Lean – vähemmän on enemmän
Lean on japanilaiselta autotehtaalta lähtöisin oleva johtamismenetelmä, joka selkeyttää ja tehostaa tuotantoa. Tarkoituksena on arvon tuottaminen, hukkien poistaminen sekä jatkuva parantaminen. Lean huomioi myös ihmisten erilaisuuden ja tarjoaa työkaluja, joilla voidaan sujuvoittaa työn tekemistä ja parantaa tuottavuutta. Pohjimmiltaan Lean on maalaisjärjen käyttämistä eli sitä, että tehdään oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
MEKA -hankkeessa toteutui kaksi Lean -pienryhmää; Jämsässä kasvitiloille ja Viitasaarella kotieläintiloille. Pienryhmissä yrittäjät pohtivat oman tilansa toimintaa ja kehittämiskohteita tarkemmin mm. johtamisen tikkataulun ja tuloskortin avulla. Johtamisen tikkataulun ajatuksena on tehdä yrittäjän työt ja johtaminen näkyväksi. Mitkä tilan töistä ovat sellaisia, jotka vain yrittäjä voi tehdä? Mitkä niitä töitä, joihin yrittäjän ei pitäisi enää puuttua? Tuloskortissa puolestaan asetettiin tavoitteita 5 vuotta eteenpäin, sekä mietittiin toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi.
Yksi keskeisistä asioista Leanissa on hukka, sen etsiminen ja poistaminen. On tehtävä vain niitä asioita, joista on arvoa asiakkaalle, myös prosessin sisäiselle asiakkaalle. Mahdollisimman tehokas työskentely edellyttää, että hukka on mahdollisimman pieni. Leanin mukaan hukka voidaan jaotella kahdeksaan eri tyyppiin, joita ovat: ylituotanto, kuljetus, odottaminen, ylilaatu, varastot, virheet, liike sekä hyödyntämätön tieto. Omilta tiloiltaan ryhmäläiset huomasivatkin paljon hukkia – liian vanhana poikivia hiehoja, hukassa olevia työkaluja, vasikkakuolleisuutta, sorkkaterveysongelmia, sellaisen sadon tuottaminen, jolle ei ole kysyntää ja paljon muuta.
Tapaamisissa pohdimme yhdessä, kuinka paljon aikaa ja/tai euroja säästyisi, kun nämä hukat saataisiin poistettua. Esimerkiksi: jos hiehojen keskipoikimaikä karjassa on 26 kk, siis 2 kk yli suosituksen, se tarkoittaa 60 hukkaruokintapäivää/hieho. Eli 20 hieholla yhteensä 1 200 päivää. 2€ hiehon kasvatuskustannuksella kokonaishukaksi muodostuu 2 400€. Aika merkittävä hukka!
Leania ei siis pidä ajatella projektina jolla on alku ja loppu, vaan kokonaan uudenlaisena ajattelutapana.
Vertailimme ryhmissä paljon myös erilaisia työtapoja ja monia pieniä, konkreettisia parannusehdotuksia nousi esiin. Eräs kasviryhmään osallistunut viljelijä totesikin: ”Kuivurille pitää pikimmiten saada SOP-työohjeiden mukaiset ohjeet sen käytöstä.” Työohjeilla varmistetaan työtehtävien suorittaminen aina parhaalla mahdollisella tavalla ja aina samalla tavalla.
Leania ei siis pidä ajatella projektina jolla on alku ja loppu, vaan kokonaan uudenlaisena ajattelutapana, joka parhaimmillaan tulee huomaamatta osaksi päivittäistä tekemistä. Ajatuksena ei ole tehdä parannuksia mittavien investointien kautta, vaan edetä pieni pala kerrallaan.
Teksti: Susanna Lahnamäki-Kivelä, projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti
