Verkosto aikuisohjauksen tukena – kuvaus Lapin tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen verkoston syntyprosessista ja kehittämishaasteista
Voimme avata sinulle Opin oven, mutta sinun on itse käveltävä siitä.
(Morpheus Neolle elokuvassa the Matrix..?)
Kansallisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittämisohjelman (2008–2013) tavoitteena on ohjauksen ja neuvonnan toimintamuotojen kehittäminen, osaamisen vahvistaminen sekä aikuisopiskelijoiden osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Kehittämistyö pohjautuu palveluista ja niiden nykytilasta tehtyihin selvityksiin sekä aiempaan koulutuksen ja ohjauksen kehittämistyöhön (Tiihonen 2011). Aikuisohjauksen koordinaatioprojektin ja siihen liittyvän eri alueiden toimijoiden verkostovalmennuksen toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmia. Tehtävänä on tukea muita kehittämisohjelman projekteja sekä koota niissä syntyviä tuloksia, hyviä käytäntöjä ja levittää niitä valtakunnallisesti. Verkostovalmennus on eri alueilla koettu tärkeäksi verkoston prosessin eteenpäin viemisessä. Tämä artikkeli kertoo mielekkäästä yhteistyöverkostosta ja sen prosessista sekä haasteista Lapin Opin ovi -verkoston projektitoimijoiden haastattelun (2010) pohjalta. (Anttila & Vänskä 2011a.) Prosessista rakensimme kehittämisverkostoitumisen mallin. Laajensimme näkökulmaa myös haastattelemalla aikuisohjauksen asiakasta, joka monien työttömyysvuosien ja pätkätyökokemusten jälkeen oli aloittamassa kouluttautumisen ammattiin, jossa työllisyystilanne on hyvä.
Asiakas ohjauksen keskiössä
Ohjausverkosto luodaan, jotta kutakin aikuista voitaisiin tukea hänen omalla opinpolullaan mielekkäästi eteenpäin. Kaiken kehittämisen lähtökohtana tulisi siis olla asiakkaan ohjaustarpeet. Valtakunnallisia ohjauspalveluja tulisi Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategisten tavoitteiden mukaan kehittää niin, että ne ovat tasapuolisesti kaikkien saatavilla ja että ne vastaavat yksilön tarpeita (OKM 2011). Saatavuuden ja lukuisten erilaisten tarpeiden huomioiminen tuo paljon haasteita myös ohjausverkoston kehittämiseen. Pohdittavaksi tulee monenlaisia kysymyksiä: millainen ohjaus vastaa kunkin ohjattavan yksilöllisiä tarpeita, millaista osaamista tulisi ohjausverkosta löytyä ja miten työnjako ohjausverkostossa tehdään? Miten luodaan verkosto, jossa asiakas on keskiössä ja jossa palvelut näyttäytyvät asiakkaalle ” yhden luukun periaatteena”?
Asiakkaan nostaminen oman elämänsä asiantuntijaksi
Asiakashaastattelussa ilmeni, että henkilökohtaiset kohtaamiset kasvokkain myönteisen ja kannustavan ohjaajan kanssa olivat olleet kaikkein merkityksellisimpiä asiakkaan omalle eteenpäin pyrkimiselle. Asiakas kertoi kyllä löytäneensä tietoa erilaisista opiskelumahdollisuuksista myös internetistä, mutta vasta ohjaajan antama henkilökohtainen tuki, neuvot ja tiedot asiakkaan realistisista mahdollisuuksista veivät hänen omien mahdollisten opintojensa suunnittelua eteenpäin. Ohjaus, jossa asiakas koki tulleensa koko elämäntilanteensa osalta ymmärretyksi ja hyväksytyksi, oli tuntunut kaikkein parhaalta. Sellaisesta ohjauksesta, jossa vain täytetään paperit virkailijan kanssa, ei asiakkaalla ollut hyviä kokemuksia. Ohjaajan ja asiakkaan välille syntynyt luottamus oli myös erittäin tärkeää. Luottamuksen syntyminen edellytti ohjaussuhteen pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Vasta, kun ohjaaja alkoi tulla tutummaksi, saattoi hänelle kertoa enemmän asioistaan. Asiakas kertoi, että hänellä oli monenlaista työkokemusta, mutta lähinnä pätkätöinä hankittua. Hän oli suorittanut joitakin opintoja sekä hankkinut myös kielitaitoa. Hän oli vähitellen pätkätyökokemustensa aikana alkanut kiinnostua alasta, jota nyt viimein oli päässyt opiskelemaan. Aikaisemmin hän ei kuitenkaan koskaan ollut uskaltanut ajatella siitä jatkuvampaa elämänuraa. Hän epäili omaa pystyvyyttään opintoihin. Vuosien varrella karttunut erilainen osaaminen ei ollut antanut mitään todellisia mahdollisuuksia eikä se ollut johtanut mihinkään pysyvämpään. Nyt ammatillisia opintojaan aloittaessaan asiakkaalla ei ollut myöskään mitään tietoa aikaisempien opintojensa ja kokemustensa mahdollisesta hyväksi luvusta tuleviin opintoihinsa. Kaikki aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvät käsitteet kuulostivat asiakkaasta vierailta.
