Työelämälähtöisyys Uusi ura opettajana -projektin ammatillisessa opettajankoulutuksessa
Muutamien keskisuomalaisten teknologiayritysten uudelleenorganisointi- ja säästötoimet jättivät korkeasti koulutettuja ja kokeneita ammattilaisia työttömiksi viime vuosikymmenellä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu järjesti 40 työttömälle ja työttömyyden uhkaamalle mahdollisuuden hankkia ammatillisen opettajan pätevyys. Tämä toteutui vuosina 2009 – 2012 Uusi ura opettajana -projektin järjestämässä koulutuksessa, jonka opettajakorkeakoulu suunnitteli nopealla aikataululla. Projektin rahoittivat Keski-Suomen ELY- keskus ja Euroopan sosiaalirahasto. Uusi ura opettajana -projektissa työelämälähtöisyys asetettiin tärkeäksi koulutukselliseksi periaatteeksi. Artikkelissa kirjoittajat analysoivat, miten kouluttajat ja koulutuksessa olleet opettajaopiskelijat kokivat työelämälähtöisyyden toteutumisen kyseisessä koulutuksessa.
Työelämän toimintatavat ja työn tekemisen käytänteet ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen radikaalisti. Toimintaympäristön ja työn muutos näkyy toimialojen, työprosessien ja ammattitehtävien muuttuvina osaamisvaatimuksina, jotka välittyvät edelleen haasteina koulutukselle ja työntekijöiden osaamisen kehittämiselle erilaisissa työorganisaatioissa.
Nämä muutossuunnat tulevat esille monella tavalla myös opettajien toimintaympäristössä ja asettavat uusia vaatimuksia koulutukselle ja kouluttajien asiantuntijuudelle. Oppiminen ja osaamisen kehittäminen on tullut osaksi työtä. Organisaatiot haluavat huolehtia osaamisen ylläpidosta niin, että yksilön ja organisaation tarpeita sovitetaan yhteen yhä enemmän. Yhteistyö- ja kumppanuusverkostot työelämän ja ammatillisen koulutuksen rajapinnalla muodostuvat keskeisiksi uusiksi ”yhdessä oppimisen ja yhteistyön paikoiksi”. (Nurminen 2010.)
Ammatillisessa koulutuksessa opettajat ovat avainasemassa kehitettäessä ammattitaitoisia osaajia työmarkkinoille. Paason (2010) mukaan ammatillisen opettajan työnkuva on muuttunut ja muuttumassa. Työnkuvaan nousevat tulevaisuudessa opiskelijan ja oppimisprosessin ohjaamisen rinnalle koulutuksen ja työelämän verkosto-osaajan sekä ammattialan vastuullisen kehittäjän työnkuvat, joissa vuorovaikutussuhteet työelämään, verkostoihin ja työpaikkoihin määrittävät vahvasti opettajan työtä. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan jo opettajaopintojen aikana mahdollisuutta tehdä tiivistä yhteistyötä, ei vain ammatillisen koulutuksen, vaan myös ”todellisen” työelämän kanssa. Tätä vaadetta tukee myös asetus ammatillista opettajankoulutuksesta (357/2003), jonka mukaan opettajankoulutuksen tehtävänä on tuottaa kykyjä, taitoja ja valmiuksia, joita opettajat omassa työssään ja sen kehittämisessä tarvitsevat ohjatessaan opiskelijoiden oppimista ja kehittäessään opetusalaansa ottaen huomioon ammattien ja työelämän kehittymisen.
Vanhanen-Nuutinen ym. (2009) jakavat Paason käsityksen ammatillisen opettajan osaamisesta ammattikorkeakouluopettajan työtä käsittelevässä tutkimuksessaan. Heidän mukaansa ammattikorkeakouluopettajan asiantuntijuus näyttäytyy ”horisontaalisena, verkostojen ja organisaatioiden kanssa toimimisena ja kykynä yhdessä ratkaista uusia ja muuttuvia ongelmia”. He määrittelevät sen tarkoittavan siirtymistä oppilaitoksessa tapahtuvasta työskentelystä yhteisölliseen, organisaatioiden rajoja ylittävään verkostomaiseen toimintaan. Tämä taas vaatii käytännön taitoa ja teoreettista ymmärrystä keinoista ja menetelmistä, joilla yhteisöllinen, kehittävä työskentely työelämän kanssa tapahtuu. (Vanhanen-Nuutinen ym. 2009.) Uudenlainen asiantuntijuus edellyttää yhä enemmän kykyä rakentaa ja yhdistellä erilaista osaamista sekä kytkeä eri osaamisten vaatima taitaminen ja kokemus, tieto- ja arvoperusta sekä verkostomainen toimintatapa yhteen. (Nurminen 1993.)
Uusi ura opettajana -projekti: Työelämäyhteistyö työelämälähtöisyyden edellytyksenä
Keski-Suomen ELY -keskuksen ja ESRn rahoittamassa Uusi ura opettajana -projektissa tarjottiin mahdollisuus ammatilliseen opettajankoulutukseen työttömille tai työttömyysuhan alaisille henkilöille, jotka olivat työkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella kelpoisia tehtävään ja joilla oli myös työ- tai harjoittelupaikka. Koulutusryhmiä käynnistyi yhteensä kaksi, vuonna 2009 ja 2010, joissa aloitti yhteensä 46 opiskelijaa. Keväällä 2012 heistä oli valmistunut 39 eli 85 prosenttia. Loppukevääseen mennessä kaikista aloittaneista oli työllistynyt 87 prosenttia.
Uusi ura opettajana -projektisuunnitelmassa (2009) työelämälähtöisyys nostettiin opettajankoulutusta ohjaavaksi periaatteeksi. Työelämälähtöisyys-käsitteellä on monia määritelmiä ja tulkintoja. Valtiontalouden tarkastusvirasto (Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen 2009) kritisoi työelämälähtöisyys-käsitteen useita tulkintoja, sillä siitä seuraa, että eri intressitahot määrittelevät sen omasta näkökulmastaan ja näin syntyy jännitettä siitä, mitä opetussuunnitelmien työelämävastaavuudella tarkoitetaan. Salonen (2010) näkee työelämälähtöisyyden varmistavan koulutuksen työelämävastaavuuden, mahdollistavan työelämän aktiivisen roolin koulutuksessa ja työelämän kehitystarpeiden ennakoinnin. Lisäksi työelämälähtöisyys varmistaa opiskelijan työelämäkompetenssien hankinnan ja parantaa valmistuneen työllistymismahdollisuuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) laatimassa Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelmassa työelämälähtöisyys nostetaan esille aikuiskoulutusta, ammatillista lisäkoulutusta ja ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevissa kohdissa (Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelma 2011). OKM:n opettajankoulutusta koskevassa selvityksessä (2011) ammatillisen koulutuksen keskeisenä kehittämisen painopisteenä mainitaan työelämälähtöisyyden ja työelämäyhteistyön vahvistaminen, joiden nähdään luovan perustan koulutuksen vaikuttavuudelle kytkemällä koulutus aitoihin työympäristöihin (Selvitys opettajankoulutuksesta 14.11.2011).
Jotta ammatillisen koulutuksen opinnot voisivat olla työelämälähtöisiä, tarvitaan monipuolista ja pitkäkestoista työelämäyhteistyötä koulutuksen toteuttajien ja muun työelämän välillä. Työelämäyhteistyö voidaan siis nähdä työelämälähtöisen koulutuksen edellytyksenä, jota lisäämällä voidaan saavuttaa yhteisiä hyötyjä opiskelijoille, oppilaitoksille ja työ- ja elinkeinoelämälle. Uusi ura opettajana -projektisuunnitelmassa (2009) työelämälähtöisyydellä tarkoitettiin ammatillisen opettajankoulutuksen opintojen kytkeytymistä koulutusorganisaatiossa tehtävään työhön opintojen aikana ja opintojen kytkeytymistä vahvaan työelämässä hankittuun osaamiseen ja kokemukseen.
Tutkimus opettajankoulutuksen työelämälähtöisyydestä Uusi ura opettajana -projektissa
Tutkimme työelämälähtöisyyttä Uusi ura opettajana -projektin toteuttamassa ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Tutkimusaineistoina toimivat kouluttajien ja opiskelijoiden ja koulutuksesta valmistuneiden kyselyt sekä kouluttajien ryhmähaastattelut. Tutkimusaineistot kerättiin keväällä 2012.
Opettajankouluttajat (n = 5), jotka toimivat ammatillisessa opettajankoulutuksessa, vastasivat sähköpostin kautta lähetettyyn Digium-kyselyyn, joka sisälsi sekä avoimia että 0–5 -asteikollisia kysymyksiä. Kyselyn lisäksi toteutettiin ryhmähaastattelut, joiden aihe nousi tutkimuksen teemasta. Molemmat kaksi haastattelua olivat vapaamuotoisia ja ne nauhoitettiin. Kyselyn vastaukset analysoitiin kysymyksittäin ja tuloksia täydennettiin ryhmähaastatteluissa esille nousseilla asioilla.
