Insinööriopiskelija vai naisinsinööriopiskelija – onko sukupuolella merkitystä?
Meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu. Insinöörialat naisistuvat hitaasti.
Vain reilu viidennes tekniikan alan opiskelijoista on naisia – ja osuus pienenee uran edetessä.
Insinöörinainen on hyvä jätkä.
Erikoinen ilmiö Suomessa: “On merkillistä, miten juuri naisinsinöörit putoavat johtajapolulta”.
Älä ala naisinsinööriksi.
Nämä kaikki ovat uutisotsikoita viimeisten 15 vuoden ajalta ja kertovat siitä, että insinöörialalla sukupuolella on edelleen merkitystä.
Suomi on monin tavoin edistyksellinen maa tasa-arvon suhteen, sillä naisten määrä työmarkkinoilla on korkea, yhteiskunta tukee äitien työssäkäyntiä ja koulutustasolla tarkasteltuna naiset ovat miehiä koulutetumpia (Ekonen 2014). Lisäksi Suomessa edellytetään tasa-arvosuunnitelma kaikilta vähintään 30 henkilöä työllistäviltä työnantajilta (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2013). Myös suomalaista koulutusta on pidetty tasa-arvoisena, ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon on suhtauduttu itsestäänselvyytenä. Naisten korkea koulutustaso ei kuitenkaan ole johtanut automaattisesti naisten aseman paranemiseen työelämässä, ja miehet ovat usein naisia vahvemmassa asemassa työelämässä. (Brunila 2009.) Esimerkiksi vuonna 2011 tehdyssä Ammattiliitto Pron tutkimuksessa kävi ilmi, että insinöörimiehet saivat vakituisen työpaikan naisia useammin heti valmistumisen jälkeen, ja lisäksi miehet etenivät esihenkilötehtäviin jo uran alkuvaiheessa (Palhus 2012).
Tarkasteltaessa tasa-arvon toteutumista sukupuolen mukaan johtotehtävissä Suomi jää Euroopan keskitason alapuolelle, ja erityisesti tämä näkyy teollisuuden alalla. Työelämä Suomessa onkin jakautunut voimakkaasti naisten ja miesten ammatteihin, ja lisäksi naisten ja miesten palkkamarkkinat ovat voimakkaasti segregoituneet eli eriytyneet. (Ekonen 2014.). Sukupuolenmukainen segregaatio näkyy jo lapsilla, sillä esimerkiksi tytöillä ja pojilla on usein eri harrastukset. Vastaavasti työelämässä yritysten johdossa on usein enemmän miehiä kuin naisia. (Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti 2018, 22.)
Insinööriliiton (2020) mukaan Suomessa valmistuu vuosittain noin 5000 uutta insinööriä, ja naisten osuus tästä on noin 14 %. Naisten vähäinen osuus insinöörialalle hakeutuvista opiskelijoista on globaali ilmiö (Gill, Sharp, Mills ja Franzway 2008). Yhdeksi keskeiseksi taustatekijäksi on noussut matemaattisten ja luonnontieteellisten eli STEM (Science, Technology, Engineering, Mathematics) -aineiden opiskelu koulussa. Pisa-tutkimukset Suomessa ovat kuitenkin osoittaneet, että erot tyttöjen ja poikien välillä matematiikassa eivät ole merkittäviä, eivätkä näin ollen pysty selittämään eroa insinöörialalle hakeutuvien naisten ja miesten määrissä.
Tyttöjä tekniikan alalle kannustavan Naistech-hankkeen mukaan asenteet, ympäristön paineet ja kodin mielipide vaikuttavat edelleen merkittävästi koulutusalan valintaan. Tytöt voivat kokea, että heistä ei ole tekniikan alalle koulumenestyksestä huolimatta. Tämän takia olisi tärkeää viestiä, että tekniikan ala sopii kaikille kiinnostuneille sukupuolesta riippumatta. (Hautala 2020.) Ratkaisevia uravalintoja tehdään jo peruskoulun loppuvaiheessa, kun nuori päättää toiseen asteen koulutukseen hakeutumisesta ja luonnontieteen opintojen valinnasta lukiokoulutuksen kohdalla. Ohjauksen ja kannustuksen teknisen alan opintoihin tulisikin käynnistyä jo varhaisessa vaiheessa.
Nykypäivän yhteiskunta rakentuu teknologisen osaamisen varaan, ja sen vuoksi on olennaista, että myös naiset tekevät tekniikan alan töitä ja ovat mukana kehityksessä. Lisäksi naisten osallistuminen tekniikan alan työtehtäviin lisää alan innovaatiokykyä, luovuutta ja kilpailukykyä. (Hill ym. 2010.) Criado-Perez (2020) tuo esille kirjassaan Näkymättömät naiset lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka maailma on suunniteltu miehille. Esimerkiksi matkapuhelinten näytön koot voidaan suunnitella sopiviksi keskiverron miehen käteen tai autojen törmäystesteissä käytetään pääsääntöisesti miesnukkeja. Kuitenkin teknologia koskettaa meitä kaikkia sukupuolesta riippumatta – on siis tärkeää, että myös sen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu erilaisia ihmisiä.
Tutustuessa naisten uratarinoihin insinöörinä törmää usein kuvauksiin maskuliinisista työpaikoista, joissa pärjää, jos on tarpeeksi kova ja sopeutuu porukkaan. Tekniikan akateemisten tutkimuspäällikkö Susanna Bairohin mukaan maskuliininen kulttuuri vaikuttaa siihen, minkälaiset ihmiset päätyvät alalle opiskelemaan ja myöhemmin töihin. Alalla ei olla päästy vielä täysin irti ajatuksesta, että tekniikka on ennen kaikkea miesten laji, jolloin naisten on mukauduttava olemaan joko ”hyviä jätkiä” tai työyhteisön poikkeuksia. Sukupuoliroolit saattavat näkyä työtehtävien jakamisessa, ja usein naisia ohjataan ei-teknisiin tehtäviin. Tämä voi pahimmillaan johtaa teknisen osaamisen rapautumiseen ja urakehityksen heikkenemiseen. Alalla tarvitaankin keskustelua monimuotoisuudesta ja piilossa olevien asenteiden vaikutuksesta yhteisöjen toimintaan. Tavoitteeksi tulee asettaa turvallinen ja inklusiivinen eli mukaan ottava työyhteisö, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Johdon osalta se edellyttää tahtoa ja sitoutumista. (Salomaa 2020.)
