Ohjaukselle on kysyntää työllisyyspalveluissa
Perinteisesti opinto-ohjaus yhdistetään koulutus- ja työurasiirtymiin sekä erilaisiin valintatilanteisiin. Ohjausta tulisi kuitenkin hahmottaa yhä laajemmin, erityisesti oppilaitosten ulkopuolisiin elämänalueisiin liittyvänä palveluna. Kuntien työllisyyspalveluiden piirissä on suuri joukko asiakkaita, jotka tarvitsevat ura- ja opinto-ohjausta sekä eritasoista, myös intensiivistä, palveluohjausta tilanteensa selkiyttämiseksi.
Ohjauksen tarpeen taustalla suuret muutokset
Elämme maailmassa, jossa teknologia on korostuneessa asemassa. Työelämässä lisääntynyt epävarmuus sekä lukuisat koulutusvaihtoehdot luovat paineita, joita aikaisempi sukupolvi ei ole joutunut kohtaamaan. Ajassamme tyypillinen ennustamattomuus on tehnyt ajatukset eliniän kestävästä urasta tai jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä kyseenalaisiksi. Koulutukseen tai työhön hakeutuminen edellyttää paitsi osaamisen kuin myös oman persoonan esiintuomista. Avain työllisyys- ja koulutuspalveluihin löytyy usein vain sähköisen asioinnin kautta. Tämä yhtälö on haastava osalle työllisyyspalveluiden asiakkaista, eivätkä he pääse palvelupolulla eteenpäin ilman ohjausta.
Kuntaorganisaatiot ovat rakenteellisesti kärsimättömiä eivätkä tue pitkäjänteistä ohjaustyötä. Ohjaushenkilöstöä ei palkata riittävästi tai rekrytoinnit ovat lyhyitä ja määräaikaisia. Intensiivistä ohjausta tehdään hyvin vähän. Ohjauksen tavoitteena ei saisi olla ainoastaan erilaisten valintatilanteiden tukeminen, vaan ohjauksessa tulisi pohtia laajemmin asiakkaan omaa elämää, elämänhallintaa ja minäkuvaa. Tämä on jo huomattu yksityisten toimijoiden keskuudessa, joiden rooli kasvaa työllisyyspalveluiden tarjonnassa. Tähän tulisi reagoida myös kuntien omissa työllisyyspalveluissa, jotka ovat jäämässä yksityisistä toimijoista jälkeen. Palveluntuottajasta riippumatta tulisi ohjauksen aina kasvattaa asiakkaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa ja tiedostamaan yhdenvertaisuusnäkökohdat omissa valinnoissaan. Tällä hetkellä osa asiakkaista kokee olevansa väliinputoajia, eivätkä he koe saavansa asianmukaista kohtelua / palvelua.
Yksintekemisen perinne elää vahvana
Ohjauksellisia haasteita löytyy varsinkin kuntien työpajoilta, jotka ovat keskeinen osa työllisyydenhoidon palvelujärjestelmää. Työvalmentajien tulisi osallistua tiiviimmin asiakkaiden ohjaukseen sekä työkyvyn havainnointiin. Erityisesti ongelmia on mielekkään työtoiminnan järjestämisessä sekä henkilöstön kohtaamisen taidoissa ja rinnalla kulkemisessa. Työllisyysyksiköiden henkilöstön haastatteluissa on käynyt ilmi, että ohjaustyöhön sitoutumista ehkäisee suunnittelemattomuus sekä johdon tuen puuttuminen. Nämä seikat näkyvät myös resurssien puuttumisena. Ohjaustyötä ohjaamaan ei ole laadittu yhteistä suunnitelmaa. Siten ennalta ehkäisevään työhön ei ole pystytty riittävästi panostamaan, yksin tekemisen perinne elää voimakkaana eikä moniammatillinen yhteistyö ole käynnistynyt tarvittavassa laajuudessa. Työkavereiden työnkuvat ovat osittain epäselviä. Työpajatoimintaa tulisi kehittää työpajan sisäisten toimenpiteiden poluttamisella sekä lisäämällä yksilövalmennusta.