Opettajaopiskelijoille ja jo valmistuneille tehtiin myös sähköpostilla lähetetty avoimia ja suljettuja kysymyksiä sisältänyt Digium-kysely. Opiskelijoita aloitti yhteensä kahdessa ryhmässä vuosina 2009 ja 2010 yhteensä 46 henkilöä. Sähköpostin lähetti ammatillisen opettajakorkeakoulun opintosihteeri. Tällä pyrittiin takaamaan vastaajien anonymiteetti. Vastauksia saatiin seitsemän. Kyselyaineistot analysoitiin kysymyksittäin ja niitä täydennettiin avoimilla vastauksilla.
Kouluttajat kokivat työelämälähtöisyyden onnistuneeksi
Opettajankouluttajilta kysyttiin heidän arviotaan koulutuksen työelämälähtöisyydestä. Kaikki viisi kouluttajaa vastasivat kyselyyn. Vastausten perusteella koulutuksen työelämälähtöisyys oli onnistunutta. Kriittisiä ja kehittäviä ajatuksia tuotiin kuitenkin esille ryhmähaastattelussa. Seuraavassa on esitetty kyselyn vastausten yhteenveto, jota on täydennetty avoimilla vastauksilla.
Kysyttäessä, miten hyvin opiskelijat olivat pystyneet hyödyntämään työelämässä hankkimaansa osaamista koulutuksen aikana, opettajat kokivat siinä onnistutun erittäin hyvin, hyvin tai keskiverrosti. Yhteistyötä yritysten tai muiden työelämäorganisaatioiden kanssa kouluttajat kokivat tehdyn heikosti.
”Minusta kovin paljon ei syntynyt varsinaista työelämäyhteistyötä vaan toiminta pyöri eniten opetusharjoittelun ympärillä.”
”Opiskelijat kyllä tekivät joitakin yritysvierailuja, mitkä mielestäni eivät kuitenkaan ole varsinaista yhteistyötä.”
”Mielestäni yhteistyötä olisi voinut olla enemmän myös siten, että työelämän edustajat tulevat konkreettisti painokkaammin mukaan koulutukseen.”
”Opiskelijoiden näkökulmasta yhteistyötä tehtiin oppimistehtäviin liittyvien haastattelujen ja selvitysten kautta. Lisäksi kehittämistehtäviä moni rakensi aidosta oppilaitoksen tarpeesta lähtevänä.”
Kouluttajien mukaan yhteistyötä olisi voitu tehdä enemmän organisoimalla sitä tehokkaammin, järjestämällä yhteisiä tapaamisia, käyttämällä tietoisemmin hyväksi opetusharjoittelua ja oppimistehtäviä.
”Opiskelijoiden harjoittelupaikkoina olisi voinut olla myös yritykset.”
Kaikki vastaajat kokivat koulutuksen aikaisen harjoittelupaikan toimineen hyvin tai keskinkertaisesti opettajuuden työelämäosaamista edistävänä oppimisympäristönä. Myös ohjaus oli koettu samoin tukeneen työelämäsuhteiden ylläpitoa ja syntymistä. Kouluttajien mielestä opiskelijat pystyivät hyödyntämään aiempaa työelämäkokemustaan hyvin tai keskiverrosti opettajankoulutuksen aikaisessa opetuksen suunnittelussa ja ohjausprosesseissa. Samalla tavoin vastattiin myös siihen, miten oli onnistuttu rakentamaan opettajan roolia työelämän ja oppilaitoksen tulkkina. Koulutus oli koettu hyvin työelämälähtöiseksi, sillä kaikki vastaajat vastasivat sen olleen erittäin tai hyvin työelämälähtöistä.
Kouluttajien ryhmähaastattelu toi esille kriittistä ja kehittämissuuntautunutta puhetta
Kaikki kouluttajat halusivat vahvistaa työelämälähtöisyyttä alusta alkaen esimerkiksi yhteisellä näkemyksen muodostamisella ja suunnittelutyöllä, jossa myös työelämän ja työpaikkojen edustajat ovat mukana. Kehittämisehdotuksina mainittiin työelämäyhteistyöryhmän perustaminen, teematapaamiset ja alumniyhteistyö.