Partasen (2011) väitöskirjatutkimuksen mukaan ohjaajan tulisikin tunnistaa aikuisopiskelijan varsinkin informaaleissa oppimisympäristöissä syntyneitä kasvattavia, ei-kasvattavia ja merkittäviä koulutus- ja elämänkokemuksia. Näitä kokemuksia tulisi hyödyntää tietoisesti ohjausprosessissa ja ymmärtää laajemmin niiden merkitys aikuisopiskelijan voimakkaan koulutuksellisen minäpystyvyyden kehittymisessä. Koulutuksellinen minäpystyvyys aikuiskoulutuskentän ohjauskäytänteitä kehitettäessä tulisi Partasen (2011) mukaan nostaa aikuisopiskelijan ohjauksen lähtökohdaksi. Ohjausprosessin tulisi sisältää asiakashaastattelussakin ilmenneet kolme toisiinsa nivoutuvaa vaihetta: tunnistaminen, tiedostaminen ja ymmärtäminen. On siis ensiarvoisen tärkeää tukea ja kannustaa asiakasta hänen omien vahvuuksiensa löytämiseen ja tiedostamiseen. (Anttila & Vänskä 2011b.) Tämä edellyttää ohjausosaamisen lisäksi myös laaja-alaista tietoa erilaisista opiskelumahdollisuuksista sekä eri alojen työllistymismahdollisuuksista. Tarvitaan myös kulttuurista sensitiivisyyttä. Jotta yksilöllinen ohjaus voisi onnistua ja myös saavutettaisiin sille asetettuja tavoitteita, ohjausverkoston luomiselle sekä osaamiselle nousee esiin monenlaisia vaateita.
Olemassa olevista verkostoista kehittämisverkostoksi
Kehittämisen kulmakiviä verkostossa ovat Valkokarin (2011) mukaan roolien, työnjaon ja pelisääntöjen täsmentäminen suhteessa organisaatioiden omiin perustehtäviin. Tämä on verkoston arvon ymmärtämistä ja verkoston syitä pysyä yhdessä. Verkoston systemaattinen kehittäminen edellyttää siihen sitoutunutta toimijaa, jolloin verkostokoordinaattorin keskeinen rooli korostuu. Verkostoa ja sen tavoitteita on tarkasteltava kaikkien toimijoiden näkökulmista, mikä edellyttää verkostolta läpinäkyvyyttä. Toimijoiden on ymmärrettävä verkostojen linkittyminen ja erilaiset tavoitteet ja tavoitteiden toteutumisen erilaiset aikajänteet. Lisäksi on tunnistettava verkoston muutokseen vaikuttavat voimat ja toimijoiden mahdollisuus vaikuttaa. Se vaatii jatkuvaa hallinnonalat ylittävää yhteistyötä, vuorovaikutusta, rajapintojen ylittämistä ja avoimuutta – on lähdettävä pois omalta mukavuusalueelta. On siis tärkeää, että verkostoitumisen merkitystä ja sen tuomaa lisäarvoa toiminnan ja yhteistyön kehittämiselle pohditaan. Kannattaako kehittämisverkostoon ylipäänsä liittyä, mitä kehittämisverkostoissa on otettava huomioon ja kuinka niiden tuloksellisuutta voi edesauttaa?
