Tulevaisuuden muistelu yrittäjyyskasvatuksen pedagogisena strategiana – pohdintoja ohjauksen näkökulmasta

KM Inkeri Laaksonen

Mikäli luovuuden katsotaan olevan intentionaalista reagoimista aiemmin koettuun (Collin & Billet 2010, 212), tässä kokeilussa luovuudella oli merkittävä osuus. Luovuus nähdään tässä osana vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä ja osana jokapäiväistä elämäämme. Hyödynsimme Tulevaisuuden muistelua -menetelmänä opettajankoulutuksen virtuaalisesti toteutetulla opintojaksolla. Kokeilu onnistui lupaavasti ja innosti kehittämään Tulevaisuuden muistelua myös ohjauksen välineenä jatkossa. 

Tulevaisuuden muistelu -menetelmän perustana on ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja tietokäsityksen taustalla sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunutta (Berger ja Luckmann 2002). Intentionaalinen reagointi aiemmin koettuun antoi toteutuksessa ainekset lopputulokselle yhteisten keskustelujen kautta. Näin ollen kokemuksellisen oppimisen teoriakin (Kolb 1984) näyttäytyy yksilön näkökulmasta ohjauksen taustateoriana, sillä siinä keskusteluilla ymmärretään sellaista keskustelua, jossa aikuiset reflektoivat kokemuksiaan oppien niistä (esim. Ojanen 2000, 11). Ohjauksellisesti keskityimme kuitenkin ryhmän ohjaukseen ja lähestymistapaan, jossa opiskelijoiden ääneen ajattelu, kuulluksi tuleminen ja keskustelu ovat keskeisiä (ks. Seikkula ja Arnkil 2005).

Toteutimme yhteistyössä kollegani Seija Mäkisen kanssa Tulevaisuuden muistelun tammikuussa 2012 Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojakson (5 op) opetuksen yhteydessä, jonka aikana opiskelijat tutustuivat erilaisiin sosiaalisen median palveluihin. Opintojakso oli yhteistyössä ammatillisten opettajakorkeakoulujen (verkosto) HAMK, JAMK ja OAMK kanssa suunniteltu ja täysin verkkoympäristössä toteutettu.  Muut ammatilliset opettajakorkeakoulut (HAAGA-HELIA ja TAMK) olivat verkostossa aktiivisesti mukana. Omalta osaltani aloitin yhteistyön opintojaksoon liittyen syksyllä 2009, joten seuraavalle vaiheelle – pedagogiselle toteutukselle virtuaalitilassa – oli jo aikansa. Vastuu Second Life:iin tutustumisessa oli opintojakson aikana minulla, joten saimme erinomaisen opiskelija-aineksen opintojakson opiskelijoista. Erinomaisen siksi, että opiskelijoilla oli tahto tutustua virtuaalitilaan vapaaehtoisesti, ja samalla pystyttiin integroimaan toteutukseen opettajaopiskelijoille tärkeät elementit: pedagoginen näkökulma ja yrittäjyyskasvatus.

Tulevaisuuden muistelu -menetelmän toteutus käytännössä

Tulevaisuuden muistelu -menetelmä toteutettiin virtuaalitilassa (Second Life) tammikuussa 2012, jossa olin aloittanut ensimmäisen kerran opettajaopiskelijoiden kanssa toteutetut ohjaus- ja arviointikeskustelut keväällä 2010. Olin myös verkoston yhteistyön aikana toiminut Second Life -tietoiskujen pitäjänä, joten ympäristö oli sekä rakentajana että kouluttajana tuttu. Niinpä keskityimme suunnittelussa ja toteutuksessa virtuaalitilan pedagogiseen käyttöön. Opiskelijoita oli yhteensä 15, ja istunnot toteutettiin kahtena eri iltana. Orientaatiomateriaalina yrittäjyyskasvatukseen käytettiin Yrittäjyyskasvatuksen ehjä polku -hankkeen aikana JAMK/AOKK:n toimijoiden luomaa ja AOKK Pedacenteriin (Second Life) toukokuussa 2011 siirrettyä materiaalia sekä erikseen tätä toteutusta varten tuotettua materiaalia.

Kuva 1: Orientoituminen yrittäjyyskasvatukseen

Sovelsimme toteutuksessa oppimiskahvila-menetelmää ja lähestyimme tavoitetta ratkaisukeskeisestä näkökulmasta. Vaiheita oli kaksi, joista ensimmäisenä vaiheena (orientoituminen) perehdyttiin AOKK Pedacenterissä (virtuaalitila) oleviin yrittäjyyskasvatuksen materiaaleihin yhdessä ja erikseen, tilassa kuljeskellen, tutkien ja keskustellen.

 

 

Toisessa vaiheessa siirryimme Oppimiskahvilaan, jonne virtuaalitilassa on rakennettu kolme pöytää. Oppimiskahvilan pöydät on sijoitettu polkumaisesti etenevinä, ja kussakin pöydässä on Tulevaisuuden muistelua hyödyksi käyttäviä, yrittäjyyskasvatukseen liittyviä aktivoivia virikkeitä.

