuja (18) ja vähiten lyhyen aikavälin suunnitteluun viittaavia ilmaisuja (10).
Aikaulottuvuus kytkeytyy yleisesti ura- ja ohjausteoreettisiin taustaoletuksiin ja työntekijöiden työtä ohjaaviin – osin tiedostamattomiin – arvoihin, asenteisiin ja periaatteisiin. Ohjauksen teorioiden laajasta kehityskaaresta voidaan nähdä trendi, jossa ohjauksen aikaulottuvuus siirtyy menneisyyden, nykyhetken ja lähitulevaisuuden työstämisestä kohti pidemmän aikavälin tavoitteita ja suunnittelua. Perinteiset ohjauksen teoriat painottavat vahvemmin menneisyyden ja nykyhetken tutkimista sekä lyhyen aikavälin suunnittelua. Teorioiden kehittyessä myös ohjauksen aikaulottuvuuden painopiste on muuttunut kohti pitkän aikavälin suunnittelun ja tavoitteiden merkityksen korostamista. (Amundson ym. 2014, 11–26; Vanhalakka-Ruoho, 2015, 39–54.) Ohjaamoiden työntekijöiden käsityksissä uraohjauksen aikaulottuvuudesta oli mukana myös yhdistelmä, jossa huomioitiin sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnittelu.
Asiakkaan rooli -yläkategoria kuvaa nimensä mukaisesti asiakkaan roolia ohjaustilanteessa. Asiakkaan rooli jäsentyi ohjaamotyöntekijöiden vastauksissa kolmeen alakategoriaan, jotka nimettiin seuraavasti: asiakas yhteistyössä, asiakas päätoimijana ja asiakas tekojen kohteena. Asiakas yhteistyössä -alakategoria rakentui näkemyksistä, joissa uraohjauksessa korostetaan yhdessä tekemistä ja pohtimista (27 ilmausta). Tähän kategoriaan kuuluvissa vastauksissa painotettiin luottamusta, kohtaamista, keskustelua ja vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. Asiakas päätoimijana -alakategoria puolestaan tarkoittaa nuoren aktiivisen roolin huomioimista ohjaustilanteessa: vastauksissa kuvattiin, että ohjaajan tehtävä on tukea nuorta oivaltamaan itse (17 ilmausta). Myös ohjauksen suunnan määrittämisen odotettiin tulevan nuorelta itseltään. Asiakas tekojen kohteena -alakategoria tarkoittaa lähestymistapaa, jossa asiakas on tiedon vastaanottajana tai motivoinnin kohteena (10 ilmausta).
Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa asiakkaan roolin on nähty rakentuvan osallisuudesta palveluun. Ilmiönä asiakasosallisuus näyttäytyy moninaisena eikä yleispätevää määritelmää ole. Usein siihen liitetään kuitenkin sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteisön tai palvelun toimintaan että kokemuksellisuus eli omakohtainen tunne osallisuudesta (Leemann & Hämäläinen 2016, 590). Osallisuuden asteen voidaan nähdä vaihtelevan täydestä osattomuudesta täyteen osallisuuteen: osattomalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa muiden tekemiin suunnitelmiin, osallinen on mukana pääasiallisena toimijana (esim. Horelli 1994). Väliin mahtuu eri asteista osallistumista, osallisuutta ja vaikuttamista. (Arnstein 1969, Hart ym. 1997, Horelli 1994, Gretschel 2002). Asiakkaan rooli näyttäytyi ohjaamotyöntekijöiden käsityksissä asteittaisina osallisuuden mahdollisuuksina: asiakas tekojen kohteena ilmensi heikompaa osallisuutta kuin asiakas yhteistyössä -alakategoria, kun taas asiakas päätoimijana kuvasi osallisuusteorioiden tarkoittamaa täysivaltaista osallisuutta ja toimijuutta.
Eniten esiintyneen alakategorian, asiakas yhteistyössä (27), voi ajatella lähentyvän käsitystä jaetusta asiantuntijuudesta ja heijastelevan työntekijä- ja asiakasroolien muutosta. Perinteisesti ajatellaan, että monialaisissa palveluissa on siirrytty asiantuntija- tai järjestelmäkeskeisyydestä työtapaan, jossa eri ammattilaisten osaaminen yhdistyy kokonaisvaltaiseksi tietotaidoksi ja asiakkaan osallisuus on lähtökohtaisesti keskiössä (Kenny 2002, Lockhart-Wood 2000).
