Suomen kansantalouden madonluvut

Maailmantalous elää jo nousukautta, mutta me emme ole päässeet kasvuun ollenkaan mukaan, huomauttaa työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja, kauppatieteiden tohtori Risto Murto.

Suomi-niminen valtio on kriisissä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotain pitäisi tehdä ja äkkiä, sillä muuten maamme on vaarallisen lähellä Kreikan tietä. Avoin talous on ajanut maamme tilanteeseen, jossa vanhoilla lääkkeillä ei perinteisiä vaivoja paranneta. Osa ongelmista on kotikutoisia ja osa globaalin talouden tuomia haasteita, joita ei ole onnistuttu selättämään. Ongelmatonta taloudenpito ei ole koskaan ollut, ja haasteita on aina riittänyt.

Markasta luopuminen kavensi talouspoliittisia instrumentteja, sillä enää ei ollutkaan käytössä yön-yli-hokkuspokkustemppua eli devalvaatiota, jolla saatiin kilpailukyky kuntoon yhdessä yössä. Kilpailukyvystä puhutaan paljon, mutta se on vain osa ongelmakenttää. Laskentatavasta riippuen maamme palkkakustannustaso ei ole esimerkiksi Ruotsia ja Saksaa korkeampi. Työn halpuutus ei yksin auta, jos kuranttia tarjottavaa markkinoille ei ole. Voidaanhan tehdä vaikka ilmaiseksi, mutta jos ei ole markkinoita, tuottaminen on turhaa.

Yltäkylläisyys loi harhakuvan

Suomi eli Nokia-land eli loistonsa aikaa vuosituhannen vaihteessa. Nokia ja ict-ala tahkosivat vientituloja maahan, ja niiden varaan rakennettiin ylimitoitetut julkisen puolen palvelut. Jaettavaa pursui ovista ja ikkunoista, että oikein ranteita pakotti. Kova talouden kasvuvauhti nosti myös palkkoja. Eräskin hallitus nostatti terveysalan puolen palkkoja vuoden 2007 lakon uhan vuoksi, prosenttimäärällä, joka oli täysin epärealistinen. Tässä nyt ollaan ja ihmetellään sote-puolen kalleutta. Julkiset budjettivarat eivät riitä pöhöttyneen julkisen sektorin ylläpitämiseen. Yksityisellä puolella, kauppa mukaan lukien, rakenneuudistus toteutettiin jo aikoja sitten, mutta julkisella puolella kaikki on vielä edessäpäin.

Suomen talous kasvoi hurjaa vauhtia 1990-luvun laman jälkeen aina vuoteen 2007 saakka. Mutta pian alkoivat ongelmat. Suomen elektroniikkateollisuus romahti Nokian myötä. Metalliteollisuuden tuotanto supistui. Paperiteollisuus räpiköi edelleen ylituotannon suossa, ja hintakehitys on ollut heikkoa. Osa tekijöistä on Suomesta johtumattomia, kielteisiä maailmanmarkkinatilanteen muutoksia. Korkean teknologian vienti on romahtanut kahdeksassa vuodessa.

Tuotannon ja viennin yksipuolisuus

Suomen vienti on ollut varsin yksipuolista perustuen muutamaan alaan, kuten elektroniikka- ja metalliteollisuuteen. Suomen vienti on kapealaista verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Meiltä puuttuvat mm. merkittävät lääke- ja huonekaluteollisuuden yritykset. Ruotsi on toteuttanut onnistuneesti myös sote-uudistuksen.

Onneksi Suomi ei ole kuitenkaan Venäjän tilanteessa, jossa vienti on yksipuolisesti öljyn varassa. Venäjän valtiontalous on laskettu ensin öljyn 100 dollarin barrelihinnan varaan, mutta nyt öljyn hinta on lähellä 40:tä dollaria. Näillä öljyhinnoilla Venäjän johdon ja talouden asema käy todella tukalaksi. Tälle vuodelle (vuosi 2016) on laskettu Venäjän talouskasvuksi -3 %. Kun Venäjällä menee huonosti, säteilee se myös Suomen talouteen.