Lapin Opin ovi -verkostossa prosessi eteni verkoston kokoamisen, palvelujen ideoinnin, rajojen ylitysten sekä strategian luomisen kautta uuden toimintamallin levittämiseen ja jalkauttamiseen. Projektitoimijat määrittivät verkoston prosessin eri vaiheisiin liittyviä kriittisiä pisteitä ja prosessia luonnehtivia avainsanoja. Kriittisiä pisteitä olivat verkostoitumisen alkuvaiheessa verkoston monikerroksisuus, rajojen ylittämisvaiheessa osallistujien osaamisen vahvistuminen ja kehittyminen ja strategian luomisvaiheessa toimintamallin rakentaminen. Avainsanoiksi verkoston prosessissa projektitoimijat määrittivät huokoisuuden, uudistuvan osaamisen ja monikerroksisuuden. Huokoisuuden he kuvasivat positiiviseksi läpinäkyvyydeksi ja ymmärrykseksi siitä, että on olemassa aikaisempaa laajempi kehittäjäverkosto. Uudistuva osaaminen nähtiin elinikäisenä ohjauksena, joka vaatii toisenlaista osaamista kuin perinteinen ohjaus. Monikerroksisuus näyttäytyi projektitoimijoille monitasoisten verkostojen rakentumisena ja luottamuksena verkoston pysyvyyteen sekä alueellisiin asiantuntijoihin tutustumisena. (Kuvio 1.)
Lapin Opin ovi -verkoston ensimmäisen verkostovalmennuksen perusajatukseksi löytyi ajatus siitä, että ”verkoston toiminta, rakenne ja tarkoitus toteutetaan itse, ja yhteisesti rakennettu todellisuus syntyy kommunikatiivisten prosessien avulla”. Organisaatioiden välinen verkostomainen kehittämisyhteistyö onkin pohjimmiltaan sen osallistujien välistä keskinäistä vuorovaikutusta (Suominen ym. 2007).
Verkosto ennen projektia
Projektitoimijat kertoivat, että aikaisemmat olemassa olevat verkostot loivat pohjan uutta projektia varten. Tosin verkostoitumisen prosessia kuvatessaan projektitoimijat eivät olleet mieltäneet olemassa olevaa yhteistyöverkostoa tulevan projektin verkostona. Verkoston kokoaminen perustui aikaisempiin projekteihin, esimerkiksi Noste-, AIHE- ja Tulevaisuutta koulutusneuvonnalla -projekteihin. Olemassa olevat alueryhmät tulivat mukaan projektin suunnitteluvaiheessa, ja heti alussa nousi vahvana esille ajatus koko Lapin yhteisestä projektista.
Verkoston kokoaminen
Kehittämisverkoston kokoamisvaiheessa osallistujien osaaminen tunnistetaan, verkoston tehtävää – tässä tapauksessa ohjausideaa – selkiytetään ja olemassa olevia kumppanuuksia kartoitetaan. Tavoitteena on myös pohtia sitä, keiden kanssa yhteistyötä tehdään ja millaisissa verkostoissa tulevaisuudessa kannattaa toimia. (Torvinen 2008, Suominen ym. 2007; Valkokari ym. 2007.)
Lapin Opin ovi -verkoston kokoamisvaiheessa tärkeäksi koettiin osallistujien sitoutuminen. Verkoston kokoaminen ja projektin suunnittelu lähti liikkeelle kumppanuuksien määrittämisestä. Projektisuunnitelmaan tarkistettiin yhteistyökumppanuudet, selvitettiin, miten yhteistyökumppanuudet oli kartoitettu, ja kirjattiin partnerit projektisuunnitelmaan. Verkostoitumisprosessia arvioidessaan projektitoimijoiden mielestä projektin on pitänyt kasassa se, että se oli alusta asti hyvin suunniteltu, ja tavoitteet ja projektin kokonaisuus olivat selkeästi viimeistelty.
