ohjaustilassa pöydällä tietokoneita opiskelupaikasta tietoa etsiville

Nuoren urapolulla – valmistautuminen yhteishakuun

Kevättalvi on perusopetuksen päättäville 9.-10. -luokkalaisille nuorille aikaa, jolloin ollaan tärkeiden valintojen ja päätöksien edessä. Jokavuotinen valtakunnallinen yhteishaku ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen järjestetään helmi-maaliskuun vaihteessa. Suurin osa perusopetuksen päättävistä nuorista hakeutuu tässä haussa. Osa nuorista hakeutuu muissa toisen asteen yhteisissä hauissa. Näitä ovat haku vaativana erityisenä tukena järjestettävään ammatilliseen koulutukseen ja haku perusopetuksen jälkeisiin valmistaviin koulutuksiin. Nuoret ovat voineet myös hakea yhteisten hakujen ulkopuolisissa hauissa, kuten ammatillisen koulutuksen jatkuvassa haussa.

Toisen asteen yhteiset haut tavoittavat lähes 100 % peruskoulun päättävästä ikäluokasta. Keväällä 2018 perusopetuksen päättävistä 0,5 % ei hakenut missään yhteisissä hauissa (ammatillinen koulutus, lukiokoulutus, erityisoppilaitos tai perusopetuksen jälkeinen valmistava koulutus) tai koulutusten lisähauissa. Vuonna 2017 vastaava luku oli 1,3 %. Hakematta jättäneiden määrä on pienentynyt. Hakukohteita tarkasteltaessa osana yhteishakua järjestettävän lukiokoulutuksen suosio on kasvanut viime vuosina nuorten keskuudessa ammatilliseen koulutukseen verrattuna. Vuonna 2018 58 % peruskoulun päättäneistä haki yhteishaussa lukiokoulutukseen. Vuonna 2017 vastaava luku oli 57 %. (Opintopolku ja muut oppijan palvelut -infotilaisuus 2018.)

Tässä artikkelissa tuodaan esille vahvuuksiin pohjautuva ajattelutapa sekä tarkastellaan sitä, millaisia vaiheita nuoren yläkouluaikaiseen urapohdintaprosessiin liittyy ennen yhteishakua ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Nuoren tukea tässä prosessissa ei pidä unohtaa. Artikkelin lopussa tuodaan esille myös nuoren tukeminen hänen tehdessään ura- ja koulutusvalintoja.

Vahvuudet luomassa pohjaa

Vahvuuksille pohjautuvan ajattelutavan mukaan jokaisella ihmisellä on resursseja, jo näkyvissä olevaa osaamista, kykyjä, taitoja tai kehittymässä olevaa potentiaalia tai taipumuksia, joita käyttöönottamalla hän voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa. Vahvuusnäkökulmaa on nostettu esille erityisesti humanistinen psykologian kentällä. Viime aikoina sitä on alettu tarkastella myös kehityspsykologisesta näkökulmasta. Omien vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä positiivisiin tulevaisuuden odotuksiin, jotka parantavat itsearvostusta eli itsetuntoa. Tämä puolestaan lisää hyvinvointia eri elämän osa-alueilla. Monissa tutkimuksissa on todettu, että yksilön vahvuuksien tunnistaminen on yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen. Lisäksi monet kognitiiviset ja ei-kognitiiviset vahvuudet näyttävät edistävän myös koulumotivaatiota sekä koulutukseen, koulutuksen ja kuntoutuksen tukipalveluihin ja työelämään sitoutumista. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014, 265.)

ohjaustilassa pöydällä tietokoneita opiskelupaikasta tietoa etsiville

Kokeakseen jonkin taidon, kyvyn tai minän puolen vahvuudeksi yksilö tarvitsee ennen kaikkea sitä, että joku hänelle tärkeä ulkopuolinen ihminen tunnistaa taidon ja antaa siitä positiivista palautetta. Tämä lisää itsearvostusta ja itseluottamusta. Vahvuudet tunnistamalla ja niitä edelleen kehittämällä yksilö oppii hyödyntämään niitä ja käyttämään niitä resurssina myös tilanteissa, joissa hänellä on kehittymistarpeita. Vahvuutensa tunnistava hyväksyy kehittymistarpeensa ja ymmärtää, että osaan taidoista, kyvyistä tai minäkäsityksen osa-alueista pystyy itse vaikuttamaan, mutta osa on vain hyväksyttävä sellaisenaan kuten fyysiset ominaisuudet. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014, 266.)