Innovaatiotoiminta ei ole ratkaisu

Paljon kuulutetaan innovaatiotoiminnan perään. Vimmatusti etsitään uutta Nokiaa vanhan kaavan mukaisesti. Innovaatiot ovat kalliita, ja ehkä vain yksi sadasta ideasta ehkä yltää kaupallisuuden tasolle. Toimintaa voidaan kehittää myös muilla tavoilla. Innovaatiotoiminta ei ensisijaisesti ole neronleimausten metsästämistä, vaan se pitää nähdä systemaattisena, jatkuvaan oppimiseen perustuvana määrätietoisena työnä. Imitoimalla ja muilta oppimalla voidaan päästä myös hyvään tulokseen. Tästä ovat esimerkkinä Japani ja Etelä-Korea. Innovaatiotoimintaa ei voida ostaa rahalla. Tutkimusten mukaan parhaat ratkaisut löytyvät niukkuuden ja tiukkuuden aikoina. Pieni pakko panee yrittämään uutta niin yritys- kuin yksilötasollakin. Näinhän kävi Nokialle jo toisen kerran. Kohtuullinen rahoitus on paikallaan, mutta sitä ei saa olla liikaa.

Niukkuus ja nälkä

Yltäkylläisyys ja raha eivät luo uutta. Pakko ja niukkuus luovat innovaatioita ja pakottavat vähintäänkin pieniin parannuksiin. Voidaan puhua jatkuvasta oppimisesta. Suuret katovuodet pakottivat ihmiset hyödyntämään uusia syömisen raaka-aineita (pettu) ja kehittämään mm. maataloutta. Yltäkylläisyys johtaa pöhötautiin kuten 2000-luvun Nokia-Suomessa. Kun menee liian hyvin, kehittämistyö jää taka-alalle. ”Nälkä” panee ihmisen liikkeelle. Nokia-menestys johti omahyväisyyteen ja liian leveään elämään Suomen kansantaloudessa. Poliitikot ja vihertädit jakoivat kilpaa pöhötystaudin tuotoksia.

Sota luo uutta

Innovaatiot ja uudet ratkaisut syntyvät usein sodan aikana tai siihen rinnastettavissa pakkotilanteissa. Toinen maailmansota pakotti esimerkiksi lentokoneteollisuuden kehittymään muutamassa vuodessa aivan uudelle tasolle. Taistelu Euroopan ilmaherruudesta pakotti länsiliittoutumamaat kehittämään lentokoneteollisuuttaan Saksan rynniessä uusilla keksinnöillään. Nykyinen ohjus- ja avaruusteollisuus syntyi oikeastaan Adolf Hitlerin ensimmäisistä sovelluksista kuten V1:stä. V1:tä voidaan pitää eräänlaisena risteilyohjuksena. Sodan tuoma pakko pani vauhtia monen alan kehittämiseen. Kilpajuoksu vihollisen kanssa oli pakon sanelemaa silloin ja on ollut sitä myöhemminkin.

Yhdysvaltojen ”Tähtien sota”-hanke oli seurausta Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen asekilpavarustelusta 1980-luvulla. Hanke tuotti runsaasti uusia sovelluksia ja poisti Neuvostoliiton maailmankartalta entisessä muodossaan. Venäläisten etuaikaisuus avaruuden valloittamisessa synnytti Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehityskaaren, joka johti ensimmäiseen kuulentoon (Ihminen kuuhun -hanke) ja sen ohessa Yhdysvaltojen koululaitoksen remonttiin.

Julkiset menot ovat ylimitoitettuja

Julkiset menot ovat Suomen kansantalouden kokoon nähden ylimitoitettuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että syödään enemmän kuin tienataan. Vaje rahoitetaan jatkuvalla velanotolla, mikä johtaa perikatoon. Kreikan kohtalo ei ole kaukana meiltäkään. Sote- ja kuntauudistus on pakko toteuttaa.

Tehdasteollisuuden ongelmat

Vuosina 2008–2012 tehdasteollisuuteen kuuluva elektroniikkateollisuus supistui 2,9 % ja muu metalliteollisuus (koneet, sähkölaitteet, metallien jalostus) 2,3 %, metsäteollisuus 0,7 % ja muu teollisuus 0,7 %. Tehdasteollisuus supistui kokonaisuudessaan 6,6 %. Elektroniikkateollisuudessa oli kyse nimenomaan Nokian kilpailukyvyn romahtamisesta.

Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna Suomen tuotantorakenne on liian yksipuolinen. Ruotsin elektroniikkateollisuus ei kokenut Nokian kaltaista romahtamista.

Yhteiskuntasopimus oli kiven takana, vaikka kaikki myöntävät ongelmien olemassaolon ja taloustilanteen kestämättömyyden. Kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista. Suomi on jäänyt jälkeen Euroopan orastavasta talouskasvusta ja pudonnut talousongelmaisten maiden joukkoon. Kasvua pitäisi saada aikaan ja nopeasti. Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä.

Jorma Kananen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Liiketalous, tutkimuksen ja kehittämisen yliopettaja, jorma.kananen (at) jamk.fi

URN

http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-2341-9938-14

Leave a Comment