Työterveyshuollon antia uraohjaukseen

Mitä annettavaa terveyden ja työkyvyn huomioimisella on ohjauksen kentälle ja erityisesti uraohjaukselle? Mitä tekemistä työllistymiskyvyn käsitteellä ja Työkykytalolla voisi olla esimerkiksi ajankohtaisen Life Design -elämänsuunnittelun ohjauksen kanssa? Näitä kysymyksiä pohtii artikkelissaan Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa työskentelevä ja opinto-ohjausta opiskeleva Heli Koivisto.

Ohjauksen perinteet pohjautuvat tieteelliseen pyrkimykseen, jossa uraa koskevien valintojen on ajateltu olevan loogisia ja lineaarisia, ja lääketieteelliseen taustaan nojautuen on ohjauksessa etsitty oiretta, syytä ja lääkettä (Savickas ym. 2009, 243). Tästä ajattelusta on jo siirrytty kohti kokonaisvaltaisempaa elämänsuunnittelua, johon tässäkin tekstissä suuntaudutaan.

Työterveyshuoltoa on järjestetty maassamme jo pitkään ja lakiperusteisena, työnantajien yhdessä rahoittamana järjestelmänä 1970-luvulta saakka. Väestön ikääntyessä on työterveyshuollon roolissa korostunut työurien tukeminen ja pidentäminen sekä työttömyyden ja työelämän ulkopuolelle jäämisen ehkäiseminen. Työterveyshuolto toimii yhteiskunnan epäsuorassa ohjauksessa asiakkainaan yritykset ja niiden työntekijät. Työpaikkoja tuetaan mm. turvallisten työolojen luomisessa, työntekijöiden työkyvyn muutoksissa, työuran hallinnassa ja johtamisessa sekä työn muutostilanteisiin valmistautumisessa ja niihin reagoimisessa. Asiakaskohtaamissa työterveyshuollon ammattilaisille tuttuja menetelmiä ovat ratkaisukeskeiset menetelmät ja vaikkapa motivoivan keskustelun keinot. Tässä kirjoituksessa esittelen työterveyshuollossa viime vuosina nousseen työllistymiskyvyn käsitteen ja Työterveyslaitoksen kehittämän Työkykytalon, joiden tuntemisesta voi olla hyötyä uraohjauksessa.

Työ- ja toimintakyvyn sekä työllistymiskyvyn käsitteet

Työterveyshuollossa työurien tukemisen perinteisenä lähtökohtana on työn ja terveyden yhteensovittaminen. Lisääntyvästi tunnistetaan myös työn puutteen terveydellinen merkitys. Työ tuo elämään osallisuutta, taloudellista turvaa ja usein, ei kuitenkaan aina, parempaa terveyttä. Tutkimusten mukaan työttömyys vaikuttaa pitkittyessään terveyteen haitallisesti, heikentyvä terveys voi hankaloittaa työllistymistä ja toisaalta uudelleen työllistäminen voi kohentaa terveyttä (esim. Mäki ym. 2018). Työssä olevien osalta on tuettava työssä jaksamista ja työkyvyn terveydellisten edellytysten ylläpitämistä ja edistämistä. Työkyvyn arvioinnissa esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen harkinnan tilanteissa lähtökohtana ovat sairaudet tai vammat ja niiden tuomat haasteet työ- ja toimintakyvylle suhteessa kulloiseenkin työhön tai henkilön ammattiin. Toimintakyky viittaa fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin suhteessa henkilöön kohdistuviin odotuksiin nykytyössä sekä odotettuun selviytymiseen lisäkoulutuksesta, ammatillisesta kehittymisestä ja työllistymisestä. Työllistymiskyvyn arvioinnissa näkökulma on nykyistä työtä ja lääketieteellistä näkökulmaa laajemmalla. (Ala-Mursula ym. 2017.) Terminä työllistymiskyky viittaa yksilön kykyyn saada työtä ja pysyä työssä kussakin sosiaalisessa, taloudellisessa, kulttuurisessa ja teknologisessa kontekstissa omine yksilöllisine tekijöineen (ikä, sukupuoli, terveys, mahdollisuus liikkuvuuteen ja joustavuuteen) ja olosuhteineen (mm. mahdollisuudet erilaisten resurssien käyttöön, perhetilanne) ja myös yksilön ulkopuolisine tekijöineen (mm. työmarkkinoiden tilanne, työllistymistä mahdollistavat tekijät).