Verkoston kokoamisvaiheeseen liittyi verkostotoimijoiden oman osaamisen tunnistaminen. Hyvin varhaisessa vaiheessa (2008) lähdettiin tekemään alkuselvitystä siitä, mitä aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjausosaamista verkostossa oli ja millaista osaamista verkostosta vielä pitäisi olla. Verkoston kokoamisvaiheessa kriittinen piste oli projektin toiminta-alueen ja laajuuden määrittelyssä. Projektissa päädyttiin neljään alueryhmään, jotka rakentuivat aikaisemman yhteisen toimijuuden perusteella Nosteen alueryhmien pohjalle. Vaikka alueryhmien muodostaminen oli työlästä, tämä päätös alueryhmien pohjalle rakentamisesta oli projektitoimijoiden mielestä yksi tärkeä ja oleellinen asia tässä projektissa. Merkityksellistä tässä vaiheessa oli ohjausidean ja ohjauskäsitteen selkiytyminen. Ohjausideaa, ja käsitteitä sekä verkoston ohjausosaamista ja yksittäisten toimijoiden tuomaa osaamista selkiytettiin myös verkostovalmennuksen avulla.
Palveluiden ideointi
Palveluiden ideointivaiheessa verkostossa etsitään yhteistä hyötyä ja yhteisten palveluiden tarjoamista. Keskeistä on miettiä, millaisia palveluita asiakkaille halutaan tarjota ja miten verkostossa oleva osaaminen saadaan yhdistettyä parhaalla mahdollisella tavalla. (Torvinen 2008, Suominen ym. 2007; Valkokari ym. 2007.) Lapin Opin ovi -verkostossa pohdittiin yhteisten asiakaslähtöisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tarjoamista niin, että se näyttäytyisi asiakkaalle ”yhden luukun periaatteena”.
Keskeistä palvelujen ideointivaiheessa oli projektin tieto-, neuvonta- ja ohjausosaamisen nykytilan analysointi ja alkuselvitys. Lapissa lähdettiin tilanteesta, jossa olivat mm. korkea-asteen – yliopiston ja ammattikorkeakoulun – sekä toisen asteen ammatillinen koulutus. Lapissa oli myös olemassa kaksi tieto-, neuvonta- ja ohjauspistettä. Projektissa lähdettiinkin miettimään, ketkä kaikki aikuisten ohjausta tekevät ja miten sitä tehdään.
Palveluiden ideoinnin vaiheessa kriittinen piste oli se, minkälaiseksi alueryhmä muodostui, sillä alueryhmien toimintaympäristöt olivat hyvin erilaiset. Projektitoimijat tunnistivat selvästi aikaisemman yhteisen historian vaikutuksen verkostojen toiminnan intensiivisyyteen. Alueryhmien toimintaan vaikuttivat myös kehittämisverkoston toiminnan aikana tapahtuneet henkilöstömuutokset ja niiden tuomat epävarmuustekijät. Niissä alueryhmissä, joissa henkilöstö pysyi koko ajan samana, toiminta meni sujuvasti eteenpäin, eikä ”notkahduksia” verkoston toiminnassa näkynyt.
Palveluiden ideoinnin vaiheessa merkityksellistä oli projektitoimijoiden havainto olemassa olevien verkostojen monikerroksisuudesta. Huomattiin, että samanaikaisesti oli käynnissä monia verkostoja, jotka kaikki osaltaan toimivat ohjauksen kentällä. Palvelujen ideointivaihe nosti kehittämisverkoston prosessissa esiin eri koulutustasojen kumppanuuden.
