Villa Guidance – Elämää ohjaustalossa
Asun pienessä sievässä lehmuksen vihreässä omakotitalossa. Ohjaustaloni – Villa Guidance – sijaitsee mäntymetsän keskellä kauniin mäen laella. Tontti on jätetty luonnontilaan. Pihasta löytyy kanervia, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä sammaloituneita kiviä. Ainoastaan muutama kivikkokukkapenkki reunustaa taloa ympäröivää suurta puuterassia. Elämä ohjaustalossa on rauhallista ja harmonista. Asiakkaat kohdataan avoimesti, heidän tarpeitaan kuunnellaan ja heitä tuetaan. Kaikilla on hyvä olla. Kevätaurinko pilkottaa mäntyjen kupeesta. Auringossa on lämmintä, vaikka napakka tuuli heiluttelee mäntyjen oksia ja neulasia. Voin tuntea keväisen tuoksun, vaikka kevään saapumiseen onkin vielä aikaa.
Villa Guidance -ohjaustalon alakerrassa ovat kyökin lisäksi ikkunoiden ympäröimä ruokailutila ja iso tupa sekä valoisa lasikuisti. Ohjausalan gurun, jo edesmenneen, Vance Peavyn mukaan ohjaustalon jokainen huone ilmentää ohjauskeskustelun eri vaiheita. Valoisalla lasikuistilla asiakkaat kohdataan, kyökin suuren pyöreän pöydän ääressä keskustellaan asiakkaan tilanteesta ja lopuksi tuvan sohvan uumenissa rakennetaan toimiva tulevaisuus. Villa Guidancen asiakkaita ovat henkilöt, jotka tarvitsevat apua ja tukea opiskelun suunnitteluun, opiskelutaitojen kehittämiseen, urasuunnitteluun tai elämänhallintaan.
Tervetuloa Villa Guidanceen – ole hyvä ja astu kuistille. Kurkista, mistä asioista monipuolinen ohjauskeskustelu koostuu.
Viisi porrasta kuistille
Sisään Villa Guidanceen saavutaan kapuamalla pihasta kuistille viisi porrasta. Nämä viisi porrasta edustavat ohjauskeskustelun arvoja. Portaat ovat hyväksyntä, kunnioitus, luottamus, tasavertaisuus sekä yhdessä tekeminen. Asiakas hyväksytään sellaisena kuin hän on. Hänen ajatuksiaan ja päätöksiään kunnioitetaan. Asiakas on omien asioidensa asiantuntija, kuten Tavoitteellinen ohjauskeskustelu -kirjan kirjoittanut Mervi Pekkari on todennut. Dialogissa ohjaaja ja asiakas kartoittavat asiakkaan tilannetta. Asiakas saa valmiuksia tehdä omat päätöksensä. Ohjaajan vastuulla on ohjauskeskustelun eteenpäin vieminen tavoitteiden suunnassa. Hän vastaa tasavertaisen keskustelun toteutumisesta. Tasavertainen keskustelu takaa hyvän ja vahvan maaperän tavoitteelliselle keskustelulle. Ohjauskeskustelussa ohjaajalla ei ole tarvetta asettua asiakkaan yläpuolelle, vaan ohjaaja toimii yhdessä asiakkaan kanssa asiakkaan tarpeiden ja toiveiden suunnassa.
Kuistin ulkoseinässä on kaunis mosaiikkilaatta. Se on yhden menestyneimmän brasilialaisen kirjailijan Paulo Coelhon ajatus. Suomennettuna siinä lukee ”Elämämme on jatkuva matka, syntymästä kuolemaan. Maisemat vaihtuvat, ihmiset vaihtuvat, tarpeet muuttuvat, mutta juna jatkaa kulkuaan. Elämä on juna – ei asema.”
Kohtaaminen kuistilla
Asiakkaan aito kohtaaminen kuistilla luo pohjan koko tulevalle ohjauskeskustelulle. Ensikontakti ja onnistunut ohjaussuhteen rakentuminen vaikuttavat siihen, miten yhteistyö ohjaajan ja asiakkaan kesken toimii. Vaikka ohjaajalla olisi teoreettista tietoa, kokemusta ja taitoja ohjata asiakasta, eivät nämä ja ohjaushetken tavoitteet takaa onnistunutta keskustelua. Ohjaajan ja ohjattavan välille on pystyttävä rakentamaan avoin ja luottamuksellinen ohjaussuhde. Ohjaussuhdetta kuvaavat vaikutusvaltaisen psykologin Carl Rogersin mukaan aitous, asiakkaan ehdoton arvostaminen ja empaattinen ymmärtäminen. Näiden lisäksi kanadalainen ammatinvalintapsykologian professori Norman Amundson on lisännyt ohjaussuhteeseen joustavuuden käsitteen.