Työllistymiskyvyn arvioinnissa hyödynnetään työvoimauran määrittelyä. Työvoimaura (Sepponen ym. 2012, Kerätär 2016a) voi olla

  • salpautunut (umpikuja jo työuran alussa)
  • katkennut (pitkän työuran jälkeen pysähdys eikä paluu työmarkkinoille tahdo onnistua)
  • epävakaa (työura lyhyt ja katkonainen, paljon tuettua työllistymistä) tai
  • vakaa (ei merkittäviä katkeamia opinto- ja työuralla).

Työllistymiskykyä arvioidaan keräämällä tietoa asiakkaan toimintakyvyn historiasta ja siinä esiin tulleista häiriöistä (esim. miksi työsuhteet ovat lyhyitä tai pääosin tuettuja) ja voimavaroista (koulutus- ja työhistoria, sosiaalinen toimintakyky), käytännön työssä selviytymisestä ja työllistymisyrityksistä, aiemmasta terveydentilasta, hoidoista ja kuntoutuksesta, motivaatiosta (haluatko, pystytkö, onko mahdollista), toiveista sekä kokemistaan ongelmista tai oireista ja selvitetystä toimintakyvystä. (Kerätär 2016a.) Toimintakykyyn liittyvissä selvityksissä on tullut esiin, että pitkäaikaistyöttömien työllistymiskykyyn vaikuttavia sairauksia ja kuntoutuksen tarvetta jää tunnistamatta terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja TE-palveluissa. (Kerätär 2016b.) Jokainen taho tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan ja kokonais- ja pitkittäiskuva voivat jäädä muodostamatta. Näin voi myös käydä hyvää tarkoittavassa uraohjauksessa, jossa lähtökohdat ovat pitkälti asiakkaan kulloisissa ja hänen itse kuvaamissaan kiinnostuksen kohteissaan, voimavaroissaan ja mahdollisuuksissaan.

Työllistymiskykyä elämänsuunnittelun ohjauksen valossa

Jos työllistymiskyvyn ajatusta suhteutetaan uraohjausteorioita ajankohtaistamaan pyrkivään Life Design -malliin, näemme pyrkimyksen holistiseen ohjaukseen, mutta emme juurikaan mainintaa ihmisen työ- ja toimintakyvyn selvittämisen merkityksestä. Life Design peräänkuuluttaa uraohjaukselta keinoja tukea ihmisen elämänsuunnittelua nykyajan epävarmassa työelämässä ja tunnistaa työelämän muuttuneen niin, että tarvitaan dynaamisia lähestymistapoja rohkaisemaan ihmisten itseä koskevien mahdollisuuksien tutkimiseen (Savickas ym. 2009).

Savickas ja kumppanit (2009, 241-242) huomioivat mallissa ns. ydintyöntekijät (core employees), reunalla olevat (peripheral employees) ja marginalisoidut työntekijät (marginalized employees). Työvoimauramääritelmän vakaan työvoimauran ja tässä ydinjoukon asema on jokseenkin pysyvä työelämässä, ja heidän keskeisenä tehtävänään on ylläpitää osaamistaan ja valmistautua muutoksiin työmarkkinoilla. Reunalla olevien (epävakaa, katkennut työvoimaura) osana on oppia selviytymään lukuisista siirtymistä työelämänsä aikana ja tekemään uraa koskevia ratkaisuja usein ja lyhyelläkin fokuksella ja työmarkkinakelpoisuuteensa pohjautuen. Marginaalissa olevilla (salpautunut, epävakaa, katkennut työvoimaura) voi olla työllistymiseen liittyviä ylimääräisiä haasteita ja terveydellisiäkin rajoituksia, ja työhön suuntautumisesta saattaa kaiken kaikkiaan puuttua pitkäaikaisemmat näkymät.

