Monialaisuutta pienryhmässä, uhka vai mahdollisuus?

Kirjoittajina: Milja Littow, Svetlana Proskurina ja Heidi Tuunanen

Monitieteisyys ja monialaisuus ovat tärkeä osa nykymaailman oppimisympäristöjä, eri ammattialojen työympäristöjä ja niiden kehittämistä. Mitä monialaisuus on kehittämisen ja nykyajan opettajankoulutuksen näkökulmasta?

Tässä artikkelissa tarkastelemme vuoropuheluna monialaisuutta sekä opettajankoulutuksen osana että pienryhmätyöskentelyssä. Miten siis puhumme toisillemme? Kohtaammeko muodostaen kompromisseja vai puhummeko toistemme ohi eri alojen terminologioita käyttäen? Ymmärrämmekö toisiamme vai vaikeuttavatko eri alojen substanssit yhteisen maaperän luomista ja yhdessä oppimista jollain muotoa? Jääkö oppiminen ja kehittäminen irralliseksi monialaiseksi sekamelskaksi, ja miten yhteinen monialaista oppimista edesauttava ympäristö luodaan?

Olemme monialainen opettajankoulutuksen pienryhmä Lappeenrannasta ja tutustuimme opettajankoulutuksen merkeissä syksyllä 2018. Heidi Tuunanen on taustaltaan hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon restonomi Yamk, joka työskentelee Punkaharjulla Matkailukeskus Harjun Portissa, Svetlana Proskurina on biotieteistä hiljattain väitellyt tohtori, joka työskentelee tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Milja Littow on taidekasvattaja FM ja Sosionomi AMK, joka työskentelee tuntiopettajana Saimaan Ammattikorkeakoulussa.

Puhumme välillä “eri kieltä” erilaisista taustoistamme johtuen. Elämänkokemuksemme vaikuttavat myös siihen, miten ymmärrämme maailmaa, hahmotamme paikkaamme siinä ja rakennamme omaa opettajuuttamme. Monialaisen dialogin avulla saamme äänemme kuuluviin ja avatuksi omaa tapaamme ajatella myös toinen toisillemme, minkä takia valitsimme tämän puhetavan artikkeliimme.

Monialaisuuden määrittelyä

Milja: Itse tulen monialaiselta tieteenalalta aiemman yliopistokoulutukseni kautta. Taidekasvatuksen tieteenalapohjaisuutta hahmoteltaessa itse oppiaine juurtuu mm. estetiikkaan, kulttuuritieteisiin ja sosiologiaan. Nuorempana parikymppisenä opiskelijana huomasin, miten vaikeaa on hahmottaa alan tietoperustaa, kun koko oppiala rakentuu monialaisesti. Oli vaikeaa kiinnittää omaa ajattelua yhteen malliin, vaan piti peilata ajatteluaan erilaisiin tapoihin hahmottaa maailmaa ja kulttuurin paikkaa siinä. Lukiessani sivuaineita humanististen tieteiden ulkopuolelta huomasin, miten kasvatustieteissä tai psykologiassa alan tietoperustan hahmottaminen on selkeämpää ja yksiselitteisempää. Tuolloin kaipasin kovasti yksinkertaisempien ja helposti ymmärrettävien asiakokonaisuuksien maailmaan, ilman jatkuvaa relativismia, tai monimutkaisia tieteellisiä käsitteitä, joita ymmärtävät vain “samaa kieltä puhuvat” saman alan tai koulukunnan kannattajat.

Valmistuttuani filosofian maisteriksi kaipasin edelleen konkretiaa ja selkeämpää ammattia itselleni. Lähdin siis opiskelemaan sosionomiksi Kymenlaakson Ammattikorkeakouluun. Ajattelin, että tarvitsen ammatin, jota myös muut ymmärtävät, ja jolta myös työllistyy helpommin. Moniammatillisuus ja monialaisuus on kuitenkin tärkeä osa myös sosionomin työtä sekä käytännön työelämässä kentällä että sosiaalitieteissä. Monialaisuudelta ei voi välttyä, vai mitä mieltä olette?

