Kokemuksia digitalisoituneesta oppimisympäristöstä

Kirjoittajat Eveliina Kupiainen, Jarkko Miettinen, Päivi Rouvinen, Satu Kosonen ja Susanna Kauppi

Mitä digitalisaatio merkitsee sinulle opettajana tai oppijana? Millaiset valmiudet sinulla on toimia digitaalisessa oppimisympäristössä? Millaisia aiheita sinulla nousee mieleen, kun mietit digitalisaation vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia? Millaisia ovat käytännön kokemuksesi digitalisaation hyödyntämisestä?

Mikä digitalisaatio?

Jos asiaa kysytään nuoremman ikäluokan edustajalta, hän ei välttämättä edes tunnista sellaista ilmiötä, kuin digitalisaatio. Se taas johtuu siitä, että hänellä ei ole oikein muuta vertailukohtaa oman elämänsä ajalta. Nykyajan nuorille teknologia ja digitalisaatio on aina ollut olemassa. Vanhemmat ikäluokat tunnistavatkin paremmin digitalisaation ja sen aiheuttamat haasteet, koska he ovat nähneet teknologian valtavan kehityksen.

Digitalisaatio tarkoittaa yleisesti digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa. Suomessa tietotekniikka alkoi kehittyä 1980-luvulla, kun kotitietokoneet otettiin käyttöön. Siitä lähtien teknologia on mennyt eteenpäin huimaa vauhtia. Sitä, miten pitkälle teknologia voi kehittyä, voidaan vain arvailla. Teknologisen kehityksen myötä yhteisöllisyyden ja kansalaisdemokratian vaikutuskanavat ovat laajentuneet, kun digitalisaatio on poistanut aikaan, tilaan, tiedonsaantiin ja osallistumiseen liittyviä rajoituksia.

Perinteinen luokka oppimisympäristönä ei ole muuttunut juurikaan sataan vuoteen. Myös oppiminen yksilön henkilökohtaisena prosessina on pysynyt samana. Sen sijaan digitalisaatiosta on muodostunut yksi keskeisimmistä opetukseen ja opiskeluun vaikuttavista asioista. Se on antanut rajattomat mahdollisuudet hyödyntää erilaisia opetusmenetelmiä ja näin vastata tulevaisuuden opetuksen, oppijoiden, oppilaitosten ja opetushallinnon haasteisiin.

Koulutus on yhteiskunnallisesti merkittävä, tulevaisuuteen vaikuttava, tekijä ja opettajalla on tässä edelleen keskeinen rooli. Tästä syystä opettajan on ymmärrettävä digitalisaation vahvuudet ja mahdollisuudet, mutta toisaalta myös sen heikkoudet ja uhat opettajan työn kannalta. Vaikka digitalisaatioon liittyy paljon erilaisia ja usein kielteisiäkin visioita, on syytä korostaa digitalisaation mahdollisuuksia. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan jo 20–30 vuoden kuluttua elämme paremmassa ja mukavammassa maailmassa. Halavan mukaan digitalisaatio ja nuoret sukupolvet tulevat ratkaisemaan kaikki maapallon suuret kysymykset – ehkä myös opetukseen ja oppimiseen liittyvät haasteet.

 

Tutkielman lähtökohtia

Ammatillinen koulutus on tällä hetkellä voimakkaassa muutoksessa. Monet koulutukseen liittyvät muutosilmiöt vaikuttavat suoraan oppijoihin ja opiskeluun sekä opettajan tehtäviin ja opettajuuteen. Niin kuin jo todettiin, digitalisaatiosta on muodostunut yksi nykyajan keskeisimmistä opetukseen ja oppimiseen liittyvistä asioista. Tästä syystä päätettiin tarkastella digitalisaatiota ilmiönä. Tavoitteena oli ymmärtää digitalisaation merkityksiä tulevan opettajan näkökulmasta.

