Työpöydällä paperi, jossa teksti Välineitä ohjaustyön arkeen, sekä käsi, jossa on kynä.

Kurottautumista verkon välityksellä

Kevään 2020 koronakriisi tyhjensi oppilaitokset opiskelijoista. Siirtymä etäopetukseen ja etäoppimiseen oli nopea ja äkillinen muutos. Oppilaitoksissa tapahtuva oppiminen muuttui hetkessä verkon kautta annettavaksi opetukseksi ja ohjaukseksi. Oppimiseen liittyvä sosiaalinen vuorovaikutus ja kohtaaminen siirtyi verkkoon ja yhteistoiminnaksi. Tässä hyödynnettiin erilaisia verkkoalustoja ja -sovelluksia.

Sosiaalinen neurotiede on tieteenala, jossa kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutus monimutkaisiin psyykkisiin toimintoihin ja siihen, kuinka maailma koetaan. (Hari & Kujala 2009.) Se tutkii esimerkiksi peilineuronien toimintaa ja merkitystä sosiaalisen kognition kehityksessä. Peilineuronit tai -solut ovat hermosoluja, jotka aktivoituvat, kun ihminen liikkuu, katsoo toisten liikkumista tai kuvittelee liikkuvansa. Tutkimus peilineuroneista on tuottanut uutta tietoa siitä, kuinka sosiaalinen tietoisuus kehittyy, kun huomio kiinnittyy toisten ihmisten eleisiin ja liikkeisiin (Gallese, Keysers & Rizzolatti 2004), ja kuinka toisia kohtaan koettu empatia pohjautuu keho-mielen tuntemuksille, joka voidaan todentaa aivokuvantamalla (Critchley 2009). Kohtaaminen kasvotusten on siten tarpeellista sosiaalisen tietoisuuden kehittymiselle, johon vaikuttavat keskeisesti ihmisen ilmeiden, liikkeiden, sosiaalisten eleiden ja liikkeiden havainnoiminen ja tulkitseminen. Kuinka aivojen peilineuronien aktivoitumisen voi huomioida verkossa tapahtuvassa etäopetuksessa ja -oppimisessa ja voisiko sen avulla rikastaa etäopetusta ja -ohjausta?

Oppiminen verkossa

Verkossa tapahtuvassa oppimisessa ja ohjauksessa olemme usein suhteessa toisiin vain verkon ja tietokoneen näytön kautta. Kun toimimme oppilaitoksen työsalissa tai luokkahuoneessa, jossa on muita ihmisiä, käytössämme on kokonaisvaltaisempi rekisteri havaintoja, joiden kautta havainnoimme toisia ja tilaa suhteessa itseemme. Tällaisissa suhteissa tapahtuu luonnostaan vuorovaikutuksellista tunnesäätelyä. Näihin havaintoihin ja vuorovaikutukseen käytämme aivojen peilisoluja. Tutkimustieto peilisoluista on muuttanut käsitystämme ihmisestä ja hänen suhteistaan toisiin.

Peilisolut ovat ikään kuin kannattelemassa sosiaalisuuden perustaa. Neurotieteen professori Christian Keysers on tutkinut aivojen peilisoluja ja empatiaa. Hänen mukaan valmius empatiaan on syvällä aivojen arkkitehtuurissa. Mielemme on rakentunut virittäytymään toisiin. Tässä peilisolut toimivat edistämässä ymmärrystä, oppimista ja kommunikaatiota. (Keysers 2011.)

On aiheellista pohtia, kuinka edistää virittäytymistä ja kurottautumista kohti toisia verkossa tapahtuvassa oppimisessa siten, että voimme toteutua yksilöinä ja ryhmänä kokonaisvaltaisemmin. Verkossa tapahtuvan oppimisen ei tule jäljitellä luokkaopetusta. Tietoisuus peilisoluista ja niiden suhteesta toisiin on kuitenkin tärkeä perusta verkko-oppimisen kehittämiseen edelleen.

Peilisolujen kautta teemme kehollisia havaintoja: katse ja sen suunta, ilmeet, eleet ja kehon asennot. Teemme myös havaintoja ja tulkintoja tunnetiloista. Kaikki tämä aktivoi peilisolujen toimintaa. Jotta voimme tehdä havaintoja strukturoidusti ja turvallisesti myös tietokoneen ruudun kautta, voimme ottaa käyttöön osallistavia menetelmiä ja peilausharjoituksia, jotka aktivoivat peilisolujen toimintaa ja kehittävät sosiaalista tietoisuutta.

Tunnetilat esille peilausharjoituksella

Oman tunnetilan kehollistaminen on peilausharjoitus. Tämän verkossa tehtävän harjoituksen tekemisen edellytys on, että kaikki osallistujat ovat yhtä aikaa samassa verkkoympäristössä ja pystyvät käyttämään ja seuraamaan videokuvaa omalta laitteeltaan.

Jokainen mukana oleva henkilö kuvailee omalla vuorollaan kameran kautta muille, millainen tunnetila hänellä on juuri nyt – mutta tekee sen ilman sanoja. Tällainen kehollistaminen välittyy muille paremmin, jos vuorossa oleva esittäjä ottaa hieman etäisyyttä kameraan ja käyttää esimerkiksi koko ylävartaloa tunnetilan ilmaisemiseen. Kun henkilö on kertonut kehonkielellä oman tunnetilansa, muut läsnäolijat tulkitsevat ja toistavat näkemänsä kehollistamisen ja siihen mahdollisesti liittyvän kehon liikkeen tai asennon.

Kehollistettujen tunnetilojen peilaaminen kannattaa toteuttaa verkkoistunnon alussa, jolloin peilisolumme aktivoituvat havainnoimaan toisia ja itseämme. Verkko-oppimista kannattaa täydentää edelleen osallistavilla menetelmillä, jotka aktivoivat peilisolujen käyttöä ja tukevat siten yhdessä toimimista verkossa. Ne vahvistavat myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kehollisten menetelmien toteuttaminen ja käyttöönotto tarjoavat myös opettajan työhön uusia näköaloja. Sellaisia ovat esimerkiksi kokonaisvaltaisempi tutustuminen vastapuoleen sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden tukeminen verkossa toimittaessa.

Kirjoittaja

Jari Karttunen, lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kirjallisuutta

Critchley Hugo D. 2009. Psychophysiology of Neural, Cognitive and Affective Integration: fMRI and Autonomic Indicants. International Journal of Psychophysiology. 73(2), 88-94. Viitattu 5.5.2020. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167876009001020?via%3Dihub

Keysers Christian. 2011. The Empathic Brain. Social Brain Press.

Gallese Vittorio, Keysers Christian & Rizzolatti Giacomo 2004. “A Unifying View of the Basis of Social Cognition.” Trends in Cognitive Sciences, 8(9), 396–403. Abstrakti: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15350240/

Hari Riitta & Kujala Miiamaria V. 2009. “Brain Basis of Human Social Interaction: From Concepts to Brain Imaging.” Physiol Rev, 89(2), 453–479. Viitattu 5.5.2020. https://journals.physiology.org/doi/full/10.1152/physrev.00041.2007 

 

Kuva: Neven Krcmarek, Unsplash

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-126

Jätä kommentti