Syksyllä 2020 julkisuuteen nousi naisopiskelijoiden kokemukset syrjinnästä ja häirinnästä korkeakoulutuksessa (Opiskelijat kertovat naisten seksuaalisesta ahdistelusta teekkaribileissä -uutinen 2020) ja etenkin tekniikan alan opinnoissa. Tästä ilmiöstä on havaintoja myös työelämästä, sillä Tekniikan Akateemisten jäsenkyselyn (2020) mukaan tekniikan alan korkeakoulutetuista 14 % on joutunut työyhteisössään epäasiallisen kohtelun tai syrjinnän kohteeksi. Selvityksen mukaan 21 % naisista ja 10 % miehistä oli kokenut epäasiallista kohtelua. (Korpimies 2020.) Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että korkeakouluissa on esiintynyt epätasa-arvoisia käytänteitä ja naisopiskelijoita syrjiviä mekanismeja. Lisäksi naisopiskelijoilta on saatettu odottaa ”naisille tyypillistä käyttäytymistä, kuten ahkeruutta, tunnollisuutta ja sääntöjen noudattamista”. (Brunila 2009.) Yhtenä haasteena on myös tiedon puute. Levander (2019) mainitsee TEK-lehden kirjoituksessaan STOP häirinnälle Ylemmät toimihenkilöt -tutkimuksesta, jonka mukaan häirintää kokeneista liki kolmannes ilmoitti, ettei tiennyt kenen puoleen voisi kääntyä. Nuorimpaan ikäryhmään ja toimiasemaltaan alimpaan ryhmään kuuluvat olivat muita tietämättömämpiä. Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole helppo tehtävä, mutta tärkeintä on kehittää toimintaa ja oppia mahdollisista virheistä.
Sukupuoleen liittyvää segregaatiota on mahdollista vähentää opettajien koulutuksen, opinto-ohjauksen ja tiedotuksen avulla. Näiden lisäksi toimintaa on kehitetty korkeakouluihin suunnatuilla kehittämishankkeilla. Toimenpiteet ovat kohdistuneet usein erityisesti naisiin ja heidän kannustamiseensa miesvaltaisille aloille ja työtehtäviin. On kuitenkin syytä muistaa, että pelkästään naisiin kohdennetut toimenpiteet eivät riitä purkamaan segregaatiota. (Brunila 2009.) Lisäksi on huomioitava, että puhuttaessa tasa-arvosta ei puhuta pelkästään sukupuolesta. Suomen Perustuslain 6. § 2. momentin mukaan ihmisiä ei saa sukupuolen lisäksi asettaa eriarvoiseen asemaan iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tasa-arvolla tarkoitetaankin kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Tämä artikkeli on toteutettu Naiset tasa-arvoisesti uralle NAU! -hankkeessa (ESR, S21952, 1.3.2020-31.8.2022), jonka tavoitteena on kehittää ja tukea naisten uraohjausta ja -polkuja etenkin tekniikan alan opinnoissa. Lisäksi hankkeessa pyritään kasvattamaan korkeakoulujen ja työelämän ymmärrystä yhdenvertaisuudesta sekä tuottamaan tutkimus- ja selvitystietoa ammattien sukupuolittumisen syistä, nykytilasta ja seurauksista. Artikkelissa tarkastellaan naisten hakeutumista insinööriopintoihin sekä naisten kokemuksia insinöörialan opinnoista sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Tarkastelu perustuu kolmeen eri aineistoon: tilastoihin, naisinsinööriopiskelijoiden omiin kokemuksiin sekä työelämässä jo toimivien, eri sukupuolta olevien työntekijöiden kokemuksiin. Tilastoaineisto on koottu Opetushallituksen tilastopalvelu Vipusen avulla. Vipunen tarjoaa tietoa eri koulutussektoreiden koulutuksesta ja työelämään sijoittumisesta.
Naiset insinööriopiskelijoina
Naisten hakeutumista insinöörialoille on tutkittu paljon. Hill, Corbett ja St Rose (2010) kertovat kirjassaan tutkimustuloksista, joiden mukaan sosiaalisilla ja ympäristötekijöillä on vaikutusta naisten vähäiseen osuuteen tiede- ja insinöörialoilla. Kuviosta 1 nähdään, että tekniikan ja liikenteen alalle hakeneiden naisten osuus on kasvanut hiukan vuosien 2015–2020 aikana. Vuonna 2020 naisten osuus tekniikan ja liikenteen alalle hakijoista oli 22 %, ja opiskelupaikan vastaanottaneista opiskelijoista 20 %. Viisi vuotta aiemmin vastaavat luvut olivat 18 % ja 16 %. Vuonna 2020 kaikille aloille ammattikorkeakouluun hakeneista 58 % oli naisia ja vastaavasti kaikista paikan vastaanottaneista naisten osuus oli 54 %. Tekniikan ja liikenteen alalla nämä prosenttiosuudet ovat selvästi näiden lukujen alapuolella.
Lisäksi tarkasteltaessa hakijamääriä ammattikorkeakoulujen mukaan vuonna 2020 voidaan havaita eroja eri korkeakoulujen välillä. Naisten osuus kaikkien tekniikan alan hakijoiden määrästä vaihteli 11–24 % välillä, ja vastaavasti paikan vastaanottaneiden naisopiskelijoiden osuus oli 11–26 %. Niin hakijamäärissä kuin paikan vastaanottaneissa opiskelijoissa naisten määrä on tekniikan alalla selvästi miehiä matalampi.
Tarkasteltaessa naisten läpäisyä tekniikan alan insinööriopinnoissa voidaan havaita, että naiset selvittävät opintonsa hyvin suhteessa aloitusmääriin. Esimerkiksi lukuvuonna 2013/2014 aloittaneista opiskelijoista korkeintaan viidessä vuodessa valmistuneista 23 % oli naisia. Naisten läpäisy korostui erityisesti nopeasti valmistuneissa opiskelijoissa, sillä alle kolmessa vuodessa valmistuneista 28 % oli naisia. Kun lukuja verrataan opiskelupaikan ottaneisiin opiskelijoihin, voidaan todeta, että naisten osuus valmistuneista on ollut jopa suurempi kuin naisten osuus aloittavien opiskelijoiden määrästä. Valmistumisen jälkeistä aikaa seurataan mm. Uraseuranta-kyselyllä, joka tehdään viisi vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tarkasteltaessa vuonna 2015 tekniikan alalta valmistuneita (n=1669) ilmoitti 70 % vastaajista olleensa valmistumisen jälkeen yhtäjaksoisesti työelämässä. Sukupuolen mukaan tehty tarkastelu osoitti, että naisilla (n=323) tämä vastaava luku oli 53 % ja miehillä (n=1346) 75 %. Tämä osoittaa, että naisilla ja miehillä on selvästi eroja uran käynnistymisessä valmistumisen jälkeen.