Käsityksen jaetusta asiantuntijuudesta voi nähdä pohjautuvan dialogisuuteen, jolla pyritään yhteisasiantuntijuuteen monialaisessa asiakas- tai verkostotyössä (Seikkula & Arnkil 2005). Dialogisuus kiinnittää huomion ihmisten väliseen kohtaamiseen, pois ennalta määrätyistä työntekijä- ja asiakasrooleista, jotka heijastelevat asiantuntija- tai asiakaskeskeisiä valta-asetelmia (Mönkkönen 2002). Dialoginen vuorovaikutus monialaisessa yhteistyössä eroaa perinteisestä asiantuntijakeskeisestä vuorovaikutuksesta siten, että asiakas ja työntekijä(t) muodostavat tasavertaisessa dialogissa uutta yhteistä tietoa ja ymmärrystä asiakkaan asiasta (Lyhty & Nietola 2015, 142–145, 152). Asiantuntijakeskeisessä vuorovaikutuksessa taas asiantuntija eli palvelun työntekijä johtaa keskustelua, ja asiakaskeskeisessä vuorovaikutuksessa keskustelun ”valta” on asiakkaalla. Kaikki nämä valta-asetelmat ja vuorovaikutuksen muodot nousivat esiin ohjaamotyöntekijöiden käsityksissä asiakkaan roolista.
Ohjauksen kieli -yläkategoria
Aineiston neljäs pääkategoria, ohjauksen kieli, viittaa tapaan, jolla tutkimukseen osallistuneet Ohjaamojen työntekijät kirjoittivat uraohjauksesta. Ensimmäinen alakategoria, mahdollisuuskieli, sisälsi asiakkaan mahdollisuuksia, kykyjä, taitoja, voimavaroja ja tulevaisuussuuntautuneita ilmaisuja (28 ilmausta). Toinen alakategoria, neutraalikieli, taas viittaa kuvailevaan ”asioiden hoitaminen” -puhetapaan (13 ilmausta). Kolmas alakategoria, ongelmakieli, sisälsi asiakkaan ongelmaan, ongelmanratkaisuun, vaikeuksiin ja hankaluuksiin viittavia ilmaisuja (8 ilmausta). Siihen lukeutui myös ”eteenpäin pääseminen” tai halu löytää ratkaisu, joissa oli implisiittisesti mukana ongelma-ajattelua. Neljänneksi alakategoriaksi muodostui yhdistelmäkieli, jolloin samassa uraohjauksen määritelmässä saattoi olla otteita kahdesta tai kolmesta muusta kategoriasta (5 ilmausta).
Arjessa ja käytännön asiakastyössä kielen ja todellisuuden suhde nähdään monesti ongelmattomana viittaussuhteena. Kielen katsotaan yksinkertaisimmillaan kuvastavan todellisuutta sellaisena, kuin se havaintojen kautta näyttäytyy. Sekä tutkimuksen että käytännön asiakastyön piirissä on kuitenkin siirrytty vastaavuusteoreettisesta ajattelusta kohti sosiaalista konstruktionismia. Tällöin kielellinen kommunikaatio ei ole koskaan neutraalia; jopa kaikkien yksinkertaisimmat kuvaukset ja ilmaukset sisältävät esioletuksia tai kulttuurisia sitoumuksia. (Gergen 1992, Gidden 1979, Harré 1981.)
Riikonen (1992) ja Helander (2000) ovat tutkineet puheen ohjaavaa vaikutusta auttamistyön ja ohjauksen käytännöissä. Tietynlaiset ongelmanjäsennykset ja ongelmia koskevat keskustelukäytännöt eli kieli tukevat asiakkaan omaa osaamista ja toimintaa. Tällaiseen kielenkäyttöön he viittaavat kompetenssikielen ja -puheen käsitteillä. Monet koskettavat ajattelu- ja puhetavat taas vaikuttavat päinvastaisella tavalla ja niihin viitataan ongelmakielen ja -puheen käsitteillä. (Riikonen 1992, 30–37, Helander 2000, 8–9.) Jäsennys on samansuuntainen tämän tutkimuksen alakategorioiden kanssa.
Johtopäätökset
Tutkimuksessa analysoimme, millaisia käsityksiä Ohjaamoissa työskentelevillä eri alojen ammattilaisilla on uraohjauksesta ja miten nämä käsitykset määrittävät Ohjaamoissa tehtävää uraohjaustyötä. Päähuomio on, että käsitykset uraohjauksesta kuvasivat eritasoisia ohjauksen ulottuvuuksia ja jakautuivat tasaisesti eri alakategorioihin.
Uraohjauksen tavoitteen osalta herää kysymys, miksi ongelmanratkaisu nähdään vahvasti uraohjauksen tavoitteena. Voidaan pohtia, johtuuko tämä esimerkiksi työntekijän omasta taustaorganisaatiosta, sen asettamista paineista tai omasta työorientaatiosta. Toisaalta myös vuorovaikutus ja kohtaaminen uraohjauksen tavoitteina korostuivat, mikä johtaa kysymään, onko se riittävä uraohjauksen päätavoite. Itsetuntemuksen lisääminen tavoitteena on merkityksellistä nuoren uraohjauksessa ja tämä kuvautui aineistossa lähes yhtä vahvasti muiden tavoitteiden rinnalla.
