Koulutuksella kohti työelämää – EU:n koulutusalan kehittämisprosessit ja ohjauksen näkökulma
EU-jäsenmaat ovat asettaneet tavoitteeksi saavuttaa 75 %:n työllisyystason kaikkien 20–64-vuotiaiden kansalaisten osalta vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi EU-alueella nopeaa talouskasvua, jotta uusien työpaikkojen luominen olisi mahdollista ja jotta ammattitaitoiselle työvoimalle sitä kautta syntyisi lisää kysyntää. EU:n työllisyystavoite on valitettavasti melkoisen ylimitoitettu vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa nuorisotyöttömyys[1] on räjähtänyt kriittisiin mittasuhteisiin, yritykset kamppailevat toimintansa kannattavuuden kanssa ja valtiot tekevät radikaaleja budjettileikkauksia.
Yleisesti ottaen nuorten työttömyysjaksot ovatkin EU-maissa pidentyneet viime vuosina, mikä altistaa heidät syrjäytymiselle työmarkkinoilta ja pahimmillaan koko yhteiskunnasta. Niiden alle 25-vuotiaiden nuorten määrä, jotka eivät ole työssä eivätkä yleissivistävässä tai ammatillisessa koulutuksessa[2], on kasvussa (nyt noin 8 miljoonaa nuorta koko EU-alueella). Euroopan komissio onkin joulukuussa 2012 esittänyt nuorisotyöllisyyspaketin[3] ja siihen sisältyvän nuorisotakuun käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa tilanteen parantamiseksi. Suomessa kansallisen nuorisotakuuohjelman toteutus on käynnistynyt 2013. Näillä toimenpiteillä yritetään ennen kaikkea antaa nostetta ja tukea niille nuorille, jotka eri syistä ovat tähän saakka jääneet osattomiksi koulutus- ja työelämän tarjoamista mahdollisuuksista.
EU:n strategisissa linjauksissa korostetaankin koulutuksen ja ammattitaidon merkitystä työmarkkinoilla, ja ennen kaikkea niitä pidetään edellytyksenä työelämään pääsylle ja siellä mielekkään työuran rakentamiselle. Viimeaikaiset EU-tilastot[4] osoittavat yksiselitteisesti, että mitä korkeampi koulutustaso henkilöllä on, sitä todennäköisimmin hän on mukana työelämässä. Jäsenmaihin on kuitenkin viime vuosina alkanut syntyä korkeasti koulutettujen ja osaavien nuorten ja aikuisten ryhmä, jolla on tiedoistaan ja taidoistaan huolimatta vaikeuksia päästä kiinni työelämään ja integroitua työmarkkinoille. Euroopan nuorille aikuisille onkin syntynyt huutava tarve työllistymistä tukeville ja usein varsin räätälöidyille ohjaus- ja neuvontapalveluille.
Elinikäiselle ohjaukselle on todistettavasti laaja-alainen sosiaalinen tilaus Euroopassa. Vuodesta 2007 lähtien on EU-jäsenmaiden ja EU-jäsenyyttä hakeneiden maiden välinen koordinoitu yhteistyö ja säännöllinen tiedonvaihto ohjausalalla lisääntynyt. Tätä ohjauksen kehittämistyötä on Euroopassa viety merkittävästi eteenpäin European Lifelong Guidance Policy Networkin (ELGPN)[5] voimin. Verkoston työtä on viitoittanut elinikäisestä ohjauksesta vuonna 2008 annettu EU-päätöslauselma[6], jossa määritellään yhteiset kehittämiskohteet EU-tasolla. Seuraavassa kuvataan lyhyesti sitä, millaista kehittämistyötä EU:ssa on tehty korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen alueilla ja miten tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminta näyttäytyy tässä kontekstissa.