Osana Opettajan kehittyvä toimintaympäristö – opintojaksoa selvitettiin eri lähteistä, mitä digitalisaatio tarkoittaa ja minkälaisia käsityksiä siihen liittyy. Alkuvaiheilla havaittiin, että digitalisaation myönteisistä ja kielteisistä tekijöistä, sekä mahdollisuuksista ja uhkakuvista on paljon tietoa saatavilla. Sellaista lähdettä ei kuitenkaan löytynyt, jossa olisi suoraan vertailtu eri kouluasteiden opettajien ja oppijoiden näkemyksiä digitalisaatiosta, joten aihetta päädyttiin tutkimaan tarkemmin.

Monipuolisen aineiston keräämiseksi opettajia ja oppijia haastateltiin jokaiselta kouluasteelta. Tavoitteena oli löytää vastauksia siihen, onko eri asteilla opettajilla ja oppijoilla yhteisiä näkemyksiä, vai poikkeavatko näkemykset toisistaan. Pyrkimyksenä oli selvittää myös, löytyykö haastatteluvastauksista joitakin yhteisiä teemoja läpi koko koulutuksen kentän.

Haastattelu oli kolmiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, miten haastateltavat kokevat digitalisaation ja miten he arvioivat omia digivalmiuksiaan. Toisessa vaiheessa selvitettiin, miten haastateltavat kokevat digitalisaation vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet (SWOT-analyysi). Kolmannessa vaiheessa selvitettiin haastateltavien omia – niin hyviä kuin huonojakin – kokemuksia digitalisaatiosta.

 

Oppijoiden näkemyksiä digitalisaatiosta

Perusopetusikäiset oppijat käyttävät tietotekniikkaa hyvin perustasolla. Internetiä käytetään tiedonhakuun ja käytössä ovat eri oppiaineiden sähköiset oppimateriaalit. Käyttö on riippuvainen opettajan suhtautumisesta tekniikkaan. Yläkoulussa käyttö monipuolistuu. Tietotekniikan ja sähköisten materiaalien käyttö koetaan perinteistä koulutyötä helpottavana. Digitaidot ovat jo monipuoliset.

Toisella asteella erilaiset sähköiset viestimet ja välineet kuuluvat jo oppijan jokapäiväiseen arkeen. Eri ohjelmia, sovelluksia ja laitteita käytetään laajasti ja monipuolisesti. Ammatillisella korkea-asteella sekä korkeakouluissa opinnot siirtyvät yhä enemmän verkkoon ja kontaktiopetus vähenee. Opetus ei enää ole niin sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Nuorimmilla oppijoilla digiosaaminen on vielä hyvin käytännönläheistä. Se on enimmäkseen tiettyjen ohjelmien, Internetin ja sovellusten käyttöä. Sähköiset opiskelumenetelmät ja välineet koetaan luontevina ja normaaleina tapoina opiskella ja hakea tietoa. Ne ymmärretään ja tunnistetaan normaaleina opiskeluun liittyvinä asioina.

Oppijat eri kouluasteilta kokevat erilaisten laitteiden ja palveluiden käyttämisen helppona. Ne kuuluvat normaaliin arkeen, sekä yksinkertaistavat ja helpottavat sitä. Oppijoiden näkökulmasta nämä asiat ovat ikään kuin aina olleet olemassa ja he ovat tottuneet käyttämään erilaisia laitteita jo ihan pienestä pitäen.

Mitä korkeammalle koulutustasolle noustaan, sitä enemmän korostuu käytön monipuolisuus. Erityisesti nostetaan esiin opiskelun joustavuus ja digitalisaation mukanaan tuoma helppous. Lisäksi ymmärretään, että digitalisaatio on muutakin kuin koulussa tapahtuvaa opiskelua. Eri laitteita ja sovelluksia käytetään arjessa säännöllisesti ja paljon kaikilla elämän osa-alueilla. Voidaankin todeta, että varsinaisia ongelmia ja huolia oppijoilla digitalisaation osalta ei ole.

