Hoitohenkilöstön näkemyksiä iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisesta

Paananen Sanna¹, Elo Satu¹, Xiong Essi¹

¹ Oulun ammattikorkeakoulu, Hyvinvoinnin ja kulttuurin osaamisala

Tiivistelmä

Tausta: Kuntoutustarpeen arviointi ja tarpeen mukainen kuntoutumisen tuki on turvattava ikääntyneille kaikissa toimintaympäristöissä. Kuntoutustarpeen varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta tarjotuilla kuntoutuspalveluilla saavutetaan niille asetettu vaikuttavuuden, merkityksellisyyden ja tuloksellisuuden tavoite. Kuntoutustarpeen tunnistaminen perustuu asiakkaan kokonaisvaltaiseen toimintakykyarvioon. Arviointia toteutetaan haastatellen, havainnoiden, käyttäen soveltuvia kansallisia ja muita mittareita sekä arviointivälineitä. Henkilöstön osaamisesta kuntoutustarpeen tunnistamisessa tulee huolehtia.

Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotihoidon hoitohenkilöstön näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tukea säännöllisten kotihoidon asiakkaiden varhaista ja järjestelmällisesti toteutettua kuntoutumistarpeen tunnistamista. 

Menetelmät: Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkija keräsi aineiston yksilöllisinä puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistujat olivat Pohjois-Suomalaisessa kotihoidossa työskenteleviä lähi- ja sairaanhoitajia (n=10). Tutkimusaineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset: Haastateltavat kuvailivat asiakkaan kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi asiakkaan riittävän hyvän fyysinen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. He kuvailivat asiakkaan sisäisen motivaation kuntoutumiseensa olevan merkittävä tekijä, mikä sai heidät uskomaan asiakkaan toimintakyvyn edistymiseen. Toimintakykyä arvioitiin haastateltavien kuvaamana RAI-arviointivälineistöä käyttäen sekä asiakkaan toimintakykyä havainnoimalla. Haastateltavat kokivat kaipaavansa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamiseen tukea. Keinoiksi he toivoivat toimintakyvyn arviointiin ja tukemiseen säännöllisiä koulutuksia. Lisäksi he kokivat tarvitsevansa moniammatillisia käytännön asiakastilanteita yhdessä fysioterapeutin kanssa, jotta heidän kuntoutustarpeen tunnistamisosaamisensa kehittyisi.

Johtopäätökset: Kuntoutustarvetta arvioidaan monipuolisesti, mutta arviointiosaamiseen kaivattiin lisätukea ja opastusta. Vastaajat kokivat tarvitsevansa tukea ja opastusta kuntoutustarpeen tunnistamisosaamiseensa kuntoutuksen ammattilaisilta. Tulokset ovat siirrettävissä ja esihenkilöiden hyödynnettävissä jatkossa hoitohenkilöstön perehdytys- ja koulutussisältöjen rakentamisessa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää kuntoutushenkilöstön työn sekä kotihoidon moniammatillisen työskentelyn tukena.

Avainsanat: kuntoutustarpeen tunnistaminen, toimintakyvyn edistymistä ennakoivat tekijät, toimintakyvyn arviointi, kotihoito, hoitohenkilöstö

Summary

Nursing staff perspectives on the identification of rehabilitation needs among older home care clients

Background: Early identification of the need for rehabilitation is important to achieve the goal of effectiveness and relevance set for them by the rehabilitation services provided. The identification of the need for rehabilitation is based on a comprehensive performance assessment of the client. Evaluation is carried out by interviewing, observing, using appropriate national and other indicators and assessment tools. Staff competence in identifying the need for rehabilitation must be taken care of.

Purpose: The purpose of the study was to describe home care personnels´ views of identification of clients’ need for rehabilitation The aim of the study was to support the early and systematically identification of rehabilitation needs among regular home care clients.

Methods: The study was conducted as a qualitative study. The research data was collected by one researcher as individual semi-structured interviews in September 2024. The participants of the study were nurses working in home care in Northern Finland (n=10). Research data for analysis with inductive content analysis.

Results: Interviewees described sufficient physical, mental and cognitive function as enabling factors for the promotion of the client’s functional capacity. The functional ability was assessed by the using RAI assessment tools and by observing the client’s functional ability. Interviewees felt they needed support in identifying opportunities for client rehabilitation. They hoped for regular trainings to strengthen their competence in functional assessment and support, as well as multi-professional learning from other professionals in practical customer situations, to promote their competence in identifying rehabilitation needs.

Conclusions: The need for rehabilitation is assessed in a variety of ways, but additional support and guidance was needed for assessment skills. Interviewees needed support and guidance in identifying rehabilitation needs from their colleagues and rehabilitation professionals in practical customer situations. Results can be transferred and superiors can utilize results in orientation and education content for nursing staff. In addition, they can be used to support the work of rehabilitation professionals and the multi-professional work of home care.

Keywords: identification of need for rehabilitation, factors contributing to rehabilitation, assessment of functional ability, home care, nursing staff

Johdanto

Maailman terveysjärjestö WHO linjaa ”Rehabilitation 2030” –aloitteessaan kuntoutuksen olevan yksi terveysstrategioiden prioriteeteista ikääntyvien väestöjen toimintakykyisyyden edistämisessä (WHO, 2024). Toimintakykyisen ja terveen ikääntymisen turvaaminen ovat tärkeimpiä varautumistoimia kiihtyvällä vauhdilla ikääntyvässä Suomessa (Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017–2019).