Rajojen ylitys
Rajojen ylittämisen vaihetta kuvataan monihallinnollisena yhteistyönä, projektien ”siltaamisena” ja eri organisaatioista tulevien ”lähettien” saamina oikeutuksina ja valtuutuksina yhteistyöverkostossa toimimiseen. Rajojen ylittämiseen kuuluu verkoston sisältöjen ja toimintatapojen pohtiminen ja työskentelyn koordinointi. Yhteistyöverkostoissa pohditaan esimerkiksi sitä, miten ohjauspalvelunäkemykset avataan yhteistyökumppaneille, miten mahdollisuus yhteistyöhön tehdään houkuttelevaksi sekä millaisilla ideoilla ja ehdoilla kumppanit ovat valmiita mukaan yhteistyöhön. (Nykänen 2010; Torvinen 2008, Suominen ym. 2007; Valkokari ym. 2007.)
Lapin Opin oven, jonka päätoteuttaja oli Lapin ammattiopisto, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä, rinnalle tuli myös Lapin ELY-keskuksen toteuttama Opin ovi -projekti. Tämä kiinnitti toimijoiden mielestä yhden vahvan verkoston osan mukaan projektiin. Olemassa oleva työhallinnon verkosto konkretisoi hallinnon rajat ylittävän toiminnan. Se vahvisti, laajensi ja konkretisoi verkoston monihallinnollista toimintaa. Lisäksi ohjauspalvelu, joka muodostui kaikilta koulutustasoilta olevien ohjaajien verkostosta, oli monialainen: siinä näkyi koulutusorganisaatio ja laaja-alainen koulu. Rajojen ylityksen vaihe toikin yhteistyöverkostoon eri hallinnonalojen välisen kumppanuuden.
Projektin toimijat etsivät yhteistä hyötyä mm. kiertävillä kokouskäytännöillä, jotka olivat käytössä sekä koordinoivassa ryhmässä että alueryhmissä. Niiden kautta löytyi osaamisen tunnistamista ja tutustumista kumppaneihin ja kumppaneiden taustaorganisaatioihin ja toimintaympäristöihin, palveluihin ja työnkuviin. Tällainen koettiin merkittäväksi verkostotyöpohjan rakentumiselle. Korkeakoulukonsernin olemassa olo nähtiin verkoston siltaamisena. Rajojen ylittämisvaiheessa ohjausverkostojen kumppanuus nousi esiin merkittävänä kumppanuutena.
Rajojen ylittämisvaiheessa kriittisenä pisteenä projektitoimijat näkivät itsearvioinnin. Se, miten prosessia ja yhteisten tavoitteiden toteutumista seurataan ja arvioidaan, alkoi kulkea entistä kiinteämpänä ja tietoisempana osana prosessia.
Strategian luominen
Strategian luomisvaiheessa pyritään saavuttamaan yhteinen näkemys ohjauspalveluverkoston alueellisesta strategiasta ja siihen liittyvistä kehittymistarpeista sekä miettimään prosessin seurantaa ja arviointia (Torvinen 2008; Suominen ym. 2007; Valkokari ym. 2007). Lapin Opin ovessa koko verkostoitumisprosessi lähti liikkeelle strategiatarpeesta, ei ohjauspisteen rakentamisesta, josta monet muut Opin ovi -verkostot olivat lähteneet liikkeelle. Kehittämisverkoston strategian luomisvaiheessa strategiset painopisteet määriteltiin nykytilan analyysin, arvokeskustelun, visioinnin ja toiminta-ajatuksen kirkastamisen kautta. Painopisteiksi muodostuivat verkostomainen toimintatapa, uudistuva tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluosaaminen sekä asiakaslähtöiset palvelut. (Menestyjäksi Lapissa 2010.) Strategian luomisessa oli tärkeää myös strategian läpinäkyvyys.
Strategian luomisvaiheessa verkostojen monikerroksisuus tuli vahvasti esille. Strategiatyöryhmän myötä lähti liikkeelle ihan oma verkostonsa. Alueryhmät olivat olleet kehittämistyöverkosto, ja sen rinnalle tuli strategiaryhmä, joka oli strategisen kehittämistyön verkosto. Lisäksi oli ohjauspalvelu, jossa oli ohjaajien verkosto. Kaikilla näillä oli oma tehtävänsä tässä kokonaisuudessa. Kriittinen piste strategian luomisessa projektitoimijoiden mielestä oli se, että sitä varten kutsuttiin koolle monihallinnollinen strategiaryhmä. Miten se tulisi toimimaan?
