STUDIO-projekti on kohta maalissa
STUDIO oli pedagogiikkaan keskittyvä koulutusprojekti, jossa kehitettiin aikuiskoulutusta ja sen erilaisia käytänteitä. Projektin varsinaisina kohderyhminä olivat suomen- ja ruotsinkielisten oppilaitosten, korkeakoulujen, aikuislukioiden, vapaan sivistystyön, seurakuntien sekä kolmannen sektorin aikuiskouluttajat sekä muut aikuisopiskelijoiden ohjaukseen osallistuvat ja oppilaitosten hallinnosta vastaavat. Lisäksi kohderyhmänä ovat työhallinnon toimijat sekä koulutusyhteistyötä tekevät työelämän edustajat.
Projektin hallinnollinen vastuu on ollut HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla ja muut toimijat ovat olleet JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu, HAAGA-HELIAN Ammatillinen opettajakorkeakoulu, OAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu sekä ruotsinkielisenä Ammattikorkeakouluna Arcada.
Haasteita, haasteita…
STUDIO-projekti alkoi vuonna 2008, mutta varsinaisesti vauhtiin päästiin vuonna 2009 koulutusten toteuttamisen osalta.
Näinkin suuressa projektissa yhteisten toimintatapojen löytäminen eri organisaatioiden toimintakulttuurien keskellä oli haastava asia. Asia hoidettiin muodostamalla projektin toteuttajaorganisaatioiden projektipäälliköistä suunnitteluryhmä, joka on kokoontunut kaksi tai kolme kertaa vuodessa suunnittelemaan ja arvioimaan projektin toimintaa. Kokouksissa on esimerkiksi käyty läpi kaikki kuluneen kauden palautteet ja niiden pohjalta on tehty suunnitelmia toiminnan tehostamiseksi, jos on ollut aihetta. Suunnitteluryhmässä on ollut avoin ilmapiiri ja vaikeitakin asioita on pystytty ratkomaan rakentavasti.
Näin pitkän projektin aikana (2008–2013) esille tulevat yhteiskunnassa ja koulutuskentällä tapahtuvat muutokset. STUDIO -projektin aikana on tullut koulutuksen kentällä mm. kaksi isoa muutosta. Aikuiskoulutuksessa ammatillisissa perustutkinnoissa otettiin käyttöön uudet tutkinnon perusteet, jotka sisälsivät uutena käsitteenä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä elinikäisen oppimisen avaintaidot. Ammattikorkeakouluissa tuli osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, jonka nimenä on AHOT. Tämä näkyi projektissa lisääntyvänä osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvänä koulutustarpeena. Näitä koulutuksia on järjestetty runsaasti. Toinen muutos koulutuskentällä on ollut sosiaalisen median koulutusten tarpeen lisääntyminen projektin loppua kohden. Oppilaitoksissa ja työpaikoilla on sosiaalisen median välineitä otettu enenevässä määrin käyttöön, ja monet koulutuksen järjestäjät ovat vieneet opetustaan verkkoon ja tämäkin on lisännyt koulutustarvetta. Erityisesti työvoimahallinnon toimijoiden osuus koulutuksissa on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana, koska ohjausta on alettu antaa verkossa yhä enemmän.
Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, kuten yt-neuvottelut eri organisaatioissa ovat heikentäneet koulutuksiin osallistumista. Koulutusten markkinointi on ollut välillä varsin tuskaista. Ilkka Uronen tuo artikkelissaan ”STUDIO -hanke osatoteuttajan silmin” hyvin esille niitä ehdotuksia, joita olisi voitu tehdä markkinoinnin tehostamiseksi. Tässä kohtaan voidaan kuitenkin todeta, että olemme selvinneet hyvin. Olemme toteuttaneet 95 koulutusta, kun tavoitteena oli 96. Koulutukset ovat olleet pääsääntöisesti 5–7 opintopisteen koulutuksia.
Oman haasteensa toimintaan on tuonut myös projektihenkilöstön suuri vaihtuvuus. Hankkeisiin palkataan usein määräaikaisia henkilöitä ja on luonnollista, että saatuaan vakinaisen tai pidempiaikaisen työn, he vaihtavat työpaikkaa. Samalla myös hankkeen tietotaitoa lähtee talosta. Tulevissa hankkeissa organisaatioiden tulisikin palkata hankkeisiin talon sisältä vakinaista henkilökuntaa, jolloin pitkissä hankkeissa toimijat pysyvät samoina, hankeosaaminen lisääntyy ja hankkeen tulokset jäävät elämään organisaation toiminnassa.