Ohjaus ja korkea-asteen koulutuksen työelämävastaavuus
Koulutustason nostaminen ja korkea-asteen koulutukseen osallistuvien määrän lisääminen on yksi EU:n tavoitteista. Vuoteen 2020 mennessä pyritään mm. siihen, että 30–34-vuotiaiden suorittama korkea-asteen tutkinto olisi vähintään 40 %:lla ikäluokasta[7]. Suomessa tämä tavoitetaso on jo saavutettu, ja niitä maita, joissa siihen ei vielä ylletä, kannustetaan määrätietoisesti sitä kohti (esim. Bulgaria, Romania). Euroopan taloudellisen tilanteen yhteys korkeakoulutuksen kehittämiseen ja erityisesti koulutuksen työelämä-yhteyden vahvistamiseen on noussut jäsenmaiden välisissä keskusteluissa vahvasti esille.
Eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna edistetään vuonna 1999 käynnistyneessä Bolognan prosessissa, johon osallistuu 47 maata. Bolognan julistuksen tavoitteena on ollut synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutuksen alue (ns. European Higher Education Area EHEA), jossa maiden välillä toteutuvat ymmärrettävät ja yhdenmukaiset tutkintorakenteet sekä yhteensopiva opintojen mitoitusjärjestelmä. Liikkuvuuden lisääminen korkea-asteella sekä laadunarvioinnin ja eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen korkeakoulutuksessa ovat kiinteä osa Bolognan julistuksen yleisiä päämääriä[8].
Bolognan prosessissa kulkevat mukana myös monet korkea-asteen ohjauksen kehittämisen kannalta keskeiset näkökulmat. Näistä ehkä merkittävin on se, miten ohjauksella voidaan tukea yhdenvertaista ja tasa-arvoista pääsyä ja osallistumista laadukkaaseen korkeakoulutukseen ja miten varmistetaan se, että korkea-asteella perinteisesti aliedustetut ryhmät saavat yhtäläiset edellytykset opinnoilleen. Toinen keskeinen kysymys on, miten korkea-asteen koulutus tukee opiskelijoiden työllistyvyyden[9] kasvua ja miten opintojen aikaisilla ohjaus- ja neuvontapalveluilla tätä voidaan vahvistaa. Pyrkimyksenähän on monipuolisilla ja sujuvilla opintopoluilla parantaa koulutuksen läpäisyä kaikilla tutkintotasoilla ja varmistaa, että opintojen jälkeen työmarkkinoille siirtyvillä on siihen mahdollisimman hyvät valmiudet ja edellytykset.
Bolognan prosessin myötä opiskelijakeskeisyyttä on lisätty jäsenmaiden korkeakouluopetuksessa ja -ohjauksessa. Tähän haasteeseen korkeakoulut ovat vastanneet siten, että ne ovat nostaneet opetuksen ja ohjauksen tasoa mm. henkilöstön ammattitaitoa parantamalla, oppimisympäristöjä kehittämällä ja opintoja vaikeuttavia esteitä poistamalla. Tällöin huomiota on kiinnitetty erityisesti opetushenkilöstön pedagogisiin ja ohjauksellisiin valmiuksiin sekä koulutuksen järjestämistä ja työyhteisön toimintaa koskeviin kysymyksiin (esim. ryhmäkoot ja työtavat koulutuksessa). Opiskelijoita on samanaikaisesti kannustettu itseohjautuvuuteen niin, että he ovat voineet suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa opiskeluprosessiaan joko yksin tai yhdessä opettajan, ohjaajan tai vertaisryhmän kanssa. Lisäksi heille on tätä varten ollut tarjolla apua, tukea ja välineitä.
EU-maiden korkea-asteen oppilaitokset ovatkin Bolognan prosessin kannustamina ja kansallisten ministeriöiden tekemien strategialinjausten perusteella ryhtyneet tiivistämään yhteyksiään työmarkkinoiden ja työnantajien suuntaan. Työmarkkinoilla tarvittava osaaminen, koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottaminen sekä työpaikoilla tapahtuva opiskelu edellyttävät uudenlaista yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen ja oppilaitosten, opiskelijajärjestöjen sekä työnantajien kesken. Siksi korkeakouluopintojen työelämävastaavuutta sekä korkeakoulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta on viime vuosina huomattavasti vahvistettu eri jäsenmaissa.
