Konkareilta ohjaajakin oppii! Kokemuksia hiljaisen osaamisen mallittamisesta ja työelämän kehittämisestä
Etelä-Pirkanmaalla toteutettiin Valkeakosken ammatti- ja aikuisopiston työelämän kehittämis- ja palvelutehtävään liittyvä Konkari – kokemus kiertoon -hanke vuosina 2010–2012. Sen aikana päätavoitteena oli kehittää hiljaisen osaamisen näkyväksi tekemisen työmenetelmiä työelämän työryhmien ohjaukseen. Otan tässä esimerkiksi ammattilaisen roolikarttatyöskentelyn menetelmän, jonka ohjausprosessin yhteydessä ohjaaja oppi elinikäisen oppimisen ohjauksen taitoja sekä oman toimintansa kehittämistä konkariosallistujilta. Konkari-hanke teki yhteistyötä Opin ovi Etelä-Pirkanmaan, Aikuisohjauksen koordinaatioprojektin ja Laituri-projektin kanssa. Kerron tässä artikkelissa konkareiden ohjaajan (myöhemmin konkariohjaaja) kokemuksellisen tarinan siitä, miten roolikarttamenetelmä tässä yhteydessä muotoutui, mitä vaiheita työskentelyssä oli ja mitä ohjaaja niistä oppi. Arviointiaineistoa kerättiin tulevaisuuden muistelu -työpajassa konkariosallistujien kertomana. Lopuksi esitän konkareiden ohjaajan kehityspolun ja kasvatusajattelun muutoksen taulukon muodossa.
Osaamisen jakamisen ryhmä lähti jäsentämään esimiehen ja ohjaajan hiljaista osaamista
Alueellinen siivoustyönohjaajien ja heidän esimiehensä ryhmä kokoontui tarkastelemaan kokeneen esimiehen ja ohjaajan hiljaista osaamista ja erityistä taitavuutta. Konkariohjaajalla oli tässä vaiheessa selkeä suunnitelma, miten tätä asiaa lähdetään avaamaan. Projektin suunnitteluryhmässä oli laadittu jäsennys, jossa oli eroteltu eläkkeelle siirtyvät seniorit, taitavat osaajat ja noviisit. Eläkkeelle siirtyvillä senioreilla ja taitavilla osaajilla katsottiin olevan strategista osaamista, jota voitaisiin siirtää noviiseille.
Hämmennystä kokeneimmassa konkarissa (myöhemmin konkariesimies) herätti se, että hänet otettiin huomion keskipisteeksi ja toiset halusivat oppia häneltä kehittyneitä alaisten ohjaustaitoja. Konkariohjaaja taas hämmentyi siitä, että tämä konkariesimies koki kiusalliseksi oman asemansa ryhmän keskiössä. Pysäyttävä tapahtuma tässä oli se, kun tämä konkari ei suostunut asettautumaan keskipisteasemaan, vaan halusi poistua tilasta ja mennä keittämään koko porukalle kahvit. Sillä välin muu ryhmä keskusteli pitkään tästä tilanteesta. Kun konkariesimies palasi muiden joukkoon, tarkistettiin ryhmän suunnitelmaa. Tässä yhteydessä sovittiin, että kysymyksessä on työyhteisön sisäinen osaamisen jakamisen ryhmä. Tilanteessa täsmennettiin myös projektin suunnitteluryhmän muotoilemia rooleja ja päädyttiin siihen, että tavallaan jokainen ryhmässä oli myös taitava osaaja ja jokainen jollain tavalla noviisi. Ryhmän toiminnan punaiseksi langaksi ja ohjenuoraksi tuli, että lähdetään yhdessä jäsentämään konkareiden osaamista ja jaetaan konkreettisia osaamisen alueita ryhmän kesken.
