”Etteks te osaa vieläkään ruokkia niitä lehmiä!” – Kokemuksia hedelmällisyyspienryhmästä
Joutsalaisten Samuel ja Kirsi Höltän ideasta lähti liikkeelle MEKA -hankkeen hedelmällisyyspienryhmä syksyllä 2017. Höltät olivat ehtineet miettiä umpilehmien ruokintaa ja tunnutusta omien kokemustensa kautta.
– Minna Norismaan luento pienryhmässä oli aivan huippu juttu! Norismaalla oli hyvät mustavalkoiset ohjeet mitä ruokinnan osalta pitää tilalla tehdä. Yleinen näkemys on, että tunnutusta ei pidä tehdä lehmille ennen poikimista. Muutos ruokintaan on tehty vasta poikimisen jälkeen. Norismaan mallissa muutos tehdään ennen poikimista, toteaa Kirsi Hölttä.
Muutokset aloitettiin Hölttien tilalla heti luennon jälkeen samana iltana. Tiineinä olevia lehmiä alettiin tunnuttaa hiljalleen. Navettaan tehtiin oma tunnutusosasto, jonne lehmät vietiin 1-2 vk ennen synnytystä. Tunnutuksessa eläimille annetaan jauhoja ja väkirehua ennen poikimista, mikä edistää hyvin maidontuotannon käynnistymistä. Rehuannosta nostetaan hiljalleen jo ennen poikimista. Erillisruokinta on määrältään 1-2 kg/vrk. Konkreettiset muutokset olivat nähtävissä heti eikä parin vuoden päästä.
– Poikimisen jälkeen ei enää tule raatoja ja poikineet lehmät lähtevät hyvin lypsämään. Heru on lähtenyt suoraan käyntiin ja pahoilta notkahduksilta on vältytty. Poikimisen jälkeisistä ketoosipotilaista päästiin myös eroon ruokinnan muutoksella. Norismaan ohjeista saatiin iso apu ruokintaan ja sen suunnitteluun. Tunnutus ei ole ollut trendikästä ja siksi siitä meidänkin tilalla aiemmin luovuttiin. Nyt se on otettu takaisin käyttöön ja muutama eläin otetaan kerrallaan ruokintaan, jotta kaikki saavat varmasti tarvittavan määrän väkirehua ja tottuvat viljaan. Ruokinnan muutoksen jälkeen elo on ollut tasaisempaa. Muutos auttoi myös perheen hyvinvointia, kun yksi murhe ruokinnan osalta jäi pois.
Höltät ovat kokeneet MEKA -hankkeen pienryhmät tärkeiksi verkostoitumiskanavaksi ja ovat olleet tyytyväisiä toimintaan.
– Vertaistuki on koulutusten lisäksi ollut tärkeää. Ryhmässä kuulee, ettei se muillakaan ole aina niin helppoa; on utaretulehdusta jne. Uutta tietoa tarvitaan koko ajan lisää. Voimme aidosti luottaa siihen, että asiantuntijoiden puheet ovat oikeasti asiaa eikä puhuta ympäripyöreitä. Osan asioista tietää kyllä periaatetasolla, mutta kun niitä käydään yhdessä läpi, ne taas muistuvat mieleen. Voi omalla tilalla kävellä navettaan ja katsoa miten asia olivatkaan. Se tuo uutta intoa työhön!
Lehmien ruokintaan on paneuduttu tilalla jopa siinä määrin, että perheen lapsi ihmetteli suureen ääneen: ”Etteks te osaa vieläkään ruokkia niitä lehmiä!”
Teksti: Tanja Minkkinen, viestintäsuunnittelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu