9.5.2022 | 20:50

EntreCompin yrittäjyystaidot ja opettajan ymmärrys

Kirjoittaja: Piia Kolho

Tiivistelmä

Yrittäjyyskasvatuksessa opittavat tiedot, taidot ja asenteet on koettu tärkeäksi erityisesti niiden tuottaman yhteiskunnallisen merkityksen myötä. Opettajan merkitys näiden taitojen tuottamisessa on merkittävä. Kuitenkin opettajan yrittäjyyskasvatuksen toteuttamista tarkastelevat tutkimukset ovat vielä harvassa. Tässä tutkimuksessa yrittäjyyskasvatusta tarkastellaan sekä opettajan valitsemien yrittäjyystaitojen että myös toiminnan kautta. Tutkimusaineisto sisältää 96 opettajaopiskelijan tuottamaa lyhyttä videota valituista Euroopan Unionin toimesta kehitetystä EntreComp-osaamisympyrän yrittäjyystaidoista, menetelmistä ja oppimisympäristöistä. Videot on tuotettu yrittäjyyskasvatuksen opintojakson aikana. Aineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Tutkimuksen viitekehyksenä on käytetty yrittäjyystaitoja ja yrittäjyyskasvatuksen pedagogisia lähestymistapoja. Tutkimustulokset kertovat siitä, mitä opettajat pitävät tärkeinä taitoina opettaa opiskelijoilleen ja miten näitä taitoja suunnitellaan opetettavan. Tutkimus antaa mielenkiintoista ja uutta tietoa siitä, miten opettaja ymmärtää EntreCompin yrittäjyystaidot ja miten hän vie sen käytäntöön. Tulos herättää myös ajatuksia siitä, onko syytä uudelleen tarkastella mitä yrittäjyyskasvatuksella oikein tarkoitetaan ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Tulosten avulla voidaan kehittää opettajien yrittäjyyskasvatuskoulutusta ja tarkastella onko näkemyksissä tapahtunut muutosta aiempiin tutkimustuloksiin nähden.

Avainsanat: yrittäjyyskasvatus, opetusmenetelmät, EntreComp, opettajankoulutus

Johdanto

Yrittäjyyskasvatuksen merkitystä sekä oppijan että myös opettajan osaamisena on korostettu viime vuosina (Peltonen, Niiranen, Ikäheimonen & Oikkonen, 2021). Kuitenkin opettajaan liittyvät tutkimukset ovat vielä harvassa (Hannon, 2018; Peltonen et al., 2021; Stenholm, Ramström, Franzén & Nieminen, 2021). Asian tutkiminen on tärkeää, sillä yrittäjyydellä ja sitä kautta yrittäjyyskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen merkitys (Jackson, 2015; Thomassen, Middleton, Ramsgaard, Neergaard & Warren, 2019) ja opettajan valitsemilla toimilla on merkitystä yrittäjyyden oppimiseen (Fiet, 2001; Hytti & O´Gorman, 2004; Joensuu-Salo, Peltonen, Hämäläinen, Oikkonen & Raappana, 2021; Morselli, 2018; Mwasalwiba, 2010). Yrittäjyyskasvatuksessa on viime vuosina siirrytty yrittäjänä toimimisen tietojen ja taitojen opetuksesta enemmän asenteiden opettamiseen (Blenker et al., 2012; Jones, 2019; Mwasalwiba, 2010), yrittäjyyskasvatus tuodaan kaikille oppijoille (Parkkari, 2020) ja yrittäjyystaitoja voidaan integroida myös muihin kuin yrittäjyysopintoihin ja sen aineen opettajan opetukseen (Stenholm et al., 2021).

Opettajiin kohdistuvaa yrittäjyyskasvatuksen tutkimusta on tehty jossain määrin, mutta ammatilliseen opettajaan kohdistuvat tutkimukset ovat vielä harvassa. Kolhon ja Ojalan (2019) tutkimuksessa, jossa on käytetty EntreComp-osaamisympyrää, havaittiin, että opettajat tarvitsevat yrittäjyyskasvatusosaamista ja ymmärrystä siitä, mitä se sisältää ja miten sitä voidaan opettaa. Opettajien yrittäjyyskasvatuksen toteutusta ja käytettyjä opetusmenetelmiä on tutkittu jonkin verran (Balan, Maritz & McKinlay, 2017; Balan & Metcalfe, 2012; Fejes, Nylund & Wallin, 2019; Mwasalwiba, 2010; Ruskovaara & Pihkala; 2013, 2015; Seikkula-Leino, Satuvuori, Ruskovaara & Hannula, 2015) ja lisäksi on tehty tutkimusta yleisesti opettajan ymmärrykseen yrittäjyyskasvatuksesta ja sen pedagogisesta näkökulmasta (Blenker, et al., 2012; Jones, 2019; Jones, Penaluna & Penaluna, 2019; Peltonen et al., 2021). Näissä ei kuitenkaan ole käsitelty opettajan ymmärrystä EntreCompin yrittäjyystaidoista.

