Työllisyyspalveluiden muutokset ohjaustyön haastajina – näkökulmia Ohjausosaamista yhteistyössä -hankkeen ohjauskoulutuksesta
Viimeaikainen työllisyyspalvelujen uudelleen organisoituminen on synnyttänyt työllisyyskentälle ja siellä toimiville ohjaustoimijoille uusia velvoitteita ja vaateita (Työllisyyden kuntakokeilut n.d.; TE-palvelut 2024 -uudistus n.d.). Samalla kun työllisyydenhoito on siirtynyt kunnille, on asiakkaan työllisyysetuudet muuttuneet vastikkeellisiksi ja osallistaviksi. Jännitteitä työllisyyden hoitoon tuo asiakaskunnan tarpeiden monipuolistumisen lisäksi myös kunnallisen sosiaalityön ja valtion työllisyyspolitiikan tavoitteiden erilaisuus (Niemi 2018), joka voi osaltaan tehdä yksilöllisen palvelun ja henkilökohtaisen kohtaamisen mahdottomaksi (Niemi 2018; Arnkil ym. 2019). Edellä mainitut muutokset ovat lisänneet osaamistarpeita aikuisten ohjauksessa toimivilla. Näihin uusien velvoitteiden tuomiin osaamishaasteisiin Ohjausosaamista yhteistyössä -hanke (ESR) on toiminnallaan vastannut. Tässä artikkelissa kuvaamme hankkeen aikana toteutettuja koulutusprosesseja sekä erityisesti sitä, millaisten haasteiden ristipaineissa työllisyystoimijat ohjaustyötään tekevät. Nostamamme ajatukset pohjautuvat hankkeen työpajoissa nousseisiin työllisyystoimijoiden kertomiin ohjaustyön kuvauksiin ja yhteisiin keskusteluihin.
Lähtökohtia työllisyyskentän muuttuvalle ja kehittyvälle ohjaustyölle
Yhteiskunnan muuttuessa ja siirtymien moninaistuessa ohjauksen tehtävä on auttaa yksilöitä eri elämänvaiheessa tunnistamaan kykynsä, osaamisensa ja kiinnostuksensa sekä tukea heitä hallitsemaan elämänpolkujaan ja tekemään koulutukseen, urapolkuun, vapaa-aikaan ja omaan toimeentuloon liittyviä mielekkäitä päätöksiä (Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023). Uraohjauksen tarkempi tarkastelu työllisyyspalveluissa kiinnittää ohjauksen erityisesti uraan ja ammatilliseen päätöksentekoon, taitojen kasvattamiseen, työnhakuun ja työllisyyssuunnitelmaan liittyvien tavoitteiden arviointiin, kehittämiseen ja toimenpanoon (Jackson 2014). Uraan liittyvien siirtymien tarkastelut eivät kuitenkaan enää painotu ainoastaan uran katkostilanteisiin, vaan siirtymien tarkastelut ja uraohjauksen tarpeet ovat laajentuneet myös työuraa aktiivisesti tekeviin. Tämä ohjauksen käsitteen laajentuminen vaatii ohjaustyötä tekeviltä asiantuntijoilta uusia ammatillisia taitoja ja orientaatiota työn tekemiseen. Työelämän muutokset ja epävarmuus tuovat yllättäviä siirtymiä työikäisille, jolloin erilaisissa ohjaus- ja neuvontapalveluissa annettava uraohjaustyö rakentuu sekä koulutus- ja työelämäsiirtymien että erilaisten elämänmuutostilanteiden tukemiseksi. Myös kouluttautumisen ohella oman aseman löytyminen työmarkkinoilta vie monilta yhä enemmän aikaa, kun osaamisvaatimukset ovat koventuneet, eikä valmiita polkuja ole juurikaan tarjolla (Aaltonen & Kivijärvi 2017, 8; Woodman & Bennett 2015). Ohjausammattilaisten käsittelyyn nouseekin ihmisten työllistymisen esteitä, jotka liittyvät usein samanaikaisesti terveyteen, työkykyyn, sosiaaliseen osallisuuteen ja osaamiseen (Aho ym. 2022).
