Väärin vai oikein -kuva

Ohjaus- ja neuvontatyön etiikasta

Pohdin seuraavassa ohjaus- ja neuvontatyöhön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kirjoitus on syntynyt Opin Ovi -hankkeen tilaisuuksissa syksyllä 2012 pitämieni alustusten ja niitä seuranneiden keskustelujen pohjalta. Aloitan yleisellä ammattietiikan käsitteen luonnehdinnalla, jonka jälkeen siirryn ohjausalan ammattilaisten työhön. Käsittelen artikkelissani ohjaustyötä nimenomaan silloin, kun sen kohteena ovat aikuiset, jo ainakin yhden ammatin opiskelleet ja siinä toimineet. Tarkastelen eettisiä kysymyksiä opinto-ohjaajien työn eettisten ohjeiden kehyksessä nostaen sen lisäksi esiin muutamia ajankohtaisia ohjaustyöhön liittyviä ilmiöitä.

Ammattietiikan tienviitat

Väärin vai oikein -kuvaAmmatit ovat eri tavoin herkkiä eettisille ongelmille. Tällä tarkoitetaan, että ne sisältävät sekä määrällisesti että laadullisesti erilaisia hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään, liittyviä kysymyksiä. Herkkyyteen vaikuttavat työn suoranaiset eettiset arvopäämäärät, kuten ihmisten terveys ja turvallisuus tai työn suuntautuminen vaikeisiin ihmiselämän tilanteisiin: syntymään, kuolemaan, sairauteen tai yhtäkkiseen kielteiseen muutokseen. Ammattieettiset ohjeet ovat perinteisesti kuuluneet sellaisten ammattien harjoittajille, joiden itsenäiseen asemaan liittyy eettisten valintojen avoin läsnäolo (mm. lääkärit, lakimiehet, papit).  (Airaksinen 1993.)

Ammattieettinen koodisto antaa päätöksenteon tueksi tietoa eli ammattikäytännöt, joiden kautta työn eettiset vaatimukset toteutuvat. Ammattieettiset säännöt ovat apukeinoina, joita eettisessä harkinnassa voidaan käyttää. Niistä ei voi kuitenkaan löytää valmiita vastauksia, koska tilanteet ovat erilaisia.

Tukena opinto-ohjaajien ohjeisto

Edellä mainittujen ammattien, perinteisten professioiden, lisäksi myös useiden muiden ammattien harjoittajat tarvitsevat tänä päivänä tuekseen ammatin harjoittamiseen yhteisiä eettisiä ohjeita. (Friman 2004.) Ammattieettisiä ohjeita (koodeja, koodistoja) on viime vuosikymmeninä laadittu, koska työelämässä yhä useammat ammattilaiset työskentelevät itsenäisissä ja vastuullisissa tehtävissä (Airaksinen & al. 2008). He tarvitsevat työnsä tueksi yhteisiä ohjeita. Ammattieettiset ohjeet syntyvät aina ammattikunnan itsensä laatimina ja ne hyväksytään esim. liittokokouksissa.

Ohjaus- ja neuvontatyön erityinen haaste ovat ihmisten kohtaaminen kasvotusten, läheltä ja henkilökohtaisesti. Päätöksiä tehdään ihmisen kanssa ja rinnalla; nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole vain yhden henkilön vaan myös läheisten elämä.

Ohjaus- ja neuvontatyötä tekevät voivat käyttää tukenaan opettajien tai opinto-ohjaajien eettisiä ohjeita. Opinto-ohjaajien ohjeet on uusittu v. 2009. Säännöissä todetaan opinto-ohjauksen tavoitteena olevan ohjattavaa koulutukseen, opiskeluun, uravalintaan ja tulevaisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyn tukeminen. Lisäksi todetaan, että opinto-ohjauksen tarkoituksena on auttaa ohjattavaa ymmärtämään omaa tilannettaan ja kohtaamaan elämänsä haasteita.

Aikuisuuden haasteita

Ohjaustehtävä on erityisen vaativa silloin, kun ohjattavana on aikuinen, jolla saattaa jo olla muodostunut hyvinkin vankka käsitys omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan sekä ominaisuuksistaan oppijana. Silloin ohjaustilanteessa on kenties pyrittävä murtamaan ja muuttamaan aiempia käsityksiä. Se saattaa olla aivan keskeistä uudelle ammatilliselle polulle astumiseen. Nämä aiemmat käsitykset voivat olla enemmän tai vähemmän paikkaansa pitäviä. Siitä ohjaajan olisi päästävä selville ohjattavaa kunnioittaen, mutta kuitenkin uusia ovia avaten ja samalla joitain sulkien. Erehdyksiä voi sattua molempiin suuntiin: aikuisella saattaa olla yli- tai alimitoitettuja käsityksiä omista opiskeluun liittyvistä kyvyistä ja taidoista. Tästä todetaan ohjeistuksessa: “Opinto-ohjaaja kunnioittaa ohjattavan itsemääräämisoikeutta. Opinto-ohjaaja tuo vaihtoehtoja esille monipuolisesti ja kunnioittaa ohjattavan omia valintoja.” Valinta on siis viime kädessä aina ohjattavan itsensä, erityisesti aikuisten ollessa kyseessä. Rehellisyyden ja hienotunteisuuden rajankäyntiä on varmasti jatkuvasti tehtävä.