Ohjauksella tuetaan yksilöllisiä valintoja ammatillisessa koulutuksessa
EU-jäsenmaat ja niiden työmarkkinaosapuolet pitävät tärkeänä luoda Eurooppaan työmarkkinat, joilla ammattitaitoinen, osaava ja kielitaitoinen työvoima liikkuu ongelmitta maasta toiseen. Työelämän vaatimuksiin ja sitä kautta tuleviin koulutustarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan joustavia ja korkeatasoisia ammatillisia koulutusjärjestelmiä. EU:n alueella ammatillisen koulutuksen kehittäminen nähdäänkin yhtenä keskeisenä keinona vastata nykyistä paremmin kansallisten ja kansainvälisten työmarkkinoiden muutoksiin.
Ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi on tehty eurooppalaista yhteistyötä vuonna 2002 käynnistyneessä Kööpenhaminan prosessissa[10], jossa tällä hetkellä on mukana 33 maata. Prosessin tavoitteena on parantaa ammatillisen koulutuksen suorituskykyä, laatua ja vetovoimaa sekä edistää ammatillisessa koulutuksessa olevien ja ammatillisen tutkinnon suorittaneiden liikkuvuutta. Eurooppalaisen yhteistyön keskeisenä tehtävänä on ammatillisten tutkintojen läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta lisäävien sekä laatua parantavien yhteisten välineiden (ECVET, EQF, EQARF)[11] tuottaminen ja käyttöönotto. Prosessin aikana on myös kehitetty jäsenmaiden vertaisoppimisen välineitä ja perustettu mm. ammatillisen koulutuksen eurooppalainen laatuverkosto EQAVET[12].
Ammatillisen koulutuksen sisältöä, rakennetta ja menetelmiä uudistetaan jäsenmaissa jatkuvasti, jotta koulutus vastaisi mahdollisimman hyvin teknologisessa kehityksessä ja työn organisoinnissa tapahtuviin muutoksiin. Siihen liittyen edellytetään mm. parempaa nousevien ja kasvavien toimialojen ymmärtämistä sekä työelämässä tarvittavien kokonaan uusien taitojen ennakointia ja tunnistamista. Tiivistä yhteistyötä tarvitaan useiden avaintoimijoiden kesken (mm. eri ammattialojen edustajat, työmarkkinaosapuolet, alan kansalaisjärjestöt, koulutuksen tarjoajat, opiskelijajärjestöt) kaikissa EU-jäsenmaissa ja luonnollisesti maiden välillä, jotta asetetut päämäärät voidaan saavuttaa.
Kööpenhaminan prosessissa ohjauksen ja neuvonnan merkitys koulutuksen läpäisevyyden, opintojen työmarkkinasuuntautuneisuuden ja yksilöllisten opintopolkujen näkökulmasta on korostetusti esillä. Ohjauksella ammatillisessa koulutuksessa halutaan tukea ja rohkaista mm. epätyypillisiä ja perinteiset sukupuoliroolirajat ylittäviä yksilöllisiä koulutus- ja uravalintoja. Tällöin kriittiseksi tekijäksi saattaa tosin muodostua opetus- ja ohjaushenkilöstön kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisen osaamisen riittämättömyys, joka voi heikentää ohjauksellisen tuen laatua ja yksipuolistaa sen luonnetta.
Ohjauksen tehtävänä on välittää oppijalle tietoa eri ammateista sekä niihin johtavista koulutuspoluista ja sillä tavoin edistää opintojen kaikkinaista sujuvuutta ja jatko-opintoihin ja/tai työelämään siirtymistä. Ammatillisen koulutuksen aikana suoritettavat työelämään tutustumis- ja työharjoittelujaksot ovat opiskelijalle ensiarvoisen tärkeitä tilaisuuksia saada omakohtaisesti nähdä ja kokea, mitä kaikkea työpaikalla tapahtuu, millaisia oman alan työtehtävät ovat ja mitä asioita valittuun ammattiin liittyy.