Oikeastaan kritiikkiä digitalisaatioon ilmenee vasta korkeimmalla koulutustasolla ja sekin on hyvin lievää. Alemmilla koulutustasoilla kaikki ovat tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Ylimmän koulutustason oppijat kokevat ja ymmärtävät digitalisaation laajemman merkityksen. ”Digitalisaation avulla on mahdollista saada enemmän aikaan niin kotona, koulussa kuin työssä. Uusien laitteiden ja palveluiden hankinta ja niiden käytön osaaminen ovat keskeisiä asioita, jotta pysyy mukana opinnoissa ja myöhemmin työelämässä.”

 

Opettajien näkemyksiä digitalisaatiosta

Perusopetuksen opettajat kokevat digitaitojen oppimisen välttämättömänä osana koulua ja nykyaikaa. Digitalisaatio on muuttanut opiskelua ja opettamista. Opettajat kokevat digitalisaation mahdollisuudet hyvinä, mutta asiaan liittyy myös joitakin huolia. Johtuuko tämä sitten siitä, että suurelle osalle opettajista digitalisaatio on tullut velvoitteena ja poikkeavana siihen, mitä heillä on ollut nuorempana?

Riippumatta opettajan opetustasosta, kaikki kokevat osaavansa ja hallitsevansa kohtuullisesti oman toimintaympäristönsä laitteet ja järjestelmät – siten kuin ne kullakin tasolla tulee hallita. Myös valmiudet oppia ja ottaa käyttöön uutta ovat hyvät. ”Suurin huoli tulee siitä, että aina pitäisi vaan oppia ja osata lisää.” Mahdollisuudet ovat jo nyt ihan rajattomat. Miten tämän kaiken ottaa haltuun? Hyväksi koettiin se, että on mahdollisuus saada tukea edistyneemmältä käyttäjältä silloin, kun siihen tulee tarvetta.

Osaa opettajista sovellusten käytettävyys ei miellytä. Opettajat kokevat tärkeänä, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppija oppii – siis opettaja opettaa heille – oikeat ja turvalliset sekä kriittiset toimintatavat. On myös tunnistettavissa huoli ihmisten vuorovaikutuksen kehittymisestä. ”Tärkeä ihmisten kanssa tapahtuva vuorovaikutus on muuttumassa liikaa koneiden välityksellä tapahtuvaksi asiaksi. Miten käy ihmisten vuorovaikutustaitojen, samoin kuin kädentaitojenkin?”

 

Vahvuuksia ja mahdollisuuksia, mutta myös heikkouksia ja uhkia

Ihmiset kokivat asiat eri tavoilla. Esimerkiksi ruutuajan pidentymisen ja tietotekniikan toimimattomuuden joku koki uhkana ja joku toinen heikkoutena. Syytä eri näkemyksiin ei kysytty, mutta haastateltujen omat kokemukset digitalisaatiosta voivat olla näkemysten takana. Tärkeintä on se, että oppijoiden ja opettajien näkemykset eivät ole täysin ristiriidassa toistensa kanssa, vaikka erilaisia painotuksia löytyykin.

Vastauksia on visualisoitu tekemällä haastatteluissa kerätystä materiaalista AnswerGarden-sovelluksella havainnollistavat kuvat. Kuvista voi nähdä kaikki erilaiset vastaukset ja digitalisaation laajuuden. Kuvat ovat koonnoksia ja jaoteltu SWOT-analyysin näkökulmien mukaisesti. Mitä suurempi tekstin koko on, sitä useampi haastateltava vastasi samalla tavalla.

Oppijoiden näkökulmasta digitalisaation vahvuuksina nousivat esiin erityisesti etäopiskelumahdollisuus ja mielekkäiden kurssien motivoiva vaikutus. Opettajien näkökulmasta nousi esiin se, että digitalisaatio monipuolistaa opetusta ja mahdollistaa henkilökohtaiset opintopolut. Kumpikin ryhmä piti vahvuutena, että digitalisaation avulla paikka- ja aikasidonnaisuus poistuu.

