Tuloksellista TUVA-pedagogiikkaa

Kirjoittajat: Kaisa Räty & Riia Palmqvist | 

Johdanto

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa (2019) linjattiin, että valmistavia koulutuksia kehitetään osana oppivelvollisuuden laajentamista. Koulutusten yhdistämistä perusteltiin sillä, että nivelvaiheen koulutukset olivat osittain päällekkäisiä. Näin ollen hakijan saattoi olla vaikea päättää, mikä koulutuksista vastasi parhaiten hänen koulutustarpeitaan (HE173/2020). Hallituksen esityksen mukaan muutoksen tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman joustava koulutuskokonaisuus, jonka aikana opiskelija saisi riittävästi ohjausta ja tukea sekä tietoa erilaisista koulutusmahdollisuuksista. Yhtenä uudistuksen tavoitteena oli myös entistä tiiviimpi nivelvaiheyhteistyö. Esille oli noussut myös huoli opiskelijoiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta maantieteellisesti. Monella alueella oli tarjolla vain yksi nivelvaiheen koulutus, johon valmentavaa koulutusta tarvitsevan nuoren oli osallistuttava riippumatta siitä, vastasiko se hänen tarpeisiinsa ja tavoitteisiinsa.

Tutkintokoulutukseen valmentavat koulutukset (TUVA) alkoivat 1.8.2022. Koulutuksen järjestäjät ovat valmistautuneet alkavaan TUVA-koulutukseen parin vuoden ajan, sillä tieto uudesta koulutuksesta tuli, kun oppivelvollisuuden laajentamista ruvettiin valmistelemaan syksyllä 2019 (OKM n.d.) ja laki tutkintokoulutukseen annettavasta koulutuksesta annettiin 30.12.2020. Kesällä 2021 Opetushallitus julkaisi koulutuksen perusteet (Opetushallitus 2021), minkä jälkeen koulutuksen järjestäjät pääsivät aloittamaan toteuttamissuunnitelmien tekemisen.

TUVA-koulutuksen alkaessa ollaan todella uuden edessä. TUVA-koulutuksella on oma lainsäädäntönsä (1215/2020) ja koulutuksen toteuttaminen vaatii yhteistyötä eri koulutusasteiden parissa. Uuden koulutuksen alkaminen vaatii paitsi rakenteiden uudelleentarkastelua ja -rakentamista, myös uudenlaisen yhteistyön synnyttämistä eri toimijoiden kesken. Uudistuksen myötä moni opettaja muuttui kymppiluokan opettajasta VALMA-opettajasta tai LUVA-opettajasta TUVA-opettajaksi. Uudet TUVA-opettajat voivat hyödyntää aiemmista valmentavista koulutuksista saamaansa osaamista uudessa roolissaan. Kuitenkin uudistus tuo myös muutoksen mahdollisuuden, kun uusi TUVA-koulutus yhdistää kolme aiempaa traditiota ja käytäntöä. Opettajalle TUVA-koulutus antaa paljon liikkumavaraa suunnitteluun ja toteutukseen, sillä koulutuksen peruste on väljä ja mahdollistaa monenlaisia toteutuksia. Tämä on tarkoituksenmukaista, sillä koulutuksen opiskelijat ja näiden tavoitteet ovat monimuotoisia ja koulutusta toteutetaan hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Opiskelijan etu ja tarpeet suuntaavat opiskelun suuntaa, ja siksi ohjaus on TUVA-koulutuksen ytimessä.

Opettajuutta voidaan tarkastella hyvin monella tavalla. Opettaja on monialainen oman substanssialansa osaaja sekä pedagogisesti taitava osaamisen välittäjä (esim. Tiilikka 2004). Maunu (2018) tarkastelee (ammatillisen) opettajan ammatti-identiteettiä opettajan, kasvattajan ja näiden väliin jäävän uuden opettajan roolin kautta. Beijaard ja muut (2000) tarkastelevat opettajan ammatti-identiteettiä kolmen dimension kautta: aineenhallinnan asiantuntijana, didaktisena asiantuntijana sekä pedagogisena asiantuntijana (ks. myös Seppänen 2018; Berg 2022). Didaktiseen asiantuntijuuteen kuuluu, että opettaja osaa opettaa oman aineensa, mutta myös huomioida erilaiset oppijat ja käyttää sopivia opetusmetodeja. Pedagoginen asiantuntija taas kasvattaa ja kohtaa, ymmärtää sekä toimii yhteistyössä muiden kasvatusalan toimijoiden kanssa.

