Opettajaopiskelijoiden työelämäkokemus harjoitteluoppilaitosten voimavarana
Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun Opetusharjoittelija voimavarana oppilaitoksessa –pilotissa oli tavoitteena saattaa oppilaitosten ulkopuolelta, työelämästä, tulevat opiskelijat mahdollisimman monipuolisesti oppilaitosten voimavaraksi opetusharjoittelussaan.
Opetusharjoittelupilottimme kuului vuosina 2017-2019 Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella rahoitettuun valtakunnalliseen, usean ammattikorkeakoulun yhteiseen ja Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoimaan OPEKE – ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen -kehittämishankkeeseen, jossa kehitettiin ja uudistettiin ammatillista opettajankoulutusta.
Pilotoinnissa haettiin ja kehitettiin uusia yhteistyömalleja opettajankoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja työelämän välille. Kertyneiden kokemusten avulla kehitetään opetusharjoitteluprosessia ja opetussuunnitelmaa opetusharjoittelun osalta. Pilottimme oli suunnattu sellaisille opiskelijoille, joilla ei juurikaan ollut kokemusta opettajan työstä ammatillisessa oppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa tai muussa sellaisessa oppilaitoksessa toimimisesta, jossa kelpoisena toimimisen edellytyksenä on 60 opintopisteen laajuisten pedagogisten opintojen suorittaminen.
Opetusharjoittelu – sen nykytila ja tavoitteet
Opetusharjoittelulla on merkittävä tehtävä opettajan ammatillisen osaamisen ja ammatti-identiteetin kehittymisessä. Opettajankoulutuksen opintojen tavoitteena Valtioneuvoston asetuksen mukaan on, että opettajaopiskelijalla on opintojensa jälkeen valmiudet ohjata erilaisten opiskelijoiden oppimista ja kehittää opetusalaansa ottaen huomioon työelämän ja ammattien kehittyminen. (Valtioneuvoston asetusammattikorkeakouluista 2014/1129.)
Asetuksen tavoitteiden saavuttamisessa opetusharjoittelulla on merkittävä osa. Opetusharjoittelun yhteydessä opettajaopiskelijalla on mahdollisuus havainnoida, kokeilla sekä arvioida erilaisia ohjauksen ja opettamisen tapoja siten, että se edistää hänen pedagogisen osaamisensa kehittymistä. Hän perehtyy myös oppilaitoksen toimintaympäristöön, esimerkiksi erilaisiin oppimisympäristöihin sekä henkilöstön ja verkostojen toimintaan.
JAMK ammatillisen opettajakorkeakoulun pedagogiset periaatteet, joihin opetusharjoittelukin nojaa, ovat seuraavat:
- Oppimisen keskeisenä lähtökohtana ovat mielekkäät oppimistehtävät ja niitä tukevat opetukselliset ja ohjaukselliset interventiot sekä oppimista edistävän arvioinnin toimintatavat.
- Oppiminen tapahtuu erilaisissa yhteistyökumppanuuksien verkostoissa, jotka mahdollistavat uuden tiedon yhteistoiminnallisen luomisen, monitahoisen vertaisoppimisen sekä palautteen saamisen ja antamisen.
- Digitaalisia mahdollisuuksia hyödynnetään oppimisessa ja uuden tiedon luomisessa ja niihin liittyvissä yhteistoiminta- ja vuorovaikutussuhteissa sekä niitä palvelevassa tiedonhankinnassa.
Opetusharjoittelun kolme polkua
JAMK ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelu on jäsennetty 3 polkuun, jotka toimivat suuntaviivoina opetusharjoittelun toteuttamiselle erilaisista taustoista tuleville opiskelijoille. Polkujen tarkoituksena on mahdollistaa ja helpottaa opettajaopiskelijaa ohjautumaan itselle parhaiten sopivalle polulle, ja saada opetusharjoittelusta mahdollisimman mielekäs kokonaisuus.
Työelämässä toimivat, opettajan uraa aloittelevat, opiskelijat ohjataan polulle, joka alkaa jo opettajaopintojen alkuvaiheessa omien tavoitteiden asettamisella, yhteydenotolla harjoitteluoppilaitokseen sekä tutustumisella oppimisympäristöihin, opettajan työhön ja opiskelijaryhmiin. Myös oppimista ja oppimisen ohjaamista koskevat tiedolliset ja teoreettiset lähtökohdat, ja tarvittavat lähdeaineistot tulevat opiskelijoille tutuiksi opintojen tässä vaiheessa, mikäli aiempaa tietämystä ei ole.