Pitkäjänteistä ikääntyneiden toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta järjestetään Suomen Fysioterapeuttien ammattiliiton (2025) mukaan Suomessa liian vähän, eikä perusterveydenhuollolla ole tähän riittäviä voimavaroja. Sote-lainsäädännössä tai vanhuspalvelulaissa ei ole turvattu ikääntyville subjektiivista oikeutta kuntoutukseen. Kuntoutusta tarvittaisiin usein viimeistään silloin, kun arjen toiminnoissa on vaikeuksia. (Suomen Fysioterapeutit, 2025.) Edellä mainittuihin voisi yksi ratkaisukeino olla kotihoidon hoitohenkilöstön hyvä kuntoutustarpeen tunnistamisosaaminen sekä moniammatillinen yhteistyö yhdessä kuntoutuksen ammattilaisten kanssa, joita tulisi työskennellä entistä enemmän kotihoidoissa.

Kotihoidon asiakkaiden kuntoutustarvetta on keskeistä arvioida ja asiakkaan valmiuksien muuttuessa on tärkeää asiakkaiden nopea pääsy kontaktiin toiminta- ja fysioterapeuttien kanssa. (Rabiee & Glendinning, 2011). Kuntoutustarpeen varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta tarjotuilla kuntoutuspalveluilla saavutaan niille asetettu vaikuttavuuden, merkityksellisyyden ja tuloksellisuuden tavoite (Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022). Iäkkäiden palveluissa henkilöstön osaamisesta kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamisessa tulee myös huolehtia (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023, s. 60).

Moniammatillisissa kuntoutustiimeissä työskentelevät hoitajat tunnistavat Adhikari et al., (2024) mukaan asiakkaan kuntoutumisen tavoitteita ja niiden saavuttamista. Kotihoidon hoitohenkilöstön osaamista on vahvistettava kuntoutussuunnitelmien tekemisessä sekä heidän tulee työssään tunnistaa kuntoutuksen mahdollisuudet. Kuntoutustarpeen arviointi pitäisi tehdä aina ennen kuin päätetään asiakkaan pitkäaikaisista tukipalveluista. (Kehusmaa et al., 2017).

Kuntoutus toimii vaikuttavimmin silloin, kun sen tarpeeseen vaikuttavat juurisyyt ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät on tunnistettu mahdollisimman hyvin (Autti-Rämö, 2021, s. 1370). Kuntoutustarve on hoidon ja kuntoutuksen keskeinen käsite, mutta tutkimuskohteena kuntoutustarpeen selvittäminen ei ole ollut suosittu. Kuntoutuksen mittareista ja arvioinnista on oltu kiinnostuneita, mutta se, miksi ja miten kuntoutukseen päädytään, on jäänyt vähemmälle huomiolle. (Hurri et al., 2014, s. 40.) Kuntoutustarpeeseen viitataan runsaasti katsausartikkeleissa, mutta alkuperäistutkimusta on tehty vähän. Kukaan ei päädy kuntoutukseen, jos kuntoutustarvetta ei tunnisteta. (Hurri et al., 2014, s. 40.) Kuntoutustarpeen tunnistamisen esteenä voivat olla työntekijän ja ikääntyneen asiakkaan poikkeavat käsitykset kuntoutustarpeesta. Kuntouttavien palveluiden tarjoaminen tulisi määrittää asiakkaiden omien tarpeiden ja toiveiden sekä paikan päällä olevien terveydenhuollon ammattilaisten arvioinnin perusteella. (Chang et al., 2011.) Hoitohenkilöstön kuntoutustarpeen tunnistamisosaamista on syytä tutkia lisää.

Asiakkaalla tulee olla tunnistettu tarve hoidolle, tuelle tai riski toimintakyvyn laskulle. (Tuntland 2017, 9; Niskanen, Forma, Salminen & Aho 2021, 20.) Iäkkäiden henkilöiden toimintakyky yleensä heikkenee vähitellen, jolloin toimintakyvyn muutoksia voi olla vaikeaa havaita (Alastalo, Pulkkinen & Hammar 2023, 132).  Kansainvälistä RAI-järjestelmää (Resident Assesment Instrument) käyttämällä arvioidaan asiakkaiden toimintakykyä ja palvelutarpeita yhdenmukaisesti ja monipuolisesti. Sen avulla laaditaan asiakas-, hoito-, ja kuntoutussuunnitelmia. (THL, 2025; InterRAI, 2025.) Hyvinvointialueet ovat velvoitettuja käyttämään iäkkään henkilön palvelutarpeen ja toimintakyvyn arvioinnissa RAI-arviointivälineistöä (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012, 15 a §).

Kuntoutumiseen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä Teo et al., (2022) mukaan ovat kuntoutujan kognitiiviset taidot, kuten toiminnan suunnittelu ja ohjaus sekä elämäntilanne, joka ajankäytöllisesti mahdollistaa kuntoutukseen osallistumisen. Lisäksi sosiaalinen tuki ja helposti saatavilla olevat sekä kohtuuhintaiset kuntoutuspalvelut vaikuttavat myönteisesti kuntoutumiseen. Asiakkaan sisäinen motivaatio ja sitoutuminen kuntoutumiseensa ovat avaintekijöitä (Hjelle et al., 2016; Teo et al., 2022). Kuntoutussuunnitelmasta keskustelu ammattilaisen ja asiakkaan kesken todennäköisesti edistää asiakkaan sitoutumista ja kuntoutumisen tuloksia (Teo et al., 2022). Jacobi et al., (2020) mukaan tulee tehdä laaja sosiaalisten ja ympäristöllisten tekijöiden vaikutusten tarkastelu kotikuntoutusjakson onnistumiseksi yksilöllisten ja organisatoristen näkökohtien lisäksi. Sosiodemografisen ympäristön vaikutus kotikuntoutusjakson tuloksellisuudelle on heidän mukaansa aliarvostettua.

Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotihoidon hoitohenkilöstön näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisesta. Tutkimuksen tavoitteena on, että tulosten kautta voidaan tukea säännöllisten kotihoidon asiakkaiden varhaista ja järjestelmällisesti toteutettua kuntoutumistarpeen tunnistamista.

Tutkimuskysymykset

1. Millaiset tekijät asiakkaan toimintakyvyssä saavat hoitohenkilöstön uskomaan kotihoidon asiakkaan toimintakyvyn edistymiseen?
2. Millä tavoin kuntoutustarvetta arvioidaan kotihoidossa?
3. Millaista tukea tarvitaan kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamiseen kotihoidossa?

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena ja puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistui 10 lähi- ja sairaanhoitajaa Pohjois-Suomalaisesta kotihoidosta. Tutkimusaineisto kerättiin kahdenkeskisillä haastatteluilla syyskuussa 2024 yhden haastattelijan toimesta.

Kotihoidon hoitohenkilöstölle lähetettiin tiedote tutkimuksesta, missä kerrottiin sen tavoitteesta, tarkoituksesta sekä pyydettiin vapaaehtoisia haastateltavia ilmoittautumaan haastattelijalle henkilökohtaisella yhteydenotolla. Tutkimuksesta myös kerrottiin hoitohenkilöstölle kotihoidon tiimipalavereissa. Tutkimuslupa haettiin kohde organisaation ohjeistuksen mukaisesti. Tutkimukseen osallistujien valinnassa käytettiin harkinnanvaraista otantaa. Tutkimuksen osallistujiksi pyydettiin henkilöitä, joilla on kokemusta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä, ja jotka parhaiten voivat tuottaa tietoa tästä ilmiöstä. Tiedonantajien valintakriteereinä oli riittävä työkokemus kotihoidosta ja osallistujan oma arvio siitä, että he voisivat vapaaehtoisesti osallistua haastatteluun. Kaikki haastatteluihin osallistuneet olivat naisia ja iältään 27–50-vuotiaita.  Haastattelija sopi kaikkien vapaaehtoisiksi ilmoittautuneiden kanssa haastatteluajankohdat. Hoitohenkilöstö sai osallistua tutkimukseen työajallaan ja -paikallaan.

Teemahaastattelu laadittiin tutkimuskysymysten pohjalta ja ne esitestattiin kolmella hoitohenkilöstöön kuuluvalla, jotka eivät osallistuneet varsinaiseen tutkimukseen. Haastattelut etenivät keskeisten teemojen ja niihin liittyvien haastattelukysymysten kautta samassa järjestyksessä kaikille haastateltaville esitettyinä. Haastateltavat vastasivat omin sanoin. Haastattelujen teemat olivat kuntoutumista edistävät toimintakyvyn tekijät, kuntoutustarpeen arviointimenetelmät ja hoitohenkilöstön koettu tuen tarve kuntoutustarpeen tunnistamiseksi. 

Haastattelut kestivät keskimäärin 30 minuuttia. Haastattelutilanne aloitettiin läpikäymällä tutkimuksen tiedote ja haastateltavat allekirjoittivat tiedonantajan suostumuslomakkeen, missä antoivat luvan haastattelun nauhoittamiselle. Tutkimukseen osallistujia tiedotettiin vapaaehtoisuudesta ja siitä, kuinka nauhoituksia ja litterointitiedostoja käsitellään sekä oikeudesta keskeyttää tai perua osallistuminen tutkimukseen, milloin vain ilman selityksiä ja seuraamuksia.

Aineiston analysointi

Aineisto analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, mikä soveltuu haastatteluaineistojen analysointiin (Elo et al., 2022, s. 216). Ennen varsinaisen analyysin aloittamista aineisto litteroitiin ja tutkimusaineistoa kertyi 30 sivua. Litteroinnissa käytettiin fonttikokoa 12 ja riviväliä 1. Haastattelija luki aineiston läpi useita kertoja siihen syventyen (Elo et al., 2014, s. 109). Analyysiyksikkönä käytettiin tutkimuskysymyksiin vastaavaa ajatuskokonaisuutta. Tämän jälkeen tunnistettiin aineistosta tutkimustavoitteeseen liittyvät ajatuskokonaisuudet, joista muodostettiin pelkistetyt ilmaukset.

Jokaisen tutkimustehtävän samankaltaiset pelkistykset ryhmiteltiin alaluokiksi, sisällöllisesti samankaltaiset alaluokat edelleen yläluokiksi ja edelleen pääluokiksi (Elo et al., 2022, s. 220–221). Analyysia tarkasteltiin myös toisinpäin sekä palattiin alkuperäiseen aineistoon analyysin etenemisen oikeutuksen tarkastamiseksi (Elo et al., 2022, s. 218–221). Aineiston riittävyyden osalta saturoituminen varmistettiin siten, että aineiston luokittelu oli mahdollista (Elo et al., 2014, s. 5).