TUVA-opettajan työssä tarvitaan paitsi vahvaa substanssiosaamista, myös erityisen vahvaa kasvattajan osaamista, sillä TUVA-koulutuksen opiskelijat tulevat hyvin monenlaisista taustoista.  Osa opiskelijoista on perusopetuksesta tulevia tai tutkintokoulutuksen keskeyttäneitä oppivelvollisia nuoria, osa taas tutkintokielen sekä yhteiskunta- ja työelämätaitoja kehittäviä maahan muuttaneita aikuisia. TUVA-koulutusta järjestetään myös vaativana erityisenä tukena niille opiskelijoille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia tai sairaus tai vamma, jonka vuoksi opiskelija tarvitsee tukea opintoihinsa.  Näin ollen TUVA-opettajan työnkuva voi vaihdella suuresti. TUVA-koulutuksen piiristä jäävät pois vain opiskelijat, joille osallistuminen TELMA-koulutukseen on hyödyllisintä.

Opettajien kelpoisuusasetuksen (986/1998) mukaan TUVA-opettajalta vaaditaan perusopetuksen, lukion tai ammatillisen koulutuksen opettajan kelpoisuus. TUVA-opettajat tulevat siis erilaisista toimintaympäristöistä, mikä tuottaa omat etunsa ja haasteensa. Yhteisen ymmärryksen etsiminen ja löytäminen on tärkeää, jotta voidaan toteuttaa monipuolista opiskelijan etujen mukaista koulutusta. Yhteisen näkemyksen löytäminen vaatii keskusteluja oman oppilaitoksen, alueen ja koko Suomen TUVA-toimijoiden kanssa. 

Tässä artikkelissa pohdimme, millaista on TUVA-pedagogiikka. Tarkastelemme TUVA-pedagogiikkaa erityisesti Beijaardin ja muiden (2000) kuvaamaan pedagogisen asiantuntijuuden sekä Maunun (2018) esittämän kolmannen opettamisen dimension eli “uuden opettajuuden” kautta. Ajatuksia hyvään TUVA-pedagogiikkaan on syntynyt Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun (Jamk) toteuttamissa ja Opetushallituksen rahoittamissa “Minustako TUVA-opettaja” ja “Minä TUVA-opettajana” -hankkeiden koulutuksissa. Taustamateriaalina ja innoittajana on myös TUVA-opettajan identiteetti -tutkimusta varten keräämäämme haastatteluaineisto. TUVA-opettajat tuovat koulutuksissa ja haastatteluissa esille kasvatukseen ja kohtaamiseen liittyviä teemoja ja substanssiosaaminen jää taustalle.

Monimuotoinen TUVA-koulutus

Osana oppivelvollisuuden laajentamista uudistettiin nivelvaiheiden koulutusta. Aiemmin perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen oli syntynyt kolme koulutusta, joilla oli jokaisella omat ominaispiirteensä. Perusopetuksen lisäopetus eli nk. “kymppiluokka” oli tarjolla perusopetuksen päättäneille nuorille, jotka halusivat vahvistaa perusopetuksen sisältöjen osaamistaan tai korottaa perusopetuksen arvosanoja. Lisäopetukseen osallistuminen oli mahdollista vain perusopetuksen päättötodistuksen saaneille joko heti perusopetuksen päättämisen jälkeen tai sitä seuraavan lukuvuoden aikana. Opetusta järjestettiin omissa opetusryhmissä, mutta osassa kouluista lisäopetuksen oppilas osallistui perusopetuksen 9. luokan oppitunneille niiltä osin, joihin hänen tavoitteensa kohdistuivat. Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA) oli suunnattu sekä perusopetusta päättäville nuorille, että muille valmentavaa koulutusta tarvitseville. VALMA-koulutuksesta suunnattiin sen nimen mukaisesti ammatilliseen (perus)koulutukseen. VALMA-koulutukseen voitiin harkinnanvaraisen haun kautta ottaa myös opiskelijoita, joilla ei ollut perusopetuksen päättötodistusta. Lukioon valmistava koulutus (LUVA) oli suunnattu maahanmuuttotaustaisille nuorille, jotka olivat käyneet perusopetuksensa muulla kielellä kuin suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Yhteistä kaikille valmentaville koulutuksille oli opiskeluvalmiuksien vahvistaminen, arjen- ja elämänhallintataitojen sekä opiskelu- tai tutkintokielen vahvistaminen.

Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain (1215/2020) mukaan TUVA-koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet siirtyä tutkintokoulutukseen ja suoriutua koulutuksesta. TUVA-koulutus suunnitellaan opiskelijan tarpeiden ja tavoitteiden mukaan yhdessä opiskelijan kanssa. Koulutus voi olla perus- ja opiskelutaitoja vahvistava kokonaisuus tai ohjauksellinen, jolloin opiskelija pohtii omia urasuunnitelmiaan ja kokeilee erilaisia aloja TUVA-koulutuksen aikana. Osana TUVA-koulutusta opiskelijalla on oikeus korottaa perusopetuksen arvosanoja sekä suorittaa lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osia omien valmiuksiensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Kuitenkin koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että opiskelijan TUVA-koulutuksesta tulee mielekäs kokonaisuus, joka vastaa opiskelijan tarpeisiin ja tavoitteisiin.

TUVA-koulutusta voivat järjestää ammatillista koulutusta, lukiokoulutusta sekä perusopetusta järjestävät oppilaitokset. Ennen koulutuksen aloittamista järjestäjät laativat tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain (1215/2020) mukaisen koulutuksen toteuttamissuunnitelman, jossa kuvataan muun muassa koulutuksen järjestäjän tarjoamat koulutuksen osat ja muilta koulutuksen järjestäjiltä hankittavat koulutuksen osat. Lisäksi toteuttamissuunnitelmassa kuvataan kodin ja oppilaitoksen välinen yhteistyö oppivelvollisten kohdalla sekä työelämäyhteistyö, kansainvälinen yhteistyö sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa (Opetushallitus 2021). Suunnitelma toimii sekä opettajien työn että opiskelijoiden opintojen suunnittelun pohjana.

Kohtaaminen keskiössä

Kohtaamisosaaminen on tärkeää kaikille opettajille, mutta valmentavissa koulutuksissa kohtaamisen merkitys erityisesti korostuu. Monella valmentavan koulutuksen opiskelijalla on erilaisia haasteita elämänhallinnan ja/tai oppimisen kanssa. Kohtaamisen merkitystä korostivat koulutuksiin osallistuvat opettajat työssään, ja sitä painottaa myös Tapani (2020) artikkelissaan VALMA-opettajien työstä.

TUVA-opettajan tulee osata kohdata opiskelija kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää tämän elämäntilannetta iloineen ja haasteineen. Valmentavan koulutuksen opiskelijoiden hyvinvointiin liittyen ei löydy tilastotietoa, mutta voidaan olettaa, että keskimääräistä useammalla valmentavan koulutuksen opiskelijalla on taustallaan elämänhallintaan ja oppimiseen vaikeuttavia tekijöitä, esimerkiksi oppimisen vaikeuksia, koulukiusaamista tai mielenterveyden haasteita. Opiskelijoiden moninaiset ongelman haastavat opettajan osaamisen päivittäisissä kohtaamisissa.  

Kohtaaminen on keskiössä myös silloin, kun puhutaan pedagogisesta hyvinvoinnista. Erkkilän ja Peurungan (2021) mukaan pedagoginen hyvinvointi rakentuu voimaannuttavien opetusmenetelmien, kohtaamisen sekä hyvän huomaamisen kautta ja parhaimmillaan rakentaa opiskelijan minäpystyvyyttä ja positiivista kokemusta itsestä oppijana. Positiivisia kohtaamisia syntyy esimerkiksi silloin, kun opettaja käyttää positiivisen pedagogiikan (Kiikeri 2021; Wenström 2020) tai vahvuuspedagogiikan (ks. esim. Uusitalo-Malmivaara 2014) työtapoja. Näissä lähdetään liikkeelle rakentamalla oppijan vahvuuksista positiivista oppimisilmapiiriä, mutta myös opiskelijan positiivista käsitystä omista taidoistaan ja kyvyistään.