Opettajan työssä jo toimivat opiskelijat puolestaan laajentavat näkemystään opetusharjoittelun alkuvaiheessa tutustumalla työelämän oppimisympäristöihin omien tavoitteidensa pohtimisen ohella. Koska opettajan työssä toimivilla opiskelijoilla on jo kokemusta opettajan työstä ja toimintaympäristöstä, heidän on mielekästä valita itselleen merkityksellinen kehittämiskohde ja toteuttaa opetusharjoitteluun kuuluva opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi omassa opetustyössään.
Kokenut, opettajana jo osaava kehittäjä osoittaa osaamisensa näyttöportfoliolla ja konkreettisella oppimisen ohjaamisen tilanteen suunnittelulla ja toteutuksella.
Seuraavalla videolla Maria kertoo opetusharjoittelunsa toteutuksesta Seinäjoen ammattikorkeakoulussa:
Työssä tapahtuu oppimista
Ammatillisessa koulutuksessa on perinteisesti ajateltu työssä tapahtuvan oppimisen olevan keskeisessä roolissa ammattitaidon kehittymisessä. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä työssäoppimisen merkitys opinnoissa on korostunut entisestään. Myös korkeakouluissa keskustellaan keinoista lisätä työelämäpedagogista lähestymistapaa opetukseen.
Opettajaopiskelijoiden ammatillista tietämystä ja ajantasaisten työmenetelmien tuntemusta on aina arvostettu oppilaitoksissa ja niissä opiskelevien parissa. Työelämässä toimivilla, aloittelevilla opettajaopiskelijoilla on yleensä tuoretta kokemusta työelämästä.
Pilotissa haluttiin saada opetusharjoittelijoiden asiantuntemus entistä laajempaan käyttöön työelämälähtöisen pedagogiikan kehittämisessä. Opetusharjoittelun yhteydessä on luontevaa kytkeä opetusharjoittelijan ammatillinen asiantuntijuus osaksi oppilaitoksen työelämäpedagogiikan suunnittelua ja toteutusta.
Opetusharjoittelun ja oppilaitosten työelämälähtöisen pedagogiikan kehittämisen lisäksi pilotissa oli ajatuksena saada opetusharjoittelijoille laajempi ja syvempi kokonaiskuva oppilaitoksen toiminnasta, tukea verkostojen syntymistä sekä tukea opettajankoulutuksesta valmistumisen jälkeistä vaihetta ja työllistymistä opettajaksi.
Pilotista potkua opetusharjoittelun kehittämiseen
Koska ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opetusharjoittelun voi toteuttaa usealla tavalla opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti, haluttiin pilotissakin säilyttää tämä väljyys. Ohjeistuksella kohdennettiin huomiota ja suunnattiin toteutusta työelämäpedagogiikan suuntaan.
Pilottiin osallistumista tarjottiin aloittaville opettajankoulutusryhmien työelämässä toimiville opiskelijoille. Pilotin tavoitteena oli heidän työelämäasiantuntijuutensa nostaminen voimavaraksi niin oppilaitosten, työelämän kuin työelämässä tapahtuvan oppimisen kehittämiselle.
Opetusharjoittelussa nivoutuvat yhteen mm. opettajaopiskelijan omat tavoitteet, opettajankoulutuksen tavoitteet, opetettavaan aihealueeseen liittyvät tavoitteet sekä toimintaympäristöön, mm. opiskelijaryhmään, yksilöihin ja oppilaitoskulttuuriin liittyvät kysymykset. Opettajaopiskelijat on ohjattu perehtymään edellä mainittuihin asioihin ja hyödyntämään niitä opetusharjoittelussaan oman alansa alueellisten ja globaalien kysymysten lisäksi.
Koska pilotin tavoitteena oli opiskelijan asiantuntijuuden hyödyntäminen oppilaitoksen ja työelämän kytköksessä, myös opetusharjoittelun perehdytykseen mietittiin sitä tukevia ratkaisuja. Tavanomaisen harjoittelunohjauksen lisäksi pilottiin osallistuneille opiskelijoille järjestettiin tiedotuswebinaari pilotista ja sen tavoitteista, ja pilotin aikana kokemusten vaihtoon oli tarjolla yhteinen Yammer-pikaviestiryhmä.