Heikkoutena oppijat kokivat erityisesti epätietoisuuden siitä mikä on oikeaa tietoa ja liian itsenäisen opiskelun. Merkittävimpinä heikkouksina opettajat näkivät käyttäjien vaihtelevat digitaidot, osallistujien heikon keskittymisen, tekniset ongelmat, lähiopetuksen puutteen ja ajan tuhlaantumisen. Molemmat ryhmät näkivät heikkoutena sosiaalisen kanssakäymisen vähentymisen ja opettajat erityisesti totesivat, että digitalisaatio opetuksessa ruokkii syrjäytymistä.

Tärkeimpänä mahdollisuutena haastateltavat oppijat näkivät sen, että digitalisaatio antaa opiskeluun rajattomat mahdollisuudet. Opettajat kokivat mahdollisuuksina paikkaan ja aikaan sitoutumattoman opiskelun, kansainvälistymisen sekä yksilöllisyyden mahdollistumisen.

Oppijoiden suunnalta uhkina koettiin nettikiusaaminen, tietojen häviäminen ja virukset. Opettajien mielestä suurimpina uhkina koettiin tietotekniset ongelmat ja kirjoitustaidon lasku. Sosiaalisen vuorovaikutuksen väheneminen ja tietoturvaongelmat nousivat kumpienkin ryhmien tuloksissa esiin.

Hyviä kokemuksia digitalisaatiosta

Alakoulussa oppijat ovat oppineet kirjoittamaan tietokoneella pidempiä ja monipuolisempia tekstejä, kuin käsin kirjoittamalla. Myös yhteydenpito vanhempiin on ollut luontevaa sähköisesti. Oppijat ovat oppineet käyttämään tietoteknisiä laitteita, jotka tulevat olemaan tärkeitä myös työelämässä. He ovat myös pitäneet ryhmätöiden tekemisestä tabletilla. Sähköisten opetusmateriaalien hyödyntäminen havainnollistamisessa on ollut kätevää. Myös pelillistäminen ja sähköiset oppimateriaalit on alakoulussa koettu hyvinä.

Toisen asteen opettajan mukaan hyviä puolia ovat, että myös opettaja itse on oppinut paljon uutta ja oppimateriaalin tuottaminen on mielekästä. Opettaja pystyy opettamaan, vaikka ei itse olisi paikalla. Digitaalista materiaalia on mukava tehdä sellaisilla menetelmillä, joista on jo kokemusta ja osaamista sekä materiaalia pystyy jakamaan maailmanlaajuisesti. Toisen asteen oppijan mukaan tehtävien ja kokeiden tekeminen on verkossa vaivattomampaa. Sähköiset oppimisympäristöt ja sosiaalisen median palvelut mahdollistavat myös kansainvälisen yhteistyön.

Sähköisissä oppimisympäristöissä korostuu se, että tehtävänanto on selkeä ja opettaja ohjeistaa toiminnan hyvin. Tällaiset opintojaksot jäävät positiivisena mieleen. Sähköisten menetelmien avulla viestittäminen on helppoa ja niiden avulla pystyy lähettämään helposti viestin esimerkiksi koko ryhmälle. Myös opettajien kanssa kommunikointi koetaan helpoksi.

Sähköiset menetelmät vähentävät paperin määrää, kun kurssit ja oppimateriaalit ovat sähköisessä muodossa. Kaikki tiedot ovat mukana, kun tietokone on mukana. Oppikirjojen merkitys on vähentynyt ja eikä niitä tarvitse kantaa mukana. Myös joustavuus ja opiskelun sovittaminen muuhun elämään ja tekemiseen nousi esiin useilla vastaajilla. Jos ei pääse itse paikalle, yleensä pystyy osallistumaan verkossa.

Tekniset laitteet kiinnostavat oppijoita, joten heidät on helppo motivoida verkko-opetukseen. Oppijoiden valmiudet hyödyntää erilaisten laitteiden ominaisuuksia ovat hyvät – voitaisiinko palveluita hyödyntää jopa vielä enemmän, esimerkiksi kännyköiden avulla? Kokemukset verkko-opetuksesta ovat pääsääntöisesti hyviä. Verkko on käytettävissä kaikkialla eri puolilla maailmaa ja etenkin kasvukeskuksissa ja kaupungeissa se yleensä toimii. Sähköisten oppimisympäristöjen käyttö tuo myös tasa-arvoisuutta. Digitalisaation hyödyntäminen sopii erityisesti motivoituneille ja hyvillä valmiuksilla olevalle ihmiselle.

