Opettajien tutkimusmatka yrittäjyyskasvatukseen
Yrittäjyyskasvatus käsitteenä ei ole yksiselitteinen, ja sen tulkitaan yleisessä keskustelussa liittyvän usein yksinomaan yritystoimintaan (liiketoiminta). Olisiko aika pohtia kriittisesti opettajien yrittäjyyskasvatuksen perusteiden ja käsitteiden osaamista koulutusorganisaatioissa, jotta yrittäjyyskasvatuksen merkitys ymmärrettäisiin laajemmin, ja opettajat pystyisivät tiedostaen, esimerkiksi menetelmällisesti, tukemaan opiskelijoita pärjäämään paremmin niin henkilökohtaisessa elämässä kuin huomisen työelämässä?
Tässä artikkelissa kuvaan keväällä 2015 ohjaamani verkko-opintojakson ”Opettajan yrittäjyyskasvatusosaaminen” toteutusta, sen pedagogisia lähtökohtia ja opiskelijoiden itsearvioinnin tuloksia yrittäjyyskasvatuksen perusteiden näkökulmasta.
Opettajan yrittäjyyskasvatusosaaminen – verkko-opintojen pedagogiset ratkaisut ja toteutus
”Opettajan yrittäjyyskasvatusosaaminen” -opintojakso oli ammatilliseen opettajankoulutukseen (60 op) liittynyt valinnainen opintojakso, jonka laajuus oli viisi opintopistettä (kuvio 1).
Opintojakson tavoitteena oli perehdyttää opiskelijat yrittäjyyskasvatukseen osana opettajan työtä. Opiskelijalla oli myös mahdollisuus laajentaa ja syventää osaamistaan yrittäjyyskasvatuksen kehittäjänä omassa organisaatiossaan.
Verkko-opintojakson pedagogisena lähtökohtana oli tukea opiskelijoita toimimaan aktiivisesti ja yrittäjämäisesti opintojakson aikana. Aktiivisuutta ja yrittäjämäistä toimintaa tuettiin tehtävänantojen kautta, ja opintojakson suorittaminen hyväksytysti edellytti opiskelijan itsearviointinsa perusteella määrittelemän oppimistehtävän työstämistä omassa blogissaan. Opiskelijat valitsivat pääsääntöisesti itse kenen blogikirjoitusprosessia halusivat vertaisohjata. Jokaiselta odotettiin myös kommentointia muiden blogeihin opintojakson aikana. Opiskelijan oppimistehtäviin kuuluivat blogin lisäksi siten myös vertaisohjaus ja opiskelijakollegoiden blogien kommentointi. Ilman vastuukouluttajan ohjausta opiskelijat eivät kuitenkaan olleet verkossa. Seurasin blogikirjoituksia, vertaisohjausta ja kommentteja ja tuin tarvittaessa opiskelijoita verkossa (kuvio 2).
Yhteisöllisyys ja toisilta oppiminen olivat opintojakson kantavia pedagogisia lähtökohtia aktiivisuuden ja yrittäjämäisen toiminnan ohella. Yrittäjyyskasvatusosaamisen syventämiseksi ja laajentamiseksi pedagogisten lähtökohtien ideana sovelsin ensinnäkin tutkivaa oppimista (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2001; Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004; Hakkarainen, Bollström-Huttunen, Pyysalo & Lonka 2005) ja toiseksi konnektivismin ideaa (Siemens 2004). Hakkarainen ym. (2001, 206) luettelevat tutkivan oppimisen pedagogiikkaa luonnehtivia tekijöitä (taulukko 1), joka ajattelu tukee opintojakson oppimistehtävänä olevan blogin kirjoittamista ja vertaisohjausta sekä vuorovaikutusta toisten vertaisohjatessa ja kommentoidessa blogeja. Konnektivismin idea yhdistyy edellä mainittuihin oppimisen näkökulmasta, joka on verkostoissa jaettua, sosiaalisesti ja teknologiaa käyttäen paranneltua, toimintamallien tunnistusta ja tulkintaa (Siemens 2006, 35–36).
Tutkivan oppimisen pedagogiikkaa luonnehtivia tekijöitä Hakkaraisen jne. (2001, 206) mukaan (mukaellut Laaksonen 2015):
- Työskentely kohdistuu tietoon ja ymmärrykseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen – ei niinkään aihepiirien tai sisältöalueiden käsittelyyn.
- Opiskelijoiden omien ajatusten, ideoiden ja tulkintojen tuottaminen ja kehitteleminen ja sitoutuminen asteittain syvenevään tutkimusprosessiin – ei niinkaan tiedon kertaluonteiseen tuottamiseen.