Käytännössä pääasialliseksi ohjausmenetelmäksi muodostuivat henkilökohtaisesta opiskelusuunnitelmasta käytävä hops-keskustelu opintojen alussa ja opetusharjoittelun aikaiset ohjauskeskustelut kouluttajan sekä oppilaitoksessa ohjaavan opettajan kanssa. Jo käytössä olevia ohjauksen toimintatapoja ja välineitä tuotiin kohdennetummin esille opetusharjoittelun yhteydessä.
Opetusharjoittelua ohjaaville opettajille on ollut tarjolla kirjallinen perehdytysaineisto, jossa kuvataan opetusharjoittelun tavoitteet ja sisältö. Se on sisältänyt myös opetusharjoittelun toteutukseen ja ohjaavan opettajan rooliin liittyviä ohjeita.
Pilotin myötä ohjeistukseen lisättiin uutena kohtana työelämästä tulevan opetusharjoittelijan asiantuntijuuden hyödyntäminen työelämälähtöisen pedagogiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Lisäksi perehdytystä tukemaan tehtiin video, jossa avataan opetusharjoittelun tavoitteita, toteutusta sekä opetusharjoitteluun liittyviä oppimistehtäviä.
Opettajankouluttajia perehdytettiin pilotin periaatteisiin yhteisellä infolla henkilöstökokouksessa ja ohjaustuokioilla opettajankoulutusryhmissä.
Tietoa pilotin kulusta, kokemuksista ja tuloksista kerättiin kyselyillä
Opiskelijoille tehtiin kolme kyselyä. Alkukyselyssä kysyttiin taustaa sekä omia tavoitteita ja käsityksiä opetusharjoittelusta. Välikyselyn tarkoituksena oli saada väliaikatietoja pilotin kulusta sekä ohjauksesta. Loppukyselyssä palattiin alkukyselyssä kysyttyjen omien ja pilotin tavoitteiden toteutumiseen.
Opettajankouluttajille ja oppilaitoksissa opetusharjoittelua ohjaaville opettajilla tehtiin yksi kysely pilotin lopuksi. Opettajankouluttajilta kysyttiin opettajankouluttajan roolista pilotin aikana opetusharjoittelussa ja siinä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ohjauksen ja oppilaitosyhteistyön osalta.
Ohjaavilta opettajilta kysyttiin kokemuksia opetusharjoittelun ohjauksesta ja yhteistyöstä sekä oppilaitoksen saamasta hyödystä ja uusista käytännöistä. Lisäksi kysyttiin, syntyikö uusia ideoita oman työn kehittämiseen.
Opettajaopiskelija – työelämäasiantuntija
Opettajaopiskelijoiden vastauksista välittyi, että osalle opiskelijoista opetusharjoittelussa oli mahdollistunut yhteistyö oppilaitoksen eri toimijoiden ja verkostojen välillä. Yhteistyön elementteinä mainittiin palaverit, tiimiopettajuus, vertaisohjaus, arviointitapaamiset ja opetustilanteet.
Opettajaopiskelijoiden asiantuntemusta hyödynnettiin oppilaitoksissa voimavarana monin eri tavoin. He olivat esimerkiksi tuoneet oppilaitoksiin ajantasaista tietoa siitä, miten heidän työpaikoillaan toimitaan. Lisäksi he hyödynsivät omaa työelämäkokemustaan opiskelijoiden ohjaamisessa, se näkyi mm. uraohjauksena osana opetusta. Opettajaopiskelijoiden asiantuntemusta hyödynnettiin myös erilaisissa oppilaitoksen projekteissa tai he olivat voineet järjestää opintokäynnin omalle työpaikalleen.
Joidenkin opiskelijoiden asiantuntemusta hyödynnettiin myös työelämäpedagogiikan kehittämisessä, esimerkiksi työssäoppimisen toteutusmallin kehittelyssä ja oppisopimuskoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa työpaikalla. Kehittäminen toteutui yhdessä oppilaitoksen ohjaavan opettajan kanssa.
Seuraavassa videossa opettajaopiskelija kertoo uuden työssäoppimismallin kehittämisestä opetusharjoittelun aikana:
Opettajankouluttaja mentorina ja sparraajana
Kyselyn perusteella opettajankouluttajat eivät kokeneet ohjausroolinsa muuttuneen juurikaan aikaisempaan verrattuna. Rooli vaihtelee neuvojen ja tuen antajasta mentorointiin ja sparraukseen.
