Nuorten ammattiinopiskelijoiden jatko-opintokelpoisuus ammatillisen koulutuksen reformin jälkeen

Kirjoittaja: Maarit Virolainen, Tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos, maarit.ha.virolainen@jyu.fi

Eduskunta hyväksyi uuden ammatillisen koulutuksen lainsäädännön 30.6.2017 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Lainsäädännön myötä toteutettavan ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on vahvistaa nuorten mahdollisuuksia henkilökohtaisten opintopolkujen muodostamiseen. Lisäksi reformilla pyritään lujittamaan opetussuunnitelmien osaamisperustaisuutta ja työelämäyhteistyötä, sekä monipuolistamaan oppimisympäristöjä (Kärki 2014). Työssäoppiminen korvautuu koulutussopimuksella. Uusi laki tulee voimaan vuoden 2018 alusta. Ennen lain hyväksyntää yksi laajalti keskustelua herättänyt teema oli, miten nuorten jatko-opintokelpoisuuden käy ammatillisen koulutuksen reformin myötä. Jatko-opintokelpoisuuden kohtalo reformissa on kiinnostanut sekä opettajia että ammatillisen koulutuksen järjestäjiä. Ammattiin opiskelevat nuoret ovat tuoneet esille, kuinka tärkeää koulutukseen hakeutuessa on ollut se, ettei valinta sulje portteja jatko-opinnoilta tulevaisuudessa.

Reformissa on painotettu opintojen yksilöllistä etenemistä ja osaamisperustaisuutta, jotka edellyttävät henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatimista. Henkilökohtaisia oppimissuunnitelmia laadittaessa keskeiseen asemaan nousevat opinto-ohjaus, ohjaajien ammattitaito, opettajien täydennyskoulutus ja opiskelijoiden kypsyys elinikäisen oppimisen valmiuksia rakentavien valintojen tekijöinä. Ohjauksen tulisi ohjata nuoria valitsemaan jatko-opintoihin valmiudet antavia opintoja ja oppilaitosten tulisi tarjota niitä. Lisäksi opiskelijan tulisi itse ymmärtää niiden merkitys tulevaisuuden kannalta.

Ammatillisesta koulutuksesta on pääasiassa hakeuduttu jatko-opintoihin ammattikorkeakouluihin. Esimerkiksi vuosina 2011-2013 ammattikorkeakoulujen opiskelijoista 27-30% oli ammatillisella perustutkinnolla opiskelemaan hakeneita (Hintsanen et al. 2016). Lisäksi 4%:lla ensisijaisista hakijoista oli sekä ylioppilastutkinto että ammatillinen perustutkinto (Hintsanen et al. 2016). Osa ammattikorkeakouluista on viime vuosina alkanut järjestää soveltuvuuskokeita ammattiinopiskelijoille ja valita opiskelijoita niiden avulla. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin on omaksuttu opintojen etenemistä ja tutkintojen valmistumista luotaavat kriteerit, joten ne pyrkivät valitsemaan opiskelijansa huolellisesti.

Ammattikorkeakouluopintojen pitkittymisen ja keskeyttämisen tavanomaisia syitä ovat olleet poissaolot, ansiotyö, tyytymättömyys opetukseen sekä vaikeudet opinnoissa ja opiskeluyhteisöön sopeutumisessa (Kalima 2011). Ammattikorkeakouluopinnot keskeyttäneissä on ollut jonkin verran enemmän ammatillisella koulutustaustalla opiskelemaan tulleita (Virolainen & Valkonen 2012). Keskeyttäminen vaihtelee kuitenkin huomattavasti koulutusaloittain ja tutkinnoittain (Virolainen & Valkonen 2012, ks. s. 141, 150). Useat opintonsa keskeyttäneet tekniikan ja liikenteen alan opiskelijat ovat kertoneet keskeyttämisensä syyksi vaikeudet matemaattisten aineiden opiskelussa. Opiskelijat ovat maininneet matematiikan opiskelun ongelmina esimerkiksi vaikeudet ymmärtää aineiden merkitystä työn kannalta, liian nopean etenemisen oppitunnilla, aineiden yllättävän vaikeuden helppojen pääsykokeiden jälkeen ja häpeän opiskeluvaikeuksissa. Lisäksi opettajan ei usein koettu tunnistavan oppimisvaikeuksia (Kalima 2011).