Roolikartan rakentaminen osallistavalla ryhmätyömenetelmällä
Konkreettiseksi osaamisen jakamisen menetelmäksi tässä ryhmässä tuli ammattilaisen roolikartan rakentaminen. Konkariohjaajalla oli etukäteen ollut suunnitelma, miten näitä osaamisia ryhmissä lähdetään mallittamaan ikään kuin mallittamishaastattelun menetelmällä. Ryhmä ei kuitenkaan lähtenyt tähän työskentelyyn aktiivisesti mukaan, jolloin konkariohjaaja sai mahdollisuuden lähteä kokeilemaan erilaisia menettelyjä. Kokeiluja tehtiin useita, ja kaikkien yhteydessä keskusteltiin yhdessä keskeisistä konkarin osaamisalueista, jäsennettiin ja hahmotettiin niitä osallistavalla ryhmätyömenettelyllä. Roolikarttatyöskentelystä tuli lopulta käyttökelpoisena pidetty menetelmä, joka herätti kiinnostusta laajemmassakin kuulijakunnassa esim. Opin ovi -työelämätyöryhmän esitysten yhteydessä.
Osallistava ryhmätyömenetelmä hyödyntää sekä yksilöllistä että yhteisöllistä työskentelyä rinnakkain, peräkkäin tai vuorotellen ja se etenee vaiheittain seuraavasti:
- Ongelman tai tilanteen jäsentäminen
- Vaihtoehtojen ja ideoiden hahmottaminen
- Priorisointi eli tärkeimpien asioiden valinta
- Toimenpiteet
(vrt. Pakkala 2011, 72–74)
Roolikarttatyöskentelyssä sovellettiin tätä osallistavaa työmenetelmää ja ensin lähdettiin jäsentämään konkareiden osaamisalueita, tässä tapauksessa siivoustyönohjaajien keskeisiä osaamisalueita. Ongelman jäsentämisen vaiheessa puhuttiin siitä, että olisi tärkeätä saada paperille kuvaus siivoustyönohjaajien osaamisen keskeisistä alueista ja niiden toteuttamisesta. Vaihtoehtojen ja ideoiden hahmottamista tehtiin siten, että ensin jokainen yksin listasi paperille tällaisia osaamisalueita ja sen jälkeen edettiin parityöskentelyyn. Työparit laittoivat nyt post-it -tarralapuille osaamisalueita siten, että yhteen lappuun tuli aina yksi osaaminen. Nämä kerättiin sitten fläppipaperille kaikkien nähtäväksi. Osaamisaluelapuista koko ryhmä lähti priorisoimaan eli valitsemaan tärkeimmät asiat käsiteltäväksi. Nämä vaiheet 1–3 saatiin työstetyksi yhdessä konkari-istunnossa ryhmän kanssa.
Tässä vaiheessa ei vielä nimitetty työskentelyä roolikarttatyöskentelyksi, se nimitys ja käytäntö täsmentyi vasta myöhemmin työskentelyn edetessä. Seuraavalla konkareiden tapaamiskerralla lähdettiin tästä etenemään, ja konkariohjaaja oli ajatellut kokeilla miten kasvatuksesta tuttu vanhemmuuden roolikartta taipuisi konkareiden osaamisen jäsentämisen ja näkyväksi tekemisen työvälineeksi. Ennakko-oletus konkariohjaajalla oli tästä vähintäänkin epäilevä, mutta hän päätti edetä kokeilevalla ja avoimella asenteella. Kun tärkeimmät osaamisalueet oli edellisessä kokoontumisessa saatu listatuksi, muotoiltiin ne nyt siivoustyönohjaajan työrooleiksi ja asetettiin fläpille kaikkien näkyville.