Työpaikoilla tapahtuvalla neuvonnalla ja opastuksella voidaan tukea työelämäjaksojen aikana tapahtuvaa oppimista ja siten täydentää oppilaitoksen opiskelijalle tarjoamaa ohjauksellista tukea. Kööpenhaminan prosessissa korostetaan lisäksi sitä, että opiskelijan olisi lyhytkestoisen testaamisen sijaan hyvä saada opintojensa aikana tutustua perusteellisemmin useampaan eri ammatti- ja uravaihtoehtoon ennen lopullisen valintapäätöksen tekemistä. Opintoihin liittyvän työharjoittelun voi halutessaan suorittaa myös ulkomaisen työnantajan palveluksessa.
Ohjauksellinen tuki ja kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus korkea-asteen ja ammatillisessa koulutuksessa
Kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen on tärkeässä asemassa sekä Bolognan[13] että Kööpenhaminan prosesseissa. Kyse ei ole pelkästään opiskelijaliikkuvuuden edistämisestä, vaan sen lisäksi tuetaan korkea-asteen ja ammatillisten oppilaitosten opetus-, tutkimus- ja muun henkilökunnan osallistumista vaihtojaksoihin ulkomailla. Oppilaitosten henkilöstön osallistumisen kansainväliseen opettaja- ja tutkijavaihtoon nähdään ennen kaikkea parantavan tarjottavan koulutuksen laatua, relevanssia ja arvostusta.
Opiskelijoiden ulkomailla viettämät opiskelu- ja harjoitteluvaihtojaksot ovat omiaan tukemaan kansainvälisen osaamisen syntymistä ja sitä kautta työelämävalmiuksien vahvistumista. Tavoitteet opiskelijaliikkuvuudelle ovat kunnianhimoiset, sillä vuonna 2020 vähintään 20%[14] Euroopan korkeakoulutus-alueen maiden korkeakouluista valmistuneista odotetaan opiskelleen tai harjoitelleen ulkomailla[15] (laajuus vähintään 15 ECTS tai kesto minimissään 3 kk). EU-maissa ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuvien 18–34-vuotiaiden kohdalla tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä ainakin 6 %:lla (EU-keskiarvo)[16] heistä olisi opintojensa aikana ollut vähintään kahden viikon mittaisella opiskelu- tai harjoittelujaksolla ulkomailla.
Jotta em. kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden tavoitteisiin päästään, tarvitaan mm. aktiivista tiedotusta, neuvontaa ja ohjausta, yksilöllisten opintopolkujen räätälöintimahdollisuutta, ulkomailla suoritettujen opintojaksojen täysimittaista tunnustamista, joustavia opintojen rahoitusjärjestelyjä sekä helppokäyttöisiä välineitä ulkomailla hankitun kokemuksen dokumentoimiseen (esim. Europass-järjestelmään kuuluvat asiakirjat[17]). Tässä yhteydessä korkea-asteen ja ammatillisten oppilaitosten opetus- ja ohjausasiantuntijat ovat avainasemassa, sillä heillä tulisi olla tiedot, taidot ja valmiudet opastaa ja neuvoa opiskelijoita opiskelusta ja harjoittelusta ulkomailla. Tätä ohjausalan ammattilaisten neuvontatyötä tukee toiminnallaan Euroopan laajuinen Euroguidance-verkosto, joka palvelee ja kouluttaa heitä erityisesti kansainvälisen liikkuvuuden kysymyksissä.
Kirjoittaja
Mika Launikari, CIMO
Lähdeviittaukset
[1] EU:n sosiaalipoliittisen ja työllisyystilanteen neljännesvuosikatsauksessa analysoidaan syvenevää sosiaalista kriisiä EU-alueella (mainitsee mm. 23,6 % aktiiviväestöön kuuluvista nuorista vailla työtä tammikuussa 2013). Lähde: http://europa.eu/rapid/press-release_IP-13-282_fi.htm
[2] Englanninkielinen termi: NEET = not in employment, education or training.