- Käsitteellisten luomusten etsiminen, kehitteleminen ja jakaminen – ei niinkään vastausten löytäminen ja tiedon kopioiminen.
- Julkiseen tiedonkehittelyyn sitoutuminen – ei niinkään ainoastaan henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen osallistuminen.
- Mahdollisuus osallistua palautteeseen, vuorovaikutukseen ja pohdintaan – ei niinkään välittömän suoriutumisen korostaminen.
Opiskelijat toimivat itsenäisesti opintojakson aikana, ja vastuukouluttajana seurasin blogien kirjoitus- ja vertaisohjausohjausprosessia pysyen mahdollisimman paljon taustalla. Näin toteutui myös tutkivan oppimisen pedagogiikkaa luonnehtiva tekijä, jossa kyseessä on ohjattu tutkimusprosessi ennemmin kuin opiskelijan ohjaamaton luova toiminta (Hakkarainen jne. 2001, 207). Toisaalta, kyseessä oli aikuisopiskelijoiden ryhmä, joten Hakkaraisen jne. (2001, 207) ajatukset siitä, että kyseessä on ohjattu ”tutkimusprosessiin osallistuminen pikemmin kuin luottaminen opiskelijan itseilmaisuun” eivät kohtaa tässä oppimisprosessissa. Yrittäjämäinen toiminta, jonka ytimessä on omaehtoisuus ja itseohjautuvuus, liittyivät opintojakson pedagogisten ratkaisujen ideaan.
Päädyin toteuttamaan opintojakson poikkeuksellisesti Discendumin Optima -oppimisalustalla (2015), sillä ennakkotietona oli, että opiskelijat tulevat suuntamaan kehittämistehtävänsä osana oman organisaation kehittämistoimia, joita kaikkia ei haluta jakaa sosiaalisessa mediassa. Kyseessä oli siten suljettu ympäristö, jossa käyttöoikeudet olivat tarjolla vain rajatulle ryhmälle.
Maalaa yrittäjyyskasvatusosaamisesi oppimispolku
Opintojakson keskeisin oppimistehtävä oli opiskelijan kirjoittama blogi, jonka aiheen opiskelija määritteli Webropol -kysely- ja tiedonkeruujärjestelmään (2015) tehdyn itsearvioinnin perusteella[1]. Blogiin tiivistyivät kaikki oppimispolun tavoitteet (kuvio 3).
Esitän tässä artikkelissa opiskelijoiden itsearvioinnin tulokset koskien yrittäjyyskasvatuksen perusteiden osaamista (taulukko 2). Muita opiskelijan itsearviointikohteita olivat: yrittäjyyskasvatus opetussuunnitelmassa, oma yrittäjyyskasvatusosaaminen, yrittäjämäinen oppiminen, yrittäjyyskasvatuksen toimintatavat, yrittäjyyskasvatuksen verkostot ja yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta tukeva organisaatiokulttuuri.
Taulukko 2. Opettajien itsearvioinnin tulokset koskien yrittäjyyskasvatuksen perusteiden osaamista
Tulkintani mukaan opettajien itsearvioinnin tulosten perusteella yrittäjyyskasvatusta määrittelevät yhteiskunnalliset linjaukset eli Euroopan unionin suositukset ja Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset olivat kohtalaisen tuttuja. Vain noin viisi prosenttia opettajista arvioi, että suositukset ja linjaukset ovat tuntemattomia. Noin neljännes opettajista (lähes eri mieltä, täysin eri mieltä ja asia on minulle tuntematon) ei arvionsa mukaan ollut perehtynyt tai oli jonkin verran perehtynyt Euroopan unionin suosituksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset eivät kaikille olleet myöskään tuttuja sillä noin 20 prosenttia opettajista arvioi, että ei ollut perehtynyt tai oli jonkin verran perehtynyt (lähes eri mieltä ja täysin eri mieltä) linjauksiin. Opettajat arvioivat perehtyneensä oman organisaationsa yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen linjauksiin varsin hyvin (noin 70 prosenttia). Lähes eri mieltä oli kuitenkin vajaa 20 prosenttia, ja yllättävää oli, että noin 14 prosenttia arvioi, että asia oli heille tuntematon.