Kun otetaan Uraseuranta-kyselyssä lähempään tarkasteluun vuonna 2015 aloittaneet opiskelijat, voidaan havaita lisää eroja naisten ja miesten välillä. Miesten tyytyväisyys valmistumisen jälkeen ensimmäisen työn vaativuustasoon suhteessa koulutukseen oli suurempi kuin naisilla. Tarkasteltaessa vastaajien arviota ensimmäisen työn vaativuustasosta suhteessa ammattikorkeakoulutukseen oli kaikkien vastaajien (n=1665) keskiarvo 4,1 (asteikolla 1-6: erittäin tyytymätön – erittäin tyytyväinen). Naisilla (n=324) se oli 3,7 ja miehillä (n=1341) 4,2. Viiden vuoden jälkeen valmistumisesta ero tasoittuu. Lisäksi miehistä 63 % oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä tutkintoonsa, kun naisilla vastaava luku oli 50 %.
Alavalinnan taustalla kasvatus ja mielenkiinnon kohteet
Edellä kuvatut tilastot siis osoittavat, että naisten ja miesten välillä on eroja hakeutumisessa tekniikan alalle ja työllistymisessä opintojen jälkeen. Tämä herättää kysymyksen, onko insinöörialoille hakeutuminen ollut naisopiskelijoille itsestäänselvyys vai ovatko myös he käyneet pohdintoja alavalinnan suhteen? Entä millaisia nämä naisopiskelijat ovat ja miksi he ovat valinneet insinöörikoulutuksen? Naiset tasa-arvoisesti uralle – NAU! -hankkeessa haluttiin selvittää insinöörialojen naisten urapolkujen muodostumista ja ammattien sukupuolittumisen syitä, nykytilaa ja seurauksia kuulemalla alan naisopiskelijoiden omia kokemuksia ja tarinoita tilastojen takaa. Kokevatko naisopiskelijat olevansa eri asemassa miesopiskelijoiden kanssa opiskeluaikana? Entä valmistumisen jälkeen työmarkkinoilla?
Naisinsinööriopiskelijoiden haastatteluaineisto kerättiin seitsemältä insinöörialan naisopiskelijalta kevään 2021 aikana. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja ne olivat kestoltaan noin tunnin mittaisia. Haastateltaviksi pyrittiin valitsemaan eri ikäisiä ja erilaisen taustan omaavia opiskelijoita. Haastattelujen perusteella muodostettiin kaksi erilaista uratarinaa, joissa tuodaan esille tapahtumia tai tilanteita ennen insinööriopintoja, niiden aikana sekä työelämään siirtyessä. Tarinoissa on huomioitu haastateltavien anonymiteetti, ja yksittäinen tarina voi sisältää elementtejä usean opiskelijan kertomuksista.
Suurin osa haastatelluista koki olleensa lapsesta asti tekniikasta tai matemaattisista aineista kiinnostuneita. Myös heidän harrastuksensa saattoivat olla perinteisesti maskuliinisena pidettyjä, kuten moottoriurheilu. Muutonkin he kokivat viihtyvänsä perinteisesti miehisenä pidetyillä elämänalueilla. Jatko-opintoja suunniteltaessa useat haastateltavat olivat pohtineet ammattia myös lääketieteen saralta; haaveammatteina mainittiin esimerkiksi laborantti, lääkäri, eläinlääkäri ja terveydenhoitaja. Myös media-ala ja arkkitehtuuri tulivat esille urapohdinnoissa. Näitä urahaaveita yhdisti kiinnostus tutkimukseen, kehittämiseen ja uudistamiseen. Tiedonhankinta, analysointi ja looginen päättely ovat yhteisiä teemoja niin insinöörialoille kuin monille lääketieteen työtehtäville.
Insinööriopintoihin hakeutumiseen oli erilaisia syitä. Usealla haastateltavalla oli kokemusta myös muilta aloilta, ja heillä olikin selkeitä syitä alan vaihdolle. Syiksi mainittiin mm. terveysongelmat ja fyysisesti liian raskaat työt. Toisaalta alaa haluttiin vaihtaa myös ns. kentälle, eikä tulevaisuudessa haluttu istua vain tietokoneen takana. Yhteistä kaikille haastateltaville oli, että jokainen heistä oli tyytyväinen valintaansa ja halusi kannustaa muitakin naisia mukaan insinööriopintoihin. He kokivat löytäneensä mielekkään alan, jolla työllistyy hyvin, palkkataso on riittävä, etenemismahdollisuudet hyvät ja lisäkoulutusmahdollisuudet houkuttelevat. Moni suunnittelikin jatkavansa YAMK-opintoihin muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen. Osaa houkutteli myös opettajankoulutus. Yllättävänä yhdistävänä seikkana nousi esiin kiinnostus eläimiin ja erityisesti hevosiin sekä maanviljelykseen. Maatalouden piiristä nousi esiin myös esimerkki tasavertaisesta kasvatuksesta: jos perheen äiti ajaa traktoria, tytöillekin opetetaan koneiden käyttö pienestä pitäen. Tasavertainen kasvatus voikin laajentaa uravalintoja myöhemmin, kun lapsesta asti on saanut kokea olevansa kykenevä samaan kuin muut sisaruksensa. Perheen tuen merkitys korostuikin useassa haastattelussa. Lähiperheen ja ystävien kannustus sekä perheen ylpeys opinnoista koettiin tärkeänä. Sukupolvien välinen ero näkyi kuitenkin isovanhempien ihmettelynä naisen valittua teknisen alan.
