Etsivä nuorisotyö

”Mie vain toivoisin, et ne pysähtyis kuunteleen mua ja kohtelis mua niin ku ihmistä.” (nuori 24v)

Hanna Leino, Leena Hintikka ja Hanna Rossi

Etsivä työ on työtä kaikkien 15–29 -vuotiaiden hyväksi. Etsivän työn tavoitteena on Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) mukaan olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. OKM myöntää tukea etsivää nuorisotyötä tekevien työparien palkkaamiseen. Vuonna 2012 valtionavulla tuettua etsivää työtä teki yli 340 henkilöä 279 kunnassa ympäri Suomen. Jyväskylässä työmuoto on ollut käytössä 5 vuotta ja laajentunut nykyiseen muotoonsa vuonna 2010. Jyväskylässä on yhteensä yhdeksän etsivän työn ohjaajaa, joista neljä on Nuorten Taidetyöpajalla, kolme Nuorisopalveluilla ja kaksi Sovatek-säätiöllä. Etsivän työn ohjaajat Jyväskylässä ovat koulutukseltaan sosiaalialan ammattilaisia, mm. sosionomeja, yhteisöpedagogeja ja kuntoutuksen ohjaajia. Yhteistyötä tehdään tiiviisti sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Vuonna 2012 Jyväskylän etsivän työn ohjaajat saivat 748 yhteydenottoa nuorista. Näistä yhteydenotoista tavoitettiin pidempään työskentelyyn 588 nuorta. Neuvotteleva virkamies Jaana Walldén Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo tiedotteessaan 27.6.2013, että valtakunnallisesti viime vuonna etsivä nuorisotyö selvitti yli 20 000 nuoren tuen tarvetta. Pitkäaikaisempaa etsivän nuorisotyön tarjoamaa tukea tarvitsi 14 614 nuorta, joista oli naisia 41 % ja miehiä 59 % ja joista 10 700 nuorelta puuttui peruskoulun jälkeinen tutkinto. Suurin osa tavoitetuista nuorista oli 16–20-vuotiaita. Jyväskylässä etuna on se, että etsivän työn ohjaajia on useampi, ja etsivät ovat hyvin järjestäytyneet keskenään. Työ tunnetaan Jyväskylässä hyvin ja sitä osataan hyödyntää tärkeänä osana muuta palveluverkostoa.

Kaiken pohjana on vapaaehtoisuus

Jyväskylän etsivän työn ohjaajia: Leena Hintikka (vas.), Merja Angle, Tanja Maunonen, Hanna Rossi, Terhi Tahvanainen, Hanna Leino ja Anu Kokki.
Jyväskylän etsivän työn ohjaajia: Leena Hintikka (vas.), Merja Angle, Tanja Maunonen, Hanna Rossi, Terhi Tahvanainen, Hanna Leino ja Anu Kokki. Kuvaaja: Ilkka Pietarinen.

Etsivä työ perustuu vapaaehtoisuuteen, eli nuori voi itse päättää, haluaako apua vai ei. Yhteydenoton voivat tehdä esimerkiksi oppilaitokset (peruskoulu tai toisen asteen oppilaitos), Puolustusvoimat, muu viranomaistaho, nuori itse, vanhemmat, kaverit tai sukulaiset. Uudistettu nuorisolaki, joka astui voimaan vuoden 2011 alusta, antaa etsivälle työlle lisää mahdollisuuksia tavoittaa nuoria. Lailla halutaan tehostaa nuoren varhaista tukemista ja parantaa nuorten tavoittamista. Laki mahdollistaa nuoren yhteystietojen luovuttamisen etsivälle työlle salassapitosäännösten estämättä, jos viranomainen arvioi viranomaisena saamiensa tietojen pohjalta sekä nuoren tilanne ja tuen tarve kokonaisuudessaan huomioon otettuna nuoren tarvitsevan viipymättä tukea päästäkseen palvelujen ja muun tuen piiriin. (Nuorisolaki 27.1.2006/72). Yhteistyökumppaneille jää harkinta ja vastuu tietojen ilmoittamisesta etsivään työhön, mutta varmasti jonkin verran jää tietoja ilmoittamatta. Yhteys etsivään työhön kannattaisi ottaa jo varhaisessa vaiheessa, kun huoli nuoresta on syntynyt.