Jatko-opintokelpoisuuden kannalta ammatillisen koulutuksen reformissa on olennaista se, että jatko-opintokelpoisuus on edelleen mahdollista saada henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien avulla. Opiskelijoiden tulisi kuitenkin saavuttaa riittävät valmiudet sekä selviytyä ammattikorkeakoulujen pääsykokeista että saattaa korkea-asteen opinnot päätökseen. Reformi on nostanut huolta tähän liittyen. Ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä julkisessa keskustelussa todettiin, että esimerkiksi äidinkielen opetustarjonnassa on ollut ammatillisissa oppilaitoksissa huomattavaa vaihtelua samoista, kansallisista tutkintojen perusteista huolimatta (Leiding & Pietilä 2017). Äidinkielen opettajat ovat olleet huolissaan ammattiinopiskelleiden pärjäämisestä ammattikorkeakoulujen pääsykokeissa. Kun yleisaineiden määrä on kaiken kaikkiaan 1990-luvulta suhteellisesti vähentynyt 2010-luvulle tultaessa kansallisissa tutkintojen perusteissa, paikallisen koulutustarjonnan ja opinto-ohjauksen merkitys näiden aineiden valitsemisessa henkilökohtaisiin oppimissuunnitelmiin korostuu (Nylund & Virolainen 2017). Ne ovat edellytys jatko-opintovalmiuksille. Jatkossa muodollisen jatko-opintokelpoisuuden ohessa käytännöllisten, todellisten jatko-opintovalmiuksien merkitys korostuu, jotta nuoret valmistuvat jatko-opinnoistaan.

Jatko-opintokelpoisuuden saavuttaminen edellyttää nuorilta urasuunnittelutaitoja (ks. Vuorinen & Virolainen 2017). Se on yksi tulevaisuudessa tarvittaviksi arvioiduista taidoista – kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisun, viestintätaitojen, yhteistyön, luovuuden, aloitteellisuuden ja medialukutaitojen ohessa (Trilling & Fadel 2009). Näitä taitoja voi omaksua, ohjata ja opettaa työssäoppimisessa, erilaisissa oppimisympäristöissä sekä yhteisiin aineisiin upotettuina. Työnkuvien monialaistuminen edellyttää nuorilta tulevaisuudessa myös elinikäisen oppimisen valmiuksia. Näitä taitoja on tavanomaisesti pidetty ns. yhteisissä opinnoissa omaksuttavina taitoina (viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen). Kapeiden teknisten taitojen lisäksi tarvitaan yleisempää taito- ja tietopohjaa, sivistystä ja historiallista ymmärrystä, joka tukee uuden oppimista ja elinikäistä kasvua, sillä teknologian muutosten myötä suppeat tekniset taidot vanhenevat nopeasti.

Kuinka hyvin ammatilliset oppilaitokset ovat onnistuneet opinto-ohjauksessa, pedagogisessa uudistamisessa ja jatko-opintovalmiudet antavien opintojen tarjoamisessa, näkyy vasta muutamien vuosien kuluttua 2020-luvulla ensimmäisten reformin aikana ja sen jälkeen opiskelleiden nuorten valmistuttua. Sen kertovat ammatillisella perustutkinnolla ammattikorkeakouluihin opiskelemaan tulleiden ja sieltä valmistuneiden määrät.

Lähteet:

Hintsanen, V., Juntunen, K., Kukkonen, A., Lamppu, V.-M., Lempinen, P., Niinistö-Sivuranta, S., Nordlund-Spiby, R., Paloniemi, J., Rode, J.-P., Goman, J., Hietala, R., Pirinen, T. & Seppälä, H. (2016). Liikettä niveliin – Ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluun johtavien opintopolkujen ja koulutusasteiden yhteistyön toimivuus. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Kalima, R. (2011). Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen ammattikorkeakouluissa. Tutkimus Helsingin ammattikorkeakoulun opintojen pitkittymisen ja keskeyttämisen syistä vuosina 2002–2007 ja niihin vaikuttamisen keinoista. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö. Helsinki: Suomalaiset oikeusjulkaisut SOJ.

Kärki, S.-L. (2014). Lähtökohdat, kansallinen tahtotila ja osaamisperusteisuuden tuomat muutokset. Teoksessa Osaamisperusteisuus todeksi – askelmerkkejä koulutuksen järjestäjille Helsinki, Finland: OPH.

Leiding, S. & Pietilä, P. (2017). Ammatillisen koulutuksen uudistus perustuu epärealistiseen käsitykseen työmarkkinoista ja opiskelijoista. Helsingin Sanomat, Mielipide 20.3.2017.

Nylund, M. & Virolainen, M. (2017). The role of general subjects in Swedish and Finnish VET-curriculum 1990-2016. Konferenssiesitys NERA conference, 23-24 maaliskuu, Kööpenhamina.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2017). Ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa koulutuksen vastaamaan opiskelijoiden ja työelämän tarpeita. Ks.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ammatillisen-koulutuksen-reformi-uudistaa-koulutuksen-vastaamaan-opiskelijoiden-ja-tyoelaman-tarpeita

Trilling, B. & Fadel, C. (2009). 21st century skills: learning for life in our times. San Fransisco: Jossey Bass.

Virolainen, M. & Valkonen, S. (2012). Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintourat. Teoksessa: M.-L. Stenström, M. Virolainen, P. Vuorinen-Lampila, & S. Valkonen (toim.) Ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen opintourat (ss.109–190). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/39908/978-951-39-4850-4.pdf?sequence=1

Vuorinen, R. & Virolainen, M. (2017). Opinto- ja HOPS-ohjauksesta urasuunnittelutaitojen vahvistamiseen ja ohjauspalveluiden laadun arviointiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19 (2), 4–19.

Jätä kommentti