Yrittäjyysosaaminen on aiemmissa tutkimuksissa määritelty usealla eri tavalla. Yrittäjyysosaaminen sisältää tietoja, taitoja ja luonteenpiirteitä työn menestykselliseen suorittamiseen (Gibb, 2002). Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Euroopan Unionin toimesta kehitettyä EntreComp-yrittäjyysosaamisympyrää, joka on luotu useiden tutkimusten, kirjoitusten ja asiantuntijoiden avulla. EntreCompissa taidot on jaettu kolmeen osaamisalueeseen (Ideat ja mahdollisuudet, Resurssit ja voimavarat, Toimeenpano), joista jokaisen alle on sisällytetty viisi yrittäjyyden taitoa. Yrittäjyysosaaminen nähdään ihmisen eri osa-alueet kattavana kokonaisuutena, johon sisältyy muun muassa kokemuksen kautta oppiminen, toisten kanssa työskentely, ideoiden arvostaminen, luovuus, taloudellinen lukutaito. (Bacigalupo, Kampylis, Punie & Van den Brande, 2016.) Euroopan unionin tavoitteena on, että jokainen oppija saisi kokemuksen yrittäjyydestä ennen opintojen päättymistä. EntreComp on laajasti tunnustettu yrittäjyyskasvatuksen edistämisessä ja viitekehystä on viime vuosina hyödynnetty enenevässä määrin opiskelijoihin liittyvässä yrittäjyyskasvatuksen tutkimuksessa (Czyzewska & Mroczek, 2020; Dinning, 2019; Floris & Pillitu, 2019; Nyström & Wendelin, 2020), mutta ongelmaksi on osoittautunut ymmärrys siitä, miten opettaja voi käyttää sitä muun muassa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa (Seikkula-Leino, Salomaa, Rannveig, McCallum & Israel, 2021). EntreCompin hyödyntämisestä ja ymmärryksestä opettajan näkökulmasta on vielä kovin vähän tutkimusta ja tähän tutkimusaukkoon haetaan vastauksia tällä tutkimuksella. Tutkimuskysymykset ovat, 1) mitä EntreCompin osaamisia opettajat valitsevat opetettavaksi opiskelijoilleen? 2) minkälaisesta toteutuksen lähtökohdasta (yrittäjäksi – for, yrittäjyydestä – about, yrittäjyydellä – through) he lähestyvät EntreCompin osaamisia? ja 3) Eroavatko valinnat ja toteutukset vastaajan taustamuuttujien mukaisesti?

Opettajan yrittäjyyskasvatuksen lähtökohdat ja opetusmenetelmät

Yrittäjyyskasvatuksessa, kuten muussakin opetuksessa, opettajan pedagogisilla ratkaisuilla (esimerkiksi mitä, missä, miten, kenen kanssa) on merkitystä oppimiseen (Fayolle & Gailly, 2008). Yrittäjyyden opettamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa hyväksi havaittua opetusmenetelmää (Mwasalwiba, 2010; Seikkula-Leino et al., 2015). Opettajan toimintana yrittäjyyskasvatuksen toteutus on jaettu kolmeen lähtökohtaan, mikä vaikuttaa opettajan valitsemiin opetusmenetelmiin ja -sisältöihin (Pittaway & Edwards, 2012; Remes, 2003). Näitä lähtökohtia ovat 1) yrittäjäksi opettaminen (for) eli tarkoituksena on oppia yrittäjyydessä tarvittavia tietoja ja taitoja, 2) yrittäjyydestä oppiminen (about) eli tarkoituksena on oppia yrittäjyydestä yleisellä tasolla sekä 3) yrittäjyydellä oppiminen (through) eli tarkoituksena on oppia yrittäjältä vaadittavia tietoja, taitoja ja asenteita toimimalla yrittäjänä (Gibb, 1999, 2005; Hytti & O´Gorman, 2004; Pittaway & Edwards, 2012). Yrittäjyyskasvatuksessa on siis kyse sekä opetusmenetelmästä että myös sisällöstä (Remes, 2003; Seikkula-Leino et al., 2015).

Aiemmissa, myös ammatillista koulutusta koskevissa tutkimuksissa, on havaittu, että yrittäjyydestä keskustelut (about) ja yrittäjyystaitojen kehittäminen (for) opetuksessa korostuvat enemmän kuin yrittäjyyden kautta oppiminen (through), myös ulkopuolisten asiantuntijoiden tai vierailijoiden hyödyntäminen on vähäistä (Ruskovaara & Pihkala, 2013, 2015; Seikkula-Leino et al., 2015). Yrittäjyyttä opitaan parhaiten toiminnallisten ja aktiivisten opetusmenetelmien avulla (Gibb, 2005) ja todellisessa ympäristössä oppien yrittäjältä tai toimimalla yrittäjänä (Birdthistle, Hynes & Fleming, 2007; Cooper, Bottomley & Gordon, 2004). Yritysyhteistyö on yksi yrittäjyyskasvatuksen keskeisistä opetusmenetelmistä (Gibb, 2011, Mwasalwiba, 2010). Oleellista on, että opetusmenetelmien ja sisällön tulisi muuttua sen mukaan mitä yrittäjyyskasvatuksella halutaan tavoitella (Mwasalwiba, 2010; Pittaway & Edwards, 2012; Remes, 2003; Seikkula-Leino et al., 2015).

Tämän teoreettisen viitekehyksen ja edellä kuvattujen asioiden valossa tarkastelaan opettajien tuottamia lyhyitä videoita. Seuraavaksi kuvataan tutkimusaineisto ja -menetelmät, minkä jälkeen avataan tutkimustuloksia. Lopuksi nostetaan pohdintaan tutkimuksen herättämiä ajatuksia ja mahdollisia jatkotutkimusaiheita sekä käsittellän tutkimuksen luotettavuutta ja yleistettävyyttä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin yhden ammattikorkeakoulun 96 opettajaopiskelijalta vuosien 2019–2021 aikana. Ammatillisen opettajan kelpoisuutta opiskelevista henkilöistä osalla oli opettajakokemusta ja osalla ei. Jatkossa tässä tutkimuksessa heistä käytetään nimitystä opettaja. He edustivat useampaa koulutusalaa, kuten sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, tekniikka ja liikenne, kauppa ja hallinto sekä muut alat. Anonymiteetin suojaamiseksi tähän Muut alat luokiteltiin ne vastaajat, joita oli alle 8 henkilöä. He edustivat matkailu-, ravitsemus- ja talousalaa, kasvatus-, taide-, luonnonvara- ja puhdistuspalvelualaa sekä valmentavaa koulutusta. (Taulukko 1.)

Opettajat osallistuivat valinnaiseen yrittäjyyskasvatuksen verkko-opintojaksoon, jonka yhtenä oppimistehtävänä oli tutustua EntreComp-yrittäjyystaitojen osaamisympyrään. Opettajan tehtävänä oli valita osaamisympyrästä kolme yrittäjyystaitoja, ideoida miten hän voi edistää näitä taitoja opetuksessaan ja pohtia pedagogisia ratkaisuja (muun muassa opetus- ja arviointimenetelmät, sisällölliset ratkaisut, oppimisympäristö) valittujen taitojen integroimiseen ja/tai opettamiseen. Opettaja tuotti annetulle alustalle 2–3 minuutin mittaisen videon, joka oli kaikkien osallistujien katsottavissa. Osallistujia informoitiin aineiston tutkimuksellisesta tarkoituksesta ja kysyttiin lupa aineiston käyttämiseen.

Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot

Taustatiedot	n= 96	100%
Sukupuoli
mies	22	22,9
nainen	74	77,1
Koulutusala
Tekniikka ja liikenne	20	20,8
Sosiaali-, terveys ja liikunta	24	25
Kauppa ja hallinto	24	25
Muut	28	29,2

Opettajien valitsemat EntreComp yrittäjyystaidot vietiin Exceliin, jotta pystytiin analysoimaan saatua aineistoa SPSS-tilastonkäsittelyohjelman avulla (Metsämuuronen, 2001). Sen jälkeenkuunneltiin 2–3 kertaa opettajien tuottamat videot ja niitä analysoitiin laadullisesti. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva opettajan EntreComp yrittäjyysosaamisen ymmärryksestä hänen kuvaamien yrittäjyyskasvatustoimintojen kautta. Vastaukset luokiteltiin neljään kategoriaan käyttäen deduktiivista lähestymistapaa ja hyödyntäen yrittäjyyskasvatuksen teoreettista lähtökohtaa: for, about, through (Gibb, 1999, 2005; Hytti & O´Gorman, 2004; Pittaway & Edwards, 2012). Luokittelua jatkettiin teoriasta poikkeavalla other-kategorian. Lopuksi tehtiin SPSS-ohjelman avulla vertailevaa tutkimusta valituista EntreComp-yrittäjyystaidoista suhteessa vastaajien taustamuuttujiin ja edellä mainittuihin kategorioihin (Metsämuuronen, 2011). Aineistot olivat anonymisoitu aiemmin.

Opettajan valitsemat EntreCompin yrittäjyystaidot

Tutkimuksessa haettiin vastausta siihen, mitä EntreCompin taitoja opettajat valitsevat opetettavaksi opiskelijoilleen ja miten he suunnittelevat opettavansa valittuja taitoja. Lisäksi pyrittiin selvittämään vaikuttaako opettajan taustamuuttujat edellä mainittuihin asioihin. (Taulukko 2. ja taulukko 3.)

Taulukko 2. Valitut EntreComp yrittäjyystaidot taustamuuttujittain

Kuten taulukosta 2 on nähtävissä, on EntreCompin yrittäjyystaidot jaettu kolmeen osa-alueeseen: Ideat ja mahdollisuudet, Resurssit ja voimavarat ja Toimeenpano. Opettajista 39 % valitsi yrittäjyysosaamiset Toimeenpanon osa-alueesta ja sen viidestä yrittäjyysosaamisesta eniten valintoja osui Muiden kanssa työskentelyn yrittäjyystaidoille (51 %). Samassa osa-alueessa oleva Kokemuksen kautta oppiminen sai toiseksi eniten valintoja (42 %). Seuraavaksi eniten valintoja tehtiin Ideat ja mahdollisuudetosa-alueesta 33 %. Osa-alueen yrittäjyysosaamisista opettajat valitsivat Luovuus (32 %) ja Mahdollisuuksien havainnointi (29 %), lisäksi Eettinen ja kestävä ajattelu (17 %) ja Ideoiden arvostaminen (16 %), joita pidettiin tärkeinä osaamisina. Resurssit ja voimavarat osa-alue sai 28 % valinnoista ja eniten valintoja tehtiin Motivaatio ja määrätietoisuus (32 %), joka yhdessä Luovuuden kanssa saavutti kolmanneksi eniten valintoja. Itsetuntemus ja minäpystyvyys sai 31 % valinnoista ja oli näin ollen 4. sijalla. Vähiten valintoja saivat Aloitteiden tekeminen, Resurssien ja muiden liikuttaminen, Visio sekä Suunnittelu ja johtaminen. (Taulukko 2.)

Opettajan taustamuuttujien vaikutus

Tutkimustulosten mukaan opettajan edustama koulutusala vaikuttaa hieman EntreCompin yrittäjyystaitojen valintaan. Suurimmat erot ovat Itsetuntemus ja minäpystyvyys (-7 %), Muiden kanssa työskentely (-10 %) ja Kokemuksen kautta oppiminen (+5 %) -yrittäjyystaitojen osalta. Liiketalouden ja hallinnon (Like) opettajat valitsivat näitä taitoja koko vastaajajoukkoon nähden joko vähemmän (-%) tai enemmän (+%) kuin koulutusala Muut. On hyvä muistaa, että Muut-koulutusalaan on yhdistetty useamman alan opettajien vastaukset, mikä saattaa vaikuttaa tuloksiin. Vastaavasti kun tarkasteltiin valintoja koulutusalan sisällä eri vastaajien kesken, voidaan yrittäjyystaitojen valinnoissa havaita enemmänkin eroja koulutusalojen kesken. Suurimmat erot valinnoista löytyvät Kokemuksen kautta oppiminen, Muiden kanssa työskentely, Motivaatio ja määrätietoisuus sekä Eettinen ja kestävä kehitys. (Taulukko 2.)

Vastaajan sukupuoli vaikuttaa tehtyihin valintoihin. Miehet valitsivat 2,4 kertaa useammin Suunnittelu ja johtaminen sekä 1,8 kertaa enemmän Motivaatio ja määrätietoisuus kuin naisvastaajat. Puolestaan naiset valitsivat 3,0 kertaa useammin Kyky sietää riskejä, epävarmuutta ja monimuotoisuutta sekä 1,5 kertaa enemmän Itsetuntemus ja minäpystyvyys kuin miesvastaajat.

Yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen lähtökohdat ja yhteistyö

Seuraavaksi tuloksia tarkastellaan opettajan videolla kuvaaman yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen näkökulmasta. Videoiden laadullisessa tarkastelussa tavoitteena oli selvittää, miten opettaja on ymmärtänyt EntreCompin ja miten hän on suunnitellut toteuttavansa valittuja osaamisia.Videot luokiteltiin hyödyntäen deduktiivista lähestymistapaa yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen lähtökohdista eli sanoittaako opettaja toiminnan yrittäjäksi oppimisen (for), yrittäjyydestä oppimisen (about), yrittäjyydellä oppimisen (through) vai kenties jonkin muun kautta. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että opettajat käyttävät tai suunnittelevat käyttävänsä hyvin moninaisia opetusmenetelmiä. Pääasiassa opetusta on tarkoitus järjestää luokkahuoneessa ja ilman ulkopuolisia asiantuntijoita tai yhteistyötahoja. Opettajista 27 % mainitsee videossaan joko yrittäjä- ja/tai työelämäyhteistyön ja 11 % vastaajista viittaa puheessaan yrittäjyyskasvatuksen integroimiseen muihin oppiaineisiin.

Kun tuloksia luokitellaan yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen lähtökohdista, havaitaan, että 11,5 % kuvauksista menee yrittäjäksi oppimisen (for), 17,7 % yrittäjyydestä oppimisen (about) ja 28,1 % yrittäjyydellä oppimisen (through) puheeseen. Kuitenkin eniten (42,7 %) videoista ei mene puhtaasti mihinkään edellä kuvattuun luokkaan vaan ne luokiteltiin other-kategoriaan. Tähän luokitellut videot kuvaavat toimintaa ja EntreCompin ymmärrystä enemmänkin kaikille kuuluvana kansalais- ja yleisenä työelämätaitona, kuin yrittäjyyden taitona tai osaamisena. Tuloksista havaitaan, että miesopettajat yhdistävät EntreCompin taidot naisia enemmän yrittäjäksi opettamisen (for) ja/tai yrittäjyydestä keskustelujen (about) kautta, kun taas naiset yhdistävät taidot miehiä enemmän joko yrittäjyydellä oppimisen (through) tai kaikille kuuluvana kansalais- ja yleisenä työelämätaitona (other) kautta. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Yrittäjyyskasvatuksen toteutus

	96 hlö %	sukupuoli %	koulutusala %
		mies / nainen		teli	sote	like	muut
“for”	11,5	13,6 / 10,8		10,0	8,3	20,8	7,1
“about”	17,7	22,7 / 16,2		25,0	8,3	20,8	17,9
“through”	28,1	27,3 / 28,4		30,0	25,0	20,8	35,7
“other”	42,7	36,4 / 44,6		35,0	58,3	37,5	39,3

Samoin tuloksista on havaittavissa, että kaikilla koulutusaloilla eniten yrittäjyyskasvatus sanoitetaan ”other” kautta eli EntreComp ymmärretään kaikille kuuluvana kansalais- ja työelämätaitona. Kun tarkastellaan muiden yrittäjyyskasvatusten lähtökohtien kautta (for, about, through), havaitaan, että kaupan ja hallinnon (like) koulutusalalla yrittäjyyskasvatus ja EntreComp ymmärretään tasaisesti sekä yrittäjäksi opettamisena (for), yrittäjyyden tietoisuuden lisäämisenä (about) kuin myös yrittäjyyden kautta opettamisena (through). Kaikilla muilla koulutusaloilla (teli, sote, muut) se liitetään eniten käytännön yrittäjyyden kautta oppimiseen (through). (Taulukko 3.)

Johtopäätökset ja pohdinta

Yrittäjyyskasvatus opettajan osaamisena opintojaksossa, johon tutkimukseen vastanneet opettajat osallistuivat, korostettiin laajaa näkemystä yrittäjyyskasvatuksesta, jossa se on muutakin kuin yrittäjäksi kasvattamista (vrt. Lackéus, 2015). EntreComp-yrittäjyysosaaminen ymmärrettiin kaikille kuuluvana osaamisena ja yleisenä, geneerisenä työelämätaitona. Se näkyi hyvin luokiteltaessa videoita yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen viitekehyksen avulla (for, about, through). Luokitteluun lisättiin Other-kategoria, sillä opettajan kuvaama toteutus ei mennyt yhdenkään viitekehyksen kolmen kategorian alle. Melkein puolet opettajista kuvasi toteutusta tästä other-näkökulmasta, mikä sinänsä on hyvä tulos koulutuksen vaikuttavuudesta, sillä yrittäjyyskasvatuksen laajan näkemyksen ymmärrys oli yhtenä tavoitteena koulutuksessa. Videoissa oli mainintoja siitä, että EntreCompin yrittäjyystaitoja tarvitaan työelämässä selviytymiseen, kaikilta vaadittavina yleisinä taitoina (vrt. Seikkula-Leino et al., 2015). Jotkut vastaajista ottivat myös kantaa asiaan ja totesivat, että oli vaikea valita vain kolmea taitoa. Voidaankin siis pohtia, ovatko yrittäjyystaidot nykytyöelämässä niin geneerisiä taitoja, joita tulisi kaikkien osata ja sitä kautta myös kaikkien opettajien edistää ja osata?

Kolhon ja Ojalan (2019) tekemän tutkimuksen mukaan opettajat kokevat osaavansa EntreComp -yrittäjyystaidosta parhaiten yhteistyöskentelytaidot, kokemuksen kautta oppimisen ja ideoihin kannustamisen. Näitä taitoja opettajat myös valitsivat tässä tutkimuksessa eniten. Heikoiten osataan rahoitus- ja talousasiat, kestävä ja eettinen ajattelu, tavoitteelliseen toimintaan kannustaminen ja riskinsieto (Kolho & Ojala, 2019), mitkä näkyivät tässä tutkimuksessa myös vähäisinä valintoina. Voidaankin siis pohtia, johtuiko tämä opettajan vähäisestä osaamisesta ja kyvykkyydestä edellä mainituista asioista vai jostain muuta. Aiempien tutkimusten mukaan henkilön osaamisella ja kyvykkyydellä on merkittävä vaikutus siihen, miten hän toimii ja mitä hän valitsee (vrt. Boyd & Vozikis, 1994). On siis syytä pohtia, tulisiko yrittäjyyskasvatus sisällyttää vahvemmin opettajankoulutuksen sisältöihin ja sitä kautta kaikkien opettajien osaamiseen, mikäli opettajien osaamista halutaan edistää.

Opintojaksolla painotettiin, sekä kirjoitetussa tekstissä, videoissa että tarjotuissa oppimateriaaleissa, yrittäjyyskasvatuksen toteuttamista yhdessä alan yrittäjien ja työelämän kanssa (vrt. Gibb, 2011, Mwasalwiba, 2010). Tutkimustulosten pohjalta on mielenkiintoista kuitenkin havaita, kuinka vähän tutkimusaineistossa nämä tulivat esille, vain 26 mainintaa (27 %). Tulos tukee myös aiempia tutkimuksia siitä, kuinka vähän opetuksessa hyödynnetään työ- ja yrityselämän asiantuntijoita (vrt. Ruskovaara & Pihkala, 2013, 2015; Seikkula-Leino et al., 2015). Ammatillinen koulutus on hyvin lähellä työelämää ja yritysyhteistyön tekeminen on luontevaa. Mikäli haluamme tehdä muutosta, onko syytä tutkia ja tarkastella lähemmin opettajille tarjotun koulutuksen toteutusta ja sisältöä? Annammeko yrittäjyystaitojen opettamisessa mallin, jossa opetus tapahtuu opettajajohtoisesti, koulun seinien sisällä ja perinteisesti joko luennoimalla tai oppijoiden kanssa keskustelemalla?

Tutkimukseen osallistui opettajia kaikista isoista koulutusaloista. Huolimatta siitä onko opettajan edustama koulutusala enemmän ihmisten kanssa tai koneiden ja laitteiden kanssa toimimista tai kenties enemmän teoriassa kuin käytännössä oppimiseen painottuvaa, valitsivat opettajat esimerkissään hyvin vaihtelevia opetusmenetelmiä ja suurin osa käytännön kautta yrittäjyyttä oppien, mikä sopiikin ammatilliseen koulutuksen erityisen hyvin. Tältä osin tutkimustulos antaa uutta tietoa ja tulos poikkeaa aiemmista tutkimuksista, joissa yrittäjyyskasvatusta toteutettiin pääasiassa keskustelemalla yrittäjyydestä (about) tai pyrkimällä vain opettamaan yrittäjäksi tarvittavia tietoja (for). Voidaan ehkä todeta, että opintojakson tavoite on tältä osin saavutettu ja opettajien ymmärrystä on saatu lisättyä.

Tutkimus antaa mielenkiintoista ja uutta tietoa siitä, miten opettaja ymmärtää EntreCompin yrittäjyystaidot ja miten hän vie sen käytäntöön. Tulos herättää myös ajatuksia siitä, onko syytä uudelleen tarkastella mitä yrittäjyyskasvatuksella oikein tarkoitetaan ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Onko tutkimuksessa käytetty viitekehys yrittäjyyskasvatuksen lähtökohdista enää relevantti ja onko yrittäjyyskasvatukselle asetetut tavoitteet relevantteja? Tulos antaa viitteitä siitä, että opettajan työtä helpottaisi, mikäli käsite määriteltäisiin uudestaan.

Tutkimuksen luotettavuus ja yleistettävyys

Koska vastaajajoukko koostuu vain yhden maan ja opettajakorkeakoulun opettajaopiskelijoista, jotka lisäksi osallistuivat aihetta käsittelevään opintojaksoon, ei tuloksia voida yleistää koskemaan kaikkia opettajia. Vastaajien määrä on kuitenkin suhteellisen suuri (96 hlö), mikä nostaa tutkimustuloksista mielenkiintoisen aiheen keskusteltavaksi: Miten yrittäjyyskasvatusta tulisi opettajille opettaa, jotta he voisivat paremmin hyödyntää EntreCompia opetuksesaan? Tulosten mukaan yrittäjyyskasvatuksen toteutuksen lähtökohta ei suoranaisesti liity aiempien tutkimusten kautta luotuun teoreettiseen viitekehykseen, vaan opettajat sanoittavat yrittäjyyskasvatuksen toisin. Jos vastaajia olisi mahdollista vielä haastatella, olisiko ymmärrys vielä samanlainen?