Seuraava työvaihe kuvasi käytännön toimintaa ja toimenpiteitä eli konkreettisia tekoja, joilla siivoustyönohjaaja näitä rooleja toteuttaa. Konkariohjaaja pyysi jokaista osallistujaa nyt listaamaan taas ensin yksin paperille konkreettisia rooleihin liittyviä tekemisiä muodossa teen/toteutan/ohjaan. Keskeistä tässä oli konkreettinen preesensmuodossa oleva verbi eli tekemisen sana. Tarkoitus oli kuvata tekemiset mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi ikään kuin nimeämällä tekemiset käytännön tasolla. Työskentely eteni taas parityöskentelyn vaiheeseen, jolloin työparit laittoivat lapuille nyt tekemistä kuvaavia lauseita ja ne liitettiin sopivaan rooliin ja vietiin taululle kaikkien nähtäväksi. Konkariohjaaja auttoi vielä joidenkin tekemisen muotoilussa konkreettiseen verbimuotoon, jos ne olivat liian yleisellä tasolla tai esimerkiksi passiivimuodossa. Koko ryhmä keskusteli ja osallistui lauseiden sijoitteluun, ja näin kukin työtehtävälause saatiin sille sopivan työroolin yhteyteen ryhmän yhteisöllisellä työskentelyllä.
Näin roolikartta syntyi ja sen työstäminen eteni siten, että sovellettiin osallistavan ryhmätyömenetelmän vaiheita ja käytettiin vuorotellen yksilötyöskentelyä, parityöskentelyä ja yhteisöllistä koko ryhmän työskentelyä keskustellen. Seuraavassa kuvassa on siivoustyönohjaajan roolikartta siten kuin se tässä ryhmässä rakennettiin kevään 2011 aikana.
Siivoustyönohjaajan rooleja roolikartassa:
- Johtaja
- Sovittelija
- Mahdollistaja
- Kannustaja
- Työilmapiirin luoja
- Opastaja / perehdyttäjä / osaamisen kehittäjä
Tulevaisuuden muistelussa konkariohjaaja sai palautetta ja tarkensi askelmerkkejään
Konkariryhmässä toteutettiin tulevaisuuden muistelu -työpaja ja haastattelutyöskentely loppukeväällä 2011. Työskentelyn vetäjänä toimi Laituri-projektin edustaja ulkopuolisena henkilönä ja tarkoitus oli toteuttaa projektin itsearviointia ja ryhmäläisten arviointia ohjaajan työskentelystä ja suunnata konkareiden toiminnan kehittämistä tulevaisuuteen. Osallistujilta kysyttiin asioita ryhmän nykytilanteesta, alkuvaiheista ja tulevaisuudennäkymistä, heidän kokemuksistaan ja oppimisen tai muutoksen arviointiaan ja palautettaan ohjaajan toiminnasta. Jos konkariesimies joutui konkariryhmän alkuvaiheessa hämmentävään tilanteeseen huomion keskipisteeksi joutumisen suhteen, niin tämä tulevaisuuden muistelu oli semmoinen kohta, jossa konkariohjaaja hämmentyi päästessään vastaanottamaan positiivista palautetta. Myös roolikarttatyöskentelyn merkitys paljastui tässä tulevaisuuden muistelussa selkeällä tavalla.
Otan tässä esille puheeksi otettuja asioita konkariohjaajan kehittymisen näkökulmasta. Positiivisena palautteena tuli myös paljon konkariohjaajaan henkilönä liittyviä kommentteja, mutta ne heijastivat suurimmaksi osaksi sitä, että vuorovaikutus ryhmän ja ohjaajan välillä sujui hyvin. Tässä haluan nostaa esiin ryhmäläisten konkreettisia kokemuksia siitä, miten he ovat konkarityöskentelyn avulla saaneet jotain uutta omaan ammatilliseen toimintaansa. Isoimpana asiana tuli esiin se, että osallistujien esimiestyö oli vahvistunut ja roolikarttatyöskentely oli auttanut selkeyttämään omaa työtä. Keltaiset laput olivat auttaneet pääsemään asiaan työskentelyssä. Konkariohjaajan kokemuksen kautta peilaten keltaisiin lappuihin olikin tarkoitus laittaa konkreettisia työrooleihin ja työtehtäviin liittyviä asioita ja päästä niiden kautta keskustelemaan todellisista työhön liittyvistä asioista ja saada niitä näin näkyväksi. Ryhmän toiminta nähtiin myös avaavan mahdollisuuden tämän vertaisryhmän hyödyntämiseen tulevaisuudessa. Konkariohjaaja sai tulevaisuuden muistelun yhteydessä runsaasti neuvoja tulevaan toimintaansa työelämän kehittäjänä, myös vahvistusta sille, että konkareiden toiminta ja erityisesti roolikarttatyöskentely on ollut hyvä tapa tehdä siivoustyönohjaajien osaamista näkyväksi. Siitä voi tehdä johtopäätöksen, että roolikarttamenetelmää kannattaa myös jatkojalostaa ja soveltaa muillekin ammattiryhmille. Erityisen hyvin se saattaisi toimia työyksikköjen esimiesryhmien ammattiroolien jäsentämisen työkaluna.