TUVA-opettaja näyttää toiminnallaan esimerkkiä siitä, miten kunnioittavassa vuorovaikutuksessa ollaan. Parhaimmillaan TUVA-vuosi tuo opiskelijalle rohkeutta ja osaamista toimia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Kasvattaminen tärkeänä tehtävänä

Opettajan rooli kasvattajana on merkityksellinen osana TUVA-koulutusta. Koulutuksessa painottuu laaja-alainen osaaminen (Opetushallitus 2021), mikä pitää sisällään opiskelijan hyvinvoinnin ja yhteiskunnan jäsenenä toimimisen. Kasvattajan rooli vaihtelee riippuen siitä, millaisessa opetusryhmässä opettaja toimii. Nuorten, suoraan peruskoulusta tulevien kohdalla elämäntaitojen opettaminen on tärkeää, kun taas aikuisten kanssa yhteiskuntaan, mahdollisesti uuteen kieleen ja kotimaahan sekä ehkä työelämään sitoutuminen vaatii opettajalta paitsi tiedonlevittäjän, myös eräänlaista kasvattajan työtä.

Kasvatustyö tapahtuu kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kautta. Maunun (2018) mukaan opettajan rooli kasvattajana näkyy kokonaisvaltaisena opiskelijasta ja hänen toimintakyvystään huolehtimisena, henkilökohtaisena vuorovaikutuksena opiskelijoiden kanssa sekä opetettavien asioiden kytkemisenä laajempiin yhteiskunnan ja elämässä pärjäämisen teemoihin. Maunun (2018) tutkimuksen mukaan opettajat kuvaavat kasvattajana toimimistaan myös niin, että opiskelijoiden kanssa tehdään muutakin kuin asiakeskeistä opetusta. Tällaisen toiminnan koettiin parantavan opiskelijaryhmän ilmapiiriä ja sitä kautta opettamisen ja oppimisen edellytyksiä. TUVA-koulutuksen aikana opiskelijoita tuetaan ottamaan vastuuta opinnoistaan, päätöksistään ja elämästään sekä harjaantuvat demokraattiseen toimintaan ja osallisuuteen (Opetushallitus 2021).

Yksilöllisten polkujen suunnittelua ja rakentamista

Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020) koulutuksen tavoitteet ilmaistaan yleisellä tasolla: tavoitteena on tuottaa valmiuksia hakeutua ja suorittaa toisen asteen koulutus. Lain (1215/2020) mukaan opiskelijalla tulee olla mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin. TUVA-koulutus suunnitellaan ja toteutetaan opiskelijoiden yksilöllisten tavoitteiden ja valmiuksien pohjalta. TUVA-koulutuksen säädökset antavat laajemmat mahdollisuudet yksilöllisten polkujen toteuttamiseen kuin tutkintokoulutuksessa, jossa opetussuunnitelma tai tutkinnon peruste määrittelee koulutuksen toteutumista.

Yksilölliset polut rakennetaan silmällä pitäen opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmia eli minne TUVA-opiskelija tähtää valmentavan koulutuksen jälkeen. TUVA-lainsäädäntöön (1215/2020) liittyy myös se, että opiskelijalla on oikeus TUVA-koulutuksen aikana suorittaa lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen opintoja omien toiveidensa mukaisesti. Näiden opintojen suorittaminen on kurkistus toisen asteen opintoihin, ja tukee omien valintojen tekemisessä. Kynnys koulutuskokeiluihin tulisi olla matala. Näin ollen esimerkiksi lukio-opintoihin voidaan rakentaa kokonaisuus, jossa esimerkiksi lukiossa tapahtuvien opintojen lisäksi opiskelija saa TUVA-ryhmässä tukea kotitehtävien tekemiseen sekä opiskelu- ja tutkintokielen vahvistamiseen ja   tukiopetusta. Yksilöllisten polkujen rakentaminen edellyttää toimivia ohjauksen ja tuen käytäntöjä (ks. Niemi & Jahnukainen 2018).

Yhteisöllisyyden rakentamista

Yksilöllisten polkujen lisäksi on tärkeä huolehtia yhteisöllisyyden kehittämisestä opiskelijoiden välille (ks. Deci & Ryan 2000; Burman 2019). TUVA-koulutuksesta yhteisöllisyyden rakentaminen on tärkeää, sillä osalla valmentavan koulutuksen opiskelijoista saattaa olla puutteelliset sosiaaliset taidot ja toisaalta osalla opiskelijoista on taustalla ikäviä ryhmäkokemuksia, esimerkiksi kokemuksia koulukiusaamisesta. Näille opiskelijoille TUVA-koulutus antaa mahdollisuuden positiiviseen ryhmäkokemukseen.