Oppijoiden mielestä digitaalisilla menetelmillä ei voi kokonaan korvata kaikkea opetusta, mutta digitalisaation mahdollisuudet tukevat opetusta ja oppimista. Osa koulutuksesta voidaan toteuttaa myös simulaattoreilla ja erilaisissa sähköisissä oppimisympäristöissä. Opetukseen liittyvien käytännön asioiden hoitamisen helppous (ilmoittautumiset, opintorekisterit, lukujärjestyksen suunnittelu, HOPS:n tekeminen, jne.) on tärkeä digitalisaation hyöty.

Ja vähän niitä huonompiakin kokemuksia

Erityisesti alakoulusta havaintona on, että oppijat eivät aina käytä laitteita tarkoituksenmukaisesti. He saattavat lähteä esimerkiksi Internetissä selaamaan vääränlaisia sivuja tai alkavat pelaamaan pelejä. Miten heidät saadaan keskittymään olennaiseen? Sosiaalinen media tai esimerkiksi WhatsApp -ryhmät ovat aiheuttaneet kiusaamista, jota on jouduttu selvittämään koulussa. Huonoja puolia alakoulun oppijoiden mielestä ovat olleet nimittely ja luvaton jakaminen.

Yksi suurimmista haasteista on edelleen tekniset ongelmat. Näitä voivat olla esimerkiksi se, että tietoa häviää, ääni ei kuulu, kuva ei näy tai yhteys pätkii. Edelleen on myös oppijoita, jotka eivät osaa käyttää tietotekniikkaa tai kokevat digimateriaalin liian vaikeaksi. Tämä saattaa edellyttää palvelun käytön opettamista ja se onkin huomioitava opetuksen suunnittelussa. Se vie aikaa muuhun opiskeluun varatusta ajasta ja sitoo opettajan resurssia. Uusia työvälineitä ja menetelmiä ei oteta helposti käyttöön, jos opetteluun ja työstämiseen ei ole tarpeeksi aikaa. Perusedellytys on se, että toimivat ja nopeat yhteydet tarvitaan kaikille koko ajan.

Kokemusten perusteella verkkokurssilla opettajan logiikan puute voi pilata koko kurssin. Oppija voi joutua etsimään tietoa, mistä heillä ei ole mitään tietoa eikä opettaja ole ohjeistanut tarpeeksi. Monet verkkokurssit saattavat myös olla opintopisteisiin nähden todella työläitä. Teknisistä ongelmista selviytyminen on vienyt opiskeluun varattua aikaa ja heikentänyt motivaatiota. Huonosti tehdyt ja teetetyt tehtävät heikentävät oppimistuloksia. Verkossa tapahtuvassa opetuksessa korostuvat opetuksen yksityiskohtainen suunnittelu ja kuormituksen mitoittaminen.

Huono lähtötaso ja motivaatio vaikeuttavat oppimisen etenemistä verkossa ja vaativammilla kursseilla. Huijaaminen, plagiointi ja kopiointi ovat myös mahdollisia. Oman ilmaisun kehittyminen jää heikoksi ja ammatillinen identiteetti jää muodostumatta. Ei ole selvää kuka tarjoaa ja takaa tasavertaiset ja yhdenmukaiset työvälineet ja mahdollisuudet. Tapahtuuko tulevaisuudessa enemmän eriarvoistumista eri oppijoiden, oppilaitosten ja tasojen välillä sekä jopa maantieteellisesti?

Digitalisaation tavoitteet ahdistavat jossain määrin opettajia. Mikä sija sillä pitää olla opetuksessa? Mikä on riittävästi ja mikä liikaa? Mitä digitalisaation eteneminen ja koko ajan tapahtuva kehittyminen vielä edellyttävät lisää itseltä ja oppijoilta (osaamista, laitteita, jne.). Oppijat kokevat, että opettajien digiosaaminen ei ole aina tyydyttävää. Verkko-opetus edellyttääkin opettajalta jopa enemmän osaamista ja työtä kuin perinteinen opetus.


