{"id":953,"date":"2015-06-10T13:21:39","date_gmt":"2015-06-10T10:21:39","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/?p=953"},"modified":"2015-06-10T13:21:39","modified_gmt":"2015-06-10T10:21:39","slug":"adhd-lapsen-ohjaaminen-soittotunnilla-ohjeita-opettajalle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/2015\/06\/adhd-lapsen-ohjaaminen-soittotunnilla-ohjeita-opettajalle\/","title":{"rendered":"ADHD-lapsen ohjaaminen soittotunnilla \u2013 ohjeita opettajalle"},"content":{"rendered":"<p><strong>Eik\u00f6 soitto-oppilaasi pysy tunnilla paikallaan? Onko h\u00e4nen vaikea pysy\u00e4 tarkkaavaisena? Tavoitteenamme on antaa soitonopettajille ohjeita ADHD-lasten yksil\u00f6opettamiseen. <\/strong><\/p>\n<p>Kiinnostuksemme aihetta kohtaan her\u00e4si omista opetuskokemuksista ja huomasimme, ettei aihetta ole juurikaan tutkittu soitonopetuksen kannalta. Haluaisimme oppia ottamaan huomioon ADHD-lapsen erityistarpeet soittotunnilla ja rakentamaan soittotunti niiden pohjalta. T\u00e4t\u00e4 varten havainnoimme kahta oppilasta, joilla on ADHD:n piirteit\u00e4 ja haastattelimme soitonopettajaa, jolla on kokemusta ADHD-lapsesta soittotunnilla. Toivomme, ett\u00e4 pystymme antamaan vinkkej\u00e4 my\u00f6s muille opettajille.<\/p>\n<p>ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden h\u00e4iri\u00f6, joka on m\u00e4\u00e4ritelty sairaudeksi. Sen kehittymiseen vaikuttavat sek\u00e4 perim\u00e4 ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00e4t. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri diagnosoi ADHD:n tutkimusten ja oireiden perusteella. Tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus ovat ADHD:n kolme p\u00e4\u00e4oiretta. Ne n\u00e4kyv\u00e4t lasten toiminnassa muun muassa taipumuksena olla muissa maailmoissa, vaikeutena saattaa asiat p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ja vaikeutena odottaa vuoroa. Liit\u00e4nn\u00e4isoireina saattaa olla esimerkiksi hahmotush\u00e4iri\u00f6t\u00e4, ahdistuneisuutta tai pakkoliikkeit\u00e4. (Jokinen &amp; Ahtikari 2004, 10-11, 13; O\u2019Regan 2012, 36.)<\/p>\n<p><strong>Miten toimin ADHD &#8211; lapsen kanssa?<\/strong><\/p>\n<p>ADHD-lapsen kanssa my\u00f6nteisen vuorovaikutuksen luominen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. On hyv\u00e4 keskustella lapsen kanssa h\u00e4nt\u00e4 kiinnostavista asioista ja kuunnella, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kerrottavana. (Jokinen &amp; Ahtikari 2004, 24.) Mikkosen (2001, 225) mukaan opettajan pit\u00e4isi ensiksi saavuttaa oppilaan luottamus, joka olisi molemminpuolista. Jokinen ja Ahtikari (2004, 24, 34) ovat koonneet ohjeita ADHD-lapsen kanssa toimimiseen.<\/p>\n<ul>\n<li>Pid\u00e4 hauskaa oppilaasi kanssa aina kun se on mahdollista<\/li>\n<li>Auta lasta tuntemaan itsens\u00e4 ja vahvuutensa<\/li>\n<li>Ennaltaehk\u00e4ise ongelmia, ole \u201caskeleen edell\u00e4\u201d oppilasta<\/li>\n<li>Kirjaa yl\u00f6s lapsen oppimista ja k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 havaitaksesi helpommin oppilaan edistymisen<\/li>\n<li>Pys\u00e4yt\u00e4 lapsi ohjeiden antamisen ajaksi ja ota h\u00e4neen katsekontakti<\/li>\n<li>Kokeile antaa ohje lorun tai laulun muodossa<\/li>\n<li>Toista ohje tarvittaessa<\/li>\n<li>Voit varmistaa, ett\u00e4 lapsi on ymm\u00e4rt\u00e4nyt ohjeen pyyt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 toistamaan se<\/li>\n<li>Kannusta lasta aina pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n apua tarvitessaan.