Haastatteluissa havaittiin tekniikan alojen olevan keskenään erilaisia yhdenvertaisen ilmapiirin puolesta. Tilanteen koettiin parantuneen viimeisen 10 vuoden aikana suuresti etenkin IT-alalla, ja nykyisin naisia halutaan alalle ja heitä siellä myös on. Nuoret insinöörimiehet suhtautuvat naiskollegoihin luontevasti koulussa ja työpaikoilla. Perinteisemmillä aloilla, kuten rakennuksilla ja teollisuudessa koettiin enemmän haastetta siinä, millaista kohtelua naiset saivat osakseen. Naiset kokivat joutuvansa tekemään miehiä enemmän töitä sen eteen, että näyttävät taitonsa ja lunastavat luottamuksen. Esihenkilöasemassa oleva nainen tekniikan alalla voi olla joko piristävä poikkeus tai epäilyjen kohde: ”Tajuaakohan tuo mitään tekniikasta, kun se on nainen?”. Eräs haastateltava totesi kuitenkin, että jokainen saa olla oma itsensä niin ulkoisen olemuksensa kuin luonteensa puolesta, sillä osaaminen ratkaisee. Myöskään palkkauksessakaan ei koettu epätasa-arvoa. Eräs haastatelluista summasikin: ”Palkkasalaisuus on pahinta, mitä naiselle voi tehdä. Suljettujen ovien takana sopiminen on varmin tapa tipauttaa naiset palkkakuoppaan.”
Tarina 1: Maria kiinnostui tekniikasta jo lapsena
Marian haaveammatti lapsena oli poliisi tai lääkäri. Koulussa Maria oli aina kiinnostunut matematiikasta ja luonnontieteistä. Hän kokee olleensa tekninen ja looginen ihminen jo lapsesta saakka, ja erityisesti Mariaa kiinnostivat hänen omien sanojensa mukaan ”erilaiset härvelit”. Alavalinta ei siis tullut perheelle tai ystäväpiirille yllätyksenä. Lukion ohessa Maria päätti suorittaa tekniikan alaan liittyvän kaksoistutkinnon. Muistellessaan kouluaikaista opinto-ohjausta Marialla on hyvin ristiriitaisia kokemuksia. Yläasteen opo sanoi Marialle, että hänestä ei koskaan tule mitään ja suositteli ainoastaan opintoja pienen paikkakunnan lukiossa, vaikka Maria halusikin isompaan kaupunkiin laajemman kurssitarjonnan takia. Tämä kaivelee edelleen Marian mieltä, ja hän haluaisikin sanoa entiselle opolleen, että ”katso, miten hyvin olen pärjännyt!”. Lukion opinto-ohjaaja oli sen sijaan kannustava ja auttoi Mariaa kaksoistutkinnon suorittamisessa.
Toisen asteen opintojen jälkeen Maria piti useamman välivuoden tehden erilaisia työtehtäviä myyjänä, asentajana ja milloin missäkin. Töitä oli kohtalaisen helppo löytää, sillä Maria kokee olevansa sosiaalinen ja rohkea tarttumaan eri tilaisuuksiin. Korkeakouluopintoihin hakuvaiheessa Maria koki pudonneensa välivuosien takia ohjauksen ulkopuolelle, ja valintojen tekeminen yksin oli vaikeaa. Tietoa opiskelupaikoista löytyi kuitenkin netistä ja kavereilta. Maria haki jatko-opintoihin niin yliopistoon kuin ammattikorkeakouluun, mutta yliopiston ovet eivät auenneet. Aluksi tämä harmitti, mutta nyt Maria on tyytyväinen valintaan.
Insinööriopinnot sisältävät enemmän käytännön tekemistä ja opintoja on mahdollista jatkaa amk-tutkinnon jälkeen. Lisäksi työelämään siirtyminen on nopeampaa.
Työelämä tekniikan alalle aukeni harjoittelupaikan myötä, ja Maria on nykyisin töissä samassa paikassa, johon hän meni harjoitteluun. Hän on myös edennyt työtehtävissään. Hän kokee päässeensä hyvin osaksi työyhteisöä, vaikka myöntää, että työpaikalla onkin maskuliininen kulttuuri. Maria harrastaa moottoriurheilua, mikä helpottaa kahvihuonekeskusteltuja, eikä hän muutenkaan hätkähdä pienistä. Maria kokee kuitenkin, että keskustelu ei kuitenkaan mene koskaan mauttomaksi tai hävyttömäksi. Hyvä työilmapiiri on yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä Marialle. Hän on kuullutkin yrityksistä, joihin ei edes haluaisi hakea töihin.
Tasa-arvoon liittyvistä asioista Maria on keskustellut opettajatutorin kanssa. Se tuntui hyvältä ja tärkeältä, sillä vähemmistöön kuuluminen vaikuttaa opintoihin. On myös hyvä tietää, että tukea on saatavilla tarvittaessa. Opinnoissa Maria on joutunut näkemään vaivaa ryhmään pääsyssä ja tutustumisessa, sillä miesopiskelijat ovat helposti ensin keskenään. Opiskelijatapahtumissa on tapahtunut joitakin humalaisten miesopiskelijoiden kohtaamisia, jotka ovat tuntuneet ärsyttäviltä. Pahimmillaan Maria kokee olleensa ”riistakarjaa”, vaikka haluaisi vain viettää normaalista iltaa ja ryhmäytyä kuten muutkin. Marian mukaan opiskeluporukalla on ollut saunailtoja, joissa on pidetty piiloäänestys saunomisjärjestelyistä. Yleensä on päädytty sekasaunaan, mutta jokainen saa pukeutua uima-asuun halutessaan. Lisäksi Maria toteaa, että insinöörivitsejä saa kyllä kuulla kyllästymiseen asti – yleensä heiltä, jotka eivät ole itse insinöörejä. Mutta ehkäpä he ovat vain kateellisia siitä, että heistä ei itsestään tule insinöörejä, toteaa Maria nauraen.
Tarina 2: Tiinan elämän realiteetit uravalintojen pohjana – aikuisena insinöörialalle
Tiinan haaveammatit vaihtelivat lapsena. Hän oli kiinnostunut esimerkiksi taiteesta ja valokuvauksesta, jota opiskelikin jonkin aikaa. Jossain vaiheessa Tiina halusi eläinlääkäriksi, mutta terveyshuolet ja pitkä koulutus mietityttivät. Lopulta hän päätti opiskella toisen asteen tutkinnon, mutta kiinnostavasta alasta huolimatta työtilanne oli asuinpaikkakunnalla huono. Opinto-ohjaus ei 90-luvulla ollut Tiinan mukaan kummoista, mutta onneksi perhe ja ystävät auttoivat ja tukivat.