Konkariohjaajan kehityspolku
Lopuksi otan tässä esille konkariohjaajan oppimisnäkökulman taulukkomuotoon sijoitettuna. Tämä toiminnan reflektointimalli perustuu työssään tekemisen kautta taitavaksi kehittyneen ammattilaisen kokemukselliseen oppimiseen, elämänkulun ja oman oppimisen reflektointiin. Tämä muodostaa laajemman kehyksen oppimishistoriasta ja ammatillisesta kehittymisestä, mistä on tultu ohjausalan tehtävään, mitkä ovat olleet laajahkot kehitysvaiheet, kasvatukseen liittynyt toiminta tai kasvattajan tai oppijan toiminta ja asema siinä vaiheessa, mikä on kussakin vaiheessa ollut konkreettinen ohjauksen toimintatapa ja toiminnan kehittämistä ja mitkä pedagogiset ajattelutavat sen taustalta on löydettävissä. Tämä jäsennysmalli on peräisin aikaisemmasta tutkimuksestani, jossa tutkin osallistavan työyhteisövalmentajan kasvattajuuden löytymisen polkua (Pakkala 2011, 172).
Nyt rajaan taulukon käytön hiljaisen osaamisen näkyväksi tekemisen oppimiseen ja sen reflektointiin ja sovellan sitä konkariohjaajan oppimiskokemuksien jäsentämiseen konkareiden ohjaustoiminnassa. Otan tässä taulukossa esiin edelläkin mainitut keskeiset vaiheet konkariohjaajan toiminnassa: projektin suunnittelu/valmiit toimintamallit, siivoustyönohjaajien konkariryhmän aloitus/osallistavan toimintatavan soveltaminen, roolikarttatyöskentelyn vaihe/osallistavan toimintatavan hyöty osallistujille ja tulevaisuuden muistelun vaihe/vuorovaikutteisen toimintatavan hedelmien näkyväksi saaminen. Näistä otan esille asioita, joita konkariohjaaja prosessin aikana oppi. Konkariohjaajan keskeisin kokemus oli, että hän oppi prosessin aikana konkareilta tärkeitä asenteellisia ja toiminnallisia ohjauksen elementtejä jatkossakin sovellettavaksi. Erityisesti konkaritoiminnassa tuli esiin roolikarttatyöskentelyn toteuttaminen ja sen soveltuvuus esimiestehtävissä toimivien työnohjaukselliseen valmennukseen ja hiljaisen osaamisen näkyväksi tekemiseen.
Lähteenä:
Pakkala, A. 2011. Osallistavaksi työyhteisövalmentajaksi kehittyminen. Tapaustutkimus henkilöstönkehittäjän kasvattajuuden löytymisestä. Tampere: Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1623.
Kirjoittaja:
Arja Pakkala
Päivitetty 2023: Poistettu kirjoittajan sähköpostiosoite. Lisätty osuus ”siivoustyönohjaajan rooleja roolikartassa”.