Vahvuuksien merkitys on nostettu esille monissa koulua ja koulutusta koskevissa asiakirjoissa. Opetuksen ja tuen järjestämisen lähtökohtana pidetään perusopetuksen opetussuunnitelmassa niin opetusryhmän kuin kunkin oppilaan vahvuuksia sekä oppimis- ja kehitystarpeita, joiden tunnistamisen katsotaan kuuluvan koulun tehtäväksi. Perusopetuksen tehtävänä on kehittää myös oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Itsearviointitaitojen kehittämisen tarkoituksena on tukea oppilaan itsetuntemuksen kasvua ja opiskelutaitojen kehittymistä. Tavoitteena on, että oppilaan itsetunto, myönteinen minäkuva sekä osallisuuden tunne vahvistuvat. Itsearviointitaitojen kehittyessä oppilas oppii tiedostamaan omaa edistymistään ja oppimiselle asetettuja tavoitteita sekä asettamaan itse opiskelulleen tavoitteita ja säätelemään oppimisprosessiaan. Itseään arvioiden oppilas oppii tunnistamaan vahvuutensa ja asettamaan oppimistavoitteita, jotka hänen on mahdollista saavuttaa. Itsearviointi on läheisesti yhteydessä itsearvostuksen ja minäkäsityksen kehittymiseen. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014, 267-268.)

Oppijan käsitykset itsestään ja omista vahvuuksistaan ohjaavat hänen havaintojaan, tulkintojaan ja käyttäytymistään ja vaikuttavat hänen valintoihinsa peruskoulun päättövaiheessa sekä myöhemmin koulupolulla ja työelämässä. (Hotulainen, Lappalainen & Sointu 2014, 269.) Koulun toimijoilla on tärkeä rooli tässä ja tämän tukemisessa.

Urapohdintaprosessi tapahtuu vaiheittain

Yhteishakuun mennessä nuorella tulisi olla riittävästi itsetuntemusta, tietoa toimintaympäristön mahdollisuuksista ja päätöksentekotaitoja. Aika yläkoulun aloituksesta yhteishakua koskevaan päätöksentekovaiheeseen on suhteellisen lyhyt. Yläkoulun oppilaanohjauksen tulisi olla nuoren urapohdintaa edistävä prosessi. Urapohdintaprosessista voidaan erottaa yhdeksän vaihetta:

  1. oppilaanohjaukseen orientoituminen
  2. valintatilanteen tiedostaminen
  3. omien vahvuuksien tunnistaminen
  4. kokemuksien ja tiedon hankkiminen uravaihtoehdoista
  5. kokemuksien ja tiedon hankkiminen koulutusvaihtoehdoista
  6. omien valintaperusteiden hahmottaminen
  7. edellä mainitun tiedon yhdistäminen jatkokoulutusvaihtoehtoihin
  8. jatkokoulutusvaihtoehtojen asettaminen tärkeysjärjestykseen
  9. yhteishaun toimeenpano
    (Niemi 2018, 109.)

Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on, että nuori orientoituu urapohdintaan, ja tähän tulisi varata aikaa oppituntityöskentelyssä. Nuori kerää havaintoja siitä, millainen oppija hän on ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Valintatilanteen tiedostamisen (vaihe 2) jälkeen nuoren vahvuuksia voidaan sovittaa yhteen eri uravaihtoehtojen kanssa. On tärkeää, että nuori kerää kokemuksia ja tietoa eri uravaihtoehdoista ja ammateista sekä muodostaa käsityksen siitä, mitkä ovat eri uravaihtoehtoehtojen ominaispiirteet. (Niemi 2018, 109.) Esimerkiksi yläkoulun aikana järjestettävät TET-jaksot ovat erinomainen mahdollisuus tutustua käytännön kautta eri uravaihtoehtoihin ja ammatteihin.

Vaiheessa viisi nuorelle tulisi tarjota mahdollisuuksia tarkastella ura- ja jatkokoulutusvaihtoehtoja eri näkökulmista. Nuorella tulisi olla mahdollisuus reflektoida tekemiään havaintoja ja keskustella tulkinnoistaan. Työelämätiedon hankkimisen lisäksi nuoren tulisi tutustua Suomen koulutusjärjestelmään, koulutusaloihin ja käsitteisiin, joita käytetään koulutusjärjestelmästä puhuttaessa. Vaiheen viisi lopulla nuoren pitäisi pystyä nimeämään ainakin yksi koulutusala, josta hän on kiinnostunut. Tämän jälkeen nuoren pitää suhteuttaa omat vahvuutensa jatkokoulutusvaihtoehtoihin. Nuorella tulisi olla valmius tarkastella jatkokoulutusvaihtoehtoja myös muun muassa oman koulumenestyksensä näkökulmasta. (Niemi 2018, 109-110.) Yläkouluikäisillä on mahdollisuus osallistua oppilaitosten järjestämiin tutustumispäiviin ja avoimiin oviin hankkiakseen tietoa eri koulutusaloista.

Vaiheessa seitsemän nuori yhdistää kaiken edellä olevan tiedon päätöksenteon perusteeksi, jonka jälkeen hän voi valikoida mahdollisia jatkokoulutusvaihtoehtoja ja punnita niiden hyviä ja huonoja puolia. Ennen päätöksenteon toimeenpanoa nuori pohtii ensisijaisen vaihtoehdon valintaperusteita ja nimeää ensisijaisen vaihtoehdon. Tämän jälkeen toimeenpannaan yhteishaku eli nuori hakeutuu yhteishaussa. (Niemi 2018, 110.)

Nuoren tukeminen ura- ja koulutusvalinnassa

Urapohdinnan kannalta nuorten ohjaustarpeet voivat olla hyvin erilaisia. Joillekin nuorista yhteishaku ja siihen liittyvä päätöksenteko ei ole vaikeaa. Heidän suunnitelmansa ovat selkeät ja he tietävät minne he ovat hakeutumassa yläkoulun jälkeen. Osalle nuorista tilanne ei ole kuitenkaan näin. Petri Niemi (2018, 110) tuo esille kolme erityyppistä oppilaan tilannetta:  

  1. oppilaat, joilla on vaikeuksia valita yhteishakuvaihtoehtojen joukosta oma jatkokoulutuspaikka
  2. oppilaat, jotka suhtautuvat epätarkoituksenmukaisesti omaan ura- ja koulutusvalintaan tai joilla on vaikeuksia yhdistää itsetuntemus ja koulutusvalinta
  3. oppilaat, joilla on vaikeuksia tehdä oma valinta, kun oma pohdinta ja ulkopuolisen neuvonta ovat ristiriidassa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 kuvataan oppilaanohjauksen tehtävä oppiaineena kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla. Oppilaanohjauksella on keskeinen merkitys sekä oppilaiden, koulun että yhteiskunnan näkökulmasta. Ohjaustoiminta muodostaa koko perusopetuksen ja sen jälkeisiin opintoihin ulottuvan jatkumon. Ohjaustoiminnan taustalla on periaate, että koko koulun henkilökunta osallistuu ohjaukseen. Ohjaus kuuluu siis jokaiselle perusopetuksessa työskentelevälle eikä vain tietylle ammattiryhmälle kuten oppilaanohjaajalle.

Vuosiluokilla 7–9 oppilaanohjauksen tehtävänä on tukea oppilaiden siirtymistä näiden vuosiluokkien oppimisympäristöön ja työskentelytapoihin. Jokaista oppilasta ohjataan edelleen kehittämään oppimaan oppimisen taitojaan ja opiskeluvalmiuksiaan. Oppilaita autetaan hahmottamaan valintojen vaikutusta opintoihin ja tulevaisuuteen. Oppilaanohjauksen tehtävänä yhdessä muiden oppiaineiden kanssa on selkeyttää opiskeltavien oppiaineiden merkitystä jatko-opintojen ja työelämätaitojen kannalta sekä laajentaa oppilaiden käsityksiä työelämästä, työtehtävistä, yrittäjyydestä ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Tarkoituksena on myös kehittää oppilaiden valmiuksia selviytyä muuttuvissa elämäntilanteissa, opintojen nivelvaiheissa sekä työuran siirtymissä. Oppilaat oppivat käyttämään ja hyödyntämään erilaisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluita. Ohjauksella vahvistetaan oppilaiden toimijuutta ja oma-aloitteisuutta koulutus- ja uravalintojaan koskevassa päätöksenteossa. Oppilaanohjaus tarjoaa oppilaille tietoa ja tutustumismahdollisuuksia peruskoulun jälkeisiin koulutus- ja opiskeluvaihtoehtoihin yhteistyössä vastaanottavan oppilaitoksen sekä huoltajien kanssa. Ohjauksen tehtävänä on edistää opintojen loppuun saattamista sekä yhteishaun yhteydessä tehtävän jatkosuunnittelun avulla tukea siirtymistä perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.)