Toisena näkökulmana on myös huomioitava, että tutkimuksen laadullisen aineiston analyysin on tehnyt yksi tutkija. Olisiko tulos sama, jos useampi henkilö tekisi analyysin? Samoin on hyvä muistaa, että EntreComp osaamisympyrän validiteettia ja reliabiliteettia ei ole testattu eikä myöskään itsenäisesti toteutetussa verkkokoulutuksessa voida tietää kuinka opettaja on ymmärtänyt osaamisympyrän yrittäjyystaidot.

Kolmantena asiana kannattaa huomioida, että koulutuksessa esiin nostetut asiat ovat saattaneet vaikuttaa vastaajien vastuksiin. Koulutuksessa korostettiin nimenomaan yrittäjyyskasvatuksen merkitystä osana tulevaisuuden työtaitojen kehittymistä ja yrittäjyyskasvatuksen laajaa näkemystä, ei vain yrittäjäksi kasvattamista. Tämä tuli esille erityisesti other-kategoriaan luokitelluissa videoissa.

Kirjoittaja:

Piia Kolho, koulutuspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

piia.kolho@hamk.fi

Lähteet

Bacigalupo, M., Kampylis, P., Punie, Y., & Van den Brande, G. (2016). EntreComp: The Entrepreneurship Competence Framework. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Haettu osoitteesta: https://data.europa.eu/doi/10.2791/593884
Balan, P., & Metcalfe, M. (2012). Identifying teaching methods that engage entrepreneurship students. Education + Training, 54(5), 368–384.
Balan, P., Maritz, A., & McKinlay, M. (2018). A structured method for innovating in entrepreneurship pedagogies. Education+ Training, 60(7/8), 819–840.
Birdthistle, N., Hynes, B., & Fleming, P. (2007). Enterprise education programmes in secondary schools in Ireland: A multi‐stakeholder perspective. Education + Training, 49(4), 265–276.
Blenker, P., Frederiksen, S.H., Korsgaard, S., Müller, S., Neergaard, H., & Thrane, C. (2012). Entrepreneurship as everyday practice: towards a personalized pedagogy of enterprise education. Industry and Higher Education, 26(6), 417–430.
Boyd, N.G. & Vozikis, G.S. (1994). The Influence of Self-Efficacy on the Development of Entrepreneurial Intentions and Actions. Entrepreneurship theory and practice, 18(4), 63–77.
Cooper, S., Bottomley, C., & Gordon, J. (2004). Stepping out of the classroom and up the ladder of learning: An experiential learning approach to entrepreneurship education. Industry and Higher education, 18(1), 11–22.
Czyzewska, M., & Mroczek, T. (2020). Data Mining in Entrepreneurial Competencies Diagnosis. Education Sciences, 10(8), 196.
Dinning, T. (2019). Articulating entrepreneurial competencies in the undergraduate curricular. Education + Training, 61(4), 432–444.
Fayolle, A. & Gailly, B. (2008). From craft to science: Teaching models and learning processes in entrepreneurship education. Journal of European Industrial Training, 32(7), 569–593.
Fejes, A., Nylund, M., & Wallin, J. (2019). How teachers interpret and transform entrepreneurship education?. Journal of Curriculum studies, 51(4), 554–566.
Fiet, J.O. (2001). The Pedagogical side of entrepreneurship theory. Journal of Business Venturing, 16(2), 101–117.
Floris, M., & Pillitu, D. (2019). Improving entrepreneurship education in primary schools: a pioneer project. International Journal of Educational Management, 33(6), 1148–1169.
Gibb, A. (1999). Creating an entrepreneurial culture in support of SMEs. Small Enterprise Development, 10(4), 27–38.
Gibb, A. (2002). Creating conducive environments for learning and entrepreneurship: living with, dealing with, creating and enjoying uncertainty and complexity. Industry and Higher Education, 16(3), 135–148.
Gibb, A. (2005). The Future of Entrepreneurship Education –Determining the Basis for Coherent Policy and Practice? Teoksessa Kyrö, P. & Carrier, C. The Dynamics of Learning Entrepreneurship in a Cross-Cultural University Context. University of Tampere, Faculty of Education, Research Center for Vocational and Professional Education. Entrepreneurship Education Series 2/2005, ss. 44–67. Hämeenlinna: University of Tampere, Research Centre for Vocational and Professional Education.
Gibb, A. (2011). Concepts into practice: meeting the challenge of development of entrepreneurship educators around an innovative paradigm: The case of the International Entrepreneurship Educators’ Programme (IEEP). International Journal of Entrepreneurial Behavior & Research, 17(2), 146–165.
Hannon, P.D. (2018). On becoming and being an entrepreneurship educator: a personal reflection. Entrepreneurship & Regional development, 30(7–8), 698–721.
Hytti, U. & O´Gorman, C. (2004). ”What is “enterprise education”? An analysis of the objectives and methods of enterprise education programmes in four European countries. Education + Training, 46(1), 11–23.
Jackson, T. (2015). Entrepreneurship training in tertiary education: Its development and transfer. Local Economy, 30(5), 484–502.
Joensuu-Salo, S., Peltonen, K., Hämäläinen, M., Oikkonen, E., & Raappana, A. (2021). Entrepreneurial teachers do make a difference–Or do they?. Industry and Higher Education, 35(4), 536–546.
Jones, C. (2019). A signature pedagogy for entrepreneurship education. Journal of Small Business and Enterprise Development, 26(2), 243–254.
Jones, C., Penaluna, K., & Penaluna, A. (2019). The promise of andragogy, heutagogy and academagogy to enterprise and entrepreneurship education pedagogy. Education + Training, 61(9), 1170–1186.
Kolho, P. & Ojala, P. (2019). Ammatillisen opettajan arvio yrittäjyysosaamisestaan ja tulevaisuuden osaamiseensa vaikuttavista tekijöistä. Teoksessa Yrittäjyyskasvatuksen kaari, Lapsuudesta tulevaisuuden työhön. L. Römer-Paakkanen, M. Suonpää, & A. Hermiö (toim.). Haaga-Helia ammattikorkeakoulun julkaisut 12/2019, ss. 9–32.
Lackéus, M. (2015). Entrepreneurship in education: What, why, when, how. Entrepreneurship 360. background paper. Haettu osoitteesta: https://www.oecd.org/cfe/leed/BGP_Entrepreneurship-in-Education.pdf
Metsämuuronen, J. (2001). SPSS aloittelevan tutkijan käytössä. 2. painos. Helsinki: International Methelp.
Metsämuuronen, J. (2011). Laadullisen tutkimuksen käsikirja. e-kirja. Helsinki: International Methelp.
Mwasalwiba, E. S. (2010). Entrepreneurship education: a review of its objectives, teaching methods, and impact indicators. Education+ training, 52(1), 20–47.
Morselli, D. (2018). Teaching a sense of initiative and entrepreneurship with constructive alignment in tertiary non-business contexts. Education+ Training, 60(2), 122–138.
Parkkari, P. (2020). Yrittäjyyskasvatuksen “ehjän polun” rakentuminen yrittäjyyskasvatuksen strategioissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 4, 10–25.
Peltonen, K., Niiranen, S., Ikäheimonen, T., & Oikkonen, E. (2021). Katsaus suomalaisen yrittäjyyskasvatustutkimuksen nykytilaan ja tulevaisuuden suuntiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23(1), 4–26.
Pittaway, L., & Edwards, C. (2012). Assessment: Examining Practice in Entrepreneurship Education. Education + Training, 54(8/9), 778–800.
Remes, L. (2003). Yrittäjyyskasvatuksen kolme diskurssia (Akateeminen väitöskirja, Jyväskylän yliopisto). Haettu osoitteesta: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13332/9513914267.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ruskovaara, E., & Pihkala, T. (2013). Teachers implementing entrepreneurship education: classroom practices. Education + Training, 55(2), 204–216.
Ruskovaara, E., & Pihkala, T. (2015). Entrepreneurship education in schools: empirical evidence on the teacher’s role. The Journal of Educational Research, 108(3), 236–249.
Seikkula-Leino, J., Salomaa, M., Rannveig Jónsdóttir, S., McCallum, E., & Israel, H. (2021). EU Policies Driving Entrepreneurial Competences—Reflections from the Case of EntreComp. Sustainability, 13(15), 8178.
Seikkula-Leino, J., Satuvuori, T., Ruskovaara, E., & Hannula, H. (2015). How do Finnish teacher educators implement entrepreneurship education?. Education + Training, 57(4), 392–404.
Stenholm, P., Ramström, J., Franzén, R., & Nieminen, L. (2021). Unintentional teaching of entrepreneurial competences. Industry and Higher Education, 35(4), 505–517.
Thomassen, M. L., Middleton, K. W., Ramsgaard, M. B., Neergaard, H., & Warren, L. (2019). Conceptualizing context in entrepreneurship education: a literature review. International Journal of Entrepreneurial Behavior & Research, 26(5), 863–886.

URN: http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-2489-2386-17