Life Design -elämänsuunnittelussa rakennetaan merkitystä (narrative realities) ja kehitetään kykyjä omien henkilökohtaisten projektien (kuten työllistyminen) ratkaisemiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Tavoitteena on auttaa ihmisiä päättämään itse, mitä tietoja ja taitoja he arvostavat omassa elinikäisessä kehittymisessään ja auttaa heitä määrittämään kuinka, kuka (voi tukea), missä ja milloin tämä interventio voi tapahtua. Malli korostaa holistisuutta siten, että ihmisten rooleja elämässä on huomioitava laajemmin kuin vain työroolin kautta. Esimerkiksi perhe, harrastukset ja yhteiskunnallinen osallisuus tulisi siis myös huomioida. Mallin kuvataan pyrkivän ennaltaehkäisevyyteen niin, että ammatillinen ohjaus ei sijoittuisi vain kriisihetkiin ja siirtymävaiheisiin vaan edistäisi hyvissä ajoin sopeutuvuutta (muutos), narratiivisuutta (jatkuvuus), aktiivisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta hakemalla varhaisen vaiheen ehkäiseviä yhteistyöverkostoja ja yhteyksiä. (Savickas ym. 2009.) Työterveyshuollon näkökulmasta myös terveydelliset esteet tulisi tunnistaa ja aktiivisesti hoitaa tai kuntouttaa.

Työkykytalo työkyvyn kokonaiskuvana

Toimintakyvyssään haasteita kohdanneen ihmisen kohdalla on uraohjauksessa tarpeen huomioida myös työllistymiskyvyn monialainen työ- ja toimintakyvyn arviointi, toisin sanoen on hankittava riittävän monipuolisesti tietoa ihmisen aiemmasta suoriutumisesta koulutuksessaan, työssään ja ammatissaan ja pohdittava tulevaisuuden suunnitelmia näihin peilaten. Kokonaisvaltaisuuden mallintamiseen ohjaustyössä voi hyödyntää Työterveyslaitoksen kehittämää Työkykytaloa (Kuva 1).

Kuva 1. Työkykytalo. Työterveyslaitos.

Työkykytalo kuvaa yksilön työkykyä nelikerroksisena talona. Sen ensimmäisessä kerroksessa ja talon perustana ovat terveys ja toimintakyky: fyysinen toimintakyky, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja terveys.

Toisessa kerroksessa on osaaminen, joka rakentuu peruskoulutuksesta sekä ammatillisista tiedoista ja taidoista. Tähän kerrokseen liittyy osaamisen päivittäminen eli elinikäinen oppiminen, jonka merkitys kasvaa yhä enemmän. Esimerkiksi Kaisa Kirves (2014) tuo esille väitöskirjassaan, että kestävän työllistymiskyvyn avaimia näyttäisivät olevan kyky ymmärtää muutoksia sekä oppia ja uudistua työssä. Erityisesti työuran loppupuolella osaamisen kehittäminen nousee keskeiseksi työllistymiskyvyn säilyttämisessä (Toppinen-Tanner ym. 2018, 40).

Työkykytalon kolmannessa kerroksessa ovat arvot, asenteet ja motivaatio. Omat asenteet työntekoon ilmenevät työkykyä vahvistavana silloin, kun työ koetaan mielekkäänä ja sopivan haastavana. Työkykyä heikentävänä toimii työ, joka tuntuu pakolliselta eikä vastaa omia odotuksia. Työllistymiskyvyn kannalta keskeistä on työuramotivaatio – osaamisen lisäksi tarvitaan motivaatiota ja motivaation merkitys korostuu ikääntyessä. (Toppinen-Tanner ym. 2018.) Työn varmuuden kadottua on viitattu myös koko työurahallintaan ohjaavaan termiin työllistymisusko (perceived employability), jolla tarkoitetaan työntekijän uskoa omiin mahdollisuuksiinsa saada uusi työ. Tämä voi olla merkityksellinen tekijä myös vakaalla työuralla oleville. (Kirves 2014.)

Talon neljännessä kerroksessa ovat johtaminen, työyhteisö ja työolot eli työpaikka kokonaisuutena.