Verkostossa osaamista vahvistettiin myös väliaikaisilla verkostoilla ja kontakteilla koulutuksiin osallistumisten yhteydessä. Alueryhmissä koottiin ja nimettiin ohjaajaverkosto. Osaamisen vahvistamista tuli valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan kuuluneilta STUDIO- ja ERKKERI-koulutuksilta. Verkostoon saatiin tuoreita näkökulmia koulutuksiin osallistuneiden henkilöiden kautta. Koulutusten ansiosta osallistujat tulivat tietoiseksi siitä, että he ovat osa laajaa ohjauksen verkostoa. Projektin itsearviointi kulki vahvasti mukana tässäkin vaiheessa.
Strategian luomisvaiheeseen osallistui eri toimijoita, mm. johdon ja aikuiskoulutuksen asiantuntijat työ- ja elinkeino- sekä opetushallinnon organisaatioista. Tämä työryhmä valmisteli strategian, jonka pohjalta pienempi työryhmä ryhtyi laatimaan toimintamallia. Tässä toimintamallia kehittäneessä työryhmässä oli mukana jäseniä strategiatyöryhmästä ja koordinoivasta ryhmästä. Lisäksi alueellinen verkostovalmennus muodosti uuden, laajennetun kokoonpanon alueryhmään. Tässä vaiheessa alueellinen verkostovalmennus antoi uusia työkaluja verkostotyöhön. Koulutusneuvonnan ohjaajien verkosto kokeili uudenlaista toimintaa ja osaamisen kehittämistä. Tähän he saivat tukea projektista.
Merkityksellistä projektitoimijoiden mielestä tässä prosessin vaiheessa oli verkostomainen toiminta, jonka he näkivät osaamisen vahvistamisena, lupana uuden toimintamallin ja uudenlaisen toiminnan vahvistamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Voidaankin puhua kehittämisverkostossa syntyneestä osaamiskumppanuudesta. Kesäkuun alussa 2010 julkaistiin strategia, joka lähti lausuntokierrokselle. Valtakunnallinen kiinnostus strategiaa kohtaan oli projektitoimijoiden mielestä ”ainutlaatuista”.
Strategian jalkauttaminen ja levittäminen – ”best practicesta next practiceen”?
Strategian jalkauttamisvaiheessa haasteena on strategian pysyvyys toimintaympäristössä, kuinka syntynyttä verkostoa markkinoidaan ja miten se näkyy asiakkaan suuntaan verkostona. (Torvinen 2008; Suominen ym. 2007; Valkokari ym. 2007.) Toisaalta voidaan miettiä, onko verkoston oltava asiakkaalle näkyvä vai olisiko asiakkaalle tärkeintä, että hän saa palvelut ”yhdestä pisteestä”, vaikka taustalla olisikin ohjauspalveluja tuottava monipuolinen verkosto.
Kesäkuun lopussa 2010 valmistui luonnos Menestyjäksi Lapissa – maakunnallinen aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden strategia vuoteen 2020, jossa kuvataan linjaukset, tavoitteet ja toimenpiteet, joilla parannetaan oleellisesti aikuisohjauksen osuvuutta ja kysyntälähtöisyyttä Lapissa. (Menestyjäksi Lapissa 2010). Kehittämisverkoston prosessissa nousi esille alueellinen kumppanuus – sitä tarvitaan uuden strategian ja toimintamallin jalkauttamisessa.
Lapin Opin ovessa strategian levittäminen ja jalkauttaminen tarkoittaa uuden toimintamallin saattamista pysyväksi toiminnaksi. Strategian jalkauttamiseen ja levittämiseen ja uuden toimintamallin käyttöön ottamiseen liittyi monia avoimia kysymyksiä. Kysymykset koskivat verkoston ja sen osaamisen johtamista, yhteisen osaamispääoman rakentamista ja palveluohjausta. Miten uusi toimintamalli kiinnitetään arjen toiminnaksi? Miten yhteistä osaamispääomaa rakennetaan? Miten syntynyttä verkoston osaamista johdetaan? Avoin kysymys oli myös muiden verkostojen sidokset uuteen toimintamalliin eli miten ne tulevat mukaan. Toimintamalliin liittyvä rahoitus puhutti myös. Lisäksi Lapin Opin ovi -projektissa odotuksia kohdistui koordinoivaan projektiin, ja ”ulkopuolisilta” verkostovalmentajilta odotettiin projektin jalkauttamis- ja levittämisvaiheeseen valmennusta, konsultointitukea ja koulutusta.