Heidi: Koko tähänastisen työurani olen työskennellyt matkailu- ja ravintola-alan parissa. Tämän alan työtehtävät ovat hyvin vaihtelevia ja työssä täytyy olla moniosaaja, että pystyy toimimaan haastavissakin tilanteissa. Päivittäisiin työtehtäviini kuuluu mm. ravintolan anniskelun vuorovastuu, tarjoilu, vastaanotto, asiakaspalvelu, myymälänhoito ja välinevuokraus. Matkailualalla erityisesti on tärkeää toimia monialaisesti erilaisissa verkostoissa ja tehdä yhteistyötä eri elinkeinojen toimijoiden kanssa. Alalla liikutaan monen eri alan rajapinnassa ja yhteistyötä tehdään niin järjestöjen, seurojen, yritysten kuin yksityisten henkilöiden sekä virkamiesten kanssa. Tulevana opettajana minun on osattava toimia entistä monialaisemmassa ympäristössä, mikä osaltaan kasvattaa mielenkiintoani opettajuutta kohtaan sekä antaa lisää haasteita. Monialaisessa yhteistyössä toimiminen edellyttää mielestäni hyvää vuorovaikutusta, luottamusta ja osallistumista, joiden avulla tehdään yhteisiä tavoitteita todeksi.

Erilaisiin projekteihin monialaisuus tuo uusia ulottuvuuksia koska projektin sisältöön tulee laaja-alaisia näkemyksiä, jolloin projekti on toteutuessaan innovatiivisempi ja idearikkaampi kuin pelkästään saman ammattialan projekti. Yamk-opinnoissani Saimaan Ammattikorkeakoulussa osallistuin monialaisesti rakennetun projektijohtamisen kurssille, joka oli mieleenpainuva ja antoisa kokemus. Ryhmässämme oli hotelli- ja ravintola-alan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Onnistuimme projektissa suunnittelemaan ja toteuttamaan ryhmämme ideoinnin näköiset messut, joilla projektin tuote esiteltiin. Minulle jäi projektista palkitseva kokemus monialaisesta yhteistyöstä, sillä ryhmässä kaikkien ääni tuli kuulluksi ja lopputuotteessa oli huomioitu asioita useilta ammattialoilta. Monialaisessa ryhmässä osallistujien vuorovaikutustaidot korostuvat koska ryhmässä on pystyttävä ymmärtämään muita ja tuomaan oma asia ymmärretyksi.

Svetlana: Opiskelin kandidaatin tutkinnon Pietarin yliopistossa, missä en kohdannut monikulttuurisuutta. Kaikki ympärillä olivat venäläisiä, jaoimme saman kulttuurin, kielen, ajattelutavan ja paljon muuta. Kun muutin Suomeen opiskelemaan Lappeenrannan Teknilliseen yliopistoon (LUT) vuonna 2011, ymmärsin mitä tarkoittaa monikulttuurinen ilmapiiri. Olin kansainvälinen opiskelija LUT: ssa ja minulla oli paljon yhteyksiä eri kansalaisuuksiin. Vain vuosina 2011–2012 maisteriohjelmani aikana opin ymmärtämään, mitä tarkoittaa olla monikulttuurisen ilmapiirin keskellä, ja puhua englantia kaikkina päivinä. Vuonna 2018 valmistuin tohtoriohjelmasta LUT:sta, missä työskentelen nykyisin edelleen monikulttuuristen kollegojen parissa. Ymmärrän nyt, että se on työni täydentävä puoli, oma tutkimustyönikin tulee laajemmin esille kuin vain venäläisessä kulttuurissa.