Ohjaussuhde on kuin talon kivijalka; se pitää talon tasapainossa, nurkat suorina ja kannattelee seiniä tuulessa sekä tuiskussa.
Olen monesti miettinyt, miksi asiakkaan kohtaaminen on niin haasteellista. Luulisi, että toisen ihmisen kohtaamisen taidon olemme saaneet lahjaksi äidin maidossa. Liian usein elämässä unohdamme kohtaamisen tärkeyden. Loistavassa Saara Cantellin ohjaamassa elokuvassa, Kohtaamisia, kuvataan seitsemän eri-ikäisen eri elämäntilanteessa olevan naisten tarinoita. Elokuvassa kuvataan kunkin naisen arkea iloineen ja suruineen, kohtaamisen vaikeutta ja toisaalta onnistuneita kohtaamisia. Kaikkien naisten elämä muuttuu kohtaamisten myötä. Kukin henkilö kasvaa ihmisenä. Hyvät kohtaamiset saavat katsojan hyvälle tuulelle – räiskyvien kohtaamisten kautta katsojalla on mahdollista pysähtyä miettimään erilaisten kohtaamisten moninaisuutta ja raadollisuutta.
Löysin YouTubesta mielenkiintoisen videoteoksen Kohtaamisia. Tapani Launosen tanssiesitystä katsotaan seitsemältä valkokankaalta. Esityksestä todetaan, että ”katsoja itse valitsee katseensa suunnan sekä sen, mitä näkee ja kokee. Katsojalla on tilaisuus oivaltaa kohtaamisten ainutkertaisuus sekä se, mihin katsoo”. Kohtaaminen on ainutkertainen tapahtuma eikä se tapahdu itsestään. Se ei voi tapahtua kohta, kuten sanan alkuosasta voisi päätellä – sen on tapahduttava heti silloin, kun asiakas saapuu luoksesi tapaamaan sinua. Silloin on unohdettava kaikki muu ja keskityttävä asiakkaaseen – keskityttävä siihen, kuka saapuu ja mihin kukin katseensa suuntaa.
Millaisia asioita sinä lasket kuuluvaksi asiakkaan kohtaamiseen? Voisimme leikkiä kaikille tuttua laiva on lastattu -leikkiä. Lastatkaamme laivaa kohtaamisen K-kirjaimilla.
Kohtaamiseen kuuluvat mielestäni ehdottomasti katsekontakti, kättely ja kehonkieli. Kaikki nämä ovat läsnä heti ensi hetkestä lähtien. Kättely sopii kaikille, fyysinen kosketus tai halaus vaatii jo pitempiaikaisen ohjaussuhteen taakseen. Kättelyllä kohtaamisessa on oma voimansa; Norman Amundsonin sanoin ”se ikään kuin aloittaa ohjaushetken kertoen asiakkaalle nyt minä olen tässä sinua varten”. Kun JJK-ikoni Babatunde Wusu kohtaa faninsa ja ihailijansa, ei kukaan jää kylmäksi. Hangonkeksi hymy korvasta korvaan, lempeä katsekontakti ja tiukka, kahden käden lämmin kädenpuristus pitävät siitä huolen. Katseella, ilmeillä ja eleillä on kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa erittäin suuri arvo ja merkitys.
Laivan lastia voisi täydentää kohtaamisen K:lla Raimo Silkelän sanoin ”kohtaaminen on kahden kauppa”. Toiseen ihmiseen tulee molempien, niin asiakkaan kuin ohjaajan, keskittyä ja unohdettava kaikki muu. Tärkeää on olla aidosti kiinnostunut toisesta. Ohjauskeskustelun tavoitteena alussa on kohdata ihminen ihmisenä ja unohtaa hänen ongelmansa. Vance Peavyn sanoin ”unohda ongelma kuistilla ja keskity yhteisen maaperän rakentamiseen”.