Yksinäisyys ei voimaannuta, tarvitaan vastuuohjaajamallia
Laukaan, Äänekosken ja Konneveden alueella toimivassa Uutta virtaa – kehittämishankkeessa kehitetään nuorten ja pitkäaikaistyöttömien ohjauspalveluita. Hankkeessa on panostettu osallistaviin toimintamalleihin ohjaustyössä, joiden avulla asiakkaiden sitoutumista tarjottuihin palveluihin on haluttu parantaa. Pääsääntöisesti on keskitytty rinnalla kulkevaan ohjaukseen, johon liittyy olennaisesti muun muassa jalkautuva työote, asiakkaan asioiden edistäminen sekä asiakkaan ajatusten ja tunteiden huomiointi osana ohjaustyötä. Henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi on toteutettu ei-kasvokkaista – käytännössä puhelimitse ja Internetissä tapahtuvaa – ohjausta, joka on ollut osana rinnalla kulkevaa ohjaustyötä.
Kehitetyssä mallinnuksessa keskitytään ratkaisuihin ja tavoitteisiin asiakkaan ongelmien sijaan. Asiakkaassa pyritään herättämään oivalluksia ja aktivoimaan hänen omia resurssejaan. Olennaista on, että ratkaistavaa asiaa lähestytään pyrkimällä muuttamaan ohjattavan käyttäytymistä. Tavoitteena on, että asiakas saa itselleen mallin, jonka avulla voi ratkoa asioita. Pienten muutosten merkitystä korostetaan. Muutos yhdessä asiassa voi saada aikaan muutoksen muualla.
Asiakkailta saadun palautteen perustella ohjaustyöhön panostaminen on ollut kannattavaa. Asteikolla 1-5, jossa 1 merkitsee tilanteen muuttumattomuutta ohjauksen aikana ja 5 taas merkittävää muutosta, on asiakaspalaute 4,18. Ohjauksen yksityiskohtaisemmassa arviossa huonoimman arvosanan sai asiakkaan henkilökohtaisten tavoitteiden huomiointi, joka oli kuitenkin sekin 4,49. Keskeytettyjä ohjausprosesseja on 166 asiakkaan joukossa ainoastaan muutama ja käyttämättömiä ohjausaikoja ei juuri lainkaan.
Ohjaustyön kehittämisen ensimmäinen vaihe on ohjaussuunnitelman laatiminen. Suunnitelman tavoitteena tulee olla moniammatillisen yhteistyön suoraviivaistaminen asiakkaan eduksi. On tärkeää tehdä koko verkoston työ näkyväksi ja yhteisen kielen löytäminen työntekijöiden välille. Jokaisen palveluketjussa tuottama pienikin panos on arvokas, tai se, ettei roolia jossain polussa ole.
On myös tärkeää, että ohjaushenkilöstö on tehtäväänsä koulutettua ja heidän tietonsa ja taitonsa ovat ajantasaiset. Keskeistä on etenkin ohjaustarpeen tunnistamiseen ja ohjauspalvelujen tuottamiseen liittyvä osaaminen sekä kyky ohjata asiakas tarkoituksenmukaisempien palvelujen piiriin. Näin turvataan asiakkaan saaman palvelun laatu ja oikea-aikaisuus. (Lerkkanen 2011)
Jokaisella asiakkaalla tulisi olla oikeus omaan vastuuhenkilöön, jolla on ajantasaiset tiedot koko verkostosta, palveluista sekä asiakkaan kokonaistilanteesta ja asiakkaan omista tavoitteista. Tämä malli ennaltaehkäisisi syrjäytymistä parhaiten ja toisi myös taloudellisia säästöjä pidemmällä aikavälillä. Kehittämishankkeen tähänastisten tulosten valossa oma vastuuhenkilömalli, jossa yksi työntekijä on päävastuussa asiakkaan asioista, on erittäin toimiva ja taloudellisesti kannattava.
Kirjoittaja
Heli Mäki, FM, on opinto-ohjaaja ja toimii hankepäällikkönä Laukaan työllisyysyksikössä. Artikkeli on kirjoitettu osana Uutta virtaa -hanketta, jota rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto, Keski-Suomen Ely-keskus, Laukaan ja Konneveden kunnat sekä Äänekosken kaupunki.
Lähteet
Lerkkanen Jukka: Aikuisten ohjaustarpeiden arviointi ja ohjauksen palvelumuodot, Elinikäisen ohjauksen verkkolehti 2011.