Johtopäätökset
Opetusministeriön (nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriö, 2009) yrittäjyyskasvatuksen linjauksessa yrittäjyyskasvatus määritellään seuraavasti:
”Yrittäjyyskasvatus on yrittäjyyttä ammatinharjoittamisena huomattavasti laajempi käsite. Yrittäjyyskasvatus käsitteenä kattaa myös yrittäjyyyskoulutuksen. Se pitää sisällään sekä aktiivisen ja oma-aloitteisen yksilön, yrittäjämäisen oppimisympäristön, koulutuksen ja yrittäjyyttä tukevan toimintaverkoston yhteistyön että yhteiskunnan aktiivisen ja yrittäjämäistä toimintaa tukevan politiikan.”
Opettajien itsearvioinnit opintojakson ”Opettajan yrittäjyyskasvatusosaaminen” alussa koskien yrittäjyyskasvatuksen perusteita osoittavat suuntaa antavina, että yrittäjyyskasvatuksen perusteiden osaamisen tehostamista koulutusorganisaatioissa voisi pohtia. Ainakin kysely osoitti sen, että yrittäjyyskasvatuksen perusteiden osaamista tulisi tarkastella kriittisesti ja mahdollistaa keskustelu yrittäjyyskasvatuksesta laajemmin koulutusorganisaatioissa. Yrittäjyyskasvatuksen perusteiden näkökulmasta myös yrittäjyyskasvatuksen käsitteet tulisi nostaa yhteisen pohdinnan aiheeksi. Työkaluna henkilöstön yrittäjyyskasvatusosaamisen kehittämisessä voivat toimia esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen pelikortit, joita on saatavana sekä suomen- että englannin kielisinä (Laaksonen & Soininen 2013[2]; 2014[3]). Ne soveltuvat hyvin erilaisten organisaatioiden henkilöstökoulutukseen yrittäjämäisen toiminnan edistämiseksi ja pedagogisen pohdinnan ja suunnittelun virittäjiksi.
Opintojaksolta kerätystä aineistosta on meneillään tutkimus, jossa mielenkiintoni kohteena on tietää miten opettajat käsittävät ilmiön yrittäjyyskasvatus. Opintojaksoon osallistui 22 opiskelijaa, jotka kaikki antoivat luvan verkko-toteutuksesta syntyneen aineiston käyttöön tutkimustarkoituksessa. Tutkimuksen lähestymistapana mukaelen perinteistä fenomenografiaa (Marton 1981) ja sen yhtä suuntausta, jossa ollaan kiinnostuneita siitä, miten yksilöt käsittävät tietyn ilmiön (Uljens 1989, 9). Kyseessä olevan tutkimuksen löydökset tulevat julkaistavaksi viimeistään keväällä 2016.
Kirjoittaja:
Lehtori Inkeri Laaksonen (KM, Tradenomi) toimii opettajankouluttajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.
Lähteet:
Discendum. 2015. Joustavat verkkoratkaisut oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Viitattu 18.9.2015. http://www.discendum.com/.
Hakkarainen, Lonka & Lipponen. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ymmärtäminen. 1-4.painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.
Hakkarainen, K., Lonka, K., & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6. uudistettu painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.
Hakkarainen, K., Bollström-Huttunen, M., Pyysalo, R., & Lonka, K. 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä. Matkaopas opettajille. Porvoo: WS Bookwell Oy.
Laaksonen, I & Soininen, L. 2013. Älä jänistä – opitaan kimpassa. Yrittäjyyskasvatuksen pelikortit. Viitattu 18.9.2015. Tiedustele ammatillisesta opettajakorkeakoulusta.
Laaksonen, I & Soininen, L. 2014. Entrepreneurship education. Let’s learn together. Viitattu 18.9.2015.
Marton, F. 1981. Phenomenography – Discribing Conceptions of the World around Us. Instructional Science, Vol. 10, Issue 2, 177–200.
Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. Helsinki: Yliopistopaino.
Siemens, G. 2004. Connectivism: A Learning Theory for The Digital Age. Viitattu 18.9.2015. http://www.ingedewaard.net/papers/connectivism/2005_siemens_ALearningTheoryForTheDigitalAge.pdf.
Siemens, G. 2006. Learning Theory or Past Time of Self-Amused? Viitattu 18.9.2015. http://www.elearnspace.org/Articles/connectivism_self-amused.htm.
Soininen, L. 2014. Opettajan yrittäjyyskasvatusosaaminen. Valinnainen opintojakso. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Verkko-opintojakso.
Uljens, M. 1989. Fenomenografi – forskning om uppfattningar. Lund: Student litteratur.
Webropol. 2015. Viitattu 18.9.2015.
Viitteet
[1] Itsearviointikysymykset pohjautuivat Soinisen aiemaan työhön (2014).
[2] Ensipainatus 2011
[3] Ensipainatus 2013