Joustoturva – retoriikkaa vai konkretiaa?
Tässä artikkelissa referoidaan professori Ronald G. Sultanan kirjoittama ”Flexicurity – Implication for Lifelong Career Guidance” -julkaisu. Julkaisu oli yksi kuudesta julkaisusta, jotka European Lifelong Guidance Policy Network (ELGPN, www.elgpn.eu [1]) eli Eurooppalainen elinikäisen ohjauksen toimintapolitiikan verkosto esitteli neljännessä eurooppalaisessa elinikäisen ohjauksen konferenssissa viime lokakuussa Kyproksella.
Julkaisussaan professori Sultana esittelee ensiksi joustoturvan historiaa käsitteenä ja sen merkitystä elinikäiselle ohjaukselle. Käsitteenä ”joustoturva” sai alkunsa 1990-luvulla, jolloin maailmalla alettiin puhua ”flexicuritystä”. Termi pitää sisällään kaksi usein toisilleen vastakohtana pidettyä työmarkkinoiden elementtiä: joustavuus ”flexibility” ja turva ”security”. Termi luotiin kuvaamaan työnantajien suuntausta suosia väljempää työsuhdeturvalainsäädäntöä, jonka tarkoituksena olisi antaa työnantajille joustavammat mahdollisuudet rekrytoida sekä irtisanoa työntekijöitä tai tehdä työaikajärjestelyjä kasvukehityksen mukaisesti. Työmarkkinoiden joustavuuden nähdään kuitenkin aiheuttavan epävarmuutta ja turvattomuutta työntekijöiden keskuudessa. Joustoturvalla pyritään löytämään tasapaino näiden kahden asian välillä. Joustoturvan yhtenä lähtökohtana on, ettei työntekijä menetä toimeentuloaan työ- tai yksityiselämässä tapahtuvien muutosten yhteydessä.
Tämän lisäksi joustoturvalla viitataan työntekijöiden työllisyysturvaan. Lähtökohtana on suojella työntekijöitä, ei työpaikkoja. Käytännössä kyse on erilaisista järjestelyistä kuten opinto- ja vuorotteluvapaista, työtehtävien vaihtamisesta ja jakamisesta, sovitetusta työajasta ilman, että työntekijän tarvitsee pelätä toimeentulonsa menettämistä. Julkaisussaan professori Sultana kertoo, että Euroopan maista erityisesti Tanska ja Alankomaat ovat tunnettuja joustoturvan soveltamisesta. Näissä maissa on suhteellisen löysä työsuhdeturvalainsäädäntö, kattava työttömyysturva sekä tehokas ja aktiivinen työvoimapolitiikka.
Miksi joustoturva nousee yhdeksi koulutus- ja työvoimapoliittiseksi kysymykseksi Euroopassa?
Työnantajien ja työntekijöiden välinen kaupankäynti joustavuuden ja turvan välillä on ollut pitkään huolenaiheena teollistuneissa maissa, joissa työmarkkinat ovat aiempaa enemmän segmentoituneita. Globalisaatio ja vanheneva väestö ovat tuoneet uusia haasteita työmarkkinoille. Sultanan mukaan myös nuoret ja maahanmuuttajat tarvitsevat työllistyäkseen joustavampia järjestelyjä.
Euroopan Unioni on ottanut käyttöönsä joustoturvan käsitteen mm. Euroopan parlamentin päätöslauselmassa, joka julkaistiin heinäkuussa 2010. Se on myös sisälletty Euroopan työllisyysstrategiaan, jota kutsutaan myös Luxemburgin prosessiksi. Ensimmäisen kerran se mainittiin jo vuonna 1997 julkaistussa Euroopan komission Vihreässä kirjassa ”Yhteistyöstä työn uudelleenorganisointiin”. Komissio esittelee mm. globalisaation ja muutoksen tuomia haasteita sekä mahdollisuuksia sekä linjaa tarkemmin integroitua joustoturva-ajattelutapaa tiedonannossaan ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” (2006). Siinä tuodaan esiin eri jäsenvaltioiden kokemuksia ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Tiedonannon ilmestymisen jälkeen joustoturva on noussut yhdeksi keskeisimmäksi käsitteeksi komission julkaisuissa Lissabonin strategiaa myöten.