Yhteisöllisyys ja sen merkitys nousee keskiöön myös aiemmista valmentavista koulutuksista tehdyissä opinnäytetöissä (Kärkkäinen 2013; Pietiläinen 2018). Tutkimuksiin haastatellut valmentavan koulutuksen opiskelijat pitivät kaverisuhteita ja yhteishenkeä (Pietiläinen 2018) sekä yhteisöllisyydettä (Kärkkäinen 2013) valmentavan koulutuksen yhtenä keskeisenä tekijänä. 

Onnistunutta ohjausta

Ohjauksella on keskeinen rooli TUVA-koulutuksessa. Opiskelijalla on tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain (1215/2020) mukaan oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista koulutuksen suorittamiseen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää opinto-ohjausta. Lisäksi koulutuksen perusteissa ainoa yhteinen tutkinnon osa liittyy ohjaukseen, sillä TUVA-koulutukseen osallistujalle on vähintään 2 viikkoa opiskelu- ja urasuunnittelutaitoja.

Jahnukainen ja muut (2019) tarkastelevat artikkelissaan valmentavassa koulutuksessa annettavaa opinto-ohjausta. Valmentavassa koulutuksessa opinto-ohjauksen erityisenä tavoitteena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus parantaa edellytyksiään siirtyä jatko-opintoihin ja tukea opiskelijoiden kiinnittymistä ajatukseen opintojen jatkamisesta. Lisäksi opiskelijoita rohkaistaan toisen asteen opintoihin myös aikuisiällä. Opinto-ohjaajien sekä muun monialaisen henkilöstön TUVA-osaaminen on tärkeässä roolissa. Uuden koulutuksen alkaessa myös näiden ammattiryhmien erityisosaaminen tulisi varmistaa täydennyskoulutuksella.

Opinto-ohjauksella viitataan opinto-ohjaajan antamaan ohjaukseen, mutta ohjaus osana TUVA-koulutusta on jokaisen opettajan työtä, sillä moni TUVA-koulutuksen opiskelija tarvitsee jatkuvaa tukea sekä opiskelutaitojen kehittämisessä että oman urapolun hahmottamisessa. Kukkonen ja Jussila (2021) tarkastelevat opettajaa ohjaajana. Ohjaus perustuu luottamukselliseen suhteeseen, avoimeen kuunteluun ja keskusteluun opiskelijan vahvuuksista ja tavoitteista. Opiskelijan itsetuntemus ja selvyys siitä, mitä hän haluaa ja mihin hänellä on edellytyksiä, ovat rakennusaineita opintojen jälkeisille opintojen ja työelämän tavoitteille.

TUVA-koulutuksessa ohjausta haastaa se, että moni opiskelija on erityisen tuen tarpeessa. Tällöin opiskelijan aktiivinen rooli ohjauksessa saattaa muuttua passiivisemmaksi. Tällaista ohjausta haastateltavat kuvaavat Strömin ja Björk-Åmanin (2022) tutkimuksessa luotsaamiseksi, patistamiseksi, tien näyttämiseksi ja kädestä kiinni ottamiseksi.

Vahvaa (erityis)pedagogista osaamista

Heterogeenisen opiskeluryhmän kanssa työskentely vaatii opettajalta hyviä pedagogisia taitoja. Opettajan taitoina esittää asiat selkeästi ja yksinkertaisesti, toisaalta osata keskittyä ydinasioihin. Opiskelumotivaation ylläpitäminen voi olla haastavaa osalle opiskelijoista ja opettajan tulisi osata huomioida se. Opettajan on hyvä osata käyttää moninaisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi toiminnallisuus opetuksessa voi tukea opiskelijan motivoitumista ja oppimista. Maunun (2019) mukaan opiskelijoille tärkeitä hyvän opettajan piirteitä ovat opiskelijalähtöinen ja ohjaava työote, pyrkimys ymmärtää opiskelijoita ja panostaminen hyvään vuorovaikutukseen heidän kanssaan.

Suurella osalla TUVA-koulutukseen osallistuvista opiskelijoista on erilaisia haasteita koulutukseen liittyen. Jahnukaisen ja muiden (2019) mukaan valmentava koulutus on myös osin erityisopetuksellista toimintaa, koska koulutuksen keskeisiin kohderyhmiin kuuluvat erilaista tukea opinnoissaan tarvitsevat opiskelijat, esimerkiksi koko perusopetuksen ajan erityisopetuksessa opiskelleet nuoret mutta myös maahanmuuttotaustaiset nuoret. On kuitenkin huomioitava, että TUVA-koulutukseen osallistuu myös ryhmiä, joilla ei ole erityisen tuen tarpeita, esimerkiksi tarvittavaa opiskelu- ja tutkintokieltä opiskelevat aikuiset. Erilaisten oppimisen haasteiden kanssa työskentely vaatii opettajalta myös erityispedagogia taitoja.

Myös kielitietoinen opettajuus painottuu valmentavassa koulutuksessa. Monella opiskelijalla on vaillinainen opiskelu- ja tutkintokielen osaaminen. Kielitietoiset työtavat linkitetään kaikkiin koulutuksen osiin. Opettajan tulee miettiä, millaista kirjallista ja suullista kielitaitoa opiskelija tarvitsee toisen asteen koulutuksessa ja rakentaa tarvittavaa kielitaitoa pitkäjänteisesti koko valmentavan koulutuksen ajan. Kielitietoinen opettaja huomioi kielen oppimisen kaikissa opetustilanteissa ja mukauttaa sekä puhutun että kirjoitetun kielen opiskelijoiden tason mukaisesti (Opetushallitus n.d.). Opettaja käyttää hyväkseen kuvia ja piirroksia, erilaisia sanastoja ja tehtäviä, jotka liittävät opeteltavan asian opiskelijan aikaisempaan kokemukseen. Samalla opettaja avaa tekstin rakennetta ja kiinnittää opiskelijan huomion tekstilajin tyypillisiin piirteisiin, tekstin etenemisjärjestykseen sekä sidoskeinoihin (Kielitietoisen opettajan opas 2019).

Uudenlaista yhteistyötä

Yhteistyö ja sen tekeminen painottuu TUVA-koulutuksessa. TUVA-koulutuksen järjestämiseen vaaditaan eri koulutusasteiden yhteistyötä, sillä vain harvalla koulutuksen järjestäjällä on oikeudet perusopetukseen, ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen. Jotta opiskelijalla on tosiasiallinen mahdollisuus esimerkiksi korottaa perusopetuksen arvosanoja, suorittaa lukiokoulutuksen jaa ammatillisen koulutuksen opintoja, tarvitaan toimivaa yhteistyötä.

Laadukasta TUVA-koulutusta ei voi järjestää myöskään ilman yhteistyötä oman oppilaitoksen sisällä. Erilaiset tutustumiset ja koulutuskokeilut ovat osa opiskelijan TUVA-polkua ja siihen tarvitaan toimivat mallit oppilaitoksen sisällä. Lisäksi yhteistyötä tehdään esimerkiksi opiskeluhuollon kanssa, jotta opiskelijoiden erilaisiin tuen tarpeisiin päästään kiinni koulutuksen aikana ja näin raivataan tilaa oppimiselle ja opiskelulle toisella asteella. Opiskelijalla saattaa myös olla erilaisia hoito- ja kuntoutustahoja, joiden kanssa TUVA-toimijat tekevät yhteistyötä.

Yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolelle tehdään useiden toimijoiden kanssa. Oppivelvollisten kohdalla tärkeitä yhteistyökumppaneita on huoltajien lisäksi kunnan oppivelvollisten ohjauksesta ja valvonnasta vastuussa oleva työntekijä. Lisäksi yhteistyötä tehdään nuorisotyön, työpajojen ja yritysten kanssa, sillä TUVA-koulutukseen voi sisältyä myös työelämässä tapahtuvaa koulutusta.

TUVA haastaa ja tarjoaa mahdollisuuksia

TUVA-koulutus tarjoaa mahdollisuuksia paitsi opiskelijoille, myös opettajille. TUVA-opettajalla on mahdollisuus uudessa koulutuksessa toimiessaan viedä eteenpäin kaikkia opetus- ja kulttuuriministeriön (2022) määrittelemiä opettajan asiantuntijuuden ja osaamisen tavoitteita: laaja-alainen perusosaaminen, uutta luovaa asiantuntijuutta ja toimijuutta sekä oman osaamisen ja oppilaitoksen jatkuvan kehittäminen.

TUVA-koulutus tarjoaa ympäristön, jossa on, tai ainakin pitäisi olla, aikaa pysähtyä opiskelijan asioiden äärelle (ks. myös Tapani 2020). Koska tavoitteet asetetaan opiskelijalle yksilöllisesti, voidaan opetuskin suunnitella monilla tavoin. Valmentava koulutus tarjoaakin nykyisessä yhteiskunnassa ainutlaatuisen mahdollisuuden pysähtyä opiskelijan omien tavoitteiden ja tarpeiden äärelle.