Aiemman osaamisen tunnistamista pidettiin haasteellisena erityisesti sen reflektiovaatimuksen vuoksi. Parhaimmillaan aiempi työkokemus tuli esille voimaannuttavana ja identiteettiä vahvistava kokemuksena. Jotkut haastatelluista toivat esille aiemman työkokemuksen vaikutusta opetus- ja ohjaustyöhön niin, että vahva ammattitaito sekä kyky tunnistaa ja jäsentää omaa osaamista edisti opettajaopiskelijan ohjaustaitoja, jolloin opettajaopiskelija tunnisti ja osasi kohdentaa ohjauksen paremmin. Opettajaopiskelijan oman osaamisen tunnistamisvalmius edisti ohjaamisen vuorovaikutteisuutta ja oppijalähtöisyyttä. Opetustilanteissa aiemman osaamisen tunnistaminen ilmeni myös ”opetettavan asian” syvempänä ymmärtämisenä ja luontevampana yritysyhteistyönä.
Opettaja rooli työelämän ja koulutuksen välisenä tulkkina ei noussut suoraan esille. Puheessa korostettiin kuitenkin sitä, ettei vahvakaan työelämäkokemus itsestään selvästi rakenna luottamusta oman alan ammattiosaamiseen opettajana, vaan tarvitaan kykyä oman osaamisen jäsentämiseen ja ”haltuunottoon” opettajan työn kannalta. Pohdittiin myös, että monet opettajaopiskelijat halusivat sitoutua enemmän opettajana toimimiseen kouluyhteisössä kuin aikaisempaan kokemukseensa työelämässä.
Työelämälähtöisyyttä tukevan ohjauksen sanottiin toteutuneen vaihtelevasti. Onnistumisen esteinä mainittiin kiireisyys ja aikataulut, perinteinen käsitys ohjauksesta ja monitulkintaiset ohjeet harjoittelun ohjauksessa. Työelämä- ja yritysnäkökulman mukaan ottamista pidettiin tärkeänä, mutta sen konkretisoitumista harjoittelussa ja ohjauksessa haluttiin parantaa. Jotkut kouluttajat toivat esiin, että työelämään liittyvät ohjaussisällöt ”ohitetaan” harjoittelussa helposti ja ohjausaika käytetään enemmän pedagogisiin kysymyksiin. Harjoittelun ohjauksen kokonaisvaltainen kehittämistarve tuli selkeästi esille koko keskustelussa. Työelämälähtöisyyttä tukevina toimintamuotoina pidettiin oppilaitoksessa toteutettavia kehittämistehtäviä, joissa oli mukana myös työelämältä tulleita toimeksiantoja sekä koulutuksessa toteutettuja yritysvierailuja ja messutapahtumia.
Yhteenvetona ryhmähaastattelusta voidaan sanoa, että haastateltujen mukaan koulutus tuotti hyvää osaamista ja uusia valmiuksia sekä avasi opiskelijoille uusia työmahdollisuuksia niin yrityksissä kuin oppilaitoksissakin.
Opiskelijoiden kokemusten mukaan työelämälähtöisyys onnistunutta
Opiskelijoilta ja valmistuneilta kysyttiin koulutuksen työelämälähtöisyydestä, heidän aiemman työelämäosaamisen ja -kokemuksen hyödyntämisestä, yhteistyöstä yritysten ja muiden työelämäorganisaatioiden kanssa, harjoittelusta ja ohjauksesta sekä koulutuksen onnistumisesta rakentaa opettajan roolia koulutuksen ja työelämän välillä toimivana ”tulkkina”. Vastauksia saatiin seitsemän. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaiset: koulutuksen työelämälähtöisyys oli koettu erittäin onnistuneena.
Kysyttäessä, miten hyvin vastaajat pystyivät hyödyntämään työelämässä hankkimaansa osaamista opettajankoulutuksen aikana, vastaajista neljä oli pystynyt hyödyntämään aiempaa osaamistaan hyvin tai erittäin hyvin, kaksi keskiverrosti ja yksi vastaajista koki hyödyntämisen heikoksi. Aiemman osaamisen hyödyntämisestä ja työkokemuksesta kysyttäessä vastaavat toivat esille seuraavia:
”Työskentelin monikulttuurisessa ympäristössä, tämän johdosta osaa paremmin ottaa huomioon eri lähtökohdan omaavan ihmisen tarpeet.”