Professori Sultana korostaa, että joustoturvan suosiosta huolimatta kaikki osapuolet eivät koe sitä hyvänä vaihtoehtona. Siinä missä työnantajat kokevat sen keinona kasvattaa kilpailukykyään, voivat ammattijärjestöt kokea sen sosiaalisena riskinä. EU:n jäsenvaltiot ovat antaneet asiasta toisistaan poikkeavia kannanottoja. Itävalta, Tanska, Suomi, Alankomaat ja Ruotsi tukevat joustoturvaa. Sen sijaan Belgia, Ranska, Saksa ja muut eteläisen Euroopan maat ovat suhtautuneet siihen varauksella. Taustalla voi olla pelkoa lisääntyvistä kustannuksista, työmarkkinaosapuolten välisten vakiintuneiden valtasuhteiden horjumisesta tai haluttomuudesta yhteistyöhön. Sultanan mukaan on kuitenkin näyttöä, että joustoturvaa käyttäneet maat ovat paremmin taloudellisesti menestyneitä kuin maat, joissa joustoturva ei ole ollut käytössä.
Joustoturvaan liittyvä keskustelu velloo
Julkaisussaan professori Sultana kuvaa, kuinka talouskriisin myötä on alettu pelätä joustoturvan nimissä tehtyjen päätöksien tukevan vain työnantajien etuja. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (The European Trade Union Confederation, ETUC [2]) on ilmaissut huolensa, että joustoturvasta tulisi joustoriisto. ETUCin huolenaiheena on se, että joustoturvan turvin kavennetaan työntekijän oikeuksia. Jotkut tahot puolestaan ovat ilmaisseet huolensa siitä, että turvalla tarkoitetaankin yksilöiden muutoskykyä, eikä suojaa riskejä vastaan. Olisikin tarkoituksenmukaisempaa puhua työllistymisturvasta (employability security) kuin työllisyysturvasta (employment security). Komissio esittääkin työllistymisturvan uutena turvan muotona, jota ei tule ymmärtää turvana riskejä vastaan vaan kykynä mukautua muutokseen jatkuvan oppimisen kautta. Työllisyysturvalla viitataan tilanteeseen, jossa työntekijää suojellaan irtisanomiselta kouluttamalla hänet toisiin tehtäviin samaisen työnantajan alaisuudessa. Silloin voidaan puhua työpaikan sisäisestä joustavuudesta.
Professori Sultana kertoo, että työllistymisturva huolestuttaa erityisesti ammattijärjestöjä, jotka mieluummin haluavat puolustaa työpaikkoja, eikä yksilön kykyä työllistyä muutostilanteissa. Työntekijöiden oikeuksien puolestapuhujat ovat nostaneet esiin myös työmarkkinoiden kahtia jakaantumisen. Toisella puolella ovat vakituisessa työsuhteessa olevat työntekijät ja toisella puolella epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät. Epätyypillisillä työsuhteilla työnantajat pystyvät paikkaamaan tilapäisesti kasvavaa työvoiman tarvetta. Näin ollen turvaa löytyy vain toiselta puolelta ja joustoa toiselta. Professori Sultana myös kuvaa, kuinka joustoturvasta käydyissä keskusteluissa puhutaan joustoturvan ansoista, joiden vaikutukset osuvat erityisesti naisiin, etnisiin ryhmiin tai muihin vähemmistöihin. Joustoturvaa on myös arvosteltu sukupuolipainottumisesta, sillä useimmiten naiset ovat työntekijöitä, jotka useimmiten sovittavat yhteen työ- ja perhe-elämän.
Mitä vaikutuksia joustoturvalla on elinikäisen ohjauksen toimintapolitiikkaan?