Sanonta ”yhteisen maaperän rakentaminen” on Vance Peavyn käsialaa. Hänen piirtämänsä kuva kahdesta maata kuokkivasta ihmisestä kuvaa hyvin yhteisen maaperän, yhteisen kielen, yhteisen aaltopituuden etsimistä. Ohjaajan haasteellinen tehtävä on saada luotua vapautunut, rento ilmapiiri, jossa asiakas kokee olonsa turvalliseksi eikä uhatuksi. Aidon kohtaamisen myötä syntyy tunne yhdessäolosta, hyvä vakaa pohja jatkaa keskustelua ja asiakkaan elämäntilanteen ymmärrystä, sisätiloissa, kyökin pöydän ääressä, kuten Vance Peavy on todennut.
Keskustelua kyökissä
Kyökissä ohjaajan tehtävänä on luoda hyvä perusta keskustelulle ja kunnioittavalle kuuntelulle, huomioiden, että asiakas on pääroolissa. Asiakkaan kertomuksia arvostetaan ja häntä kuunnellaan – hänelle annetaan aikaa ja tilaa. Usein ohjaajat ovat malttamattomia ja kiirehtivät asioista toiseen – ihan niin kuin Irmeli Mäkelä laulussaan toteaa: ”On aina liian vähän aikaa. Ja liian vähän sanotaan. Et saata kiinni saada aikaa. Se aina kulkee kulkuaan.”
Vance Peavynkin mainitsema kunnioittava kuuntelu on erittäin hyvä keskustelun virittäjä. Ajan ja tilan antaminen keskustelulle, malttaminen sekä hiljaisuuden sieto ovat tärkeitä hyvän keskustelun ominaisuuksia, joita voi harjoitella. Toisaalta hyvät, aktivoivat kysymykset vievät keskustelua eteenpäin. Kysymykset osoittavat kiinnostusta asiakasta kohtaan ja toisaalta saavat asiakkaan pohtimaan ja reflektoimaan ajatuksiaan. Tästä syystä juuri avoimet kysymykset ovat parhaita. Ne eivät ennakoi vastausta eivätkä tarjoa vaihtoehtoja. Usein kuvitellaan, että ohjaajalla on oltava vastaus jokaiseen asiakkaan kysymykseen. Näinhän se ei ole. Hyvät kysymykset synnyttävät kiinnostavan keskustelun, jossa yhdessä puretaan ja rakennetaan uutta todellisuutta. ”Parhaat ideat syntyvät nenien välissä – eivät korvien välissä”, kuten ohjauksen dosentti, työnohjaaja Jussi Onnismaa on todennut.
Muistan erään kerran katselleeni opiskelijan ohjausharjoitetta ihmeissäni ja kummastellen. Ohjaaja piti keskustelua tiukasti hyppysissään ja vei keskustelua haluamaansa suuntaan. Selvisi, että hänellä oli valmis käsikirjoitus, josta hän ei ollut valmis joustamaan eikä luopumaan. Keskustelusta ei syntynyt dialogia. Siinä ei kuunneltu asiakasta. Kuka siis tässä keskustelussa oli pääroolissa? Kenen tarpeita keskustelussa tavoiteltiin?
Laiva on lastattu -leikkiä voidaan jatkaa tässäkin huoneessa. Kunnioittava kuuntelu ja avoimet kysymykset on jo mainittu. Tähän voisi lisätä sanat ”kittaa kahvia”. Joskus, tai aika useinkin, ohjaajat rakastavat omaa ääntään. Liekö ohjaajien ammattitauti? Siksi olen kehitellyt kittaa kahvia ja syö pullaa -menetelmän. Tätä menetelmää kannattaa käyttää. Nauti pullasta ja kahvista ja anna asiakkaalle hänelle kuuluva tila ja aika. Etukäteen mietityillä, hyvillä kysymyksillä tilan antaminen onnistuu luonnollisesti, ja sinulla ohjaajana on aikaa kitata kahvia.
Kaksi lähes tärkeintä keskustelun K-kirjainta kyökin puolella ovat kiitos ja kannustaminen. Jokainen ihminen tarvitsee positiivista palautetta ja kannustusta tekemisestään ja toiminnastaan. Vuosien ohjaajakokemuksen myötä olen vakuuttunut, että kehumisia ei kukaan saa liikaa. Kiitos lataa asiakkaiden akkuja sekä kannustaa ja motivoi heitä parempiin suorituksiin.