Työkyvyssä on kysymys ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta talossa. Ikääntyessä ensimmäisissä kerroksissa voi tapahtua ja usein tapahtuukin muutoksia, ja yhtä lailla tuttua on työn nopea muuttuminen, jolloin neljäs kerros voi käydä painavaksi. Kaikkia kerroksia tulisi huomioida läpi työuran. Talon ympärillä ovat sosiaaliset verkostot: perhe, sukulaiset, ystävät. Yhteiskunta vaikuttaa talon naapurissa ja kantaa osaltaan vastuuta yksilön työkyvystä. (Työterveyslaitos; Ilmarinen 2016.)

Ohjauksessa Työkykytalo -mallia voi hyödyntää työpajoina, joista löytyy verkkohaulla hyviä Työterveyslaitoksen luomia valmiita pajamalleja esimerkiksi monikulttuurisen nuoren työkyvyn edistämiseksi tai työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämiseen. Työkykytaloon pohjautuen Työterveyslaitos on myös kehittänyt Kykyviisarin, joka on maksuton työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, ja jota myös ammattilainen voi hyödyntää ohjauksen suuntaamisessa. Siinä selvitetään ohjattavan omaa tilannetta, keskeisiä vahvuuksia ja kehittämiskohteita joko verkossa täytettävällä lomakkeella tai paperisena versiona. Työterveyslaitoksella on kaikkiaan paljon hyvää materiaalia työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyen, ja mainittakoon tässä, että myös terveyspulmia kokeneiden nuorten ohjaukseen löytyy tukea (Töissä Terveenä) ja uran alun tukemiseen työelämään siirtyville nuorille ja työpaikoille (Askeleet ammattilaiseksi, materiaalit opiskelijalle ja työpaikkaohjaajalle).

Kokonaisvaltainen työurahallinta

Life Design -malli huomioi, että työntekijöiden energiaa vie paljon eri elämänkenttien välisen toiminnan ja yhteistyön hallinta esim. työ – perhe -akselilla, ja että työelämän siirtymät koskevat nyt kaikenikäisiä. Työterveyshuollossa on tunnistettu tarve urahallinnan vahvistamiseen kaikissa työuran vaiheissa kaikenikäisille ja mieluummin ennakoiden. Erityisenä haasteena niin työterveyshuollossa, uraohjauksessa kuin työpaikoillakin on tunnistaa ja tavoittaa ne työntekijät, jotka tarvitsisivat eniten taitojen päivitystä säilyttääkseen työllistymiskykynsä, mutta jotka eivät välttämättä tunnista tarvetta itse (Toppinen-Tanner ym. 2019). Työurahallinta voidaan nähdä tarpeellisena metataitona, joka auttaa ihmisiä tunnistamaan vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa, tiedostamaan työelämän tarjoamat mahdollisuudet ja rajoitukset, hyödyntämään ympäristön tarjoamia tiedon ja tuen lähteitä ja asettamaan itselle sopivia päämääriä tai tavoitteita sekä tavoittelemaan niitä (Toppinen-Tanner ym. 2018).

Urasuunnittelun tulisi perustua koko työuran mittaiseen ajatteluun. Ennakoiva toiminta huomioi yksilöllisten elämänvaiheiden lisäksi työkykyä ylläpitävät voimavarat eli terveyden, osaamisen ja motivaation sekä työympäristön ja perhe-elämän. Oikean tuen tarpeen tunnistamiseen ja tukemiseen tulee panostaa siellä missä uransa eri vaiheissa olevat työntekijät tai -hakijat ja ammattiin kouluttautuvat liikkuvat.

Elämän ja uran suunnittelussa näkökulma kannattaa pitää realistisena ja monipuolisena sekä hyödyntää ammatillisia verkostoja (esim. Heikkinen & Koivisto 2019). Ohjatessa on hyvä varmistaa, että asiakkaita suunnataan hankkimaan tietoa ja tukea työllistymiseen vaikuttavalle toimintakyvylleen riittävästi. Rajoitusten realistinen tunnistaminen ja aktiivinen vaikuttaminen niihin on tärkeää. Aina on löydettävissä myös vahvuuksia. Työnhakijat voivat käydä TE-toimiston ohjaamana terveystarkastuksessa ja työkyvyn arvioinnissa sekä hyödyntää työkykykoordinaattorin palveluja. Työssä ollessa voidaan hyödyntää työterveyshuoltoa tai työn aikana tehtyjä selvityksiä. Esimiehillä on usein melko osuva käsitys työkyvystä, työpajoilla on vastaavaa näkemystä samoin kuin koulutus- ja työkokeilupaikkojen ohjaajilla. Näiden aiempien suoriutumisen selvitysten kautta työ- ja toimintakyvystä saadaan realistisemmin ja kokonaisvaltaisemmin urahallintaa ja -suunnittelua tukevaa tietoa ja samalla voidaan lujittaa työllistymisuskoa, vahvistaa ennaltaehkäisevyyttä ja tukea mahdollisuuksia elinikäiseen kehittymiseen yksilöllisillä urapoluilla.