ICF:n pääluokkia hyödynnettiin luokkien nimeämisen tukena sekä toimintakykykäsitteistön yhtenäistämisessä. Ensimmäiseen tutkimustehtävään abstrahoinnin myötä muodostui kaksi pääluokkaa, neljä yläluokkaa ja yhdeksän alaluokkaa. Luokat sisälsivät yhteensä 68 pelkistettyä ilmaisua. Toiseen tutkimustehtävään muodostui kaksi pääluokkaa, kolme yläluokkaa ja kahdeksan alaluokkaa. Luokat sisälsivät yhteensä 58 pelkistettyä ilmaisua. Kolmanteen tutkimustehtävään muodostui kaksi pääluokkaa, kuusi yläluokkaa ja 15 alaluokkaa. Luokat sisälsivät yhteensä 57 pelkistettyä ilmaisua. Aineiston analyysin eteneminen on havainnollistettu taulukoissa 1–3.

Tulokset

Hoitohenkilöstö kuvasi kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi asiakkaan riittävän fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. Kuntoutustarvetta arvioitiin RAI-arviointivälineistöä (Resident Assesment Instrument) käyttämällä ja havainnoimalla asiakkaan toimintakykyä. Hoitohenkilöstö koki kaipaavansa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamiseen tukea. Keinoiksi he toivoivat toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen osaamiseensa vahvistavia säännöllisiä koulutuksia sekä moniammatillista toisilta ammattilaisilta oppimista käytännön asiakastilanteissa.

Toimintakyvyn edistymistä ennakoivat tekijät

Riittävä psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky sisältävät asiakkaan motivaation kuntoutumiseensa sekä asiakkaan kyvyn ottaa ohjeita vastaan ja ilmaista halunsa kuntoutua. Hoitohenkilöstön mukaan asiakkaan motivaatiolla ja halulla kuntoutua on suuri merkitys. Luonteenpiirteenä sinnikkyyden uskottiin edistävän toimintakykyä. Asiakkaan riittävä fyysinen toimintakyky sisältää kyvyn tuottaa tahdonalaista liikettä ja kuntoutumisen mahdollistavan terveydentilan. Vähäinenkin asiakkaan kyky liikuttaa itseään ja pyrkimys suoriutua omatoimisesti nähtiin potentiaalina toimintakyvyn edistymiselle. Joitain sairauksia nähtiin esteenä toimintakyvyn edistymiselle. Riittävät rasituksen sietotoiminnot nähtiin osana kuntoutumista mahdollistavaa terveydentilaa. Taulukossa 1. on esitetty asiakkaan toimintakyvyn edistymistä ennakoivat tekijät.

“Sinnikkyydellä ja halulla kuntoutua pystyy aika uskomattomiin asioihin, kun vaan haluavat” (haastateltava 1).

“Jos on minkään näköistä liikettä kropassa, niin aina on potentiaalia kuntoutua. Ei tarkoita, että täytyy olla lenkkeilevä ikääntynyt, joka hoitaa itse asiansa. Kuntoutua voi lämmittämään itselle ruokaa” (haastateltava 3).

Kuntoutustarpeen arviointi

RAI-arviointivälineistöä hyödynnettiin kuntoutustarpeen tunnistamisessa joko arviointia itse tehden tai perehtymällä toisen ammattilaisen tekemään RAI-arviointiin. Vastauksista nousi esille tarve kehittää RAI-arviointien tulosten hyödyntämistä. Sairaalahoidosta kotiutuvien uusien asiakkaiden RAI-arviointien sovellettavuus kotioloihin nousi esille huolenaiheena. Sairaalaoloissa tehdyn RAI-arvioinnin nähtiin poikkeavan asiakkaan todellisesta toimintakyvystä kotiympäristössä. Kuntoutustarvetta arvioitiin myös havainnoimalla asiakkaan toimintakykyä, missä apuna käytettiin kotihoidon omaa uusien asiakkaiden check-listaa sekä kartoituskaavaketta. Arvioinnin tukena käytettiin myös muiden kotihoidon ammattiryhmien ja palveluntarpeen arvioinnin kirjauksia. Kuntoutustarpeen havainnointi sisälsi visuaalista arviointia asiakkaan arkiaskareista suoriutumisessa. Taulukossa 2. on esitetty hoitohenkilöstön kuntoutustarpeen arviointimenetelmät.

“RAI:ta hyödynnetään jonkun verran, kun tulee uusi asiakas. Raita katsotaan, minkälainen se on. Katsotaan, missä asioissa siellä on noussut ongelmia.” (haastateltava 6).

“Vuosien saatossa on rakentunut malli asioista, mitkä havainnoin joka käynnillä. Osa on tietenkin terveydenhuoltoon liittyviä, miten lääkityksen hoitaa. Lisäksi miten tulee aukaisemaan oven, tuleeko aukaisemaan oven, siitä se lähtee, miten liikkuu, kun tulee aukaisemaan oven. Ne tulee seurattua jo alitajuisesti ilman, että ajattelisi siinä olevan jonkin rungon, vaikka onkin.” (haastateltava 8).