Keskustelua tehostamaan ja virittämään voidaan käyttää kuvia, kuvakortteja tai karttoja. Piirtäminen, metaforat ja kertomukset ovat myös aktivoivia menetelmiä ja helpottavat monia asiakkaita konkretisoimaan omia ajatuksia ja ongelmia. Kannatan itse Norman Amundsonin tavoin menetelmiä, jotka korostavat asiakkaan aktiivisuutta, sosiaalisuutta sekä viihtymistä. Erilaiset menetelmät ovat vain ohjauksen välineitä, eivät itsetarkoitus. Usein ne kuitenkin helpottavat asioiden konkretisoimista. Enemmän toimintaa ja vähemmän puhetta lienee hyvä ohjauskeskustelun iskulause kaikille ohjaajille.
Toimiva todellisuus tuvassa
On aika siirtyä ohjauksessa viimeiseen, keskustelun päätösvaiheeseen. Kyökki on monessa tilanteessa ihana paikka. Useinhan sinne kahvipöydän ääreen olisi mukava juuttua. Tuvan puolella kuitenkin odottaa pehmeä, tyynyjä pullollaan oleva sohva kutsuvasti ja houkuttelevasti. Vance Peavyn mukaan tuvassa asiakkaan kanssa keskustellen luodaan toimiva kokonaisuus, päätetään, millaisella suunnitelmalla jatketaan, miten edetään.
Tuvassa keskiöön nostetaan asioita, jotka yhteisen keskustelun pohjalta on koettu tärkeimmiksi ja jotka on syytä ratkaista ensimmäisenä. Metaforallisesti voisi keskustelun sisältöä kuvata tiimalasina, päätöksenteon tukemista tutkineen Jukka Lerkkasen sanoin. Tiimalasin yläosassa on valtavasti erilaisia keskusteluteemoja. Yhteisen keskustelun aikana osa asioista nousee tärkeimmiksi. Ne ovat ne kultajyvät, jotka tiimalasissa putoavat ensimmäisenä tiimalasin alaosaan. Tuvassa tavoitteena on päättää, miten näiden asioiden kohdalla edetään.
Korostin aiemmin ohjauskeskustelun alun merkitystä. Toisaalta ohjauskeskustelun pakkaamisen vaihe on myös tärkeä. Pakkaamiseen kuuluvat yhteenveto sovituista asioista sekä sopiminen jatkosta. Selviääkö asiakas jatkossa yksin vai sovitaanko uusi tapaaminen?
Istun Villa Guidancen portailla. Katselen aurinkoa ja kuuntelen räystäältä putoilevien pisaroiden lorinaa. Mietin niitä satoja asiakkaita, joita olen ohjaajana kohdannut. Osan kanssa olen päässyt tavoitteeseen, kaikkien kanssa en. Itselleni tärkeitä ovat olleet Vance Peavyn sanoin ne ”pienet hetket, jotka olemme samassa tilassa”. Kohtaamisia-elokuvassa ohjaaja Saara Cantell totesi, että yksi ainoa kohtaaminen voi muuttaa elämän suunnan. Aina muutos ei ole suuri eikä aina asiakkaan toiveiden mukainen, mutta toisaalta jokainen kohtaaminen on aina arvokas.
Kirjoittaja
Riitta Virtanen, KM, opinto-ohjaajien kouluttaja
Kirjallisuutta
Amundson, N.E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Juva: Psykologien kustannus Oy.
Launonen, T. 2010. Kohtaaminen Auroran Lasaretti-salissa. Video. Youtube. [viitattu 10.3.2012]
Peavy, V. 1995 & 2012. Sosiodynaaminen ohjaus. Luentomateriaaleja.
Pekkari, M. 2009. Tavoitteellinen ohjauskeskustelu. Helsinki: Tammi.
Rogers, C. 1980. Aikuisten oppiminen.
Silkelä, R. 2003. Aito kohtaaminen opetusharjoittelun ohjaamisessa. http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/ohjaus/Silkela.htm [viitattu 10.3.2012]
Elokuva
Cantell, Saara. 2010. Kohtaamisia.