Ensimmäiseen ammattiin valmistumisen jälkeen Tiina perusti perheen ja elämä pyöri muutaman vuoden lasten ympärillä. Oman alan töitä ei asuinpaikkakunnalta kuitenkaan löytynyt siinä vaiheessa, kun Tiina olisi halunnut palata työelämään. Uutta uraa hän lähti suunnittelemaan työllistymisen näkökulmasta ja hän selvitti, millä alalla on aidosti työpaikkoja ja mistä saisi mielekkään työn kohtuullisen nopeasti. Insinööriopintoja tarjottiin myös työn ohella suoritettavina monimuoto-opintoina, jotka sopivat perheelliselle Tiinalle hyvin. Nyt jäljellä on enää opinnäytetyö. Tiinan mielestä kuka tahansa nainen voi valita vielä aikuisenakin teknisen alan koulutuksen.
Tiina kokee, että koulussa on ollut neutraali suhtautuminen opiskeluporukassa tulevaan naisinsinööriin. Tiina arvelee, että myös ikäero saattaa vaikuttaa suhtautumiseen. Tiina tietää kuitenkin tapauksen, jossa naisopiskelijaa on kutsuttu neidiksi ja on arveltu, että tekninen asia ei välttämättä naiselle aukene. Yhdeksi konkreettiseksi eroksi kohtelussa Tiina mainitseekin miesten kutsumisen etunimillä ja naisten neiteinä.
Tiinan mielestä naisena tekniikan alalla saisi hyväksyntää helpoiten, jos omaksuisi maskuliinisen hyvän jätkän roolin. Tiinalle se on toisaalta luontevaakin, sillä hän on nähnyt monenlaista ja menee rohkeasti mukaan niin kahvipöytäkeskusteluihin kuin työtehtäviinkin. Ja apua on aina saanut sitä kysyessä. Iän myötä Tiina on myös oppinut luottamaan itseensä ja arvostamaan osaamistaan. Hän kokee olevansa edelleen nopea oppimaan, eikä kävele kenenkään varpaille. Lisäksi hänellä on tilanne- ja realiteettitajua ja hyvät kommunikointitaidot. Tiinaa kiinnostaisikin tulevaisuudessa esimerkiksi projektipäällikön tehtävät, sillä hän on tottunut pitämään langat käsissään. Hän myöntää, että on vasta uusi alalla, mutta häneltä löytyy intoa tutkia ja kehittää.
Tiinan mielestä työnhaku voi olla helpompaakin naiselle, sillä hän erottuu helpommin joukosta. Kuitenkin on tärkeää, ettei sukupuolta nosteta rekrytointivaiheessa esiin. Asiat eivät kuitenkaan muutu hetkessä, ja Tiinan mukaan on firmoja, joissa ei ole naisia totuttu näkemään. Tiina ei myöskään halua olla aina se ensimmäinen, joka murtaa lasikaton. Siksi hän aikoo tulevaisuudessa hakeutua työpaikkoihin, joissa työilmapiiri on hyvä ja työ mielekästä. Raha on toissijainen asia, sillä insinööritöissä huonokin palkka on Tiinan mukaan riittävä. On myös hyvä muistaa, että yksittäisiä ”kiintiöänkyröitä” voi olla hyvässäkin firmassa. Yleinen ilmapiiri on se, mikä ratkaisee.
Työelämässä toimivien kokemukset tasa-arvosta
Insinöörialojen naisopiskelijoiden lisäksi artikkelia varten selvitettiin tekniikan alan työtehtävissä toimivien henkilöiden kokemuksia naisten urapoluista ja tasa-arvon toteutumisesta. Haastateltaviksi valittiin kaksi tekniikan alalla työskentelevää naista ja yksi mies. Tekniikan alan työtehtävissä toimivilta naisilta kysyttiin sekä opiskelualan valintaan ja opiskeluaikaan liittyviä kokemuksia että tämänhetkiseen työelämään ja työpaikan valintaan liittyviä kokemuksia. Heidän haastattelussaan käytettiin samaa teemahaastattelurunkoa kuin naisinsinööriopiskelijoiden kohdalla, mutta haastattelukysymykset kohdennettiin menossa olevien opintojen tarkastelun kohdalla haastateltavien työuran ja nykyisen työtehtävän ja työyhteisön tarkisteluun. Kolmas haastateltava oli tekniikan alalla toimiva mieshenkilö, jolla on miesvaltaisella alalla ollut esihenkilöinä ja työkavereina lukuisia naisia. Hänen kohdallaan käytettiin omaa teemahaastattelurunkoa. Työelämässä toimiville haastatelluille suunnattiin myös kysymyksiä työyhteisön avoimuudesta ja vastuusta.
Työelämässä toimivien naisten tarinoita yhdisti pitkäaikainen haave päästä opiskelemaan tekniikan alaa, joka ei heidän nuoruudessaan ollut perinteinen alavaihtoehto nuorelle naiselle. Toinen haastateltava halusi kertomansa mukaan jopa provosoida omia vanhempiaan valitsemalla alan, joka oli ollut siihen asti hyvin miesvaltainen. Vanhempien reaktio alavalintaan olikin ollut kielteinen ja he olivat todenneet, että ”mietihän uudelleen, onko tuo sinun paikkasi”. Tämä ei kuitenkaan saanut haastateltavaa vaihtamaan urasuunnitelmiaan, vaan se jopa vahvisti hänen päätöstään. Toinen haastateltavista kuvasi puolestaan miesvaltaiselle alalle hakeutumisen olleen perheelle normaali valinta, sillä hänellä oli useita veljiä ja tekniikan ala sitä kautta tuttu. Isossa perheessä kasvaneelle haastateltavalle oli myös tärkeää työllistyä hyvin ja saada hyväpalkkainen työ. Tämän tavoitteen hän totesi haastattelussa saavuttaneensakin työuransa aikana erinomaisen hyvin.
Kumpikin nainen kertoi opiskeluaikansa yllättäneen ja jopa järkyttäneen heitä. Ainoana naisena oleminen luokassa tai kurssilla oli jatkuvasti oman selustansa turvaamista siinä mielessä, että he pyrkivät olemaan ei-niin-naisellisia, ei-niin-äänekkäitä, ehkä näkymättömiäkin, ja ehdottomasti pitämään oman puolensa ja asemansa opiskelujen aikaisissa ryhmissä. Yksin oleminen miesvaltaisessa opiskeluporukassa aiheutti välillä toiselle haastatelluista naisista pelkoa, sillä hän erottui ryhmästä myös olemalla ryhmänsä miehiä useamman vuoden vanhempi. Vitsailu iästä ja ”mummona olemisesta” oli naisen mukaan välillä todella kiusallista. Kiusaamista jatkui valmistumisvaiheeseen asti, jolloin eräs miesopiskelija oli epäillyt, että nainen ei ikinä pääsisi töissä yhtä hyviin tehtäviin kuin miesopiskelijat.