Koulutuksen ja työllistettävyyden lisäksi työelämäsiirtymiä kehystävät myös yhteiskunnan taloudellinen tilanne ja valtion harjoittama elämänkulkupolitiikka (Aaltonen & Berg 2018), jotka osaltaan haastavat myös ohjaustoimijoiden työkenttää sekä itse ohjaustyötä. Peräkkäiset ja päällekkäiset siirtymät ovat olennainen osa prekaarista työelämää (Heinz 2014; Jokinen ym. 2011), jossa työn katkoksellisuus ja hauraus haastaa yksilön ansiotulon, työsuhdeturvan sekä työyhteisöön kuulumisen ja omien valintojen merkityksen. Nämä ovat merkittävässä roolissa vaikuttamassa yksilön elämän suunnitteluun sekä ennustettavuuteen ja tätä kautta myös annettavaan ohjaukseen (Aaltonen & Berg 2018).
Työllisyyspoliittisten ohjelmien liikkuminen holistisesta ”elämä ensin” -lähestymistavasta (Dean ym. 2005) nopean työllistymisen ”työ ensin” -lähestymistapaan (Dean 2003) voi kapeuttaa ohjaustoimijoiden mahdollisuuksia nähdä, havaita ja ohjata heikommassa asemassa olevia ryhmiä, puhua ihmisarvoisen työn puolesta tai olla herkkänä monimuotoisuudelle ja sosioekonomisesti heikompien tilanteille (Whelan ym. 2021; Andersen ym. 2017). Instituutioiden luoma aika-tila-kehys mahdollistaa tai on mahdollistamatta aina kohtaamisen (Mäkinen & Halonen 2017), jolloin työvoimahallinnon luoma ohjauksen suunta, odotus ja ongelmanratkaisuasetelma virittääkin ohjaajat monesti hoitamaan tiettyä kapeaa tehtävää, ongelmaa tai elämänaluetta (Vehviläinen 2015).
Kuntien työllisyydenhoitoon osoitettujen ohjaustoimijoiden roolit voivat olla moninaisia; työkuvaan voi kuulua sekä valmentavan työotteen että viranomaisroolin elementtejä (Kosonen 2023). Viranomaisrooliin liittyvät velvoittavat sopimukset, kuten työllistymissuunnitelman, aktivointisuunnitelman, kotoutumissuunnitelman tai monialaisen työllistymissuunnitelman rikkomisesta seuraavat sanktiot voivat pahimmassa tapauksessa merkitä asiakkaan työttömyysturvan menetystä tai karenssia, jolloin etuutta ei voi saada (Työttömän työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet 2023). Työllisyyspalveluiden pyrkimys yksilöllisiin palveluihin ja aktivointitoimenpiteiden tarjoamiseen on kuitenkin todettu tehottomaksi tavaksi vaikuttaa työpaikkojen tarjonnan ja hakijoiden kysynnän (kohtaanto) ongelmiin (Haikkola ym. 2017), jolloin edellä mainitut velvoittavat sopimukset ja toimenpiteet onkin nähty julkishallinnon mukaisina hyvinvointivaltion kontrollimekanismeina (Haikkola ym. 2017; Rantala & Sulkunen 2007.) Koska ohjaustoimijoiden toimintaa ohjaa velvoittavuus, voi ohjattavien toiveiden ja pyrkimyksien tunnistaminen olla rajattua, joka puolestaan johtaa usein ristiriitaisuuksiin toiveiden ja lainsäädännön pakon välillä (Haikkola ym. 2017). Mäkinen ja Halonen (2017; ks. myös Thomsen 2013) toteavatkin, että ohjauspalveluiden haasteena ja toisaalta mahdollisuutena on joustava vastaan tuleminen ohjattavien jokapäiväisen elämän ja osallistumisen ehtoihin, vaikka ammattilaisia sitoisivatkin institutionaaliset tavoitteet. Työllisyyspalveluissa ohjaustyötä tekevät asiantuntijat ovatkin ristipaineissa sen suhteen kenen tavoitteista käsin he ohjaustyötä tekevät – instituutioiden vai ohjattavien?