Uuden toimintamallin jalkauttamiseen ja kehittämiseen voi päästä kehittämällä ja tukemalla aikuisen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelutoimintaan liittyvää koulutusta, materiaalia ja TNO-toimintaan osallistuvia organisaatioita. Benchmarkkausvierailut eli ”huippujen varastaminen” toisilta vastaavilta organisaatioilta sekä kansallisesti että kansainvälisesti voisi myös toimia.
Kehittämisverkoston prosessin kriittiset pisteet ja avainsanat
Projektitoimijat määrittivät verkoston prosessin eri vaiheisiin liittyviä kriittisiä pisteitä ja prosessia luonnehtivia avainsanoja. Verkoston toimijat kokivat olleensa prosessin aikana jopa liian yksimielisiä kaikesta, liian kohteliaita, niin ettei kriittisiä ääniä prosessissa juurikaan ollut. Soraäänten esiin nouseminen nähtiin tärkeänä, positiivisena, eikä niitä pelätty.
Projektissa tahtotila on osallistujien kesken ollut vahva, ja osallistujat ovat olleet sitoutuneita projektiin, vaikka henkilöt ovat osin vaihtuneet. Välillä projektitoimijat ovat kokeneet olevansa tyhjäkäynnillä, ja oman osaamisen riittävyyttä on mietitty. Jos valmennusta olisi ollut enemmän tarjolla, se olisi projektitoimijoiden mukaan myös jäntevöittänyt kehittämisprosessia. Myös itse verkoston määrittely tässä projektissa on alkanut mietityttää. Mitä verkostolla tässä projektissa tarkoitetaan? Se on ollut aikaisemmin itsestään selvää – nyt ei.
Kriittiset pisteet verkoston prosessissa olivat:
- Verkostoitumisen alkuvaiheessa verkoston monikerroksisuus eli projektissa oli itse asiassa monta eri verkostoa toimimassa aikuisen ohjauksen piirissä.
- Rajojen ylittämisvaiheessa osallistujien osaamisen vahvistuminen ja kehittyminen.
- Strategian luomisvaiheessa toimintamallin rakentaminen (ks. kuvio 1).
Jatkuva itsearviointi, laajennettu itsearviointi ja ulkopuolisen (NUOVE-projekti) arvioinnin hyödyntäminen kulkivat läpi koko prosessin. Seuranta ja arviointi selkiyttivät tavoitetta ja toimenpiteitä. Arvioinnissa nousi esiin sellaisia asioita, joihin piti kiinnittää huomiota. Kriittinen piste liittyi strategian julkistamiseen ja lausuntokierrokselle saattamiseen. Ulkopuolisilta, varsinkin valtakunnalliselta Opin ovi -verkostolta saadut lausunnot, olivat merkityksellisiä ja vahvistivat projektin omaa tapaa lähteä strategialähtöisesti liikkeelle. Myös valtakunnallinen kiinnostus Lapin Opin ovi -projektin strategiasta toimi vahvistavana palautteena.
Verkoston prosessin avainsanoiksi projektitoimijat määrittivät huokoisuuden, monikerroksisuuden ja uudistuvan osaamisen:
Huokoisuudella tarkoitettiin vaihtelevuutta, elämistä, positiivisuutta, ilman saamista, hengittämistä. Huokoisuus oli läpinäkyvyyttä, sitä että on olemassa aikaisempaa laajempi kehittäjäverkosto, verkostosidokset, joihin päästään hengittämällä.