Yleisiä johtopäätöksiä

Ilmiöön perehtymisen myötä digitalisaatiosta on muodostunut suhteellisen laaja käsitys. Digitalisaation mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat ja tulevaisuuden odotukset sen hyödyntämiselle ovat korkealla. Tutkimuksessamme perehdyttiin digitalisaatioon ensisijaisesti opettajan ja oppijan näkökulmista. On hyvä tiedostaa, että opetuksen kentässä on muitakin toimijoita opettajan ja oppijan lisäksi. Näitä ovat esimerkiksi valtionhallinto, opetushallinto, koulutuksen järjestäjät ja yhä lisääntyvässä määrin työpaikat. Digitalisaation hyötyjen maksimoimiseksi ja siitä aiheutuvien haittojen minimoimiseksi kaikkien panosta ja yhteistyötä tarvitaan.

Tehdyn tutkimuksen perusteella oppijoiden valmiudet sekä osaaminen eivät rajoita digitalisaation hyödyntämistä. Kaikilla kouluasteilla usko omiin valmiuksiin on hyvällä tasolla. Suurimpina haasteina nähdään seuraavat asiat: oppijat saadaan keskittymään olennaiseen ja pidettyä motivoituneina, heidät saadaan kannustettua itseohjautuvuuteen, omatoimisuuteen ja aktiivisuteen, sekä ehkä yhtenä tärkeimmistä – saadaan ehkäistyä oppijan syrjäytyminen.

Suurin osa opettajista suhtautuu digitalisaatioon positiivisesti. On kuitenkin tärkeää linjata kaikilla tasoilla, miten digitalisaatiota pitää hyödyntää. Kaikilla pitäisi olla samanlainen tilannekuva ja tavoite. Opettajien pitäisi tietää, mitä heiltä odotetaan. Yhtenä tärkeänä havaintona oli, että useimmat opettajat kokevat selviytyvänsä digitalisaation haasteista, kunhan heillä on käytössään osaavaa vertaistukea tai muita tukihenkilöitä silloin kun sille tulee tarvetta. Myös teknisiin ongelmiin ja verkon toimimattomuuteen ei digitalisaation hyödyntäminen saa koskaan kaatua.

Sekä oppijat että opettajat kokevat digitalisaation tärkeänä. Se on osa jokapäiväistä, normaalia ja luontevaa toimintaa, jonka koetaan helpottavan opiskelua ja oppimisen ohjaamista. Digitalisaatio antaa enemmän mahdollisuuksia. Opiskelu ei ole enää niin aikaan ja paikkaan sidottua kuin ennen. Oppikirja- ja opettajakeskeisyys on väistynyt. Oppijat eivät tunnista ongelmia eivätkä pelkoja erilaisten palveluiden ja laitteiden käytössä tai uusien palveluiden käyttöönotossa. Taustalla tässä on varmasti myös se, että kaikki ovat saaneet jo varhaisessa vaiheessa perusteet hyödyntää digitalisaatiota.

Oppijat osittain jo ymmärtävät digitalisaation, sen hallinnan sekä jatkuvan uuden oppimisen laajemman merkityksen mm. osana työelämää ja työpaikan saamista. Opettajat ovat huolissaan digitalisaation vaikutuksista käden taitoihin, vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisen kanssakäymisen kehittymiseen.

Opettajille digitalisaatio on tuonut enemmän mahdollisuuksia opetukseen. Sisällöt ja opetuksen toteutus voi olla monipuolisempaa. Tämä ei tapahdu ehkä ongelmattomasti, mutta digitalisaatio antaa kuitenkin rajattomat mahdollisuudet soveltaa erilaisia menetelmiä. Tuntuu siltä, että digitalisaatiolla voidaan jopa vastata sellaisiin ongelmiin, joihin ei muuten olisi helppoa ratkaisua. Tärkeää on, että valmiudet käyttää ja ottaa käyttöön uusia palveluita ovat hyvät. Pientä huolta koetaan yksityiskohtaisesta osaamisesta ja suuresta digitaalisten vaihtoehtojen tarjonnasta.