Mitä hyvää olemme saaneet aikaiseksi
Määrällisesti STUDIO-projekti on saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Koulutuksiin osallistujamäärän tavoitteeksi asetettiin 1410 ja tavoite saavutetaan. Koska projekti on valtakunnallinen projekti, olemme kouluttaneet toimijoita etelästä pohjoiseen ja idästä länteen (sallituilla alueilla). Kuitenkin niin, että Uudenmaan osuus on 28 % ja muun Suomen jakautuessa tasaisesti.
Koulutuksiin osallistujien suurin ryhmä on ollut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 57 %, korkeakouluista 22 % ja TE-hallinnosta 5 %, jonka osuus on noussut koko ajan. Heidäthän otettiin kohderyhmäksi vasta vuonna 2011. Vapaan sivistystyön ja kolmannen sektorin toimijoiden osuus on vähentynyt sitten projektin alun vilkkaan osallistumisen jälkeen. Heidän osuutensa projektin loppuvaiheessa on 17 %.
Koulutusaloittain osallistujien jakautuminen on seuraavanlainen: tekniikka ja liikenne 20 %, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 21 % ja humanistinen koulutusala 22 %. Nämä kolme muodostavat suurimman osan osallistuneiden koulutusaloista. Vielä vuoteen 2013 saakka tekniikan ja liikenteen alalta oli ylivoimaisesti suurin osa osallistujista. Sosiaali- ja terveysalalta on 16 % osallistujista ja kulttuurialalta 5 %.
Olemme kysyneet koulutuksiin osallistujilta ilmoittautumiskaavakkeissa, onko heillä pedagoginen pätevyys. On ollut mielenkiintoista huomata, miten pedagogisen pätevyyden omaavien henkilöiden osuus on pienentynyt projektin kuluessa. Tähän on varmasti kaksi syytä. Ensinnäkin TE-hallinnon henkilöiden osallistuminen on lisääntynyt ja heillä ei luonnollisesti työnsä puolesta tarvitse olla pedagogista pätevyyttä. Toinen syy on nähdäkseni se, että ammatillisen koulutuksen kentällä tapahtuu paljon eläköitymistä ja uusia opettajia tulee heidän tilalleen. Näillä opettajilla ei välttämättä ole vielä pedagogista pätevyyttä, koska he tulevat suoraan työelämästä. 5 opintopisteen STUDIO-koulutuksista on ollut mahdollisuus saada 1 piste ammatilliseen opettajankoulutukseen hakeutumisvaiheessa. Muun muassa HAMK Ammatilliseen opettajakorkeakouluun valituista vuonna 2013 oli 13 hakijaa saanut tuon pisteen valintavaiheessa. AHOT HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa oli saatu vuosina 2010–2013 STUDIO-koulutuksista 57 kappaletta. Uskon, että suuntaus on samanlainen myös muissa ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Tämä osoittaa myös sen, että koulutuksia on pystytty hyödyntämään paitsi osaamisen kartuttamisessa myös muulla tavoin.
Laadullisia tuloksia
Koulutusten vaikuttavuuskysely tehtiin kaikille koulutuksissa olleille vuosina 2009–2012 osallistuneille. Vaikuttavuuskyselyn perusteella voidaan sanoa, että STUDIO-projektin koulutuksilla on ollut vaikuttavuutta koulutuksiin osallistujille ja heidän työhönsä. Kaikissa koulutuksissa uusi tieto on lisännyt vastaajien osaamista ja ennen kaikkea antanut rohkeutta ja uskallusta ottaa käyttöön uusia pedagogisia menetelmiä ja käytänteitä. Selkeästi käy myös ilmi, että koulutukset ovat antaneet osallistujille joko kertauksena tai uusina asioina selkeyttä pedagogisista perusasioista. Näitä ovat esimerkiksi oppimiskäsityksen, ihmiskäsityksen ja oppimistyylien merkitys opetusmenetelmien valinnassa, koulutuksen suunnittelussa ja henkilökohtaistamisessa. Koulutusten merkitys voi olla myös tietoisuuden herättäminen ja ylläpitäminen sellaisista tärkeistä periaatteista tai teorioista, jotka eivät ilmene konkreettisina asioina arkisessa työssä.
Koulutuksissa kannattaa entistä enemmän käyttää sellaisia menetelmiä, jotka vahvistavat yhteistyötä, kuten vertaisarviointia ja benchmarkingia. Osallistujat voisivat tehdä yli organisaatioiden ylittävää, yhteistä kehittämistehtävää, jonka aiheena olisi jokin yhteinen intressi ja samalla vahvistettaisiin yhteistyötä.