Monialaisuuden kokemuksia opettajankoulutuksessa

Heidi: Niin nykyisissä opettajan opinnoissani kuin aiemmissa yamk-opinnoissani olen tottunut tekemään yhteistyötä eri alojen ihmisten kanssa. Monialaisissa projekteissa tärkeää on, että yhdessä kokoonnutaan ajan kanssa keskustelemaan yhteisestä tavoitteesta. Kun ryhmän jäsenet oppivat tuntemaan toisiaan ja arvostamaan toistensa tietämystä, pystyy jokainen antamaan täyden panostuksen yhteisen projektin eteen. Monialaisessa yhteistyössä tarvitaan keskinäistä luottamusta ja halua siihen, että kaikki tekevät parhaansa ja ihmiset tukevat toisiaan. Monialaisissa ryhmissä usein huomaa, että puhutaan ”eri kieltä”, minkä takia tulisi kiinnittää huomiota käytettävään käsitteistöön, että kaikki ymmärtäisivät toisiaan. Jokainen on ammattilainen omalla alallaan ja yhdessä eri alojen osaajat pystyvät saamaan aikaan innovatiivisia asioita ja ylittämään itsensä. Samalla ryhmässä opitaan paljon uutta toisilta ja saadaan erilaisia näkemyksiä, jotka myös virkistävät oman alan osaamista.

Olen samaa mieltä Paynen (1982, 4.) kanssa, että ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Yhteistyön avulla ihmiset luovat enemmän kuin mitä he yksinään työskennellessään pystyisivät luomaan. (Koskela, 2013.)

Milja: Olen samaa mieltä. Mitä ajatuksia teillä on opettajankoulutuksen ryhmänmuodostuksesta? Olemme isompana ryhmänä monet kovin eri aloilta ja meillä ryhmäprosessi meni niin, että yksi pienryhmä on insinöörejä, yksi terveyspuolen ihmisiä ja me kolme, ketkä olemme täysin eri aloilta. Ryhmiin jakautuminen meni kuitenkin jollain tavalla luonnollisesti. Jäin silti miettimään, että mitä tässä tapahtui? Olemme kuitenkin saaneet paljon aikaan, vaikka pienryhmänä puhummekin välillä eri taustoilla. Opettajankoulutushan on tässä se yhdistävä linkki. Akavan Erityisalojen verkkolehdessä kirjoitetaan Tekesin asiantuntija Tuomo Alasoinin näkemyksiä uudenlaisista työnteon muodoista. Hän näkee uustyöyhteisöt tulevaisuuden yhtenä trendinä. Uustyöyhteisöt ovat moninaisempia ja kirjavampia kuin perinteiset työyhteisöt, ja tähän tarvitaan uudenlaista ymmärrystä yhteisöllisyydestä ja kehittämisestä. Ongelmana tähän liittyen hän mainitsee sen, miten näitä voidaan tunnistaa oikein ja sitten tukea ja edesauttaa niiden kehittymistä. (Korpisaari, 2016)

Ehkä toivoisin sitä, että opettajankoulutuksessa tietoisemmin luotaisiin ammattialat ylittäviä moniammatillisia pienryhmiä, joissa eri alojen ihmiset kohtaisivat toisensa. Näin kohtaamista ja oppimista syntyisi rikkaammalta pohjalta ja ns. “oman alan” porukat jäisivät pois.

Svetlana: Itse asiassa olemme kaikki eri tieteenaloista ja opinaloista. Se voi olla hyödyllistä ja antaa uusia ideoita omien opetustaitojen parantamiseksi. Esimerkiksi, kun vierailin Miljan luennolla oppimisen ohjaamisen arviointia varten, ymmärsin uusia opetusmenetelmiä, joita en koskaan näe yliopistossani energiatekniikan aloilla. Tietenkin on vaikea kuvitella hänen opetustapaa (sosiaaliala) teknologia-alalla, mutta jotakin elementtejä voidaan käyttää hyväksi. Se voi merkittävästi parantaa nykyistä opetustapaa minun ammattialallani. Toivon, että se voisi toimia molempiin suuntiin.

Kompastuskiviä?

Milja: Monialainen pienryhmätyöskentely, opettajankoulutuksen alettua on lisännyt itselleni ymmärrystä eri alojen kohtaamisesta ja opettanut kärsivällisyyttä, sillä joskus voimme ajatella asioista kovin eri tavalla taustoistamme johtuen. Turhautumista nousee helposti ja aivot raksuttavat kovin, kun yrittää ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa ja mihin hän pyrkii kertoessaan jotain. Toisen ihmisen ajattelutapa jää aina vähän mysteeriksi.

Svetlana: Olen ehdottomasti samaa mieltä kärsivällisyydestä. Kansainväliset opiskelijat ovat erilaisia, ja osa heistä tarvitsee enemmän aikaa ymmärtää opittavaa asiaa, kun taas toiset voivat ymmärtää sisällöt hyvinkin nopeasti. Opiskelijat voivat olla hyvin “piiloutuneita” tai äärimmäisen emotionaalisia. Emme tiedä, minkälaista elämää ja koulutusta oppilailla on ollut aikaisemmin. Opettajalle on tärkeää olla kärsivällinen, eikä pelätä ongelmia tai ristiriitatilanteita ja olla ystävällinen kaikkien kanssa huolimatta omista tunteistaan, toisaalta tallainen rooli ei voi olla aina pelkästään hyvä asia. Meidän on aina muistettava monialaisessa opettajankoulutuksessa, että: Asiat, jotka ovat ilmeisiä yhdelle henkilölle, eivät välttämättä ole ilmeisiä toiselle.

Heidi: Olen myös samaa mieltä, että välillä huomaa tilanteita, joissa erilainen ajatusmaailma alojen välillä nousee esiin. Lähitapaamisissa keskustelimme erilaisista oppimistyyleistä ja tiedonhankintatavoista, mikä lisäsi ymmärrystä toisia kohtaan myös moniammatillisissa yhteisöissä toimimiseen. Erilaisten ihmisten kanssa toimiessa tulisi keskittyä positiivisiin asioihin ja yhtäläisyyksiin, joita ryhmän jäsenillä on. Erilaisuudet kyllä kumpuavat keskusteluissa itsestään esille ja siksi negatiivisuutta kannattaa välttää. Tulisi arvostaa ja kunnioittaa muiden osaamista ja muistaa, ettei oman alan tapa tehdä asioita ole ainoa oikea. Monialaisessa yhteisössä tulisi toimia avoimin mielin ja uskaliaasti, jolloin pystyy itse antamaan ja saamaan toiminnasta parhaiten.

Olen ainoa oman alani edustaja Lappeenrannan opettajankoulutusryhmässä tänä vuonna. Välillä tuntuu haasteelliselta mukauttaa opettajankoulutuksessa opittua omaan työhöni, jos asioista puhutaan enemmän muiden alojen näkökulmasta. Toisen saman alan ihmisen kanssa voisi keskustella opettajankoulutuksen opiskeltavien asioiden soveltamisesta omaan työhön syvemmin.

Milja: Samoja tuntemuksia itsellänikin on. Olen kohdannut harvinaisen vähän humanisteja Lappeenrannassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Onneksi ammattikorkeakoulussa on opettajakollegoita, joiden kanssa on löytynyt yhteyksiä ja ammatillisia kohtaamisia. Toivoin, että opettajankoulutuksessa olisi myös muita humanistisilta aloilta, mutta ei ole ketään, ei myöskään sosiaalialalta. Verkostoituminen on nykyajassa tärkeää ihan kaikilla aloilla ja siksi myös oman alan ihmisten tapaaminen on erittäin tärkeää.

Eri alojen kohtaamisessa haittana voivat olla taustalla vaikuttavat alojen valtadiskurssit (vrt. Michel Foucault) ja ihmisten kohdatessa voi nousta esille omia pätemisen tarpeita, kilpailuviettiä tai halua lytätä toisia. Tämän vuoksi puhumme joskus toistemme ohi ja negatiivisia ryhmäilmiöitä nousee pintaan. Foucault onkin todennut miten tieteellistä työtä tekevien tutkijoiden keskinäiset suhteetkin ovat valtasuhteita.