Ohjausosaamista yhteistyössä -hanke
Ohjausosaamista yhteistyössä -hanke (ESR) oli Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjauksen koulutuksen hallinnoima (1.5.2021-31.8.2023) maakunnallinen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli kehittää työllisyyspalveluissa toimivien ohjausammattilaisten uraohjaustaitoja sekä osaamista ja täten tukea työllisyyspalveluiden uudelleen organisoitumisen myötä tulevien velvoitteiden toteutumista. Hankkeella vastattiin maakunnan ohjausosaamistarpeen ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen, työllistymisen ja työmarkkinoille pysymisen edistämiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Taustalla oli myös aikuisten uraohjauksen kasvava tarve kuntien työllisyyspalveluissa ja tarve löytää uusia menetelmiä työttömien aikuisten ohjaustyöhön sekä kehittää jo olemassa olevia prosesseja. Hankkeessa kehitettiin ohjauksellisia toimintatapoja ja välineitä, joilla varmistettiin maakunnassa tapahtuvan ohjaustyön laadukkuus, sekä ehkäistiin välillisesti tätä kautta syrjäytymistä ja tuettiin aktiivista kansalaisuutta ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Hankkeen tutkimuksen avulla kehitettiin ohjausosaamisen arviointityökalu sekä tutkittiin ohjausosaamista, ohjausasiantuntijuutta ja sen kehittymistä työllisyyspalveluissa.
Hankkeen keskeisin kohderyhmä olivat työllisyyspalveluissa ja kuntakokeiluissa toimivat ohjausalan asiantuntijat, jotka tarvitsivat uudenlaisia uraohjaustaitoja voidakseen ohjata yksilöllisiin työllistämispolkuihin joustavasti ja oikea-aikaisesti. Heidän osaamistaan kehitettiin työyhteisöihin jalkautuvan työpajakoulutuksen avulla, johon kytkeytyi myös hankkeessa tehty tutkimus. Hankkeessa toteutettiin hankeaikana viisi ohjausosaamista vahvistavaa työpajakoulutusryhmää, joista jokainen kokoontui omana suljettuna ryhmänään koulutuksen aikana neljä kertaa koko päivän mittaisissa työpajapäivissä. Työpajakoulutukseen osallistui työllisyystoimijoita Joensuun, Kontiolahden, Polvijärven, Outokummun, Kiteen, Tohmajärven, Kaavin sekä Rääkkylän kunnan alueilta yhteensä noin 70 henkeä. Hankkeen toisena kohderyhmänä olivat kaikki ohjausalan toimijat ja opiskelijat, joille toteutettiin kuusi avointa tutkimusperustaista webinaaria. Webinaarien aiheet jäsentyivät teemallisesti moninaisten elämänkulkujen, toiveikkuuden ja ohjausvuorovaikutuksen, yhteisen ohjausosaamisen ja moniammatillisuuden, sosiaalisesti kestävän ja voimaannuttavan ohjaustyön ympärille. Näihin webinaareihin osallistui yhteensä 860 henkeä.