Opettajien kelpoisuusasetuksen (986/1998) mukaisesti TUVA-opettajaksi kelpoinen opettaja, jolla on perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen tai lukiokoulutuksen opetuksen kelpoisuus. Käytännössä TUVA-opettajalta vaaditaan monialaista osaamista. Valmentavan opettajan työ sisältää usein opettamista enemmän kasvatuksellisia ja ohjauksellisia elementtejä.  TUVA-opettaja tarvitsee runsaasti ohjauksellisia taitoja tukeakseen opiskelijoiden itsetuntemusta ja uravalintaa, ja monessa ryhmässä myös erityispedagogisia taitoja. Usein kielitietoisuus painottuu, sillä monella osallistujalla on haasteita tutkintokielen osaamisen kanssa. Uudet yhteistyökuviot haastavat TUVA-opettajan kehittämään sekä yhteistyöverkostoa että yhteistyötaitoja.

Valmentava koulutus on kestoltaan lyhyt, mutta sen merkitys eräänlaisena risteyskohtana voi olla opiskelijan elämässä merkittävä (ks. Kärkkäinen 2013; Pietiläinen 2018). Siksi on tärkeää, että TUVA-opettajalla on osaamista kohdata opiskelija yksilönä ja luotsata häntä eteenpäin toisen asteen koulutukseen.

TUVAn tulevaisuus

Tässä vaiheessa TUVA-todellisuutta on eletty muutama kuukausi. Tasalaatuisen koulutuksen ja toimivan yhteistyön rakentaminen vie aikaa, minkä vuoksi on tärkeää, että keskusteluja paikallisesti ja valtakunnallisesti jatketaan. Yhteinen keskustelu ja yhteiskehittäminen kaikilla tasoilla on tärkeää, jotta TUVA-koulutus vastaa opiskelijoiden tarpeisiin myös opiskelija-aineksen muuttuessa.

TUVAn kehittäminen ja kehittyminen tarvitsee jatkuvaa vaikuttamisen arviointia ja tutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää jatkuvasti. Jamk jatkaa TUVA-toimijoiden täydennyskouluttamista yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi opetushallituksen rahoittamilla TUVA-koulutuksilla on pyritty rakentamaan yhteistä näkemystä näkökulmaa TUVA-koulutuksen toteuttamiseen sekä TUVA-opettajuuteen. Jatkuva keskustelu on kuitenkin tarpeen, jotta löydetään yhteinen ymmärrys, linkitystä käytännön toteuttamisen sekä säädösten välillä ja yhteinen tahtotila sekä yhteinen TUVA-todellisuus. Samalla kuin aikaisemmista koulutuksista voidaan ammentaa osaamista ja käytänteitä, on myös uskallettava luoda uutta. Jostain vanhasta pitää osata luopua, jotta on tilaa ottaa jotain uutta tilalle.

Kirjoittajat:

Kaisa Räty, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu, etunimi.sukunimi@jamk.fi