”totuudelle omistautuminen on seurausta oppineiden intohimosta, heidän keskinäisestä vihastaan, heidän fanaattisista ja loputtomista keskusteluistaan ja heidän kilpailuhengestään”. (Foucault, 1984.s.78)

Erityisesti eri alojen valtasuhteet kohtaavat käyttämässämme kielessä, jolloin esimerkiksi hoiva-ala tai sosiaaliala voi näyttäytyä heikompana suhteessa teknisiin tieteisiin tai vaikka lääketieteeseen. Näitä valtasuhteita todennamme ja uusinnamme jatkuvassa kielellisessä vuorovaikutuksessa toisiin. Myös opettajan ja oppilaan välistä suhdetta voidaan tarkastella vallankäytön näkökulmasta.

Mitä monialainen opettajankoulutus voisi olla tulevaisuudessa?

Heidi: Monialainen ja -ammatillinen yhteistyö kuuluu tulevaisuuden työelämään, minkä takia koulutuksen tulee vastata näitä osaamistarpeita. Yksilöltä vaaditaan sekä syväosaamista että taitoja toimia erilaisissa tiimeissä, mikä edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja ja toisten osaamisen arvostamista. Oamk:n master -koulutuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan opiskelijat kokivat, että monialaisia opintoja kannattaa järjestää. Tutkimustulosten perusteella kannattaa kuitenkin pohtia, mitä lisäarvoa monialaiset opintojaksot tuottavat ja tuottavatko yksittäiset opintojaksot haluttua hyötyä. Monialaisten projektien suunnitteluun ja toteutukseen tulee kiinnittää huomiota. Monialaisia opintojaksoja suositellaan opinnoissa pidemmällä oleville opiskelijoille, joilla alan substanssiosaaminen on vahvaa, jolloin osaamista voidaan jakaa ja hyödyntää optimaalisesti. Opinnäytetöitä on vielä vähän tehty monialaisesti, vaikka niistä on positiivisia kokemuksia näin tehneillä. Tulevaisuudessa digitaalisissa palveluissa vaaditaan monialaista yhteistyötä ja moniammatillista osaamista. (Koivisto, Henner & Paaso, 2017.)

Svetlana: Yleisesti ottaen monialainen ja -ammatillinen yhteistyö on hyvin yksinkertaista. Mutta todellisuudessa se on vaikea aihe, johon tarvitaan fiksuja toimijoita ja enemmän tutkimustietoa. Opettajankoulutuksen näkökulmasta on tärkeää parantaa opettajien opetuksellisia taitoja.

Milja: Törmäsin sattumalta erääseen kuntaorganisaatioita käsittelevään väitöskirjaan, jossa puhuttiin organisaatioiden kehittämisestä ja muutosjohtamisesta. Muutosjohtamisessa on viime aikoina nostettu esille erityisesti vuorovaikutuksen, oppimisen ja tiedon johtamisen teemoja.

“Muutoksesta tulisi rakentaa tietoa luova prosessi: tieto rakentuu yksilöiden kokemuksista, muokkautuu työyhteisön vuorovaikutuksessa ja heijastuu käyttäytymisenä organisaatiotoiminnassa. Muutoksen johtaminen nähdään yhteisen ymmärtämisen ja oppimisen aikaansaamisena” (Vakkala, 2012. S.64.)

Opettajankoulutuksen näkökulmasta toivon, että monialaista opettajuutta tuotaisiin voimakkaammin osaksi meidän tulevien opettajien koulutusta. Tulevaisuudessa monialaisuus ja erilaiset monialaiset tiimit tulevat vain korostumaan sekä koulutuksessa että työelämässä. Jos opiskelijat hakeutuvat itsenäisesti ryhmiin, pysyvät he helposti omalla mukavuusalueellaan, jotta he olisivat mahdollisimman samanhenkisten kanssa. Opettajuuden kehittymisen kannalta monialaisuuden tukemisen tulisi olla etusijalla. Vanhat opettamisen ja oppimisen mallit istuvat meissä edelleen tiukasti, ja tätä olisi hyvä ravistella enemmän.

