Työelämän pelisäännöt tutummiksi draaman avulla
Maahanmuuttajaopiskelijoiden määrä ammatillisessa koulutuksessa lisääntyy, kuten myös maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrä suomalaisessa työelämässä. Samalla lisääntyvät mahdollisuudet kulttuurisiin yhteentörmäyksiin ja väärinkäsityksiin. Miten toisessa kulttuurissa kasvaneita voidaan paremmin integroida suomalaiseen työelämään ja sen, usein kirjoittamattomiin, pelisääntöihin? Miten ammatillinen koulutus voi valmistaa maahanmuuttajaopiskelijoita, kuten myös suomalaisia nuoria, kohtaamaan työelämä?
Tähän aiheeseen tarttui ryhmä ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoita. Katja Asikainen, Reetta Eskola, Marika Hesselgren, Sanna Lehtinen ja Tarja Räty kokeilivat kehittämistyössään, miten draamaa voi käyttää apuna, kun halutaan tutustuttaa opiskelijoita suomalaiseen työelämään. Työelämän pelisäännöt draaman keinoin oli osa Pendolinot-oppimispiirin yhteistä pedagogista kehittämishanketta, jossa etsittiin keinoja aikuisopiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämiseen.
Asikainen, Eskola, Hesselgren, Lehtinen ja Räty tutustuivat Työelämän verkko-opiston Erilaisuus sallittu, työelämätietoa maahanmuuttajalle -sivustoon ja esittelivät sivustoa myös muille verkkopilotin opettajaopiskelijoille. Sivuille on listattu muun muassa sellaisia suomalaisia luonteenpiirteitä, joihin uusi työntekijä luultavasti törmää työpaikallaan.
Kehittämishankkeen näkökulmasta erittäin kiinnostavia ovat täsmällisyys ja joustavuus sekä niiden välinen jännite kuten myös oma-aloitteisuuden ja sääntöjen noudattamisen ristiriitainen suhde.
Työelämätietouden sivustoa muille opiskelijoille esiteltäessä keskusteltiin myös, millä menetelmällä aihetta voisi lähestyä aikuisopiskelijoiden kanssa. Draama sai eniten kannatusta, sillä sitä pidettiin hyvänä keinona osallistuttaa opiskelijat oppimiseen.
Osallistujien draama on yksi luokista, joihin Hannu Heikkinen jakaa draamakasvatuksen monet eri genret (Heikkinen 2010: 31–33). Osallistujien draamassa luodaan fiktiivinen maailma, jonka sisällä voidaan työskennellä aktiivisesti yhdessä. Asioita tutkitaan ja niillä leikitään, etsitään yhdessä merkityksiä ja luodaan uusia. Osallistujien draamaa ovat esimerkiksi Forum-teatteri ja työpajateatteri (TIE), joissa molemmissa yleisöstä tulee aktiivinen ja osallistuva.
Käsikirjoituksesta toteutukseen
Draamatuntia varten Asikainen, Eskola, Hesselgren, Lehtinen ja Räty tekivät käsikirjoituksen, joka sijoittui bussivarikolle ja bussiin. Siinä uusi työntekijä saapuu myöhässä töihin ja esimies antaa puutteellisen perehdytyksen. Tilanteet jatkuvat bussissa ja esiin nostetaan bussikuskin ja matkustajien vuorovaikutustilanteita.
Opetustilanteessa opettajaopiskelijat näyttelivät työelämän tilanteet, minkä jälkeen aiheesta keskusteltiin. Maahanmuuttajaryhmän opiskelijat saivat ehdottaa, miten tilanne olisi voitu hoitaa paremmin, ja sitten tilanne näyteltiin uudestaan. Opiskelijat tulivat keskusteluun mukaan reippaasti ja osallistuivat myös aktiivisesti näytelmään astuen ”näyttelijä-opettajien” paikalle. Keskusteluissa mietittiin yhdessä muun muassa täsmällisyyden merkitystä ja sen suhdetta joustavuuteen. Opiskelijat ehdottivat ratkaisuja tilanteisiin, joissa työntekijä myöhästyy töistä tai bussi on myöhässä taukopaikalla eikä kuski ehdi pitää taukoa. Esiin nousivat velvollisuuksien lisäksi myös työntekijän oikeudet.