Yhteydenoton jälkeen haasteena on tavoittaa asiakas ja saada hänet motivoitumaan ja sitoutumaan etsivän kanssa työskentelyyn ja miettimään omaa tulevaisuuttaan. Etsivän työnkuvaan kuuluu paljon verkostotyötä, tutustumista alueen palveluihin ja yhteistyötahoihin. Etsivän työn ohjaajalla tulee olla laaja tietämys alueensa palvelupaikoista, jotta hän osaa ohjata nuorta tätä parhaiten hyödyttävän palvelun piiriin. Työn arvot ovat vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus, vastuullisuus, tasa-arvoisuus, nuoren näkeminen kokonaisuutena sekä usko nuoren omiin resursseihin ja vahvuuksiin.

Marin tapaus

Palvelukentän laaja-alaisuudesta ja toisaalta myös puutteellisuudesta johtuen nuoren voi olla itse vaikea hahmottaa sopivaa paikkaa mihin hakeutua. Nuoren sitoutuminen ja pääsy eri palveluihin voivat olla haastavia, palveluihin pääsyyn vaikuttavat esimerkiksi tarvittava lähete, pitkät jonotusajat sekä nuoren tilanteen epäselvyys. Näin oli käynyt myös 21-vuotiaalle Marille (nimi muutettu), joka tuli etsivän työn asiakkaaksi alun perin lastensuojelun jälkihuollon kautta. Marilla oli taustalla useita keskeytyneitä ammattikouluopintoja eri aloilta. Osa opinnoista oli kestänyt vain muutaman päivän. Lisäksi häntä oli useaan eri otteeseen ohjattu erilaisille kuntouttavan työtoiminnan kursseille tai työharjoittelujaksoille, jotka olivat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin jääneet kesken.

Marin ympärille oli vuosien varrella kerääntynyt monia eri toimijoita, mutta häneltä puuttui perheen tai kaveripiirin muodostama tukiverkosto. Mari on luonteeltaan kiltti ja hiljainen tyttö, joka on työntekijöiden näkökulmasta ns. helppo asiakas, sillä hänen kanssaan on helppo tulla toimeen ja Mari yleensä myös myötäilee työntekijöiden ajatuksia ja suosituksia. Yhteistyö etsivän työn ohjaajan kanssa alkoi sillä, että yhdessä hoidettiin esimerkiksi käyntejä sosiaalitoimessa, täytettiin toimeentulotukihakemuksia ja tarvittaessa mentiin yhdessä muihinkin virastoihin asioimaan, tai vaihdettiin muutoin vain kuulumisia. Mari oli yhteistyön alkaessa kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta jakso oli mennyt huonosti useiden poissaolojen ja myöhästymisten vuoksi. Marilla ei omien sanojensa mukaan ollut motivaatiota jatkaa, joten jakso jäi kesken.

Mari kertoi kärsineensä jo useamman vuoden paniikkihäiriöstä, eikä pystynyt liikkumaan esimerkiksi paikallisbussilla itsenäisesti. Hän myös lääkitsi omaa jännittämistään juomalla alkoholia. Mari kertoi, että monesti hän ei vain kerta kaikkiaan pystynyt poistumaan kotoa mihinkään. Mari kieltäytyi lopulta menemästä millekään kurssille ja jäi kokonaan kotiin toimeentulotuen varaan. Vuorokausirytmit menivät sekaisin ja alkoholinkäyttö lisääntyi. Mari oli ahdistunut, mutta ei löytänyt vaihtoehtoa kotiin jäämiselle. Mari kuitenkin toivoi, että yhteistyö etsivän työn kanssa jatkuisi. Etsivän työn ohjaaja teki Marin luokse kotikäyntejä, joiden aikana keskusteltiin esimerkiksi alkoholinkäytön vähentämisestä ja ylipäätään arjen hallinnasta, sekä mietittiin yhdessä, mitä kiinnostuksen kohteita ja harrastusmahdollisuuksia Marilla olisi. Välillä käytiin yhdessä kaupungilla tai muutoin vain ”ihmisten ilmoilla”, jotta Mari ei olisi pelkästään kotona.

Marille tarjoutui yllättäen mahdollisuus aloittaa autokoulu. Hän alkoi kulkea autokouluun linja-autolla. Mari oli autokoulusta innoissaan ja huomasi yhtäkkiä, ettei enää jännittänytkään yleisillä paikoilla liikkumista tai linja-autolla kulkemista. Autokoulun aloittamisen myötä myös alkoholin käyttö väheni huomattavasti. Inssi meni läpi ensimmäisellä yrittämällä. Onnistumisen kokemusten myötä Mari uskaltautui hakemaan yhteishaussa ja pääsi opiskelemaan haluamalleen alalle.