Työpajakoulutusten sisällöt jäsentyivät laaja-alaisen ohjauksen mallin mukaisesti ja niissä käsiteltiin sekä yksilö-, ryhmä- että yhteisötason ohjausta ja niihin kiinnittyviä ohjauksen ilmiöitä. Lähitoteutuksena eri paikkakunnilla toteutetuissa työpajoissa osallistujat pääsivät harjoittelemaan käytännössä muun muassa ohjaustyön perustana olevia kohtaamisen, kysymisen ja kytkeytymisen taitoja sekä ohjauksen menetelmiä toistensa kanssa pareittain ja pienissä ryhmissä. Työpajapäivien keskeisimpänä ajatuksena oli rakentaa ja jäsentää yhteistä ymmärrystä ohjauksesta. Tähän linkittyviä sisältöjä ja käsitteitä olivat toimijuus, ohjausvuorovaikutus, dialogisuus, muutoksen tukeminen, ryhmänohjaajuus ja vertaisuus toimijuuden tukena sekä yhteisöohjaus ja moniammatillisuus ohjauksessa. Työpajoissa käytiin läpi käytännönläheisesti seminaareissa nousseita teoreettisempia teemoja sekä keskusteltiin niistä kysymyksistä, jotka nousivat webinaarien puheenvuoroista.
Työpajapäiviltä saatava vertaistuki on ollut tänä syksynä tärkeä voimavara. Teoria ja käytäntö kohtaavat yhteisten keskustelujen ja arkielämän esimerkkien kautta.
Työpajat tukemassa ohjaustyötä ja ohjausosaamista
Työpajaprosessin aikana ohjaustoimijat toivat esille erilaisia ohjaustyön haasteita. Erityisesti työpajojen osallistujat nostivat esille jatkuvat uudistukset ja uuden lain tuomat haasteet oman ohjaustyön toteuttamisessa. Työvoimapoliittisten järjestelmien jäykkyys ja hitaus sekä rakenteellisten tavoitteiden tuoma paine suhteessa yksilöllisesti annettavaan aikaan ja tukeen tuotti ohjaustyöhön erilaisia haasteita. Onnistumisen paineiden katsottiin olevan liikaa yksilön harteilla, eikä yhteiselle keskustelulle ja kehittämiselle nähty olevan tarpeeksi tilaa. Työpajakoulutuksista muodostuikin työnohjauksellisia tapaamisia, joissa keskusteltiin ja avattiin työssä tapahtuvia merkityksellisiä tilanteita, jotka heitä kulloinkin puhututtivat. Nämä yhteiset jakamisen hetket toivat jo itsessään ymmärrystä tilanteisiin ajatuksella ”en ole yksin ajattelemassa näin” tai ”mitä voisimme yhdessä tehdä tilanteelle”. Työpajoissa nousseet toimijoiden kokemat yksilölliset haasteet tulivat kollektiivisiksi ja hankkeen toiminnoilla pyrittiin lisäämään toimijoiden toiveikkuutta ohjaustyöhön tulevien muutosten valossa. Erityisesti maakunnissa työskentelevät ohjaustoimijat tekevät työtä itsenäisesti tai yksin, jolloin hankkeen työpajat rakensivat ja toimivat maakuntarajat ylittävinä moniammatillisina ja vertaistuellisina paikkona tehdä yhteistyötä. Työpajojen aikana toimijat tulivat toisilleen tutuiksi; he avasivat omia työtehtäviään, työn sisältöjä, tapoja tehdä ja jäsentää ohjausta sekä avata työnteon reunaehtoja. Näiden keskustelujen kautta maakunta- ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön tekeminen helpottui.
Todella, todella mielenkiintoista sisältöä. Ensin ajattelin, että koulutus sisältäisi paljon tuttua asiaa omista sosionomiopinnoista, mutta olen oppinut paljon uutta. Käytännön esimerkit, harjoitukset ja keskustelut ovat olleet todella antoisia. Olen saanut paljon uutta omaan työhöni! Uuden oivaltamista, ”vanhojen” tapojen murtamista. KIITOS!!!