Kuva 2: Oppimiskahvilaprosessi

Tulevaisuuden muistelun kohteena tässä ryhmässä oli vuosi 2020, jota vuotta lähestyttiin kolmen keskusteluaiheen kautta. Yleisvirke kaikissa virtuaalitilan kahvipöydissä oli: ”On vuosi 2020.  Toimit opettajana oppilaitoksessa. Yrittäjyyskasvatus on integroitunut kaikkeen opetukseen oppilaitoksessasi. Katsot ympärillesi!” Vaihtuvat tekstit ovat kahvilapöydissä seuraavat: pöytä 1: ”Miltä oppimisympäristö näyttää fyysisen, sosiaalisen, teknisen, pedagogisen ja paikallisen oppimisympäristön näkökulmista?”, pöytä 2: ”Millaista yrittäjämäistä osaamista kollegoillasi on osaamisen, välineiden, menetelmien ja voimavarojen näkökulmasta?”, pöytä 3: ”Millaisia konkreettisia asioita on tapahtunut, jotta oppimisympäristössä ja opettajanosaamisessa on päästy tähän (keinot, asenteet, arvot, tietämys)? (Laaksonen ja Mäkinen 2012.)

Osallistujille tehtiin kysely heti toteutuksen päättymisen jälkeen, ja tuloksia esiteltiin menetelmän esittelyn yhteydessä ITK 2012 -konferenssissa 20.4.2012: http://itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/70. Linkin kautta löytyvät sekä esityksen abstrakti, esityksemme että lyhyt videotallenne Second Life -toteutuksesta.

Oppimiskahvilapöydät löytyvät edelleen virtuaalitilasta, jossa on mahdollista vierailla yksin tai ryhmän kanssa. Tulevaisuuden muistelussa luodaan sovittuun ajalliseen tulevaisuuteen tila (x -ajanjakson päähän), jossa toimitaan kuvitellusti eräänlaisessa tavoitetilassa. Tavoitetilan määrittelyn jälkeen tutkitaan tähän tilanteeseen pääsyä sekä siihen vaadittavaa osaamista ja muita tavoitetilan mahdollistavia tekijöitä. Työskentelyn tuloksena syntyy kokemuksen ohella yrittäjyyskasvatuksen pedagogiseen osaamiseen liittyviä oppimistavoitteita (vrt. Helander 2000), konkreettisia toimintasuunnitelmia sekä uusia pedagogisia välineitä opetustyöhön. (Laaksonen ja Mäkinen 2012.)

Tulevaisuuden muistelu -menetelmän toteutuksen pohdintaa ohjauksen näkökulmasta

Johtuen ohjauksen käsitteen monimerkityksellisyydestä (esim. Lairio ja Penttinen 2005, 21), on tässä paikallaan kuvata ohjauksellista tavoitettamme. Ohjauksellisesti tähtäsimme oppimiskahvilaprosessin aikana siihen, että ohjaajina emme neuvo tai suosittele emmekä tulkitse, vaan osallistujien dialogilla, ääneen ajattelulla ja kuulluksi tulemisella on keskeinen rooli. Prosessin aikana toinen meistä ohjasi keskustelua, ja toinen teki muistiinpanoja keskustelusta. (ks. Seikkula ja Arnkil 2005.)

Ohjaajina annoimme ensinnäkin keskustelulle aineksia, viritimme opiskelijat luovuuteen (Collin & Billet 2010, 212) yleensä ja ohjasimme orientaatiovaiheen ajaksi heidät tutkivan oppimisen polulle (Hakkarainen jne. 2001; Hakkarainen jne. 2004). Toiseksi, kerroimme pelisäännöt prosessin etenemiseksi Oppimiskahvilassa. Kolmanneksi viritimme edellä mainittujen vaiheiden aikana myönteistä ilmapiiriä ja neljänneksi luotsasimme opiskelijajoukkoa keskinäiseen dialogiin. Tukemalla dialogin syntymistä, halusimme vaikuttaa myös prosessin laatuun oppimisen näkökulmasta (esim. Repo-Kaarento 2007, 110-114).

Vaikka opiskelijat eivät samalla kokoonpanolla tavanneet suunnitellusti tämän teeman ympärillä, löytyy prosessista ryhmäohjauksen joitakin aineksia. Viittaan tässä ryhmäohjauksen määrittelyyn tavoitteellisesta ja suunnitellusta toiminnasta, jossa ohjattavien ryhmä on rajoitettu (7-12), ryhmän jäsenillä on yhteinen tavoite ja kiinnostuksen kohde, ryhmän toimintaa kuvaa vuorovaikutteisuus ja ryhmän jäsenet tapaavat useammin kuin kerran (Nummenmaa ja Lautamatti 2005, 103-117). Ensinnäkin, ryhmän koko oli rajattu 7-12 välille, ryhmän jäsenillä oli yhteinen tavoite (tutustuminen virtuaalitilaan pedagogisen toteutuksen näkökulmasta, saada itse kokemus, saada käsitys yrittäjyyskasvatuksesta), ryhmät toimivat vuorovaikutteisesti ja sitoutuneesti istuntojen aikana. Yhteistä kaikille oli, että he suorittivat Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojaksosta joko osan tai kokonaan. Näin ollen he tapasivat muissa kokoonpanoissa saman yhteisen teeman ympärillä. Turvallinen oppimisympäristö (Nummenmaa ja Lautamatti 2005, 106) pyrittiin luomaan heti orientaatiovaiheessa, jolloin perehdyttiin yrittäjyyskasvatukseen yleisesti sekä käsitteiden tasolla, yhdessä keskustellen, tutkivaa oppimista ja intentionaalista reagointia aiempaan kokemukseen tukien.