Valmistumisensa jälkeisessä työelämässä nainen ei ole kohdannut vastaavaa kiusaamista, mutta miesvaltaisessa työyhteisössä hän kokee kuitenkin tarpeelliseksi piilottaa todellisen naiseutensa ollakseen ns. samalla viivalla miespuolisten työkavereidensa kanssa. Oman paikkansa lunastaminen miesvaltaisessa työyhteisössä on vaatinut myös kykyä olla sanavalmis. Nainen toteaakin, ettei hän koskaan voisi kuvitella juttelevansa naispuolisille työkavereilleen, kuten hän juttelee miespuolisille työkavereilleen. Tällä hetkellä haastateltava on tyytyväinen työhönsä ja työyhteisöönsä, eikä koe tarvetta vaihtaa työpaikkaa. Hän kokee olevansa miesvaltaisen työyhteisönsä tasavertainen jäsen, arvostettu työntekijä ja “hyvä jätkä”.
Toinen haastatelluista naisista kertoi olleensa opiskeluaikana virkistävä poikkeus ollessaan miesvaltaisen alan opinnoissa harvoihin lukeutuva naisopiskelija. Hän kertoi kuitenkin kokeneensa valmistumisen jälkeisessä työelämässä vähättelyä ja syrjimistä työyhteisön naispuolisilta jäseniltä, jotka ilmeisesti kokivat ”miesten tehtäviin” päässeen naisen uhaksi. Haastatellun mukaan tähän saattoi liittyä ehkä myös muiden naispuolisten työntekijöiden kateutta häntä kohtaan – hänethän kuitenkin valittiin perinteiseen miesten työtehtävään, minkä vuoksi tehtävää pidettiin myös hyväpalkkaisena ja arvostettuna. Nainen on työuransa aikana vaihtanut lukuisia kertoja työpaikkaa, ja voidaan pohtia, ovatko tällaiset törmäykset työyhteisöissä voineet johtaa muutenkin pitempiaikaisen kiinnittymättömyyteen työuralla.
Tekniikan alan työtehtävissä toimivista kolmanneksi haastateltavaksi valittiin rakennusalalla lähes 30 vuotta toiminut mies. Haastattelussa haluttiin selvittää hänen kokemuksiaan naisista esihenkilöinä ja työyhteisön jäseninä – ovatko ala ja tehtävät sellaisia, että ne sopivat myös naisille? Rakennusala on haastateltavan mukaansa fyysisesti raskas ja miesvaltainen. Työuransa aikana hänellä oli kuitenkin ollut kaksi naista esihenkilönä ja viisi naista työkavereina saman tason työtehtävissä useassa eri yrityksessä. Hänen nykyisen työnantajansa palveluksessa ei naisia esihenkilöinä eikä työkavereina kuitenkaan ollut.
Haastateltu mies kuvasi viimeisintä naisesihenkilöään todella kokeneeksi osaajaksi. Häntä pidettiinkin miesvaltaisella alalla, täysin miesvaltaisessa työyhteisössä ja miesten esihenkilönä varsin uskottavana pomona, jolla oli ”kokonaisnäkemys hommasta”. Haastateltu kertoi, että hänellä on ollut paljon huonompia miehiä esihenkilöinä. Haastatellun miehen mukaan tämä nainen oli jopa liian hyvä työssään, koska hänet kutsuttiin takaisin edeltävään työpaikkaansa. Hän totesikin, ettei tehtävissä ole merkitystä, onko nainen vai mies, jos osaa hommansa, sillä “jos on huono ukko tai huono akka, niin ei takaisin pyydetä!” Työyhteisön miehet olivat olleet jopa hämillään siitä, kuinka hyvä nainen oli ollut esihenkilönä. Hän hoiti asiat paremmin ja nopeammin kuin, mitä miehet olivat aiemmin tehneet vastaavissa tehtävissä. Lisäksi haastateltava kuvasi, että kuulumisia naispuoleisen esihenkilön kanssa vaihdettiin enemmän kuin aiemmin. Haastateltava kuitenkin arveli, että nainen oli käyttänyt esimerkiksi silmälaseja saadakseen lisää uskottavuutta tehtävässään. Vaikka nainen oli herättänyt osaamisellaan ihmetystä sukupuolen takia, oli tärkein viesti haastateltavan mukaan se, että sukupuolen sijaan merkityksellistä esihenkilön roolissa on osaaminen; tällä hetkellä hänellä oli esimiehenä nuori, vastavalmistunut mieshenkilö, joka ei ollut vielä saanut työtä haltuunsa ja “joka ei osaa mitään”.
Haastateltu mies totesi myös, että “ennen vanhaan” ei työstä olisi tullut mitään, jos työkavereina olisi ollut naisia. Tämä olisi ollut jopa ennenkuulumatonta. Työuran aikana naisia oli kuitenkin tullut saman tason työtehtäviin, ja pääsääntöisesti naiset tekivät samoja töitä kuin mitä miehet. Etenkin uran alkuvaiheessa naiset saattoivat kokea epätasa-arvoa, ja naisille saatettiin antaa tehtäviksi ”roippeita” eli tehtäviä, joita miehet eivät tehneet. Miespuoliset esihenkilöt perustelivat asiaa sillä, ettei “ammattitaidottomilla voi teetättää töitä, joita he eivät osaa”. Raskaaksi mielletyllä alalla naiset pärjäävät haastatellun miehen mukaan, kun he tekevät töitä, jotka eivät ole raskaita. Tehtäviin, jossa fysiikka ei riitä ja työ vaatii voimia, ei naista haastatellun miehen mukaan alalle palkata. Hän totesi kuitenkin, että naisia toimii esimerkiksi erinomaisina maalareina, sillä työ vaatii tekijältään tarkkuutta ja on fyysisesti kevyttä. Haastatellun miehen mukaan alalla pärjää naisena, kun on yksi muiden joukossa: “korkokenkämallinen kynsienlakkaaja” ei alalla pärjää. Lisäksi alalla vallitseva urakkapalkkaus edellyttää kovaa työntekoa, joten palkka jää pieneksi, jos työstä ei fyysisesti selviä. Tämä asettaa naiset väistämättä eriarvoiseen asemaan.