Tuen tarve kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamisessa

Haastateltavat kokivat kaipaavansa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamiseen tukea. Tuen tarve on kuvattu taulukossa 3. Keinoiksi he toivoivat toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen osaamiseensa vahvistavia säännöllisiä koulutuksia. RAI-arviointien tekemiseen ja tulosten tulkintaan kaivattiin osaamisen syventämistä. Kuntoutumista tukevan työotteen osaamiseen kaivattiin tukea sekä ergonomia- että apuvälineosaamiseen. Moniammatilliset kotikäynnit kuntoutuksen ammattilaisten kanssa oli koettu opettavaisiksi ja niitä kaivattiin lisää. Fysioterapeutin tekemiä toimintakykyarvioita haluttiin päästä seuraamaan. Yhteiskäynnit muiden hoitajien kanssa oli koettu myös hyödyllisiksi. Asiakastilanteita toivottiin uusien taitojen oppimisympäristöksi. Ammatillinen kehittyminen ja koulutukset koettiin tärkeinä.

“RAI:sta voisi olla tietoisku ainakin kerran kuukaudessa, jotta se pysyisi herätteenä meidän kaikkien mielessä” (haastateltava 7).

“Aina kaipaa lisää oppia ja on ollut tosi hyvä, kun me tehdään moniammatillisesti käyntejä lähihoitajien, fysioterapeuttien ja lääkärin kanssa. Käynneiltä oppii aina ja omat silmät avautuvat, miten paljon järkevämpää, turvallisempaa, fiksumpaa voi olla tehdä asioita eri tavalla” (haastateltava 4).

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa haastateltavat kuvailivat asiakkaan sisäisen motivaation kuntoutumiseensa olevan merkittävä tekijä, mikä saa heidät uskomaan asiakkaan toimintakyvyn edistymiseen. Saman huomion ovat myös useat tutkijat tehneet. Asiakkaan korkean motivaation on todettu olevan kuntoutumista edistävä tekijä (Hjelle et al., 2016; Tuntland et al., 2016). Yhteinen ymmärrys asiakkaan ja ammattilaisten kesken sekä asiakkaan oma avuntarpeensa tunnustaminen ovat ensimmäisiä tärkeitä askeleita onnistuneelle kotihoidon tukemalle moniammatilliselle kotikuntoutusjaksolle. Samoin asiakkaan sitoutuminen ja motivaatio ovat välttämättömiä (Stausholm et al., 2021). Asiakkaan motivaatio, halu ja sinnikkyys ovat tutkimuksemme haastateltavien mielestä erittäin merkityksellisiä edellytyksiä toimintakyvyn edistymiselle.  Lisäksi riittävät fyysiset edellytykset, kuten kyky ylläpitää sekä vaihtaa asentoa nähtiin myös kuntoutumista mahdollistavina toimintakyvyn tekijöinä.

Tutkimuksemme mukaan haastateltavat kaipasivat tukea kuntoutumista tukevan työotteenosaamisen vahvistamiseksi. Saman ovat havainneet aiemmin Siira et al. (2021, s. 76) kuntoutumista edistävän hoito­työn tulisi heidän mukaansa toteutua nykyistä suunnitelmallisemmin ja tavoitteellisemmin, jolloin se tukisi optimaalisemmin ikääntyvien asiakkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä sekä sen hyvällä johtamisella voidaan tukea myös hoitohenkilöstön työhön sitoutumista, työssä jaksamista ja työssä viihtymistä sekä työhyvinvointia (Siira et al., 2021, s. 76).

Tulosten mukaan opastusta toivottiin kuntoutustarpeen tunnistamiseen, apuväline- ja ergonomiaosaamiseen sekä kuntoutumista tukevan työotteen osaamiseen. Haastateltavat toivoivat säännöllisiä toimintakyvyn ja perusliikkumisen arvioimisen ja tukemisen koulutuksia. Nämä ovat tärkeitä edesauttamaan kuntoutumista tukevan työotteenosaamisen vahvistamista. Kouluttautumattoman henkilökunnan käytössä on olemassa riskinsä, koska se voi vaikuttaa heikentävästi asiakkaiden toimintakykyyn (Dinnissen & Breman, 2023). 

Tässä tutkimuksessa haastateltavat toivoivat fysioterapeutin tukea kuntoutustarpeen tunnistamisosaamisensa vahvistamiseksi. Fysioterapeuttien kanssa tehtävät yhteiskäynnit ja ohjaus nousivat esille haastateltavien vastauksissa. Tämä voi mahdollisesti johtua siitä, että haastatelluilla hoitajilla on jo kokemusta yhteistyöstä fysioterapeuttien kanssa, jotka ovat olleet osa kyseisen pohjoissuomalaisen kotihoidon henkilöstöä useamman vuoden ajan. Lisäksi tutkimuksen haastattelija oli hoitajien kanssa yhteistyötä tehnyt fysioterapeutti.  Fysioterapeutin toteuttama hoitajien ohjaus, demonstrointi ja reflektio todettiin tärkeiksi hoitajien oppimisprosesseissa (Eliassen et al., 2018). Hoitohenkilöstön osaamista vahvistamalla asiakkaat tulevat hoidetuiksi entistä vahvemmin heidän toimintakykyään ylläpitävästi sekä edistävästi. Kuntoutumista edistävä hoitotyö, jossa hoitaja auttaa asiakasta hänen kuntoutumisensa polulla ottamalla käyttöönsä ammatilliset tietonsa ja taitonsa, on todettu vähentävän henkilöstön vaihtuvuutta, lisäävän henkilöstön saatavuutta ja parantavan vanhustenhuollon vetovoimaisuutta (Stenman et al., 2015, s. 33).