Uraohjauksen aikaulottuvuudessa voi näyttäytyä asiakkaan tarve: Tarvitseeko hän pääsääntöisesti neuvontaa, jolloin lyhyt aikaväli on riittävä? Toisaalta lyhyelle aikavälille jääminen voi viitata myös tekijän uraohjausosaamiseen; ei osata tai uskalleta kysyä pitkän aikavälin tavoitteita. On merkityksellistä, että ohjaus- ja neuvontatyössä osataan kuljettaa mukana molempia, sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnittelua. Uraohjaus on sekä tavoitteita että konkretiaa, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia lähestymistapoja.
Asiakkaan roolin näkökulmasta korostui asiakkaan kanssa yhdessä tekeminen. Tämä sinänsä toivottuna periaatteena pidetty yhteistyökumppanuus saattaa samalla estää asiakkaan toimijuuden ja täysivaltaisen osallisuuden toteutumisen, joita aineistossa esiintyi niukemmin. Tämä saattaa heijastua myös siihen, että nuoren urasuunnittelutaitojen vahvistaminen ei näkynyt Ohjaamotyöntekijöiden käsityksissä. Toinen tapa lähestyä asiakasta oli ”poluttaminen”, jolla viitattiin asiakkaalle sopivan polun löytämiseen. Tällöin työllistyminen nähtiin vahvana tavoitteena, mikä passivoi asiakasta ja teki hänestä toimenpiteiden kohteen.
Huomiota kannattanee suunnata myös käytettyyn kieleen ja puhetapaan. Sekä Riikosen (1992) että Helanderin (2000) tutkimusten keskeinen tulos oli, että työntekijän tapa puhua asiakkaan kanssa ohjaa keskustelun kulkua ja myös asiakkaan puhetapaa: Ongelmakieli tuottaa lisää ongelmakieltä, ja mahdollisuus- tai kompetenssikieli lisää mahdollisuus- ja kompetenssikieltä. Jos tässä aineistossa esiintyneet määrittelyt heijastavat ohjaamotyöntekijöiden ajattelu- ja puhetapaa myös asiakastyön käytännöissä, on asiaan tärkeää kiinnittää tarkemmin huomiota esimerkiksi uraohjauksen valmennus- ja koulutusprosesseissa.
Tämä artikkeli on tuotettu osana URAA! – uraohjausosaamisen kehittäminen Ohjaamoissa (ESR) -projektia. Jatkossa projektissa analysoidaan uraohjausta monialaisuuden näkökulmasta, ja myöhemmässä vaiheessa aineistoa tullaan suhteuttamaan kansainvälisiin uraohjausta määrittäviin osaamiskuvauksiin ja -suosituksiin sekä ohjaus- ja neuvontatyötä tekevien eettisiin periaatteisiin. Näiden pohjalta julkaisemme tulevaisuudessa kansalliset suositukset uraohjauksen järjestämisestä Ohjaamoissa.
Kirjoittajat:
KT Jaakko Helander toimii tutkijayliopettajana HAMK Edu -tutkimusyksikössä ja HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa sekä dosenttina Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.
FM Taru Lilja toimii projektitutkijana HAMK Edu -tutkimusyksikössä.
KM Päivi Pukkila toimii lehtorina HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja HAMK Edu -tutkimusyksikössä.
Lähteet
Arnstein, S. 1969. A Ladder of Citizen Participation. Journal of the American Planning Association, 35(4), 216–224.
Amundson, N., Harris-Bowlsbey, J. & Niles, S. G. 2014. Essential Elements of Career Counseling: Processes and techniques. (Third edition). Boston: Pearson.
Eskola, J. ja Suoranta, J. 2003. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. (6. painos). Jyväskylä: Vastapaino.
Gergen, K. 1992. Towards transformation in social knowledge. New York: Springer-Verlag.
Giddens, A. 1979. Central problems in social theory. London: Macmillan Press.
Gretschel, A. 2002. Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Studies in Sport, Physical education and Health 85. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Harre, R. 1981. The positivist-empiristic approach and its alternative. Teoksessa: P. Reason & J. Rowan (toim.) Human Inquirity. Avon: Wiley, 3-18.
Hart, R., Daiute, C., Iltus, S., Kritt, D., Rome, M. & Sabo, K. 1997. Developmental Theory and Children’s Participation in Community Organizations. Social Justice, 24(3), 33–63.
Horelli, L. 1994. Children as Urban planners. Architecture et Comportement, 10(4).