Opettajankouluttajat tuovat esille, että heidän kokemustensa mukaan opiskelijoiden henkilökohtaisen tuen tarve vaihtelee. Osa opiskelijoista on vielä epävarmoja ja he pyrkivät hakemaan selkeää ohjeistusta opetusharjoittelun eri vaiheissa. Osa taas on tiedostanut prosessin olevan heidän henkilökohtaisen kehittymisensä väline. Nämä opiskelijat pyrkivät itse löytämään mielekkäitä tapoja toteuttaa opetusharjoittelu parhaiten itseään kehittävällä tavalla opetussuunnitelman kehyksen puitteissa. He onnistuivat myös ideoimaan erilaisia tapoja hyödyntää omaa työelämäasiantuntemustaan oppilaitoksessa.
Opettajankouluttajan tuleekin herkällä korvalla kuunnella opiskelijaa ja ohjata häntä juuri hänelle sopivalla tavalla.
Opettajankouluttajat pitivät vuorovaikutusta tärkeänä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin kehittymisessä. Opettajan työssä olevat opettajaopiskelijat hyötyvät omaa ammatillisuuttaan kehittävistä ohjauskeskusteluista. Vaikka keskustelut keskittyvät jokaisen opiskelijan kohdalla hiukan erilaisiin asioihin, niin keskeistä niille on opettajaopiskelijan ammatillisuuden ja minäpystyvyyden vahvistaminen.
Ohjaavalle opettajalle avautui ikkuna omaan työhön
Oppilaitoksissa työskentelevät ohjaavat opettajat olivat vastaustensa perusteella saaneet selkeimmän hyödyn omaan työhönsä, opettajaopiskelija toi lisäresurssia oppitunneille. Vaikka pääasiallinen hyöty näyttäisikin olevan opetusharjoittelijan lisäresurssi tuntiopetuksessa, ohjaavat opettajat tiedostivat myös pidempien prosessien ja yhteisen kehittämisen tarpeen esimerkiksi erilaisten projektien toteuttamisena.
Ohjaajan rooli näyttäytyi myös tarpeellisena katkoksena ja ikkunana omaan työhön. Ohjaussuhteen dialogisuus koettiin positiivisena, yhdessä opetettiin ja kehitettiin opetusta. Vaikka opetusharjoittelija toikin lisäresurssia opetustyöhön, koettiin ohjaustyö myös painolastina.
Pilotti lisäsi yhteistä suunnittelua ja keskustelua
Kyselyiden perusteella vahvistui käsitys, että opetusharjoittelussa pelkästään kirjalliseen materiaaliin perustuva perehdytys ei aina ole riittävää. Erityisesti ensimmäistä kertaa opetusharjoittelijoita ohjaavien opettajien saattaa olla haasteellista hahmottaa aineiston sisältöä sen tiiviydestä johtuen. Myös vähäistä oppilaitoskokemusta omaavien opiskelijoiden on usein vaikeata sisäistää kokonaisuutta toimintaympäristöön ja pedagogiikkaan liittyvien uusien käsitteiden runsauden vuoksi.
Pilotin aikana kehitettiin tai elvytettiin jo aiemmin käytössä olleita tapoja opettajankouluttajien, ohjaavien opettajien ja opiskelijoiden kesken. Yhtenä merkittävänä yhteistyön muotona esille nousivat keskustelut. Keskusteluja käytiin henkilökohtaisesti tai erilaisissa ryhmissä ohjaajien, opettajankouluttajien tai työpaikkojen edustajien kanssa. Keskustelut saattoivat toteutua oppilaitoksissa opetusharjoittelun aikana tai verkossa etäyhteydellä. Yhteisiä keskusteluja toteutettiin myös opettajankoulutuksen lähipäivien yhteydessä, jonne ohjaavia opettajia oli kutsuttu.
Keskusteluissa paneuduttiin opetusharjoittelijan mukanaan tuomaan työelämän asiantuntijuuteen ja pyrittiin löytämään erilaisia mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen opetusharjoittelussa.
Käydyt keskustelut nähtiin hyvinä käytäntöinä paitsi perehdytyksen myös yleisemminkin ohjauksen ja oppilaitosyhteistyön vahvistamisen kannalta. Opettajaopiskelijoiden mukanaoloa keskusteluissa pidettiin hyvänä asiana.
Kokemuksista oppia tulevaisuuden tekemiseen
Opetusharjoittelija oppilaitoksen voimavarana -pilotin toteutusmallista näyttäisivät hyötyvän eniten ne opettajaopiskelijat, joilla oli jo jonkinlainen kosketuspinta oppilaitokseen. Heillä saattoi olla aiempaa kokemusta esimerkiksi asiantuntijaluentojen pitämisestä tai työssäoppijoiden ohjauksesta ja arvioinnista omalla työpaikallaan. Olemassa olevat kokemukset auttoivat heitä kehittämään uusia tapoja oppilaitoksen ja työelämän väliseen yhteistyöhön ja työelämäpedagogiikkaan yhdessä oppilaitoksen opettajien kanssa.