”Aikaisempien työkokemuksien yhdistäminen opettajankoulutukseen oli hankalaa.” ”Opetusharjoittelu ei ollut omalta koulutusalalta, joten aikaisemmasta koulutuksesta ei ollut suoraa hyötyä.”
”Aikaisempi kouluttajatausta ja kokemus.”
Yhteistyötä yritysten tai muiden työelämäorganisaatioiden kanssa olisi voitu tehdä enemmän, sillä vastaajista kukaan ei kokenut sitä tehdyn erittäin hyvin. Kaksi koki sitä tehdyn huonosti ja yksi välttävästi. Esimerkkinä yhteistyöstä mainittiin, että opetusharjoittelussa oli ollut mukana vierailevia luennoitsijoita, tehtiin vierailukäyntejä ja käytettiin yrityksistä saatuja materiaaleja. Vastaajien mielestä tutustumiskäyntejä olisi voinut tehdä enemmän.
Kaikki vastaajat kokivat koulutuksen aikaisen harjoittelupaikan toimineen erittäin hyvin, hyvin tai keskinkertaisesti opettajuuden työelämäosaamista edistävänä. Myös ohjaus oli tukenut työelämäsuhteiden ylläpitoa ja syntymistä joko erittäin hyvin tai hyvin viiden vastaajan mielestä ja vain yhden vastaajan mielestä huonosti. Yksi ei osannut ilmaista mielipidettään.
”Ohjausta työpaikan suunnasta ei käytännössä ollut”.
”Juuri sellainen harjoittelu kuin … itselleni löytyikin”.
”Ohjaus harjoittelupaikan puolelta puuttui, joten tätä olisi pitänyt olla enemmän”. ”Harjoittelun ohjaajiksi henkilöitä, joilla kokemusta asiasta ja tahtoa ohjata harjoittelua. Kouluttajan puolelta ohjaus on ollut erinomaista, joustavaa, opiskelijaa tukevaa”.
Kysymyksiin siitä, miten hyvin opettajankoulutus rakensi opettajan roolia koulutuksen ja työelämän välillä toimivana ”tulkkina” ja kuinka hyvin aiempaa työelämäkokemusta pystyi hyödyntämään opettajankoulutuksen aikaisissa opetuksen suunnitteluissa ja ohjausprosesseissa, kuusi seitsemästä vastasi erittäin hyvin, hyvin tai keskiverrosti.
Opiskelijat olivat kokeneet koulutuksen siis hyvin työelämälähtöiseksi, vain yksi vastasi koulutuksen onnistuneen vain välttävästi työelämälähtöisyydessä.
”En oikein muuttaisi mitään, minun mielestäni tämä koulutus on ollut paras koulutus mihin olen päässyt osallistumaan”.
Työelämälähtöisyydestä osaamisen kehittäjien yhteistyöhön ja aitoon kumppanuuteen – tekemistä riittää vielä
Opettajan keskeistä osaamista on kyky rakentaa toimivia yhteistyö- ja verkostosuhteita sekä pitkäkestoisempia kumppanuuksia. Työhön sisältyykin monia uusia toimintoja liittyen työelämän ja osaamisen kehittämiseen ja johtamiseen sekä oppimisen ohjaamiseen erilaisissa toimintaympäristöissä niin koulutuksen ja työelämän rajapinnalla kuin työelämän eri organisaatioissa ja verkostoissa. Ammatillisen opettajan on tunnettava hyvin opettamansa työ- ja ammattiala ja pystyttävä tunnistamaan sen keskeiset kehityspiirteet sekä osattava ennakoida alan kehittymisen osaamiselle asettamat vaatimukset. Hänen tulee toimia myös innovaattorina ja alansa uudistajana omassa organisaatiossaan, alansa ja alueensa työelämässä sekä kansainvälisessä toiminnassa. Opettaja ohjaa, arvioi ja tukee osaamista jo nyt myös työpaikoilla toimiessaan mm. työssä oppimisen ja työharjoittelun ohjaajana. Tulevaisuudessa opettaja toimii yhä enemmän myös työorganisaatioiden toiminnan ja osaamisen kehittäjänä tukien niiden henkilöstön osaamista ja oppimisprosesseja. Samalla hän rakentaa edellytyksiä työelämälähtöisemmille toimintatavoille.