Digitalisaation toinen puoli

Digitalisaatiolle on asetettu suuret odotukset – ei vain tulevaisuudessa, vaan jo nyt. Oppilaitoksille tuleekin taata riittävä rahoitus, jotta ne voivat toteuttaa visioiden ja tavoitteiden mukaista opetusta. Kaikille kokeiluille, uusille hankkeille ja digitalisaation kehittämiselle tulisi taata riittävät resurssit, jotta kokeilukulttuuri voisi tulla osaksi normaalia toimintaa. Yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta tulisi pitää huolta, jotta pystymme estämään eriarvoisuuden lisääntymisen. Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus saada käyttöön tarvittavia laitteita, palveluita ja yhteyksiä. Opiskelu- tai asuinpaikka ei saa vaikuttaa. Verkossa tapahtuvan opetuksen tuki on ainakin tässä muutosvaiheessa huomioitava erityisesti. Graafikoille, media-alan asiantuntijoille, sekä sisällöllisille ja teknisille asiantuntijoille on tulevaisuudessa paikka opettajan tukena. Oppilaitoksen johdon myönteinen suhtautuminen useimmiten nopeuttaa digitalisaation käyttöönottoa.

Digitalisaatio tuottaa osaajia, joille verkkotyöskentely on helppoa ja luonnollista. Toisaalta heikentynyt luku- tai kirjoitustaito saattavat rajoittaa työhön sijoittumista. On huomattava, että monen ihmisen työelämä on ja tulee jatkossakin olemaan lukemista ja kirjoittamista: raportteja, muistioita, selvityksiä, PowerPointeja, tarjouspyyntöjä ja sähköpostitulvaa. Myös viranomaisten kanssa asioidaan lomakkeilla eli perinteisten taitojen säilyttäminen tulee muistaa.

Digitalisaation aikakauden palveluilla on myös negatiivisia vaikutuksia ja tähän liittyvien toiminnallisien riippuvuuksien tutkimus on jo arkipäivää. Näitä ovat esimerkiksi teknologiariippuvuus ja teknostressi. Muutosnopeus on ollut kova ja kaikkea ei ole osattu edes ennakoida. Koulutukseen ja digitalisaatioon liittyviin eettisiin kysymyksiin opettaja kouluttajana ja kasvattajana joutuu muodostamaan oman kantansa. Miten haluamme olla mukana tukemassa tätä kehitystä?

Pitäisikö koulun tarjota oppijoille toisenlaisia tapoja opiskella. Sellaisia, jotka tukevat edelleen ihmisen kasvua sekä kehittävät käden taitoja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Tämä mahdollistaisi sen, että oppija voisi olla hetken irti sähköisistä laitteista ja ympäristöistä, joissa hän käyttää muutenkin jo huomattavan osan päivittäisestä ajastaan riippuvuudenomaisesti. Vai pitääkö meidän kehittää sellaisia riittävän mielenkiintoisia ja koukuttavia sähköisiä oppimisympäristöjä ja verkkokursseja, että ne saavat oppijan jakamattoman huomion?

Tähän jokainen opettaja joutuu muodostamaan oman kantansa. Osittain opettaja joutuu noudattamaan yleisiä hänelle asetettuja vaatimuksia. Toisaalta opetuksen ammattilaisten ja ihmisten käyttäytymisen tutkijoiden tulisi olla viitoittamassa digitalisaation hyödyntämisen tulevaisuutta siihen suuntaan, mikä olisi kaikille osapuolille hyväksi, mutta silti tuottaisi kaivattua oppimista ja osaamista. Pitäisikö opettajan ja koulun rooli ollakin enemmän riippuvuudelta suojaava kuin sitä vahvistava?