Erityisesti valmentavan ja rinnalla kulkevan työotteen sekä viranomaistyön ristiveto nähtiin kuormittavana tekijänä ohjaustyössä. Tämä viranomaistyötä leimaava asiantuntijarooli herätti myös riittämättömyyden ja avuttomuuden tunteita. Viranomaistyö nähtiin usein tällaisena instituution tuomana ohjausvelvoitteena, ns. ”pahana ohjauksena”, joka syrjäyttää tai peittää alleen valmentavan, pitkäkestoisen, rinnalla kulkevan ja luottamukseen perustuvan ohjauksen (Mäkinen & Halonen 2017). Toimijat ovat sanktiouhkineen palveluverkoston portinvartioita, vaikka haluaisivat toteuttaa yksilöä tukevaa ja luottamuksellista ohjaussuhteen syntymistä ja rakentamista. Tämän rakennetun luottamuksen katsotaan murenevan, kun aletaan puhua velvoitteista ja sanktioista. Viranomaisvaate on ikään kuin puettu ylle jo ohjaukseen mentäessä. Viranomaisuuden tuoma pelko luottamuksen menettämisestä vie turvaa ja rauhaa ohjaustyöltä jo itsessään. Koska ohjaustoimijat eivät olleet sanoittaneet tai avanneet ohjaustyössä olevaa piilevää valtaa, oli heidän myös vaikea siihen asennoitua.
Työyhteisöön ja yhteistyöhön linkittyviä muita haasteita katsottiin olevan rooliristiriidan lisäksi yhteisen ohjauskäsityksen ja yhteisten pelisääntöjen hajanaisuudessa, alati vaihtuvissa toimijoissa ja eri organisaatioiden erilaisissa tietojärjestelmissä. Kiire oli hyvin yleinen ohjaustyötä kuormittava haaste, joka vaikeutti työn kokonaisuuden- ja ajanhallintaa. Suuret asiakasmäärät yhdistettynä kiireeseen lisäsivät tunnetta siitä, ettei kaikille asiakkaille ollut riittävästi tai tasavertaisesti aikaa. Ohjaustoimijat kokivat usein myös, etteivät oma ammattitaito tai tekniset taidot riittäneet työstä selviytymiseen, eikä työ toisaalta vastannut omaa osaamista. Ohjaustoimijoiden työhistoriat ja koulutustaustat olivat kirjavia. Osittain tämä nähtiin rikkautena, mutta toisaalta tämä herätti toimijoissa myös ristiriitaisia tunteita siitä, miten asiakkaat saivat tasavertaista ja yhdenmukaista palvelua. Ohjaustoimijat kokivat, että ohjaukseen tulevat asiakkaat eivät aina ole valmiuksiltaan tai elämäntilanteiltaan sellaisia, joita pystyttäisiin tukemaan oikealla tavalla kyseisessä palvelussa. Lisäksi ohjaustyölle määritellyt fyysiset tilat eivät aina mahdollistaneet luottamuksellista ja avointa keskustelua. Huono äänieristys ohjaustiloissa vaikeutti asiakkaiden kohtaamista ja työn tekemistä. Keskusteluissa nousi myös esille esihenkilöiden roolin merkitys näiden haasteiden edessä. Yhteiselle keskustelulle toivottiin enemmän aikaa ja ohjaustyön tuottamasta ristipaineesta ja epävarmuustekijöistä toivottiin avointa ja jatkuvaa keskustelua. Yhteisötason haasteet muuttuvat usein yksilötason ongelmiksi, mikäli ne eivät ole yhteisesti jaettuja tai yhteisö ei niitä pyri yhdessä ratkomaan (Vehviläinen 2014).
Lopuksi
Ohjausosaamista yhteistyössä -hankkeen työllisyystoimijoille pidetyt työnohjaukselliset ja käytännönläheiset tapaamiset antoivat aikaa ja tilaa yhteiselle jakamiselle ja työn tarkastelulle. Tutkimuksellisten ja teoreettisten webinaarien sekä käytännönläheisten työpajojen vuorovaikutuksellinen kombinaatio toi jokaiselle ohjaustyötä tekevälle palasia oman ohjaustyön kehittämiseen.