Pohdinta
Haastattelut avasivat naisopiskelijoiden ja jo työelämässä olevien henkilöiden kokemuksia opiskelusta ja työelämästä tekniikan alalta. Ne myös kuvasivat kehitystä menneinä vuosikymmeninä; tässä tapauksessa muutoksessa oli havaittavissa selvästi positiivinen kehitys sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen. Tälläkin hetkellä tekniikan alan työtehtävissä on kuitenkin naisia, jotka ovat kokeneet opiskeluaikansa ja työuransa aikana asioita, joissa kohtelu ei ole ollut tasa-arvoista. Tämän päivän opiskelijoiden kokemukset olivat pääosin positiivisia ja he eivät olleet kokeneet räikeitä epäkohtia. Sekä nykyisten että jo valmistuneiden naisten mielestä menestymisessä tekniikan alan työtehtävissä omalla osaamisella ja asenteella on kaikkein eniten merkitystä. Osaaminen ratkaisee niin naisten kuin miesten kohdalla, ja sillä ansaitaan työyhteisön kunnioitus – ei sukupuolella. Silti, kuten edellä kuvattujen työelämässä olevien henkilöiden haastatteluista voidaan päätellä, etenkin naistyöntekijöiden ammatillisuutta arvioidaan ja arvotetaan yhä muidenkin kuin osaamisen ja taitojen perusteella. ”Hyvä jätkä” -ajattelu elää edelleen vahvana niin opinnoissa kuin työpaikoilla. Tätä ei kuitenkaan koettu aina välttämättä negatiivisena asiana, vaan miesvaltainen työyhteisö ”hyvine jätkineen” saatettiin kokea myös suoraksi ja reiluksi yhteisöksi.
Tekniikan alan opintoihin haastateltavat olivat päätyneet useita erilaisia reittejä pitkin. Osalle teknisen alan valinta oli ollut selvä jo lapsesta lähtien, sillä he olivat olleet aina kiinnostuneita matematiikasta ja erilaisten koneiden toiminnasta. Osalla taas tie tekniikan pariin oli tapahtunut aikuisiällä heidän kouluttauduttuaan toiseen ammattiin. Suurin osa oli kokenut rohkaisua ja kannustusta tekniikan alan opintoihin, mutta alan valintaan oli liittynyt ennakkoluuloja jopa oman ydinperheen taholta. Opintojensa aikana naiset olivat kokeneet olleensa miesvaltaisissa opiskeluryhmissä ainoana naisena myös virkistäviä poikkeuksia, mutta myös omaa asemaansa ja paikkaansa ryhmässä etsiviä, ja jopa kiusattuja ja syrjittyjä opiskeluryhmän jäseniä. Kiusaamista ja syrjimistä miesvaltaisissa työyhteisöissä insinöörinainen saattaa kokea myös muilta työyhteisönsä ei-insinööritaustaisilta naistyöntekijöiltä. Miesvaltaisissa työyhteisöissä pitkään työskennelleet naisinsinöörit kokivat saavuttaneensa omat uratavoitteensa, ja vaikuttavat olevan tyytyväisiä nykyiseen työhönsä.
Insinöörialoilla opiskelevat naiset kokivat opintojen sujuvan melko sukupuolineutraalisti. Haastateltavat toivat kuitenkin esille esimerkiksi yksittäisiä kokemuksia ”neidittelystä”. Naisopiskelijat kokivat päässeensä mukaan kiinnostaviin tehtäviin jo opintojen aikana, ja heille oli tarjottu mahdollisuuksia päästä mm. esittelemään insinöörikoulutusta. Vapaa-ajan toiminta koettiin myös pääosin ongelmattomana, vaikka siinäkin yhteydessä oli yksittäisiä negatiivisia kokemuksia sukupuoleen liittyen. Opintojen alkuvaiheen tutustumisvaiheen osa haastatelluista koki raskaana, sillä tutustuminen toisiin opiskelijoihin oli ollut yksittäisenä naisena haastavampaa. Harjoittelupaikkojen etsinnässä sukupuolesta oli ollut välillä haittaa, jos työ sisälsi raskasta fyysistä tekemistä. Kun paikka aukesi esimerkiksi teollisuudessa, siellä pystyi kuitenkin etenemään ja saamaan lisää vastuuta oman osaamisen karttuessa.
Naisopiskelijat toivoivat, että tekniikan alan houkuttelevuuteen voitaisiin panostaa niin perusopetuksessa kuin toisella asteella enemmän. He toivat esille myös kokemuksia opinto-ohjauksesta, jossa tyttöjä oli ohjattu naisvaltaisille aloille unohtaen tekniikan alan opiskelupaikat.
Haastateltavat toivat esille seuraavia konkreettisia ehdotuksia uraohjauksen tueksi:
- Sukupuolineutraali opinto-ohjaus ja ainevalinnat: Matematiikan, ohjelmoinnin ja luonnontieteiden opetukseen kannustava ote kaikkia oppijoita kohtaan.
- Tekniikan alan työpaikkojen imagon päivittäminen ja nörttileiman poistaminen: Esimerkiksi sujuva sosiaalisen median käyttö vaatii teknistä osaamista ja markkinointitaitoja, ja moni tyttö voi olla tiedostamattaan taitava tekniikan alalla. Työtä tehdään myös asiakkaiden kanssa, jolloin tarvitaan mm. hyviä viestintätaitoja. Ennakkoluulojen vähentäminen myös lasten vanhemmilta.
- Opintoihin realistinen suhtautuminen: Insinööriala ei ole ylivoimaisen vaikea, vaan motivaatio ja perustiedot riittävät pohjalle. Alalla on paljon opeteltavaa, mutta niissä pärjää ilman huippupapereitakin.
- Naisten ja muiden vähemmistöryhmien näkyminen markkinoinnissa ja ryhmäytyminen opintojen aikana: Naiset ja muut vähemmistöt pitää saada näkyviin, kun esitellään tekniikan alan opintoja toiselle asteelle ja muille vastaanottajille. Lisäksi on tärkeää saada vertaistukea opinnoissa ja töissä.
- Työllistymismahdollisuudet, palkkaus ja urakehitys: Todella monipuoliset suuntautumismahdollisuudet opintojen aikana ja etenemismahdollisuudet työelämässä.