Lopuksi

Heidi: Monialainen yhteistyö antaa mielestäni paljon enemmän, kuin mitä sillä voi olla haittapuolia. Kannatan monialaisuuden käyttämistä hyödyksi useissa erilaisissa yhteyksissä ja opettajana tulee huomioida tulevaisuuden osaaminen ja monialaiset yhteistyömahdollisuudet. Eri ammattialojen kesken asioista on pyrittävä keskustelemaan rehellisesti ja avoimesti, jolloin väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Omaa ajatusmaailmaa kannattaa avata ja perustella näkemyksensä. Usein oman alan asiat ovat itselleen niin itsestään selviä, ettei tule ajatelleeksi, kuinka toisille ne eivät olekaan itsestään selvyyksiä.

Milja: Monialaisuus on ehdottomasti tärkeä osa tulevaisuuden opettajuutta ja työelämää, mutta se, että sitä osattaisiin hyödyntää jo heti koulutuksen alkumetreiltä käsin, olisi mahtavaa. Opiskelijoiden osallistaminen ja heidän oman toimijuuden lisääminen monialaisina tiedontuottajina on tulevaisuutta. Olemme itse niitä tietoa tuottavia ongelmanratkaisijoita, ja hyvät tiimityötaidot ovat tärkeitä opetella heti opintojen alkuvaiheessa. Monialaista ja kaikin puolin rikasta ja erilaisuutta tukevaa ilmapiiriä olisi tärkeä kehittää myös opettajankoulutuksen osana.

Svetlana: Olen samaa mieltä teidän kanssanne. Kokonaisuudessaan monialainen yhteistyö on kehittävä asia ja opiskelijat voivat oppia paljon toisiltaan, jopa enemmän kuin oman alan ryhmässä. Onnelliset opiskelijat johtavat lopulta myös onnellisiin opettajiin.

Kirjoittajat

Artikkelin kirjoittajat ovat opiskelijoina Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Lappeenrannan pienryhmässä. Artikkeli liittyy ryhmän pedagogisiin opintoihin, ja heidän omiin kokemuksiinsa.

Littow Milja, Fm. Taidekasvattaja, Sosionomi Amk
Proskurina, Svetlana Tkt, tutkija energiatieteet LUT
Tuunanen Heidi, Restonomi YAMK, matkailukeskustyöntekijä/ravintolan vuorovastaava, Matkailukeskus Harjun Portti.

Lähteet

Foucault, Michel: Nietzsche, Genealogy, History. Teoksessa Rabinow, P. (toim.): The Foucault Reader. Penguin Books, Harmondsworth 1984. 

Koivisto, K., Henner, A. & Paaso, L. 2017. Monialaisuus opinnoissa. Millaista osaamista monialaisilla opinnoilla tavoitellaan ja millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan? Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43.Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101850134. (Viitattu 19.12.2018.) 

Koskela, S. Tarkastelussa moniammatillinen yhteistyö ja sen edellytykset. 28.3.2013.Saatavissa: https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2013/03/28/tarkastelussa-moniammatillinen-yhteistyo-ja-sen-edellytykset/. (Viitattu 19.12.2018.)  

Korpisaari, Jaakko. Yhteenveto. Akavan erityisalojen verkkolehti 2/2016. “Tulevaisuuden työn 6 trendiä”. Saatavissa: https://www.yhteenveto.fi/yhteenveto/artikkelit/2016/2/tulevaisuuden-tyon-6-trendia . (Viitattu 20.12.2018.) 

Vakkala, Hanna. 2012. Henkilöstö kuntauudistuksissa – Psykologinen johtamisorientaatio muutoksen ja henkilöstövoimavarojen johtamisen edellytyksinä. Acta-väitöskirja. Suomen Kuntaliitto: Helsinki.  

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-103

Jätä kommentti