Toiminta- ja fysioterapeutti ohjasivat kotihoidon henkilökuntaa, miten rohkaista ja auttaa asiakkaita päivittäisissä harjoitteissa. Säännölliset moniammatilliset palaverit ja tiivis yhteistyö olivat tärkeitä reflektion edistäjiä hoitajien ja fysioterapeutin välillä. (Eliassen et al., 2018; Niskanen et al., 2018; Zingmark & Kylen, 2023 s. 57.) Toimiva moniammatillinen tiimi nähdään yhtenä merkittävänä tekijä onnistuneen kuntoutumisen taustalla (Stausholm et al., 2021). Tulokset ovat kuitenkin siirrettävissä ja hyödynnettävissä jatkossa hoitohenkilöstön perehdytys- ja koulutussisältöjen rakentamisessa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää kuntoutushenkilöstön työn sekä kotihoidon moniammatillisen työskentelyn tukena. Kohdeorganisaatiossa tuloksia hyödynnetään osana kuntoutus- ja hoitohenkilöstön moniammatillista yhteistyötä sekä uusien kotihoidossa työskentelevien hoitajien perehdytyskoulutuksia. Kuntoutusammattilaisten rooli kotihoidossa ei ole vain tukea asiakasta kuntoutumisprosessissa, vaan myös kouluttaa ja ohjata kotihoidon henkilöstöä kuntoutumista edistävissä toimissa sekä asiakkaan toimintakyvyn tukemisessa. Suurten ikäluokkien siirtyessä säännöllisten palvelujen käyttäjiksi tarve tulokselliselle kuntoutukselle kasvaa entisestään. Kotihoidon ja -kuntoutuksen toimintamalleja on tarvetta edelleen kehittää. (Penttinen et al., 2018 s. 4.)

Hoitohenkilöstön vastausten mukaan kuntoutustarvetta arvioidaan havainnoimalla ja osa heistä hyödyntää RAI-arviointeja kuntoutustarpeen tunnistamisessa. Sen hyödyntämisessä nähdään myös parannettavaa sekä tulosten tulkintaan kaivataan osaamisen syventämistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vanhuspalveluiden tila seurannassa (2023) tulokset osoittivat, että RAI-arviointeja tehdään, mutta niistä saatua tietoa kotihoidossa ei osata vielä hyödyntää täysipainoisesti asiakkaan hoidon ja palveluiden, kuten kuntoutuksen suunnittelussa (Kakko et al., 2023, s. 46–47).

Samaisen seurannan tuloksissa tärkeimmiksi hoitohenkilöstön lisäkoulutustarpeiksi nousivat RAI-arviointiosaaminen ja toimintakyvyn arviointi, minkä osaaminen oli kotihoidossa laskenut vuoden 2020 seurannasta vuoteen 2023 tilastollisesti merkittävästi (Alastalo et al., 2023., s. 127). Toimintakyvyn arviointiosaamisen vahvistaminen edistää myös kuntoutustarpeen tunnistamista. Salahudeen ja Nishtalan (2018) mukaan RAI-arviointien tulokset ovat hyödyllisiä ikääntyneiden hoidon laatuindikaattoreita, kun halutaan seurata eri interventioiden vaikutusta, olipa kyseessä toimintakyvyn, elämän- tai hoidonlaadun arvioiminen.

Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella uskottavuuden, vahvistettavuuden, siirrettävyyden ja autenttisuuden kriteereillä (Elo et al. 2014, s. 1).  Haastattelija toimi ensimmäistä kertaa roolissaan. Kokemattomuus voi heikentää luotettavuutta, mutta vastaavasti vankka subtanssiosaaminen voi kohottaa tutkimuksen uskottavuutta. Haastattelija on työskennellyt kotihoidon fysioterapeuttina 10 vuoden ajan. Tutkimuksen uskottavuuden osalta kaikki tutkijat olivat kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisia, joilla oli entuudestaan tutkittavasta ilmiöstä näkemystä. Se helpotti tutkittavan aiheen ymmärtämistä, mutta samaan aikaan haastoi kiinnittämään erityistä huomiota objektiivisuuteen. Haastatteluissa keskityttiin tutkimuksen keskeiseen ilmiöön ja keskustelut pyrittiin ohjaamaan tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimuskysymysten mukaisesti.  Tutkimuksen haastateltavat suhtautuivat haastattelutilanteisiin positiivisesti ja kertoivat aktiivisesti ajatuksiaan.

Haastatteluaineisto kerättiin yhden tutkijan toimesta, joten vaihtelua haastattelijoiden välillä ei päässyt syntymään. Haastateltavien kuvaukset tutkittavasta ilmiöstä pyrittiin nostamaan esille mahdollisimman kattavasti. Sisällönanalyysivaihe käytiin läpi myös kokeneimpien tutkijoiden kanssa. Tutkimuksen luotettavuutta ja vahvistettavuutta lisäävät autenttiset ilmaukset (Elo et al., 2022, s. 223). Analyysiprosessi on tulososiossa havainnollistettu taulukoin vahvistamaan prosessin läpinäkyvyyttä lukijalle. Tutkimuksessa on noudatettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2023) hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistusta. Tutkimustyössä on noudatettu yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tulosten tallentamisessa, esittämisessä sekä tutkimuksen ja sen tulosten arvioinnissa. Tutkimusaineistoa käsittelivät vain tutkijat ja haastateltavien äänitallenteita haastattelija. Äänitallenteet hävitettiin heti litteroinnin valmistuttua.  Tutkimustuloksista ei voi tunnistaa tutkimukseen osallistujia. Tutkimusaineistot säilytetään hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla ja hävitetään opinnäytetyöprosessin valmistuttua.