Hankkeen työpajaprosesseissa kerätystä tutkimusaineistosta (nauhoitteet ja toimijahaastattelut) on tekeillä tieteellisiä artikkeleita sekä kehitetty ohjausarvioinnin työkalu. Nämä auttavat toimijoita jäsentämään ja jatkamaan ohjausosaamisen kehittämistä jatkossakin. Arviointityökalun avulla ohjaustoimijat voivat tarkastella, millaisia suunnanottoja heidän ohjausosaamisensa vaatii ja millaiset kysymykset ovat relevantteja ja ajankohtaisia yhteisötasolla käsiteltäviksi. Työpajoissa käydyt keskustelut jäsensivät oman ohjaajuuden rakentumista sekä ymmärrystä ja tietoa siitä, mihin oma ohjaustyö paikantuu ja mitkä kaikki ”voimat” siihen vaikuttavat. Prosessi antoi ymmärrystä myös siihen, miten tukea ohjattavaa hänen omassa prosessissaan. Työpajat auttoivat rakentamaan myös maakuntarajat ylittävää moniammatillista yhteistyötä. Kuten yksilöohjauksessa myös työyhteisössä tärkeää on kokemus osallisuudesta, jonka on todettu lisäävän elämän mielekkyyden kokemusta ja antavan uusia näkökulmia tulevaisuuteen. (Vehviläinen 2014, 22–24.)
Työpajat ovat olleet todella antoisia. Ne ovat pistäneet ajattelemaan omaa ohjaajuutta eri tavalla. Hyviä oivalluksia on tullut eli lamppu on syttynyt.
Kirjoittajat:
Heli Pesonen KM ja Hanna Nuutinen KM
Kirjoittajat toimivat projektitutkijoina Itä-Suomen yliopistossa opinto- ja uraohjauksen koulutuksessa ja pääkouluttajina Ohjausosaamista yhteistyössä -hankkeessa (ESR)
Artikkeli liittyy Ohjausosaamista yhteistyössä -tutkimusperustaiseen kehittämishankkeeseen (ESR), jossa toteutettiin työllisyystoimijoille ohjausosaamisen koulutuksia kahden vuoden ajan 70 henkilölle sekä webinaareja 860 henkilölle. Hanketta toteutti Itä-Suomen yliopiston (UEF) opinto- ja uraohjauksen koulutus 1.5.2021-31.8.2023 välisenä aikana. Artikkelin kirjoittajien lisäksi hankkeessa ovat toimineet: hankkeen vastuullinen johtaja professori Dos, KT Sanna Vehviläinen (UEF), Yliopistonlehtori YTT, KM Anne-Mari Souto (UEF) sekä Yliopistonlehtori YTT, KM Toni Kosonen (JYU).
Hankkeen tuottama materiaali (webinaarien diat, podcast-sarja) ja ohjausarviointityökaluun liittyvät nauhoitteet löytyvät hankkeen kotisivuilta osoitteesta https://sites.uef.fi/ohjausosaamista syksyllä 2023.
Lähteet:
Aaltonen, S., & Kivijärvi, A. H. 2017. Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusseura.
Aaltonen, S. & Berg, P. 2018. Nuorten aikuisten siirtymät palkkatyöhön ja yrittäjyyteen. Nuorisotutkimus, 36 (2), 3–18.
Andersen, N., Caswell, D., Larsen, F. 2017. A New Approach to Helping the Hard to Place Unemployed – The Promise of Developing New Knowledge in an Interactive and Collaborative Process. European Journal of Social Security.
Arnkil R., Spangar T. & Jokinen E. 2019. Kohti laajaa työelämä- ja ihmislähtöistä työvoimapalvelujen ekosysteemiä – Pirkanmaan työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisen kokeilun tutkimus. Tampereen kaupunki, Tutkimukset 1/2019.