Vaikuttavuuskyselyssä oli myös avoin kysymys, jossa kysyttiin, miksi koulutus ei vastannut koulutukseen osallistuneen odotuksia. Niissä harvoissa vastauksissa, joita saatiin, pääsääntöinen tekijä oli ajanpuute, koska perustyö omassa organisaatiossa oli ollut niin kuormittavaa. Koulutukseen osallistuneilla ei ollut aikaa keskittyä tehtävien tekemiseen halutulla tavalla. Hyvin harvassa paikassa oli sijaisjärjestelyä, joten koulutuksen ohessa tehtiin kaikki perustyö. Toinen merkittävä tekijä tyytymättömyyteen oli väärä koulutusvalinta. Koettiin, ettei koulutuksesta saatu sitä, mitä haettiin, ja usein asiat olivat vastaajien mukaan entuudestaan tuttuja. Joidenkin vastaus oli, että heidät oli määrätty koulutukseen eli motivaatioita koulutusta kohtaan ei ollut. Hyvin harvat moittivat kouluttajaa, koulutuksen sisältöjä tai toteutustapaa. Koulutuspalautteiden mukaan kouluttajien asiantuntemus ja tapa toimia koulutuksen aikana oli pääsääntöisesti 4–4,5, kun asteikko oli 1–5.
Erittäin positiivinen tulos mielestäni on se, että koulutusten ansiosta monet vastaajista kertoivat, että saivat uutta intoa työhön sekä halun ja motivaation opiskella lisää asioita. Olen itsekin toiminut kouluttajana projektissa ja saanut suullisena palautteena, että koulutus on avannut silmät näkemään, miksi pedagoginen koulutus on hyväksi ja välttämätön erityisesti opettajan työssä. Lisää ja tarkempaa tietoa vaikuttavuuskyselystä voi lukea Meidän Helmet II -julkaisussa olevasta artikkelista ”Koulutus voi räjäyttää tajunnan”.
STUDIO-projektin aikana projektissa kouluttaneet henkilöt ovat kehittäneet erilaisia koulutuksen malleja ja käytänteitä. He ovat ottaneet käyttöön ja kokeilleet erilaisia opetusmenetelmiä sekä oppimisympäristöjä. Nämä uudet tai vanhat ”tuunatut” menetelmät on kirjoitettu artikkeleiksi ja julkaistu Meidän Helmet (2011) – ja Meidän Helmet II -julkaisuissa (2013). Julkaisut ovat löydettävissä www.opinovi.fi/julkaisut.
Kouluttajille tehtiin syksyllä 2013 haastattelu siitä, miten he ovat kokeneet STUDIO-projektissa kouluttamisen ja minkälaista osaamista se on heille lisännyt. Ennen kaikkea se on kouluttajien mukaan ollut kenttä, jolla on voinut rauhassa kokeilla uusia menetelmiä ja käytänteitä.
Kouluttajat olivat toteuttaneet useampia samansisältöisiä koulutuksia, joten koulutusten kehittäminen oli mahdollista myös osallistujilta saatujen palautteiden perusteella. Monet kouluttajista kokivat, että koulutusten toteuttaminen kokonaisuudessaan on ollut oppimisprosessi heille itselleen. He olivat saaneet lisää substanssiosaamista sekä opettajana kasvua oli tapahtunut. Tämä on heidän mukaansa johtunut siitä, että STUDIO-projektin koulutusten suunnittelun ja toteutuksen resursointi on antanut aikaa pysähtyä ja keskittyä opettaviin asioihin sekä kehittää koulutuksia. Kouluttajien osaaminen on karttunut myös opiskelijoiden oppimisprosessin liittyvissä asioissa, kuten ajan antamisesta oppimiselle, ei liikaa menetelmiä yhdelle lähipäivälle sekä siihen, miten teorian ja käytännön integroinnin rytmittäminen kannattaa tehdä koulutuksen aikana. Lisäksi kouluttajat olivat oppineet koulutuksen järjestämiseen liittyviä asioita, kuten koulutusten räätälöinnistä, koulutusesitteiden informatiivisuudesta jne. Kouluttajat olivat myös havainneet, että koulutettaville olivat uusia ja/tai haasteellisia asioita muun muassa uusi opettajuus, koulutuksen aikainen kehittämisen näkökulma sekä oppijalähtöisyys. Tämä tulos kertoo myös siitä, että STUDIO-koulutusten tapaisia koulutuksia tarvitaan jatkossakin.
Lopuksi voin näin projektipäällikön ominaisuudessa todeta, että on ollut etuoikeus ja ilo työskennellä näin isossa projektissa erittäin hyvien projektitoimijoiden sekä yhteistyötahojen kanssa.
Kirjoittaja
Anita Eskola-Kronqvist
Eskola-Kronqvist toimi projektipäällikkönä STUDIO-projektissa sekä lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.