Monikerroksisuus tarkoittaa Lapin alueella olevia ”oikeita ihmisiä”, eli sitä, että projektissa on tutustuttu muihin erilaisiin ohjauksen kentällä toimijoihin ja jopa kouluttauduttu yhdessä Opin oveen liittyvissä STUDIO- ja ERKKERI-koulutusprojekteissa. Projektissa voi nyt luottaa muihin alueen toimijoihin ja alueellisiin asiantuntijaryhmiin. Luottamus verkoston tulevaisuuteen koettiin vahvaksi. Projektitoimijoiden mielestä olemassa olevat monitasoiset verkostot tulevat jatkamaan yhteistä toimintaa, vaikka ihmiset vaihtuisivat.
Uudistuva osaaminen tarkoitti käsitystä sellaisesta elinikäisestä ohjauksesta, joka vaatii toisenlaista osaamista kuin mitä perinteinen ohjausosaaminen on ollut. Siihen liittyi ohjaukseen liittyvien käsitteiden määrittelyä ja yhteistä sopimusta siitä, mitä ohjausta kehitetään.
Verkostovalmennus tuki kehittämisprojektia
Verkostovalmennus koettiin tärkeäksi tueksi tässä kehittämisprojektissa. Valmennuksessa käytettyihin materiaaleihin, osallistujien tuottamiin jäsennyksiin ja tuotoksiin sekä valmennustilaisuuksien muistioihin projektitoimijat olivat palanneet usein.
Verkostovalmentajien väliintulot koettiin hyvinä ja ne avasivat asioita uudella tavalla. Se, että valmentajat tulivat valmennuksiin ilman valmista rakennetta, teki valmentajista avoimia ja herkkiä kuulemaan projektitoimijoiden omaa osaamista ja omia ajatuksia. Näin projektista tuli toimijoiden oma, heidän itsensä näköinen projekti. Heille suotiin mahdollisuus luoda oma logiikkansa toimintansa rakentamisessa. Ja tätä logiikkaa heidän tuli myös jatkossa ymmärtää ja toteuttaa.
Kirjoittajat
Helena Anttila & Kirsti Vänskä, Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu
Lähteet
Anttila, H. & Vänskä, K. 2011a. Verkosto prosessissa: ”Oikeestaan ainut tie oli tämä.” Teoksessa Tiihonen, A-K. 2011. (toim.) Opin ovesta eteenpäin. Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen Lapissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Julkaisu painossa. ss. 28–40.
Anttila, H. & Vänskä, K. 2011b. ”Onko minusta ennää opiskelijaksi?” – asiakkaan kokemuksia aikuisohjauksesta. Teoksessa Tiihonen, A-K. 2011. (toim.) Opin ovesta eteenpäin. Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen Lapissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Julkaisu painossa. ss. 16–18.
Menestyjäksi Lapissa. Maakunnallinen aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden strategia vuoteen 2020. Luonnos 30.6.2010.
Nykänen, S. 2010. Ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijoiden käsitykset johtamisesta ohjausverkostossa. Matkalla verkostojohtamiseen? Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.
OKM (Opetus- ja kulttuuriministeriö). 2011. Elinikäisen ohjauksen kehittämisen strategiset tavoitteet. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:5.
Partanen, A. 2011. ”Kyllä minä tästä selviän.” Aikuisopiskelijat koulutustarinansa kertojina ja koulutuksellisen minäpystyvyytensä rakentajina. Kasvatustieteen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Suominen, K., Aaltonen, P., Ikävalko, H., Hämäläinen, V. & Mantere, S. 2007. Voimaa verkostosta! Verkostomaisen kehittämisen käsikirja. Helsinki.
Tiihonen, A-K. 2011. (toim.) Opin ovesta eteenpäin. Aikuisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelujen kehittäminen Lapissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Linkki sähköiseen julkaisuun.
Torvinen, H. 2008. Aikuisohjauksen verkostot. Työpaperi. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Valkokari, K. 2011. Liiketoimintaverkostojen kehittäminen – käytäntöä ja teoriaa. Opin Ovi -verkostokouluttajien työpaja 7.3.2011.
Valkokari, K., Hakanen, T. & Airola, M. 2007. Yritysverkoston strateginen kehittäminen. Työkirja. VTT. Edita Prima Oy, Helsinki 2007.