Parasta opinnoissa oli haastateltujen mielestä uuden oppiminen ja varmuus omasta pärjäämisestä tiukoissakin tilanteissa. Haastateltavat kokivat, että vaikeistakin aiheista voi selvitä, ja kova työ palkitaan. Opinnoilla ja työllä oli aito merkitys, ja yksi haastateltava totesikin, että ”mä haluan tehdä työtä, jolla on väliä”. He kokivat oppivansa eniten opettajilta, joilla on vahva työelämäkokemus, sillä nämä opettajat tuovat aitoa näkemystä nykyhetken yrityksistä ja lisäävät motivaatiota opiskeluun omalla esimerkillään. Ammattikorkeakoulun vahvuutena voidaan pitää tiivistä työelämäyhteistyötä – ja haastateltavat vahvistivat tätä. Osa haastateltavista mainitsi, että heille oli ollut inspiroivaa kuulla, että muutkin naiset ovat pärjänneet alalla. Myös työelämäyhteistyössä on tärkeää tuoda esille erilaisten ihmisten uratarinoita.
Onko sukupuolella siis väliä vai ei? Haastateltavien mukaan on ja ei. Suurin osa haastateltavista koki tekniikan alan olevan melko tasa-arvoinen, ja kehityssuunta on ollut myönteinen. Jokainen tasa-arvon – niin sukupuolen kuin muidenkin ominaisuuksien mukaan – kyseenalaistava asia tai kommentti on kuitenkin liikaa, ja tekniikan alan pitäisi olla houkutteleva kaikille alasta kiinnostuneille. Tänä päivänä tasa-arvo ja tasapuolinen kohtelu ovat niin korkeakouluille, yrityksille ja eri organisaatioille myös imagoon ja kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä. Naisten vähemmistöasema tekniikan alalla ei välttämättä koskaan lakkaa olemasta – eikä tämä tavoite olekaan – mutta eri asia on se, miten vähemmistöön suhtaudutaan: toisen luokan kansalaisena, piristävänä poikkeuksena vai voimavarana? Voimme jokainen tehdä valintamme ja luoda entistä tasa-arvoisempaa opiskelu- ja työkulttuuria ympärillemme.
Kirjoittajat
Palonen Teija
Opinto-ohjaaja, NAU!-hankkeen asiantuntija,
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Teknologiayksikkö
Pitkänen Johanna
Asiantuntija, NAU!-hankkeen osatoteuttajan vastuuhenkilö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Hynynen Piia
Opinto-ohjaaja, NAU!-hankkeen asiantuntija
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Teknologiayksikkö
Lähteet
Brunila, K. 2009. Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Viitattu 30.4.2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73340/URN:NBN:fi-fe201504225095.pdf?sequence=1 .
Criado-Perez, C. 2020. Näkymättömät naiset – Näin tilastot paljastavat kuinka maailma on suunniteltu miehille. Helsinki: WSOY.
Ekonen, M. 2014. Keskijohdossa toimivien naisten ja miesten tarinat uristaan korkean teknologian alalla. Viitattu 30.4.2021. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/43476/978-951-39-5684-4_vaitos06062014.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Gill, J., Sharp, R., Mills, J., & Franzway, S. 2008. I still wanna be an engineer! Women, education and the engineering profession. Viitattu 30.4.2021. https://www.researchgate.net/publication/245494347_I_still_wanna_be_an_engineer_Women_education_and_the_engineering_profession.
Hautala, A. 2020. Tekniikan ala tarvitsee naisia ja nuoret naiset oikeaa tietoa alan ammateista. Viitattu 30.4.2021. https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/tekniikan-ala-tarvitsee-naisia-ja-nuoret-naiset-oikeaa-tietoa-alan-ammateista .
Hill, C., Corbett, C., & St Rose, A. (2010). Why so few? Women in science, technology, engineering, and mathematics. American Association of University Women. Viitattu 30.4.2021. https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED509653.pdf.
Insinööriliitto. Viitattu 30.4.2021. https://www.ilry.fi/sites/default/files/isona_insinooriksi-web.pdf.
Korpimies, A. 2020.Tekniikan alan korkeakoulutetut vastasivat – Näin moni on kokenut häirintää tai syrjintää
Tekniikka&Talous-lehti 27.9.2020. Viitattu 30.4.2021. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tekniikan-alan-korkeakoulutetut-vastasivat-nain-moni-on-kokenut-hairintaa-tai-syrjintaa/e9bc7cbe-e1b1-4c53-b662-09c121562010.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. 2013. Finlex. Viitattu 30.4.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609.
Levander, K. 2019. STOP häirinnälle. Viitattu 30.4.2021. https://lehti.tek.fi/tyoelama/stop-hairinnalle.
Palhus, K. 2012. Viitattu 30.4.2021. https://www.proliitto.fi/uutiset/talous/insinoorin-ja-tradenomin-tyoura-vertailussa-miesinsinoori-vakinaistetaan-jo-uran.
Salomaa, S. 2020. Viitattu 30.4.2021. https://lehti.tek.fi/hyva-jatka-vai-tyoyhteison-poikkeus.
Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. 2018. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:18.
Tasa-arvoisesti uralle (nd.). Naiset tasa-arvoisesti uralle – NAU! -hankkeen verkkosivusto, ESR S21952. Viitattu 30.4.2021. https://tasaarvoisestiuralle.fi/.
Uraseurantakysely. Viitattu 30.4.2021. https://uraseurannat.fi/ammattikorkeakoulujen-uraseuranta/uraseurantakysely-2014-valmistuneille-2019/.
Opiskelijat kertovat naisten seksuaalisesta ahdistelusta teekkaribileissä – ”fuksirastilla” painostettu juomaan piimää miesopiskelijan haarovälistä. Yle-uutinen 2.12.2020. Viitattu 16.4.2021. https://yle.fi/uutiset/3-11672836.
Tietoa hankkeesta
Naiset tasa-arvoisesti uralle – NAU! -hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamana ajalla 1.3.2020-31.8.2022. Sen päätoteuttaja on Tampereen ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajat ovat Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Oy, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy, Laurea-ammattikorkeakoulu Oy, Oulun ammattikorkeakoulu Oy, Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Tekniikan Akateemiset ry, Aalto-korkeakoulusäätiö sr ja Tampereen korkeakoulusäätiö sr.
Hankkeen päätavoitteena on edistää ja tukea naisten määrällisesti ja laadullisesti tasa-arvoista työelämään siirtymistä ja uralla etenemistä. Hankkeessa keskitytään erityisesti tekniikan alaan, lisäksi mukaan otetaan liiketalous sekä turva- ja riskienhallinta-ala. Varsinaisia hankkeen kohderyhmiä ovat kohdealojen naispuoliset korkeakouluopiskelijat ja korkeakouluista valmistuneet; korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstö; korkea-asteen ja toisen asteen koulutusorganisaatiot; hankkeeseen osallistuvat yritykset ja niiden