Suoraan työelämästä tulevat opiskelijat, joilla ei ole oppilaitoskokemusta, keskittyvät opetusharjoittelussaan lähinnä oppilaitosympäristön ja opetusharjoitteluprosessin haltuun ottoon ja oman asiantuntijuuden hyödyntäminen jäi ohueksi – lähinnä omien työelämäkokemusten jakamiseksi oppitunneilla.
Pilotissa havaittiin, että ohjauksen kannalta opettajankouluttajan ja oppilaitoksen ohjaavan opettajan on tärkeää tunnistaa opetusharjoittelijan lähtökohdat ja tavoitteet opetusharjoittelulle. Siten opiskelija on mahdollista ohjata hänen oppimistaan tukevalle opetusharjoittelupolulle ja hänen asiantuntijuuttaan voitaisiin hyödyntää enemmän esimerkiksi harjoitteluun tai työssäoppimiseen liittyvien oppimistehtävien laadintaan tai olemassa olevien tehtävien analysointiin ja kehittämiseen.
Opettajaopiskelijan asiantuntijuuden mahdollisimman monipuolisen hyödyntämisen mahdollistamiseksi ohjeistuksen painotuksia on syytä selventää ja mahdollisesti käydä keskustelua harjoitteluoppilaitosten opettajien ja koulutuspäälliköiden kanssa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että opetusharjoittelijan ammatillista asiantuntijuutta hyödynnetään pääsääntöisesti oppitunneilla. Sitä voitaisiin hyödyntää monipuolisemmin työelämälähtöisten oppimisprosessien kehittämisessä.
Opetusharjoittelu on laaja ja monipuolinen kokonaisuus, joka tarjoaa mahdollisuuden monenlaisiin mielekkäisiin oppimisprosesseihin. Opetussuunnitelma on tärkeä väline, jolla opetusharjoitteluprosessia ohjataan. Pilotissa kertyneet kokemukset tulevat olemaan apuvälineinä opetussuunnitelman kehittämisessä.
Ideoita yhteistyön vahvistamiseksi ja opetusharjoittelun kehittämiseksi
- Opiskelijan, ohjaajan ja opettajankouluttajan välisen yhteistyön vahvistaminen opetusharjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa.
- Perehdytysvideo opetusharjoittelun ohjaajille ja opettajaopiskelijoille
- Opetusharjoittelun ohjaajien perehdyttäminen yhdessä opettajaopiskelijoiden kanssa opetusharjoitteluun
- Opetusharjoittelun ohjaajien ringin kokoaminen ja henkilökohtainen yhteydenpito ohjaavien opettajien kanssa
- Yhteisille keskusteluille tulee tehdä tilaa ohjausprosessissa sekä rohkaista niiden käymiseen.
- Opetusharjoittelun ohjeistuksessa ja ohjauksessa rohkaistaan työelämälähtöisten oppimisprosessien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Opetusharjoitteluun sisällytetään oppimistehtävä, jossa analysoidaan harjoitteluoppilaitoksen työssäoppimisen / harjoittelun käytäntöjä. Esimerkiksi opettajaopiskelijan tehtävänä olisi tutkia ohjeita, kehittää niitä ja ideoida uusia käytäntöjä yhdessä ohjaavan opettajan kanssa.
- Opetusharjoittelu käynnistetään heti opintojen alussa, jolloin mahdollistuu esimerkiksi projekteihin ja muihin pidempikestoisiin prosesseihin osallistuminen sekä syvällisempi oppilaitoksen toimintaympäristöön perehtyminen.
Artikkeli on tuotettu OPEKE-hankkeessa kootuista kokemuksista ja kyselyaineistoista.
Kirjoittajat:
Heli Kinnunen, lehtori, JAMK, ammatillinen opettajankoulutus
Mari Kolu, lehtori, JAMK, ammatillinen opettajankoulutus
Aineiston tuottajina ovat kirjoittajien lisäksi toimineet
Ari Langén, lehtori, JAMK ammatillinen opettajankoulutus
Virva-Liisa Pekkarinen, lehtori, JAMK ammatillinen opettajankoulutus
Pauliina Silvennoinen, lehtori, JAMK ammatillinen opettajankoulutus
Videot:
Anna-Kaisa Tiihonen, projektitiedottaja, JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu