Neuroseptio eli turvallisuustutka
Kouluttajan toiminta tukemassa opiskelijan kykyä itsesäätelyyn ja yhteyden kokemusta verkko-oppimisessa
Turvallinen tila verkko-oppimisessa on yhteisesti havainnoitua yhteyden tilaa ja sen jäsentämistä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kokemus turvallisuudesta mahdollistaa syvempiä oppimisprosesseja ja luovaa toimintaa. Neurofysiologi Stephen Porgesin polyvagaaliteoria esittää, että ihmisen hermojärjestelmään liittyy tiedostamaton tarkkailujärjestelmä, joka havainnoi riskejä ympäristössä ja säätelee käyttäytymistä sen mukaisesti sopeuttavaan suuntaan. Neuroseptio eli turvallisuustutka on tiedostamatonta hermojärjestelmän omaan neuraaliseen informaatioon perustuvaa havainnointia, jonka myötä hermojärjestelmä kartoittaa turvallisuuden ja vaaran merkkejä ympäristössä. (Dana 2020a; Porges 2004; Porges 2017, 72.) Tässä artikkelissa esittelemme neuroseption käsitteen ja siihen liittyvän tiedon soveltamista verkko-oppimisessa ja vaikutusta oppimiseen.
Turvallisuus
Turvallisuutta ja liittymistä tukeva hermostollinen tila liittyy oppimisen prosessien aktivoitumiseen ja mahdollistaa siten tehokasta oppimista. Havaintokokemus turvallisuudesta määrittää ihmisen suhdetta itseensä ja ympäristöönsä. Evolutiivisesti, hierakisesti kehittynyt autonominen hermosto säätelee sitä, miten kunkin hetken turvallisuus tulkitaan ja miten siihen reagoidaan. Vaaran uhatessa taistelemaan, pakenemaan, jähmettymään tai turvallisuutta viestivien havaintojen mukaisesti ohjaa käyttäytymistä sosiaaliseen liittymiseen. (Dana 2020a; Porges 2004; Porges 2017, 72).
Kun hermojärjestelmän neuroseptio havaitsee vuorovaikutustilanteen turvalliseksi, parasympaattisen hermojärjestelmän ventraalivagaalinen kompleksi aktivoituu yhteisessä läsnäolon kokemuksessa tukemaan turvallista liittymistä ja hermostollista yhteissäätelyä, jolloin puolustusjärjestelmässä tapahtuu vireystilan alaspäin säätelyä, mikä mahdollistaa sosiaalisen liittymisen ja ylempien kortikaalisten aivotoimintojen aktivoitumisen sekä tiedonkäsittelyyn ja oppimiseen liittyviä prosesseja. (Geller & Porges 2014, Geller 2018.)
Neuroseptiivisen havaintotoiminnan ymmärtämistä voidaan soveltaa verkko-oppimisen ja -ohjauksen tilanteisiin. Kun kouluttaja on tietoinen hermostollisten vireytymistilojen vaikutuksesta oppimisen prosesseihin, hän voi aktivoida sosiaalista liittymistä edistävää toimintaa sekä välttää kuormittavaa stressiä. Tarvittaessa hän voi tukea myös opiskelijoiden autonomista hermojärjestelmää siirtymään pois defensiivisen toiminnan tiloista. Tällöin opiskelijan fysiologinen tila autonomisen hermojärjestelmän säätelemänä tukee oppimista, hyvinvointia, terveyttä, muutosta, kasvua ja palautumista. Tällaista fysiologista tilaa tukee yhdessä havainnointi. Tällöin on mahdollista tarkastella esimerkiksi opiskelijan haasteellista kokemusta, joka haittaa hänen oppimistaan. Kouluttajan toiminnan ensisijainen tehtävä on luoda turvallisuutta ja ymmärtää opiskelijan hermostollisen vireystilan muutokset oppimisen haasteista selviämisenä. Kouluttajan myötätuntoinen ja opiskelijan hermostollista tilaa resonoiva suhtautuminen ovat jo itsessään välineitä, joilla opiskelijan hermojärjestelmää tuetaan siirtymään sosiaalisen liittymisen tilaan.
Kouluttajan kyky ylläpitää läsnäolon tilaa
Yhteyden kokemus mahdollistuu kyvystä asettua, toimia ja pitää yllä hermostollista läsnäolon tilaa, josta käsin on mahdollista kohdata myös muiden disregulatiivisia ja dissosiatiivisia tiloja tuomalla nämä kokemukset tietoisen havainnoinnin kohteeksi ja tukemalla toisten kykyä itsesäätelyyn ja kykyyn rakentaa yhteyden tiloja uudelleen (Dana 2020b, 22–23, 29–30). Oppimisen prosessien aikana hermostollista säätelyä edistävä turvallisuuden tila välittyy ensisijaisesti neuroseptiivisesti vastaanotetussa läsnäolemisen ja yhteyden kokemuksessa, jolloin kouluttajan rooli ennakoinnissa, suunnittelussa ja toteutuksessa on merkityksellinen. Verkossa opiskeltaessa on tärkeää rytmittää opiskelua, taukoja ja vuorovaikutusta. Tämä voi tapahtua siten, että työskentelyn välissä voidaan vuorovaikutteisesti reflektoida ja havainnoida omaa kokemusta yhdessä esimerkiksi pelin, leikin tai liikkumisen kautta. Tällöin yhdessä jakamiselle syntyy tilaa ja mahdollisuuksia yhteissäätelylle, mikä tukee opiskelijan yksilöllistä läsnäolon tilaa.
Turvallisuuden tilassa voimme harjoittaa opiskelijan kanssa tietoista havainnointia, kohdata ja reflektoida haasteellisia kokemuksia ja auttaa opiskelijaa kasvattamaan itsemyötätuntoa ymmärtämällä käyttäytymisen reaktiivisuus, esimerkiksi levottomuus, väsymys, tylsistyminen tai ärtymys hermojärjestelmän tarkoituksenmukaisena, puolustautumiseen tähtäävänä, elämää ylläpitävänä toimintana (Geller 2018; Porges 2017, 86,195, 201–202, 222, 242).
Kouluttajan ymmärrys neuroseptiosta
Kaikenlaista verkko-oppimista on tärkeää tarkastella neuroseptiivisen turvallisuutta havainnoivan toiminnan kautta. Kun hermojärjestelmän neuroseptio havaitsee oppimis- tai vuorovaikutustilanteen turvalliseksi, on mahdollista oppia tehokkaasti. Kouluttajan tietoisuus hermostollisten vireytymistilojen vaikutuksesta antaa välineitä suunnitella ja ennakoida sosiaalista liittymistä edistävää toimintaa verkko-oppimisessa. Tämä edellyttää ymmärrystä siitä, että kaikki toiminta verkossa, niin itsenäisesti suoritettavat tehtävät, ryhmätyöt kuin siirtymät oppimisessa ja verkko-oppimistiloissa, on mahdollista järjestää ja suunnitella siten, että osallistujien fysiologinen tila autonomisen hermojärjestelmän säätelemänä tukee osallistujien kykyä asettua turvalliseen yhteyteen oppimisen prosessien aikana. Edellä kerrottu pätee sekä yhtäaikaiseen että eriaikaiseen verkko-oppimiseen. Kouluttaja voi erilaisilla harjoitteilla ja menetelmillä edesauttaa opiskelijan omaan neuraaliseen informaatioon perustuvaa havainnointia, jonka myötä hänen hermojärjestelmänsä kartoittaa turvallisuuden ja liittymisen kokemuksia, jotka tukevat turvallista opiskelua verkossa ja liittymistä toisiin.
Haluatko kuulla lisää?
Keskustelemme neuroseptiosta verkko-oppimisessa myös podcastissa, jonka tuotimme keväällä 2023.
Kuuntele Neuroseptio verkko-oppimisessa -podcast Soundcloudissa
Kirjoittajat:
Jari Karttunen, lehtori, Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu
Helena Romppanen, tanssi-liiketerapeutti, opettaja
Tutustu TOVE-hankkeeseen: Kirjoittajat ovat osallistuneet TOVE – Opettajankouluttajien tunnetoimijuuden ja vuorovaikutusosaamisen vahvistaminen digitaalisissa ympäristöissä -hankkeen kehittämistyöhön Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama TOVE-hanke tutkii ja kehittää opettajankouluttajien tunnetoimijuutta ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja mukana hankkeessa ovat Turun ja Helsingin yliopistot sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Lisätietoja hankkeen verkkosivustolla tove.jyu.fi/
Lähteet:
Dana D. 2020a. Polyvagal Flip Chart – Understanding the Science of Safety. W. W. Norton & Company N.Y 10110.
Dana D. 2020b. Polyvagal Exercises for Safety and Connection. W. W. Norton & Company. New York, NY 10110.
Porges S. 2004. Neuroception: A Subconscious System for Detecting Threats and Safety. University of Illinois at Chicago 13.08.2020 https://static1.squarespace.com/static/ 5c1d025fb27e390a78569537/t/5ccdff181905f41dbcb689e3/1557004058168/Neuroception.pdf
Porges S. 2017. The Pocket Guide to the Polyvagal Theory: The Transformative Power of Feeling Safe. W. W. Norton & Company. New York, N.Y. 10110.
Geller S. 2018. Therapeutic Presence and Polyvagal Theory: Principles and Practices for Cultivating effective Therapeutic relationships. Teoksessa: Clinical Applications of Polyvagal Theory – The Emergence of Polyvagal-Informed Therapies (s.106-126). (Toim.) Porges S.W. & Dana D. 2018. W. W. Norton & Company, New York, NY 10110.
Geller S. & Porges S. 2014. Therapeutic presence: Neurophysiological mechanisms mediating feeling safe in therapeutic relationships. Journal of Psychotherapy Integration, 24(3), 178–192. https://doi.org/10.1037/a0037511