Totuudellisuuden ja luottamuksellisuuden prinsiipit

Koulutuspolitiikan jatkuva myllerrys heijastuu voimakkaasti ohjaustyöhön. Opinto-ohjauksessa annettavan tiedon on oltava ajankohtaista ja monipuolista, joka edellyttää ohjaajalta herkeämätöntä informaation seuraamista ja seulontaa. Ohjaajan itsensä on oltava kriittinen tiedon suhteen ja lisäksi välitettävä samaa suhtautumista eteenpäin. Opiskelua koskevan tiedon totuudellisuus on välttämätöntä, jotta turhalta työltä ja pettymyksiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Luottamuksellisuus on keskeinen osa ohjaustyötä. Se ilmenee sekä ohjaajan ja ohjattavan välisessä suhteessa kuin myös ohjaajan suhteessa kollegoihin. Jos ohjaustilanteissa tulee esiin tietoa, joka ohjaajan mielestä olisi syytä saattaa esim. opettajien tietoon, on se syytä ottaa esiin. Ohjattavaa voi kannustaa kertomaan se itse, mutta tarvittaessa ohjaaja voi toimia välittäjänä, kunhan se on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu.

Ohjaussuhteet ovat myös riippuvuussuhteita (kts. Pursiainen 2008). Ohjaajan ja ohjattavan yhteistyö voi olla kertaluontoista, mutta myös pitkä yhteinen taival. Ohjaajan ammattitaitoon, kuin myös ammattietiikkaan, kuuluu tämän suhteen pitäminen tarkoituksenmukaisella laadullisella ja määrällisellä tasolla.

Ajankohtaisia kysymyksiä

Käytännön työelämässä ennen kaikkea taloudelliset resurssit asettavat rajoituksia ammattieettisten kysymysten ratkaisulle. Ammattilainen ei aina voikaan toimia puhtaasti eettisten periaatteidensa mukaisesti vaan sen mukaan, mihin on taloudelliset tai ajalliset resurssit. Hänen on ratkaistava eettiset kysymykset näiden reunaehtojen sisällä. Tällöin oma työmotivaatio on aika ajoin koetuksella.

Työorganisaatiossa samoin kuin lähityöyhteisössä vallitsevat arvopäämäärät heijastuvat jokaisen henkilön työhön. Oman organisaation sisällä käytävät arvokeskustelut selkeyttävät omaa työtehtävää ja siihen kohdistuvia odotuksia. Erityisesti muutostilanteet edellyttävät priorisointia, joiden taustalta löytyvät aina arvot.

Yhteiskunnan monikulttuuristumisella on vaikutuksensa ohjauksen parissa työskentelevien tehtäväkenttään. Suomen rajojen ulkopuolelta tulevat puhuvat paitsi eri kieltä, kantavat myös mukanaan omaa henkilökohtaista ja kansallista historiaansa. Heidän kulttuurinsa ja arvomaailmansa poikkeavat omastamme, eikä tämä ole vaikuttamatta työhön, ammatillisuuteen ja opiskeluun liittyviin asioihin.

Oma hyvinvointi

Lopuksi on tärkeää muistaa se, mitä tänä päivänä monissa ammattieettisissä ohjeistoissa, myös opinto-ohjaajan ohjeissa, todetaan: “Opinto-ohjaaja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Opinto-ohjaaja tunnistaa oman rajallisuutensa ja on valmis hakemaan apua, kun sitä tarvitsee.” On siis hyvä tehdä itselle rajaus yksityis- ja työelämän välille – ohjauksellista asiantuntemusta varmasti kysytään tänä päivänä monissa tilanteissa työajan ulkopuolellakin. Myös ammatillinen verkosto auttaa jaksamaan. Tiedon, tunteiden ja kokemusten jakaminen kollegoiden kanssa auttaa eteenpäin vaikeissa tilanteissa.

On myös aika-ajoin syytä vakuuttua siitä, että ammatin arvoperusta on yhteensopiva henkilökohtaisten arvojen kanssa. Jatkuvat arvoristiriidat aiheuttavat pitkän päälle kestämättömiä tilanteita.

Lopuksi kannustan käymään ammattieettisiä keskusteluja. Tyypillistä on liian usein se, että eettiset kysymykset nousevat pintaan silloin, kun ollaan jo ongelmatilanteen keskellä. Tällöin tunnelma on kireä ja tunteet pinnalla, joten analyyttinen ja toisia kuunteleva keskustelu on vaikeaa. Siksi on hyvä eritellä ammattikunnan työn eettisesti vaativia tilanteita, niin yksittäisiä kuin yleisiäkin, seesteisinä hetkinä ja aivan tavalliseen arkityöhön liittyen.

Kirjoittaja

Mervi Friman, KT, kehittämispäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu

Lähteet

Anon. 2009. Opinto-ohjaajan eettiset ohjeet. http://www.sopo.fi/yhdistys/eettiset%20periaatteet. Luettu 2.2.2013.

Anon. 2011. Opettajan eettiset ohjeet. http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,447755&_dad=portal&_schema=PORTAL. Luettu 2.2.2013.

Airaksinen, T. 1993. Ammattien ja ansaitsemisen etiikka. Helsinki: Yliopistopaino.

Friman, M. 2004. Ammatillisen asiantuntijan etiikka ammattikorkeakoulutuksessa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 234.

Airaksinen, T. & Friman, M. 2008. Asiantuntija-ammattien etiikka, Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Pursiainen, T. 2008. Ammattietiikan idea.  http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,624614&_dad=portal&_schema=PORTAL. Luettu 14.2.2013.

 

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-25