Mari totesi, että ensimmäistä kertaa elämässään hän nyt 22-vuotiaana päätti itse, mitä hän haluaa tehdä ja mikä häntä oikeasti kiinnostaa ilman, että kukaan olisi painostanut häntä. Hän kiitti siitä, että joku rohkaisi ja tuki häntä päätöksissä ja mietti asioita monelta eri kantilta. Mari löysi omasta itsestään motivaatiota ja todisti itselleen, että hän halutessaan pystyy selviytymään ja suoriutumaan asioista. Aikaisemmin aina joku muu oli ehdottanut hänelle sopivaa alaa tai hänelle sopivaa kurssia, jotka eivät olleet häntä oikeasti kiinnostaneet. Ennen hän ei ollut rohjennut vastustaa toisten mielipiteitä, mutta ei myöskään kokenut tulleensa aidosti kuulluksi. Tiiviin yhteistyön kautta Mari oppi sanomaan omia ajatuksiaan ja uskalsi sanoa myös eriävän mielipiteensä ääneen.

Etsivässä työssä kuljetaan asiakkaan rinnalla

Vaikka Marilla menee tällä hetkellä hyvin, hän on toivonut, että yhteydenpito etsivän kanssa voisi jatkua. Tässä tapauksessa näkyy, että mikäli oma tukiverkosto puuttuu, ihmiselle voi olla entistä tärkeämpää, että on joku taho, jolle kertoa kuulumiset ja jolta voi kysyä mielipidettä asioihin. Etsivä työ on asiakkaan rinnalla kulkemista. Palvelun kestoa ei siis rajata, vaan asiakkuus kestää niin kauan kun on tarpeen. Ideaalitilanteessa sama työntekijä säilyy koko prosessin ajan, mutta käytännössä työntekijöiden vaihtuvuus tuo haasteita sekä asiakkaille että yhteistyöverkostoille. Etsivän työn yksi onnistumismittari on saattaa asiakas siihen pisteeseen, että lopulta etsivä tekee asiakkaalle itsensä tarpeettomaksi. Silti etsivä voi olla monelle asiakkaalle se ainoa taho, jolle soitetaan kuulumiset, ilot ja surut. Etsivän työn asiakkuuksille on tyypillistä, että tilanteet vaihtelevat ja tästä johtuen myös ohjauksen ja palveluiden tarve muuttuvat matkan varrella, usein jopa moneen kertaan.

Sekä asiakkaalta että työntekijältä vaaditaan sietokykyä siihen, että tilanteet muuttuvat ja suunnitelmia joudutaan miettimään uusiksi. Monesti asiakkaan omat näkemykset omasta tilanteesta eivät ole realistisia. Tällaisissa tapauksissa etsivän työn ohjaajan on pyrittävä motivoimaan asiakasta oikean suunnan löytämiseen sekä sitoutumaan tehtyihin suunnitelmiin ja yhteistyöhön. Yksi asiakas voi määrällisesti työllistää todella paljon, tai toisaalta asiat saattavat joskus hoitua yhdellä puhelinsoitolla.

Viimeisempiä isoja ja valtakunnallisia uudistuksia ovat mm. Nuorisotakuu, joka keskittyy vastavalmistuneisiin ja peruskoulun päättäneisiin ja parhaimmillaan helpottaa kyllä tämän kohderyhmän ohjautuvuutta.  Hyvänä palveluna nuorisotakuun rinnalle on tullut nuorten aikuisten osaamisohjelma, jossa keskitytään 20–29 -vuotiaisiin nuoriin, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta. Osaamisohjelmassa heille räätälöidään yksilöllinen koulutuspolku. Yleisenä haasteena kaikessa toiminnassa on se, miten tavoittaa kaikki kohderyhmän nuoret ja löytää heille heidän elämäntilanteeseensa sopivat palvelut.

Nuorten asioita edesauttamaan kehitellään paljon erilaisia työkaluja ja perustetaan työryhmiä. Esimerkkinä työryhmästä Jyväskylässä on mm. elinikäisen ohjauksen Elopellon Learning cafe -tapaamiset, jossa alan ammattilaiset miettivät ja kehittävät yhdessä nuorten palveluita niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti.

Kirjoittajat:

Etsivän työn ohjaajat Hanna Leino ja Leena Hintikka (Nuorten Taidetyöpaja) ja Hanna Rossi (Sovatek-säätiö)

Lähteet:

Nuorisolaki 27.1.2006/72;

http://www.okm.fi/OPM/Tiedotteet/2013/06/avustus_etsiva_nuorisotyo.html?lang=fi

http://www.okm.fi/OPM/Nuoriso/nuorisotyoen_kohteet_ja_rahoitus/etsiva_nuorisotyo/index.html

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-39