Keskustelu joustoturvan vaikutuksesta uraohjaukseen menee osittain päällekkäin yleisen keskustelun kanssa, joka koskee globalisaatiota ja uuden talouden myötä muuttuvaa työn luonnetta. Toistuvasti kysytään, kuinka uraohjauksen avulla saadaan räätälöityä työelämä yksilön erityistarpeisiin eikä toisinpäin. Uraohjauksessa puhutaan myös siitä, kuinka yksilön tulisi hallita eri siirtymävaiheita elämässään työsuhteiden, koulutuksen sekä mahdollisesti työttömyyden välillä.
Käsitteenä joustoturva antaa ura- ja uraohjauskeskustelulle tietyt raamit. Tuleekin kysyä, kulkeeko joustoturva käsitteenä käsi kädessä uraohjauksen arvojen kanssa. Sultanan mukaan se liitetään usein kilpailuhenkiseen globalisaatioon. Sen nähdään usein myös tukevan ajatusta, jonka mukaan yksilön on mukauduttava uusiin haasteisiin. Joustoturvan on sanottu määrittelevän uudestaan perinteisen turva-käsitteen siirtämällä huomio solidaarisuudesta ihmisten omaan vastuuseen omasta elämästään. Tällöin turvaa ei tarjota automaattisesti kansalaisoikeutena. Keskustelussa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että joustoturva toimii eri tavoin kansallisesta kontekstista riippuen. Joustoturva koetaan usein hyvänä vaihtoehtona silloin, kun se on täysin vapaavalinnainen eikä olosuhteiden luoman pakon sanelema.
Yleisesti ajatellaan, että joustoturvaan tulee liittää elinikäinen oppiminen. Kattavat elinikäisen oppimisen strategiat parantavat työntekijän mahdollisuuksia pysyä työllistettynä tai löytää uusi työpaikka. Vastuu elinikäisestä oppimisesta ei ole pelkästään yksilöllä, vaan myös työnantajan ja valtion olisi tuettava sitä. Tämä johtaa siihen, että uraohjauspalveluita voidaan pitää yhtenä perusoikeutena. Joustoturvassa on kyse työmarkkinaosapuolten win-win -tilanteesta, jossa työntekijät voivat paremmin sovittaa yhteen työelämän ja yksityiselämän velvollisuudet elämän eri tilanteissa. Vastaavasti työnantajat pystyvät huolehtimaan riittävän nopeasti uusista tuotantotarpeista ja tarvittavista taidoista. Uraohjauksen tulisi kiinnittää erityistä huomiota tiettyihin työntekijäryhmiin kuten naisiin, nuoriin, maahanmuuttajiin ja vanhempiin työntekijöihin, joilla on erilaisia vaikeuksia työpaikan pitämisessä tai sen löytämisessä ja joilla on suurempi riski kärsiä prekariaatista segmentoituneilla työmarkkinoilla. Professori Sultana korostaa, että joustoturva pitää sisällään ajatuksen pysyvästä ja elinikäisestä urakehityksestä. Nykyistä yhteiskuntaamme kuvaa kuitenkin epävakaus ja -varmuus, ja Sultanan mukaan uraohjauksen periaatteita ja teorioita pitäisi päivittää vastaamaan nykypäivää.
[1] Verkosto tukee EU:n jäsenmaiden yhteistyötä elinikäisen ohjauksen kehittämisessä sekä opetus- että elinkeino- ja työhallinnossa. Verkoston toiminta perustuu Euroopan unionin vuosina 2004 ja 2008 vahvistamiin elinikäistä ohjausta koskeviin päätöslauselmiin. Verkosto perustettiin jäsenmaiden toimesta vuonna 2007, ja Euroopan komissio rahoittaa sen toimintaa osana elinikäisen oppimisen toimintaohjelmaa 2007–14. Verkostossa toimii tällä hetkellä 31 jäsenmaata. Suomalaisina edustajina verkostossa ovat mukana Ulla-Jill Karlsson opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä Jaana Apiainen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Verkostoa koordinoi vielä tämän vuoden Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Koordinaattorina on toiminut Raimo Vuorinen verkoston perustamisesta lähtien.
[2] ETUC on eurooppalaisten ammattiliittojen kattojärjestö, www.etuc.org
Kirjoittajat: Marjo Halmiala, Raimo Vuorinen ja Sakari Saukkonen