Kuva 3: Opettajaopiskelijan yrittäjyyskasvatusosaaminen

Oppimiskahvilaprosessin aikana korostui ns. tutkiva puhe, jossa keskustelijat esittivät eri vaihtoehtoja, pohtivat erilaisia näkökulmia ja rakensivat siten yhteistä ymmärrystä (Repo-Kaarento 2007, 110-111).

Lopuksi

Tulevaisuuden muistelu -menetelmä ohjauksen näkökulmasta toteutui onnistuneesti, jos peilataan onnistumista osallistujien runsaaseen keskusteluun, myönteiseen ilmapiiriin ja siihen, että prosessi eteni sovitussa puolentoista tunnin ajassa. Ohjauksen näkökulmasta orientaatiovaiheessa pystyttiin luomaan myönteinen ilmapiiri, joka säilyi ja runsastui oppimiskahvilavaiheen kolmen kahvipöytäkeskustelun aikana. Ohjaajina olisimme voineet paremmin syventyä rooleihimme ja muistiinpanojen sijasta ottaa esimerkiksi tallenteen prosessista. Tämä siksi, että keskustelua syntyi runsaasti ja muistiinpanojen teko prosessin aikana osoittautui haasteelliseksi. Runsaasta keskustelusta johtuen ohjaajan tehtäväksi jäi aikataulusyistä keskustelun katkaiseminen ja kehotus siirtyä toiseen kahvipöytään sekä lopuksi päätöskeskustelun aloittaminen.

Opiskelijoiden kyselyyn antamissa vastauksissa nousee esiin onnistumisen kokemuksia: ”Varmastikin toi esiin mahdollisuuksia ihan eri tavalla kuin jollain muulla menetelmällä. Olennaisempaa lienee kuitenkin se, että joku toinen ei ehkä ollut ajatuksiin ennen törmännyt ja että tässä saatiin koostettua näitä asioita yhteen”,  ”Lopputulokseen päästäkseen oli käytettävä runsaasti luovuutta : )”, ”Sai uusia näkökulmia ajateltavaksi omaan opettajuuteen”. Tulevaisuuden muistelu -menetelmää onkin tämän kokemuksen perusteella mielekästä jatkossa kehittää myös ohjauksen näkökulmasta.

Lähteet

Berger, P.L., Luckmann, T. 2002. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologian tutkielma. 3. painos. Alkuperäisteos: The Social Construction of Reality.1966. Suomentanut ja toimittanut Vesa Raiskila. Helsinki: Yliopistopaino.

Collin, K., Billet, S. 2010. Luovuus ja oppiminen työssä. Julkaisussa: Kaija Collin, Susanna Paloniemi, Helena Rasku-Puttonen, Päivi Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro Oy.

Hakkarainen, K., Lonka, K., Lipponen, L. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. 1-4.painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Hakkarainen, K., Lonka, K., Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä. 6., uudistettu painos. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Helander, J. 2000. Oppiminen ratkaisusuuntautuneessa terapiassa ja ohjauksessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksia tutkimuksia 169.

Kolb.D. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Englewood Cliffs: Prentice Hall.

Laaksonen, I., Mäkinen, S. 2012. Tulevaisuuden muistelu yrittäjyyskasvatuksen pedagogisena strategiana. Viitatattu 18.6.2012. http://itk.fi/2012/ohjelma/foorumi/70.

Lairio, M., Penttinen, L. 2005. Kohti uutta ohjauskulttuuria. Julkaisussa: Ohjaus yliopiston oppimisympäristöissä. Anna Raija Nummenmaa, Marjatta Lairio, Vesa Korhonen, Satu Eerola (toim.). Tampere: Yliopistopaino – Juvenens Print Oy.

Nummenmaa, A.R., Lautamatti, L. 2005. Ryhmässä ja yhdessä – opiskelun työporosessien ohjaus. Julkaisussa: Ohjaus yliopiston oppimisympäristöissä. Anna Raija Nummenmaa, Marjatta Lairio, Vesa Korhonen, Satu Eerola (toim.). Tampere: Yliopistopaino – Juvenens Print Oy.

Ojanen, S. 2000. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.

Repo-Kaarento, S. 2007. Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Vantaa: Dark Oy.

Seikkula, J., Arnkil, T. E. 2005. Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi, 2005

 

Kirjoittaja:

KM Inkeri Laaksonen, inkeri.laaksonen@jamk.fi

Kirjoittaja toimii opettajankouluttajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-14