Aho,S., Arnkil,R., Hämäläinen, K., Lind, S., Spangar, S.,Tuomala, J., Ojala, S., Saloniemi, A., Stenvall, A., Melin, H., Mäkiaho, A. 2022. Työllisyyden kuntakokeilujen arviointi. 1 väliraportti. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki.
Dean, H. 2003. Re-conceptualising welfare-to-work for people with multiple problems and needs. Journal of Social Policy, 32(3), 441–459. https://doi.org/10.1017/S0047279403007062
Dean, H., Bonvin, J. M., Vielle, P., & Farvaque, N. 2005. Developing capabilities and rights in welfare-to-work policies. European Societies, 7(1), 3–26.
Elinikäisen ohjauksen strategia 2020-2023. Elinikäisen ohjauksen strategia 2020-2023: ELO-foorumi. Viitattu 24.3.2023.
Haikkola, L., Näre, L. & Lähteenmaa, J. 2017. Tunnistamisen institutionaaliset kontekstit. Nuoret työttömät aktivointitoimenpiteissä. Teoksessa: S. Aaltonen & A. Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, nro 198, 53–78.
Heinz, W.R. 2014. Life-Course policy and the transition from school to work in Germany. Young people and social policy in Europe. Teoksessa: L. Antonucci, M. Hamilton & S. Roberts (toim.) Dealing with risk, inequality and precarity in times of crisis. Palgrave Macmillan, London. 236-255.
Jackson, C. 2014. Lifelong guidance policy development: glossary, ELGPN tools, no. 2, European Lifelong Guidance Policy Network, Jyvaskyla. http://www.elgpn.eu/publications/elgpn-tools-no2-glossary.
Jokinen, E., Könönen, J., Venäläinen, J. & Vähämäki, J. (toim.) 2011. ”Yrittäkää edes!” Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa. Helsinki: Tutkijaliitto.
Kosonen, T. 2023. Asiakkaan kanssa ja puolesta työllisyyspalveluissa. Esitysmateriaali. Ohjausosaamista yhteistyössä (ESR) -projektin verkkosivusto. Viitattu 21.4.2023.
Leiman, M. 2015. Dialogisen ohjauksen periaatteita ja työvälineitä. Teoksessa Toimijuuden tuki: Dialoginen ohjaus. Toim. M. Koivuluhta & P.A. Kauppila. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/15092/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf. 19-30.
Mäkinen, S. & Halonen, T. 2017. Januskasvoinen portinvartija: ohjaus tukena ja kontrollina julkisissa palveluissa. Teoksessa: S. Aaltonen & A. Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, nro 198, 151–172.
Niemi, H. 2018. Kunta työllisyydenhoitajana: Työpakosta kokeiluihin. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0818-6
Rantala, K. & Sulkunen, P. (toim.) 2007. Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Helsinki: Gaudeamus.
TE-palvelut 2024-uudistus. n.d. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 24.3.2023.
Thomsen, R. 2013. Career guidance on the move: developing guidance in new places. Journal of the national institute for career education and counselling, 31, 9, 15.
Työllisyyden kuntakokeilut. n.d. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 24.3.2023. https://tem.fi/tyollisyyskokeilut
Työttömän työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet. 2023. Työmarkkinatori. Viitattu 24.3.2023. https://tyomarkkinatori.fi/henkiloasiakkaat/tyottomyys/tyottoman-tyonhakijan-oikeudet-ja-velvollisuudet.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.
Whelan, N., Murphy, M.P., McGann M. 2021. The enabling role of employment guidance in contemporary public employment services: A work-first to life-first typology. British Journal of Guidance & Counselling 2021: 49, 2, 200-212.
Woodman, D. & Bennett, A. 2015. Cultures, Transitions and Generation: The Case for a New Studies. Teoksessa Youth Cultures, Transitions and Generation. Bridging the Gap In Youth Research. Toim. D. Woodman & A. Bennett. New York: Palgrave Macmillan, 1–15.
Kuvat: Unsplash ja kirjoittajat