Opetustilanne pitää kokea turvallisena, jotta opiskelijat uskaltavat osallistua draamaan. Turvalliseen ilmapiiriin saamiseksi on tärkeää laatia ryhmän kanssa pelisäännöt draamalle. Sääntöjen avulla sovitaan, miten draamaan voi osallistua tai olla osallistumatta. Eräs opiskelija kirjoittikin palautteessaan, että piti tällaista opetustapaa hyvänä, vaikkei itse uskaltanutkaan osallistua näytelmään. Ryhmälle pitää antaa myös aikaa ryhmäytyä. ”Tutustumisleikit toimivat hienosti, vaikka täytyy myöntää, että ensin hieman epäilin näiden alkulämmittelyiden antia”, toteaa Sanna Lehtinen ja jatkaa: ”Opin itse, että tutustumiselle ja ryhmähengen luomiselle on annettava aikaa, se kyllä palkitsee ja maksaa itsensä takaisin korkojen kera.”
Uusia näkökulmia, tulkintaa ja oppimista
Draamakasvatuksessa tarinoihin rakennetaan epäsuoraa oppimista, mutta kaikkea ei voi kuitenkaan ennalta suunnitella. Oppimisen mahdollisuus piileekin draamatarinoiden rakenteissa ja hyvä draamatarina on avoin erilaisille tulkinnoille. Draaman maailmat tarjoavat oppimismahdollisuuksia, muun muassa kokonaisvaltaisia elämää muistuttavia oppimistilanteita. Draama antaa opiskelijoille voimaa ymmärtää ja tutkia maailmaa roolien ja tilanteiden kautta, kehittämällä opiskelijoiden sanatonta ja sanallista viestintää, kehittämällä opiskelijoiden älyllistä, sosiaalista, fyysistä, emotionaalista ja moraalista osaamista sekä kriittistä ajattelua ja antamalla opiskelijoille kokemuksia ja ymmärrystä, jotka liittyvät muihin taidemuotoihin ja oppiaineisiin (Heikkinen 2010: 136). Tarja Räty kertoo, että opetustilanteessa keskustelu lähti välillä eri suuntaan, kuin mitä opettajaopiskelijat olivat ennalta ajatelleet. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että opiskelijoiden keskustelulle annetaan aikaa eikä sivuuteta niitä aiheita, joita opiskelijat itse pitävät tärkeinä. ”Toisaalta keskustelu yleisellä tasolla suomalaisten käytöksestä ja tavasta liittyy myös työelämään. Kyllähän me tapamme siirrämme myös työpaikalle”, Räty muistuttaa.
Draamassa oppiminen on Heikkisen mukaan (2010: 131–132) usein implisiittistä. Välittömästi draamakokemuksen jälkeen on vaikea analysoida oppimista, jolloin tärkeämpää on kokemusten ja ajatusten jakaminen. Analysointi on mahdollista vasta, kun kokemuksen intensiivisyys alkaa hälvetä. Arviointi on kuitenkin aina tärkeä osa oppimisprosessia (Heikkinen 2010: 141–143). Näytelmän jälkeen maahanmuuttajaopiskelijat saivat antaa palautetta opetustilanteesta, sen aiheesta ja opetustavasta. Muutaman päivän kuluttua ryhmän oma opettaja antoi omalla oppitunnillaan ryhmäläisten vielä jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan yhdessä. Maahanmuuttajaopiskelijat ja heidän opettajansa antoivat opettajaopiskelijoille hyvää palautetta tunnista. Opiskelijat pitivät tuntia kivana ja hyödyllisenä ja kertoivat oppineensa uusia asioita suomalaisesta työelämästä. Osa kuitenkin toivoi palautteessa, että tilanteita oli uskallettu viedä vielä pidemmälle. Ryhmän opettaja kertoi innostuneensa menetelmästä ja käyttävänsä draamaa kaupan käynnin harjoituksissa. Myös opettajaopiskelijoille itselleen jäi hyvä mieli opetuskokeilusta.
Opiskelijoiden palautteista nousi esiin, että draamaa voisi heidän mielestään käyttää monessa muussakin aiheessa, esimerkiksi harjoiteltaessa työhaastattelutilanteita. Opettajalle draama opetuskeinona tuo uusia haasteita, mutta myös varmasti onnistuneita oppitunteja. Marika Hesselgren muistuttaa, että draaman haastavuuden vuoksi sitä voisi käyttää myös ajatuksia herättävänä osiona, kun siirrytään uuteen aiheeseen. Reetta Eskola tuo esiin myös ikävän arkitodellisuuden: ”Nyt meitä oli viisi opettajaa opiskelijoiden käytössä. En tiedä, olisiko opetustilanne onnistunut yhtä hyvin, jos olisin seissyt yksin ryhmän edessä.” Opettajaopiskelijat haluavat kuitenkin kannustaa kaikkia muita opettajia rohkeasti kokeilemaan draaman käyttöä työelämätietouden opetuksessa mutta myös muiden aiheiden tunneilla.
Kirjoittaja:
Katja Asikainen
Kirjallisuutta:
Heikkinen, Hannu 2010: Vakava leikillisyys, draamakasvatusta opettajille