Ohjaus kuuluu jokaiselle perusopetuksessa työskentelevälle, eikä vain tietylle ammattiryhmälle kuten opinto-ohjaajille.

Kaikkien opettajien ohjaustyön näkökulmasta parhaiten hyvää urapohdintatulosta, jatkokoulutukseen sitoutumista ja päätöksentekovarmuutta ennustivat oppilaan hyvät kokemukset yhteistoiminnasta, hänen myönteinen suhtautumisensa koulunkäyntiin ja opintosuoritukset. Myös itseohjautuvuus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä urapohdintaan. (Niemi, 2016, 3). Edellä kuvatut havainnot ovat Petri Niemen ohjausta ja oppilaiden urapohdintaa käsittelevästä väitöskirjatutkimuksesta vuodelta 2016.

Opettajien tulisi kiinnittää ohjauksessaan huomiota hiljaisiin ja vähän huomiota vaativiin oppilaisiin ja tukea kaikkien oppilaiden toimintakykyä. Opinto‐ohjaajan taas tulisi panostaa oppilaan itsetuntemuksen kehittämiseen ja valmiuteen toimia suunnitelmallisesti. Toisen asteen nivelvaiheohjauksen painopiste tulisi siirtää päättöluokkaa varhaisemmaksi. Tutkimustulos ei tue ajatusta, että tehostettu oppilaanohjaus kohdennettaisiin opintomenestyksen mukaan. Niemen väitöstutkimuksen mukaan heikkoja urapohtijoita oli nimittäin kaikissa keskiarvosanaluokissa. (Niemi, 2016, 3-4).

Mikäli ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa nuorella jää saamatta kokonaan opiskelupaikka tai mieluinen opiskelupaikka esimerkiksi väärästä alavalinnasta johtuen, eivät koulutuksen ovet ole kuitenkaan sulkeutuneet. Koulutusjärjestelmämme tarjoaa nuorelle paljon erilaisia mahdollisuuksia oppilaitosten lisähakujen tai vaikkapa ammatillisen koulutuksen jatkuvan haun kautta. Nuorella on mahdollisuus opiskella vaikkapa oppisopimuskoulutuksen kautta itselleen ammatti. Nuoren urapolut ovat yksilöllisiä, ja ohjaus on vahvasti läsnä nuoren polulla myös tuolloin.

Kirjoittaja

Leena Ylevä

Artikkeli on tuotettu osana opinto-ohjaajakoulutusta Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Lähteet

Hotulainen, R., Lappalainen, K. & Sointu, E. 2014. Lasten ja nuorten vahvuuksien tunnistaminen. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara. Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus. Jyväskylä. 264-280. 

Niemi, P. 2018. Peruskoulun oppilaanohjaus -valintojen ja päätöksenteon harjoitteluprosessi. Teoksessa J. Pirttiniemi, H. Kasurinen, J. Kettunen, E. Merimaa & R. Vuorinen. OPO 2. Opinto-ohjaajan käsikirja. Oppaat ja käsikirjat 2018:1. Opetushallitus. Helsinki. 104-112.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Helsinki.

Opintopolku ja muut oppijan palvelut -infotilaisuus 2018, 9.11.2018.

Internet-lähteet:

Niemi, P. 2016. Ohjaus ja oppilaiden urapohdinta. Turkulaisten peruskoulun päättöluokkalaisten ohjauskokemukset urapohdinnan selittäjänä. Turun yliopisto. Turku. Luettu 25.3.2019.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6531-1

Jätä kommentti