Johtopäätökset

Riittävän hyvä fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky nähtiin edellytyksenä kuntoutumisen edistymiselle. RAI-arviointitulosten tulkintaan kaivattiin osaamisen syventämistä. RAI-arviointivälineistön käytön oppiminen ja optimaalinen hyödyntäminen vaatii aikaa ja opiskelua, mihin hoitohenkilöstölle tuleekin järjestää mahdollisuuksia. Luotettava arviointi edellyttää toimintakyvyn arvioinnin osaamista ja siksi ammattilaisten koulutuksesta toimintakyvyn arviointiin on huolehdittava. RAI-arvioinnit hyödyttävät asiakkaita, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä ja organisaatioita. Niistä saadaan monipuolista tietoa asiakkaan toimintakyvystä.

Haastateltavat toivoivat tukea ja opastusta kuntoutustarpeen tunnistamisosaamiseensa. Moniammatillisuuden ja yhdessä oppimisen tukeminen nousivat vahvoina teemoina. Nämä vahvistavat kuntoutuksen ammattilaisten työskentelyn merkityksellisyyttä ja tarvetta ikääntyneiden hoidossa ja palveluissa.  Tulokset ovat siirrettävissä ja esihenkilöiden hyödynnettävissä jatkossa hoitohenkilöstön perehdytys- ja koulutussisältöjen rakentamisessa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää kuntoutushenkilöstön työn sekä kotihoidon moniammatillisen työskentelyn tukena. Tutkimuksen tulosten myötä toivotaan kuntoutus- ja hoitohenkilöstön moniammatillisen yhteistyön monipuolistuvan.

Yhteyshenkilö

Sanna Paananen, Oulun ammattikorkeakoulu

sähköposti: sanna.r.paananen@lapha.fi

Kiitokset tutkimukseen osallistuneille

Lähteet

Adhikari, R., Nafny; H.A., De Bellis, A., Parry, Y.K., Iyangbe, G.U. (2024). What Do Nurses Think of Their Role in the Hospital’s Restorative Care and Rehabilitation Services for Older Patients?: A Qualitative Systematic Review. The International Voice of Nursing Research, Theory and Paractice. Journal Of Clinical Nursing. 34 (2). 2025. Haettu 1.3.2025. https://doi.org/10.1111/jocn.17585

Alastalo, H., Pulkkinen, P. & Hammar, T. (2024). Henkilöstön osaamisen taso ja koulutustarpeet ennaltaehkäisevässä toiminnassa, mielen hyvinvoinnissa sekä asiakkaan ja omaisten kohtaamisessa. Toimittajat Kehusmaa, S., Honkanen, S. & Saukkonen, P. (2024) Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa Vanhuspalvelujen tila -seurannan tuloksia 2023. THL. (Raportti 5/24, s. s.125–135). Haettu 26.7.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-324-9

Autti-Rämö, I. (2021). Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2021;137 (13): 1369–1374. Haettu 26.7.2025. http://hdl.handle.net/10138/346214

Chang, Y-Y., Peng, L-N., Lin, MH., Lai, HY., Chen, LK., Hwang, SJ. & Lan, CF. (2011). Who determines the rehabilitation needs of care home residents? An observational survey. Haettu 8.3.2025. https://doi.org/10.1016/j.archger.2010.03.002

Chen, S-M., Wu, C-J., Devin, R. & Atherton, J.J. (2022). Effects of reablement programs for older people: A systematic review and meta-analysis. Haettu 18.1.2025.  https://doi.org/10.1016/j.colegn.2022.05.012

Dinnissen, F. & Breman, P. (2023). Reablement for the new generation elderly in the Nederlands, a personalised integrated care approach. International Journal of Integrated Care 23 (S1):333. Haettu 18.1.2025.  DOI:doi.org/10.5334/ijic.ICIC23333

Elo, S., Kääriäinen, M., Kanste, O., Pölkki, T., Utriainen, K. & Köngäs, H. (2014). Qualitive Content Analysis: A Focus on Trustworthiness. Haettu 22.1.2025. https://www.researchgate.net/publication/260675843_Qualitative_Content_Analysis_A_Focus_on_Trustworthiness/link/643c1aade881690c4bdb7c50/download

Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. (2022). Laadullisen sisällöänanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede, 2022. 34 (4).

Eliassen, M., Henriksen N.O., & Moe, S. (2019). Physiotherapy supervision of home trainers in interprofessional reablement teams. Department of Health and Care Sciences, UiT The Arctic University of Norway, Tromsø, Norway. Haettu 27.1.2025.  https://research-ebsco-com.ezp.oamk.fi:2047/c/m5hno2/viewer/html/a655kzk2or

Hjelle, KM., Skutle, O., Førland O. & Alvsvåg, H. (2016). The reablement team’s voice: a qualitative study of how an integrated multidisciplinary team experiences participation in reablement, Haettu 30.1.2025.  https://doi.org/10.2147/JMDH.S115588

Hurri, H., Säilä, H., Orenius, T. & Ristolainen, L. (2014). Kuntoutustarve ja sen tunnistaminen. Kuntoutus. 34 Nro 3 (2014).

