Täähän on hyvää – saako ottaa lisää? Röstiperunan paistoa ja maatilan elämään tutustumista Lapset maatiloille -tapahtumassa
Teksti ja kuvat: Piia Kykkänen, JAMK
”Saako ottaa lisää?” – tämä lause kuultiin useampaan kertaan Kannonkoskella Eero Leppäsen Jauhoniemen perunatilalla tiistaina 11. syyskuuta 2018.
Kannonkosken koulun 3–5 -luokkalaiset olivat lähteneet tilavierailulle tutustumaan ruoan alkujuuriin, tuottajiin ja ylipäänsä maatilan elämään. Paikan päälle oppilaat saatiin bussikyydillä, jonka tarjosi MTK. Menossa mukana ja tapahtuman järjestelyissä avustamassa oli myös paikallisen MTK-Kannonkosken väkeä. Bussikyydin jälkeen oli vuorossa esittelykierros ja laskutehtävien antaminen lapsille (kuinka monta kuutiometriä perunaa tulisi Eeron ilmoittamasta perunakilomäärästä?) sekä pienryhmien muodostaminen.
Ensimmäiseksi piti tietenkin nostaa ne perunat sieltä maasta. Perunoiden kuokkiminen ei ollut ihan kaikille oppilaille etukäteen tuttua, mutta lopulta kaikilta löytyivät oikeat otteet siihen hommaan, ja perunat saatiin nostettua, jokainen ihan itse. Maasta kuokittiin Melody-perunaa, joka ”kuuleman mukaan” viheltelee nostettaessa, ainakin jos oikein tarkkaa kuuntelee. Lapset eivät ihan vakuuttuneet lajikkeen tästä ominaisuudesta.
Ryhmä kerrallaan kuokkimisen jälkeen suunnattiin perunanpesuun tilan pihamaalle. Täällä MTK Keski-Suomen Toivo-tiedonvälityshankkeen projektipäällikkö Pertti Ruuska otti lapset haltuunsa ja homma sujui kylmästä pesuvedestä huolimatta mallikkaasti. Siinä ei kauaa nokka tuhissut! Perunan pesun lomassa ehdittiin ihastelemaan ja ihmettelemään esimerkiksi tilan pihalla tallustaneita kanoja.
Seuraavaksi olikin vuorossa perunan raastaminen, joka lapsilta sujui kuin vanhoilta tekijöiltä. Sitten päästiinkin jo melkein itse asiaan. Perunaraasteen kera ryhmät suuntasivat Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston kokkioppilaiden huomaan tekemään röstiperunamassaa. Tarkkaan mietittiin ryhmässä niin sipulin kuin mustapippurin ja suolan määrä, hienosti huomioiden koko ryhmän mielipiteen. Myös massan sekoittamiseen paneuduttiin kunnolla.
Seuraava rasti olikin itse röstiperuna”pihvin” tekeminen ja paistaminen, yhteistyössä kokkioppilaiden kera. Tiukkaan sai massaa puristella, ennen kuin röstit saatiin pannulle paistumaan. Onneksi koko päivä oltiin pihalla, ja pihamaalle sai puristella ylimääräiset nesteet (ja vähän sitä raastettua perunaakin). Jännittävintä päivän ohjelmassa taisi olla kuitenkin siinä vaiheessa, kun sitä oman ryhmän paistosta päästiin maistelemaan. Vakavia ilmeitä ensi alkuun ja hieman epäilyäkin taisi olla ilmassa ennen maistoa. Pieni haarukallinen suuhun ja sitten kuuluikin ”Täähän on hyvää – saako ottaa lisää?”.
Meidän järjestäjien onneksi, lapset tekivät röstiperunoita reilusti ja mekin saimme niitä maistella – ja voi miten hyviä ne olivatkaan. Ruokahukkaa ei todellakaan päässyt muodostumaan!
Röstiperunaruokailun ja hippaleikkien jälkeen suoritettiin vielä alussa annetun laskutoimituksen tarkistus ja kyllähän se oikea vastaus sieltä saatiin. Lisäksi Eero kertoi lyhyesti, mitä pitää muistaa tehdä ennen kuin perunan voi maahan laittaa ja miten se peruna itse asiassa sinne maahan laitetaan kasvamaan, mitä kaikkea pitää kasvukauden aikana tehdä sekä miten peruna sieltä maan alta päätyy, vaikka Kannonkosken koulun oppilaiden, lautasille.