Tutkimuksemme tavoitteena oli arvioida työelämälähtöisyyden toteutumista Uusi ura opettajana -projektin järjestämässä ammatillisessa opettajankoulutuksessa kouluttajien, opiskelijoiden ja valmistuneiden kokemana. Tulokset olivat hivenen kaksijakoiset. Toisaalta kyselyn vastaukset antoivat kuvan melko hyvin toteutuneesta työelämälähtöisyydestä, kun taas ryhmähaastattelussa kouluttajat toivat esille, että jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa tulisi perustaa yhteistyöryhmä, jossa opettajankouluttajat yhdessä työelämän edustajien kanssa voisivat rakentaa yhteistä käsitystä työelämälähtöisyydestä ja työelämäsuuntautuneen opettajankoulutuksen toteutuksesta. Uusi ura -opiskelijat ja jo valmistuneet olivat tyytyväisiä koulutukseen ja sen työelämälähtöisyyteen, vaikka muutamia eriäviäkin kokemuksia tuli esille. Tosin vastaajia oli sen verran vähän, että yleistettäviä johtopäätöksiä ei voi tehdä.
Tutkimuksen tulokset haastavat ammatillisen opettajankoulutuksen jatkamaan ponnisteluja ammatillisen opettajan työnkuvan (Paaso 2010) ja identiteetin (Vähäsantanen 2007) laajentamiseen työelämän kanssa tehtävään yhteistyöhön ja kumppanuuteen (Laitinen-Väänänen ym. 2011) sekä verkostoissa toimimiseen (Mäki 2012). Edellä kuvatun arviointi- ja kehittämistutkimuksen perusteella voi hyvin yhtyä myös valtiontalouden tarkastusviraston kannanottoon, jonka mukaan työelämälähtöisyys-käsitettä ei ole selkeästi määritelty, vaan siitä on olemassa useita erilaisia intressipohjaisia tulkintoja. Käsitteen määrittely olisikin tarpeellinen myös ammatillisen opettajankoulutuksen työelämäsuuntautuneisuuden edelleen kehittämiselle.
Uusi ura opettajana -projekti toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankorkeakoulussa 1.8.2009-31.5.2012. Projektia rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto ja Keski-Suomen ELY-keskus.
Kirjoittajat
Nurminen Ritva, yliopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Laitinen-Väänänen Sirpa, yliopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet
Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. 2009. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Helsinki: Edita Prima Oy.
Asetus ammatillista opettajankoulutuksesta 357/2003
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 kehittämissuunnitelma. 2011. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf
Mäki, K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit. Työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Jyväskylä studies in business and economics 109. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.
Laitinen-Väänänen, S., Weissmann, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. 2011. Työelämäkumppanuuden askelmia. Teoksessa S. Laitinen-Väänänen, L. Vanhanen-Nuutinen & U. Hyvönen (Toim.) Osaamisen kehittäminen ammattikorkeakoulussa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 121. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, 49 – 60.
Nurminen, R. 1993. Ammattikäsitys opettajan työn lähtökohtana, Teoksessa A. Eteläpelto, R. Miettinen (Toim.) Ammattitaito ja ammatillinen kasvu. Opetus & kasvatus -sarja. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos. Helsinki: Painatuskeskus, 47 – 67.
Nurminen, R. 2010. Osaamisen hallinta koulutuksen ja työelämän yhteisenä haasteena. Julkaisematon käsikirjoitus Uusi ura opettajana -projektin opettajankoulutuksen oppimateriaaleissa. Optima -verkkotyötila.
Paaso, A. 2010. Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Acta Universitatis Lapponiensis 174. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.
Salonen, P. 2010. Työelämäyhteistyö framille! Näkökulmia ammattikorkeakulun ja työelämän välisen yhteistyön rakentamisen ja toiminnan arviointiin. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu B:Ajakohtaista. Vaasa: Oy Fram.
Selvitys opettajankoulutuksesta 14.11.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/opiskelu_ja_tutkinnot/Selvitys_opettajankoulutuksesta_14112011.pdf Luettu 7.6.2012.
Vanhanen-Nuutinen, L., Laitinen-Väänänen, S., Majuri, M. & Weissmann, K. 2009. Puhetta ammattikorkeakouluopettajuudesta työelämän kehittämistehtävissä. Teoksessa A. Töytäri-Nyrhinen (Toim.) Suunnannäyttäjiä – Uusia avauksia ammattikorkeakouluopettajan työhön. HAAGA-HELIA kehittämisraportteja 4/2009, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, 85 – 106.
Vähäsantanen, K. 2007. Ammatillisen opettajan ammatti-identiteetti muutoksessa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen (Toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY, 156 – 176.
Uusi Ura opettajana -projektihakemus 2009.