On uskottava, että kukaan ei halua olla tukemassa negatiivisia vaikutuksia ja opettajienkin on pakko mukautua digitalisaation kehitykseen. Tässäkin tutkielmassa on noussut esille se, että opettajien digitalisaatiosta esiin nostamat huolen aiheet eivät ole turhia. ”Mikä on riittävästi ja mikä on liikaa.”

Tutkimus ja artikkeli perustuvat seuraaviin lähteisiin:

Aamulehti, artikkeli Z-sukupolvi ei tiedä mitään elämästä ennen Facebookia. 2018.

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2015. Mikael Jungner – Otetaan digiloikka! https://ek.fi/wp-content/uploads/Otetaan_digiloikka_net.pdf 

Halava, Ilkka. 2018. Haastattelu Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/06/maailma-pelastuu-sittenkin-tulevaisuustutkija-ilkka-halavan-mukaan

Hallitusohjelma. 2015. Pääministeri Juha Sipilän strateginen ohjelma http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf.pdf

Helsingin Sanomat. 2017. Ammattikouluissa ei tarvitse osata mitään saadakseen tutkinnon, arvioi tutkija – HS:n kyselyn mukaan opettajilla on paine päästää kaikki läpi kursseista. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005373445.html Luettu 19.9.2017

Huotilainen, Minna. 2017. Oppimisen hyvät käytänteet aivotutkimuksen näkökulmasta, alustus opetuksen hyvät käytänteet seminaarissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

JAMK opettajakoulutusmateriaali, Optima.

Kallio, Petteri. 2017. Oppija 2020 ja eOppiva, alustus ADL-konferenssissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Kaseva, Tuomas. 2017. Pisa-menestyksen takana vaanii nurja puoli: Tuhannet suomalaisnuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista – miten se on mahdollista? Helsingin Sanomat..

Keskisuomalainen. 2018. Vain Jumala tietää, mitä tämä tekee lastemme aivoille.

Kotiliesi. 2017. Ammattikoulu ahdingossa: Nuoret opettavat nyt toisiaan..

OAJ. 2016. Askelmerkit digiloikkaan. OAJ:n julkaisusarja 3:2016.

Opetushallitus. www.oph.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriö, www.minedu.fi

Petrelius, Mari. 2018. Oppimisen tulevaisuutta rakentamassa – Z-sukupolven passiiviset individualistit, alustus ADL-konferenssissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Peura, Pekka. 2017. Käänteinen oppiminen – arviointikulttuurin kehittyminen, alustus käänteisestä oppimisesta ADL-konferenssissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Ruhalahti Sanna, Kentta Virve. 2017. Ammatillisen koulutuksen digitalisaatio ja työelämäyhteistyö: ”Opeilta ja ohjaajilta löytyy intoa uusille poluille.” Raportit ja selvitykset 2017:18.

Sonninen, Jukka. 2017. Alustus Puolustusvoimien koulutus 2020 -hankkeesta, ADL-konferenssi, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Toivola, Marika; Peura, Pekka; Humaloja, Markus. 2017. Flipped Learning, Käänteinen oppiminen. www.flippedlearning.com

Viteli, Jarmo.2017. Koulutuksen alustatalous, käänteinen luokkahuone, oppilasanalytiikka, alustus ADL-konferenssissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitalisaatio, viitattu 18.3.2018.

Willman, Tiina. 2017. Valtionhallinnon yhteinen verkko-oppimisympäristö, alustus ADL-konferenssissa, Maanpuolustuskorkeakoulu.

Kirjoittajat:

Artikkelin kirjoittajat ovat opiskelijoina Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa verkkopohjaisessa opintoryhmässä. Artikkeli perustuu kirjoittajien tekemään tutkimukseen.

Eveliina Kupiainen, estenomi AMK, opiskelija
Jarkko Miettinen, SM, johtamisen pääopettaja, Ilmasotakoulu
Päivi Rouvinen FM, luokanopettaja
Satu Kosonen KTM, MA, hallintopäällikkö, Posti Oy
Susanna Kauppi Sh, TtM, MHC, ylihoitaja, kv. Punainen Risti, Afganistan

Jätä kommentti