Riia Palmqvist, tutkija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

Lähteet

• Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986
• Beijaard, D., Verloop, N. & Vermunt, J. D. (2000). Teachers’ perceptions of professional identity: An exploratory study from a personal knowledge perspective. Teaching and Teacher Education, 16(7), 749–7
• Berg, A. (2022). Opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen opettajan työ ja ammatillinen identiteetti. ”Kokemuksia OPVA-opettajan arjesta”. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.
• Burman, O. (2019). Oppimisilmapiirin tekijöinä ilo, psykologinen omistajuus sekä yrittäjämäinen oppiminen – oppimisen ilon rakenneyhtälömallinnus. Akateeminen väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.
• Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2000). The” what” and” why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological inquiry, 11(4), 227–268. http://academic.udayton.edu/jackbauer/readings%20595/deci%2000%20goals% 20sdt.pdf Erkkilä, R. & Peurunka, S. (2021). Pedagoginen hyvinvointi voimaannuuttaa ja osallistaa opettajan ja opiskelijan. Oamk Journal 23.6.2021. https://oamk.fi/oamkjournal/2021/pedagoginen-hyvinvointi-voimaannuttaa-ja-osallistaa-opettajan-ja-opiskelijan/
• HE 173/2020. Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 173/2020.
• Kiikeri, P. (2021). Ammatillisen koulutuksen opettaja positiivisen pedagogiikan pyörteissä. eSignals 25.11.2021. https://esignals.fi/pro/2021/11/25/ammatillisen-koulutuksen-opettaja-positiivisen-pedagogiikan-pyorteissa/#da2a10f0
• Jahnukainen, M., Kivirauma, J., Laaksonen, L. M., Niemi, A-M. & Varjo, J. (2019). Opotunteja ja erityistä tukea: Ohjaus ja tuki koulutusjärjestelmässä. Teoksessa M. Jahnukainen, M. Kalalahti & J. Kivirauma (toim). Oma paikka haussa: Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Gaudeamus, 29–498.
• Kielitietoisen opettajan opas. (2019.) Tarja Ruohonen (toim.) eNorssi – opettajankouluttajien yhteistyöverkosto. https://enorssi.fi/wordpress/wp-content/uploads/Kielitietoisen-opettajan-opas-12-2019.pdf
• Kukkonen, H. & Jussila, A. (2021). Opettaja ohjaajana. TAMKJournal 31.3.2021. https://sites.tuni.fi/tamk-julkaisut/pedagogiset-ratkaisut/opettaja-ohjaajana/
• Kukkonen, H., Jussila, A. & Ahokas, M. (2022). VALMA-ohjauksen piirteitä. Teoksessa P. Kaitala & S. Uusinoka (toim.) Erityisen hyvä tuki ja ohjaus – oppijan oikeus, opettajan taito. HAMKin e-julkaisuja 2/2022, 129–146. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-836-7
• Kärkkäinen, M. (2013). Ammattistartin anti. Tarinoita nivelvaiheesta – Kun kaikki on ihan yhtä kujalla siitä, ett´ mihin me ollaan menossa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma
• Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 1215/2020. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2020/20201215
• Maunu, A. (2018). Opettaja, kasvattaja ja jotain muuta. Ammatillisten opettajien ammatti-identiteetti arjen käytäntöjen näkökulmasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(4), 70–87
• Maunu, A. (2019). Opiskelijalähtöinen ja ohjaava. Hyvä ammatillinen opettaja opiskelijoiden näkökulmasta. Kasvatus, 50 (4), 269–283.
• Niemi, A.-M., & Jahnukainen, M. (2018). Tuen tarve, työelämäpainotteisuus ja itsenäisyyden vaatimus ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(1), 9–25.
• Opetushallitus. (n.d.). Kielitietoisuus TUVA-koulutuksessa. Luettu 19.9.2022. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielitietoisuus-tuva-koulutuksessa
• Opetushallitus. (2021). Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus. OPH-1488-2021. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/tutkintoonvalmentava/7534950/tiedot
• OKM. (n.d.).Oppivelvollisuuden laajentaminen. Luettu 20.9.2022. https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM032:00/2019
• Pietiläinen, A. (2018). VALMA-koulutuksessa opiskelevien nuorten kokemuksia hyvinvoinnistaan sekä VALMA-koulutuksesta hyvinvoinnin tukena. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.
• Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. (2019). Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y
• Seppänen. O-M. (2018). Sijaisopettajana työskentely osana opettajaopiskelijoiden ammatillisen identiteetin muotoutumista. Turun yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
• Ström, K. & Björk-Åman, C. (2022). Näkökulmia ohjaukseen ja erityiseen tukeen. Teoksessa P. Kaitala & S. Uusinoka (toim.) Erityisen hyvä tuki ja ohjaus – oppijan oikeus, opettajan taito. HAMKin e-julkaisuja 2/2022, 9–26. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-836-7
• Tapani, A. (2020). Aikaa, paikkoja ja kohtaamisia – VALMAn monet kasvot. TAMKjournal, 2.3.2020. https://sites.tuni.fi/tamk-julkaisut/pedagogiset-ratkaisut/aikaa-paikkoja-ja-kohtaamisia-valman-monet-kasvot/
• Tiilikka, L. (2004). Mestarista tutoriksi – Suomalaisen ammatillisen opettajuuden muutos ja jatkuvuus. Kasvatustieteellinen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
• Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) (2014). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus, 224–242.
• Wenström, S. (2020). Positiivinen pedagogiikka ammatillisessa koulutuksessa. Teoksessa T. Mykrä (toim.) Oppimisen iloa ilmiöpohjaisesti. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 30–40. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/371199/oppimisen-iloa-ilmiopohjaisesti.pdf?sequence=1&isAllowed=y

URN: http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-2489-2386-23