[3] Nuorten työllisyys: komissio ehdottaa toimenpidepakettia. Lähde: http://europa.eu/rapid/press-release_IP-12-1311_fi.htm
[4] Euroopan komissio (2013). Key data on education in Europe 2012.
Euroopan komissio (2012). Education and training monitor 2012.
[5] European Lifelong Guidance Policy Network (ELGPN), http://elgpn.eu
[6] Council Resolution on better integrating lifelong guidance into lifelong learning strategies (2008) http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/educ/104236.pdf
[7] Lähde: Lifelong learning policy framework, verkkolähde ei saatavissa (päivitetty 2023).
[8] The European Higher Education Area in 2012: Bologna Process Implementation Report. EHEA.
[9] Euroopan unionin määritelmä työllistyvyydestä (employability): se on yhdistelmä tekijöitä, jotka mahdollistavat yksilön työllistymisen (employ-ment), pysymisen työllistyneenä ja etenemisen työuran aikana. Yksilön työllistyvyys riippuu: (a) henkilökohtaisista ominaisuuksista (sis. tietojen ja taitojen riittävyyden); (b) siitä, miten henkilökohtaiset ominaisuudet esitetään ja millaisina ne näyttäytyvät työmarkkinoilla; (c) sosiaalisesta kontekstista ja ympäristön vaikutuksesta (s.o. kannustimet ja mahdollisuudet oman osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen); (d) talouden tilasta (esim. nousu- tai laskukausi).
[10] Ks. esimerkiksi Bruggen julkilausuma ammatillista koulutusta koskevasta tehostetusta eurooppalaisesta yhteistyöstä kaudeksi 2011–2020.
[11] ECVET = ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (European Credit system for Vocational Education and Training); EQF = Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (European Qualifications Framework); EQARF = ammatillisen koulutuksen laadunvarmis-tuksen eurooppalainen viitekehys (European Quality Assurance Reference Framework for Vocational Education and Training)
[12] European quality assurance in vocational education and training, EQAVET, http://www.eqavet.eu/
[13] Bukarestin ministerikokouksen hyväksymä liikkuvuusstrategia (2012), kirjoitushetkellä ollut saatavissa opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivustolla.
[14] Suomen korkea-asteen liikkuvuusluvut jäävät vielä hiukan alle tavoitetason AMK-sektorilla, mutta ylittävät sen yliopistosektorilla, katso lähemmin sivu 8. CIMO (2012). Kansainvälinen liikkuvuus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2011 (Lähde ei saatavissa, päivitetty 2023. Tuoreempi julkaisu aiheesta: Kansainvälinen liikkuvuus yliopistoissa ja korkeakouluissa 2014).
[15] Euroopan korkeakoulutuksesta vastaavien ministereiden konferenssin julkilausuma, Leuven ja Louvain-la-Neuve, 28.-29.4.2009, opetus- ja kulttuuriministeriö (lähde ei saatavissa, päiv. 2023)
[16] Suomessa tämä tavoite on jo saavutettu, katso esim. CIMO (2012). Tilastoja ammatillisen koulutuksen opiskelija- sekä henkilöstöliikkuvuudesta vuodelta 2010. (julkaisu ei saatavissa, päivitetty 2023)
[17] Europass-järjestelmä kattaa tällä hetkellä seuraavat tutkintojen ja osaamisen kansainvälistä vertailua ja liikkuvuutta edistävät asiakirjat: Europass-ansioluettelomalli, Europass-kielipassi, Europass-liikkuvuustodistus, Ammatillisen tutkintotodistuksen kansainväliseen käyttöön tarkoitettu liite (Certificate Supplement) ja Korkeakoulututkintotodistuksen kansainväliseen käyttöön tarkoitettu liite (Diploma Supplement). Eurooppalainen Europass-portaali: europass.cedefop.europa.eu, Suomen Europass-sivut: www.europass.fi