Kirjoittaja

Heli Koivisto, KM, toimii suunnittelijana Oulun yliopistossa ja verkkopedagogina Työterveyshuollon virtuaaliyliopistossa. Artikkeli on kirjoitettu osana opinto-ohjaajakoulutusta Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Lähteet

Ala-Mursula, L. Väätäjä, S. & Kerätär, R. 2017. Työllistymisen tukeminen työterveyshuollossa. Työterveyslääkäri 35, 3, 13-17.

Heikkinen, J. & Koivisto, H. 2019. Työllistymiskyvyn palveluverkosto. Työterveyslääkäri 37, 3, 13-16.

Ilmarinen, J. 2016. Työurien pidentäminen ja työkyky. Työterveyslääkäri 34, 4, 23-29.

Kerätär, R. 2016a. Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.

Kerätär, R. 2016b. Miten arvioida työttömien työkykyä? Työterveyslääkäri 34, 2, 39-42.

Kirves, K. 2014. Perceived employability: Antecedents, trajectories and well-being consequences. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

Mäki, N. Leinonen, T. & Martikainen, P. 2018. Työttömyys ja sairastavuus. Teoksessa Michelsen, T. Reijula, K. Ala-Mursula, L. Räsänen, K. & Uitti, J. (toim.) Työelämän perustietoa. Duodecim, 403-416.

Savickas, M.L. Nota, L. Rossier, J. Dauwalder, J-P. Duarte, M.E. Guichard, J. Soresi, S. van Esbroeck, R. & van Vianen A.E.M. 2009. Life designing: a paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior 75, 239-250.

Savickas, M.L. 2015. Life-Design Counselling Manual. Viitattu 13.11.2019. https://dwd.wisconsin.gov/youthapprenticeship/pdf/2017_forum/eidsmoe/manual_LifeDesignCounseling.pdf

Sepponen, K. Wilén, T. & Kiviniemi, L. 2012. Työttömyyden pitkittyminen on monen tekijän summa. Tutkimus pitkäaikaistyöttömyyteen johtavista tekijöistä ja työmarkkinoille kuntouttamisesta. ePooki 10, Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. Viitattu 1.12.2019. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47372/oamk_tkjulkaisu_50.pdf?sequence=1

Toppinen-Tanner, S. Jallinoja, N. & Vuori, J. 2018. Uravalmennus keski-ikäisten työllistymiskyvyn tukena. Talous & Yhteiskunta 46, 2, 40-45. Viitattu 13.11.2019. http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty22018pdf/ty22018Toppinen-TannerJallinojaVuori.pdf

Toppinen-Tanner, S. Jallinoja, N. Ollikainen, J. Ruokolainen, M. & Vuori, J. 2019. Voidaanko jatkuvaa oppimista edistää vahvistamalla oman osaamisen hallintaa? Satunnaistettu kenttäkoe (RCT) osaamisen hallintaa vahvistavan intervention vaikutuksista työuraan ja koulutukseen hakeutumiseen. Working paper 21.3.2019. Viitattu 13.11.2019. https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2019/03/Working-paper-21032019.pdf

Työkykytalo. Työterveyslaitos. Viitattu 13.11.2019. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyokykytalo/

 

Kuvat:

Toa Heftiba, Unsplash

Työterveyslaitos

Asiasanat: työllistymiskyky, työuran hallinta, Life Design, työkykytalo
Aiheet: Ohjauksen verkostot / Ohjaus ja yhteiskunta
Avainsanat: elinikäinen ohjaus, työllistyminen, uraohjaus, urasuunnittelu

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-116

Jätä kommentti