Hämeen ammattikorkeakoulu. (2019a). Hamkilaisia digityökaluja: Tietosuoja tutkimuksessa. Viitattu 10.10.2019. https://blog.hamk.fi/ohjeet/tietosuoja-tutkimuksessa/
Hämeen ammattikorkeakoulu 2019b. Hyvä aineistonhallintatapa HAMKissa. Viitattu 10.10.2019. https://www.hamk.fi/wp-content/uploads/2019/03/Hyv%C3%A4-aineistonhallintatapa-HAMKissa-2.pdf
Hämeen ammattikorkeakoulu 2019c. TKI-etiikka. Viitattu 10.10.2019. https://www.hamk.fi/tutkimus/tki-etiikka/
Helander, J. 2000. Oppiminen ratkaisususuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 169. Viitattu 10.10.2019. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/kasva/vk/helander/
Helander, J. 2017. Suunnanottoja uraohjauksen kentillä – uraohjauksen ajankohtaisteemat. HAMK Unlimited Journal 11.10.2017. Viitattu 10.10.2019. https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/uraohjauksen-ajankohtaisteemat/
Kenny, G. 2002. Interprofessional working: Opportunities and challenges. Nursing Standard 17(6), 33–35.
Kyngäs, H. & Vanhanen, L. (1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede 11, 3 – 12.
Leemann, L. & Hämäläinen, R-M. (2016. Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81(5), 586–594.
Lockhart-Wood, K. 2000. Collaboration between nurses and doctors in clinical practice. British Journal of Nursing 9(5), 276–280.
Lyhty, T. & Nietola, V. 2015. Dialoginen moniammatillisuus asiakastyössä. Teoksessa P. Näkki & T. Sayed (toim.) Asiakastyön menetelmiä sosiaalialalla. Keuruu: Otavan kirjapaino, 142–143.
McLeod, J. 2013. An introduction to Counselling. (Fifth edition. London: Open University Press.
Mönkkönen, K. 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Väitöskirja. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja, yhteiskuntatieteet 94.
Ohjaamon perusteet. TEM esitteet 6/2018. Viitattu 10.10.2019. https://tem.fi/documents/1410877/2934378/Ohjaamotoiminnan+perusteet?fbclid=IwAR0mDNlglPlzzE6vWura_GdJdTiI6Ouuot2IzMmqziasDUkMw-aepEpEXwY
Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.
Peavy, R. V. 2010. SocioDynamic Counselling. A practical Approach to Meaning Making. Ohio: Taos Institute Publications.
Riikonen, E. 1992. Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakielestä kompetenssikieleen. Yliopistopaino: Kuntoutussäätiön tutkimuksia 32/1992.
Saldana, J. 2014. Coding and Analysis Strategies. P. Leavy (ed.) Oxford Handbook of Qualitative Research. Oxford Library of Psychology. Oxford University Press, 581–605.
Viitattu 10.10.2019 .https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.hamk.fi/lib/hamk-ebooks/reader.action?docID=1657789
Sultana, R. G. 2013. Career management skills: Assessing for learning. Australian Journal of Career Development, 82 – 90. Viitattu 10.10.2019. https://www.um.edu.mt/library/oar/bitstream/123456789/18071/1/Career%20management%20skills%20%20%20Assessing%20for%20learning.pdf
Taylor, S. J., Bodgan, R. ja DeVault, M. L. 2016. Introduction to Qualitative Research Methods. A Guidebook and Resource. (Fourth edition). New Jersey: Wiley. Viitattu 10.10.2019. https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.hamk.fi/lib/hamk-ebooks/reader.action?docID=4038514
TENK 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 10.10.2019. https://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/tunnisteellisuus-ja-anonymisointi.html
Tietoarkisto 2019. Tunnisteellisuus ja anonymisointi. Aineistonhallinnan käsikirja. Viitattu 10.10.2019. https://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/tunnisteellisuus-ja-anonymisointi.html
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. (Uudistettu laitos). Helsinki: Tammi.
URAA!-projekti 2019. Uraohjausosaamisen koulutusta ja palvelumalleja Ohjaamoille – URAA! -projekti. Viitattu 10.10.2019. https://kohtaamo.info/uraa
Vanhalakka-Ruoho, M. 2015. Toimijuus ja suunnanotto elämässä. Teoksessa P. A. Kauppila, J. Silvonen & M. Vanhalakka-Ruoho (toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 11. Joensuu: Publications of the University of Eastern Finland, 39–54. Viitattu 10.10.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1747-8
Vehviläinen, S. 2001. Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus Kirja.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.
Yin, R. K. 2016. Qualitative Research from Start to Finish. (Second edition). New York: The Guilford Press. Viitattu 10.10.2019. https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.hamk.fi/lib/hamk-ebooks/reader.action?docID=2008479
Artikkeli on päivitetty 28.2.2020: toimituksen ja kirjoittajien tekemät muutokset aloituskappaleiden ja lähdeluettelon sisältöön.