InterRAI, (2025). Instruments overview. Haettu 30.1.2025. https://interrai.org/instruments/

Jacobi, J.C., Thiel, D. & Allum, N. (2020). Enabling and constraining successful reablement: Individual and neighbourhood factors. Haettu 21.2.2025 https://doi.org/10.1371/journal.pone.0237432   

Kakko, K., Kauppinen, S. & Havulinna, S. (2023). RAI-arviointivälineistön käyttö iäkkäiden palveluissa ja toimintayksiköiden valmiudet RAI-tiedon hyödyntämiseen asiakastyössä ja johtamisessa. Toimittajat Kehusmaa, S., Honkanen, S. & Saukkonen, P. (2024) THL. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa Vanhuspalvelujen tila -seurannan tuloksia 2023. (Raportti 5/24, s. 39–49). Haettu 26.7.2025. https://www.julkari.fi/handle/10024/150325

Kehusmaa, S., Erhola K. & Luoma, M-L. (2017). Kotihoidon henkilöstön kuntoutusosaamista on vahvistettava. Haettu 7.1.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-901-9

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. RAI-arviointivälineistön käyttäminen. 8.7.2022/604. Haettu 26.7.2025.  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980#L3P15a

Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisenneuvottelukunnan julkaisuja 3:(2019). Haettu 27.01.2025. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2019.pdf

Niskanen, S., Forma, L., Salminen A-L. & Aho A L. (2021). Kartoittava kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden arkikuntoutuksen ominaispiirteistä. Haettu 28.1.2025. https://journal.fi/gerontologia/article/view/90116/60232

Palonen, M. & Kylmä, J. (2022). Avoin haastattelu ja teemahaastattelu aineistonkeruumenetelminä laadullisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 2022, 34(4).

Penttinen, L., Kehusmaa, S., Havulinna; s. & Alastalo, H. (2018). Kotihoitoon tarvitaan lisää kuntoutusosaamista. Haettu 7.2.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-214-7

Rabiee, P. & Glendinning, C. (2011).  Organisation and delivery of home care reablement: what makes a difference? Haettu 2.2.2025. https://doi.org/10.1111/j.1365-2524.2011.01010.x

Salahudeen, M. & Nishtala, P. (2018). A Systematic Review Evaluating the Use of the interRAI Home Care Instrument in Research for Older People. Haettu 2.2.2025.   https://doi.org/10.1080/07317115.2018.1447525

Siira, H., Lotvonen, S., Saarela, K. & Kyngäs, H. (2021). Kuntouttava työote 2.0 – Terapeuttilähtöisyydestä hoitajakeskeiseen kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Gerontologia 35 (1) 2021. Haettu 15.6.24. https://doi.org/10.23989/gerontologia.91984                                                                                                                                                                                                                                                                                            

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. (2017):6. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Haettu 16.2.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3960-8

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.  (2020):39. Kuntoutuksen uudistaminen: Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. Haettu 16.2.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8443-1

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja (2020):29. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Haettu 27.2.2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1

Stausholm, M.N., Pape-Haugaard, L., Hejlesen, O.K. & Heyckendorff Secher, P. (2021). Reablement professionals’ perspectives on client characteristics and factors associated with successful home-based reablement: a qualitative study. BMC Health Serv Res 21, 665 (2021). Haettu 27.1.2025.  https://doi.org/10.1186/s12913-021-06625-8

Stenman, P., Vähäkangas, P., Salo, P., Kivimäki, M. & Paasivaara, L. (2015). Henkilöstön työtyytyväisyys vanhustenhuollossa – kohti kuntoutumista edistävän hoitotyön toimintamallin käyttöönottoa.  Hoitotiede. 2015, 27 (1).

Suomen Fysioterapeutit. (2025). Ikääntyneiden kuntoutus. Haettu 5.8.2025. https://www.suomenfysioterapeutit.fi/liitto/yhteiskunnallinen-vaikuttaja/karkiteemat/ikaantyneiden-kuntoutus/

Teo, J.L., Zheng, Z. & Bird, S.R. (2022). Identifying the factors affecting ‘patient engagement’ in exercise rehabilitation. Haettu 30.7.2025.    https://doi.org/10.1186/s13102-022-00407-3   

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. (2025). Tietoa RAI-järjestelmästä.  Haettu 30.1.2025. https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/tietoa-rai-jarjestelmasta

Tuntland, H., Kjeken, I., Langeland, E., Folkestad, B., Espehaug, B., Førland., O. & Aaslund, M.K. (2016). Predictors of outcomes following reablement in community-dwelling older adults. Haettu 28.01.2025. https://doi.org/10.2147/CIA.S125762

World Health Organization. (2025). Rehabilition 2023 initiative. Haettu 28.1.2025.    https://www.who.int/initiatives/rehabilitation-2030

Zingmark, M. & Kylèn, M. (2023). Feasibility of a reablement-program in a Swedish municipality. Scandinavian Journal of Occupational Therapy. 30:1, 53–64. Haettu 28.1.2025. https://doi.org/10.1080/11038128.2022.2089229

URN: http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-2954-1069-17