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Lasta ei pid\u00e4 pakottaa olemaan paikoillaan ohjeidenantotilanteessa, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in h\u00e4nen energiansa menee paikallaan pysymiseen ja ohjeet j\u00e4\u00e4v\u00e4t kuulematta. On parempi antaa lapsen samalla liikkua, esimerkiksi hyppi\u00e4, ja ohjeet tulisi antaa selke\u00e4sti ja melko lyhyesti. (Karhunen 2009, 66.) \u00a0Lundan (2012, 82) viittaa Korvenkallaksen tekstiin, jonka mukaan liike on l\u00e4\u00e4kett\u00e4 ADHD-piirteiselle lapselle, vaikka diagnoosia ei olisi tehty. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s ennakointi, rutiinit ja toimintojen pilkkominen osa-alueisiin, jolloin lapsi pystyy keskittym\u00e4\u00e4n yhteen asiaan kerrallaan.<\/p>\n<p>Katse, eleet ja kosketus auttavat lasta ja tsemppauksen eleen\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi peukalon nostoa. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei lapsi aina pid\u00e4 kosketuksesta ja katseen voi tulkita v\u00e4\u00e4rin, joten kiitosten \u00e4\u00e4neen sanominen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Lapselta voi my\u00f6s kysy\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 auttaa eri tilanteissa parhaiten. Kevyt kosketus voi olla toisille ep\u00e4mukava aisti\u00e4rsytys ja jonkun mielest\u00e4 tuijottaminen on kiusallista. Siksi lapselta tai h\u00e4nen vanhemmiltaan on hyv\u00e4 kysy\u00e4, mik\u00e4 lasta h\u00e4iritsee ja mik\u00e4 auttaa. (Lundan 2012, 82 &#8211; 88.) My\u00f6s havainnointi ja haastattelu osoittivat, ett\u00e4 jokaisella lapsella on oma l\u00e4helle tulemisen raja. Havainnoitavista lapsista toiselle kosketus oli luontevaa, kun taas toisesta kosketus tuntui tunkeilevalta. Haastattelemamme opettaja antoi vinkin, ett\u00e4 lapsen voi antaa tutkia ja koskettaa ensin opettajan k\u00e4si\u00e4, jotta syntyy vastavuoroisuutta eik\u00e4 ep\u00e4mukavuuden tunnetta. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen koskettaminen voi olla tunneilla luontevampaa.<\/p>\n<p><strong>Rutiinit tuovat turvallisuutta<\/strong><\/p>\n<p>ADHD-lapsi tarvitsee toimintansa j\u00e4sent\u00e4miseksi selkeytt\u00e4, johdonmukaisuutta ja tavoitteellisuutta. Aikuisen tuki on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lapsen toiminnan ohjauksessa ja aikuisen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on j\u00e4sent\u00e4\u00e4 lapsen kanssa yhdess\u00e4 toimintaa ja toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. (Karhunen \u00a02009, 64; Mikkonen 2001, 95.) Kun aikuinen toimii mallina oppilaalle, oppilaan on helppo samaistua ja toimia samoin. Jos joudutaan poikkeamaan sovitusta, lapselle tulee aina perustella, miksi niin t\u00e4ytyi tehd\u00e4. (Mikkonen 2001, 170.)<\/p>\n<p>ADHD-lapselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kaikissa tilanteissa asioiden tuttuus, ennakoitavuus ja rutiininomaisuus (Karhunen 2009, 70). Esimerkiksi soittotunti on hyv\u00e4 suunnitella rakenteeltaan samanlaiseksi joka kerta, mik\u00e4 tuo lapselle turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta. Mikkosen (2001, 120) mukaan poikkeamiset rutiineista ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t muutokset voivat aiheuttaa ADHD-oppilaassa levottomuutta sek\u00e4 keskittymisvaikeuksia. Asioiden tuttuus ja samat rutiinit toivat my\u00f6s havainnoinnissamme rauhallisuutta soittotunnille. Kun yhdell\u00e4 soittotunnilla kokeiltiin rutiineista poikkeavaa toimintaa, oppilas oli heti levottomampi ja h\u00e4nen oli vaikea keskitty\u00e4 tekemiseen. Havainnointi osoitti my\u00f6s, ett\u00e4 erilaiset teht\u00e4v\u00e4t ja selkeys veiv\u00e4t eteenp\u00e4in lapsen oppimista ja edesauttoivat oppilaan keskittymist\u00e4.<\/p>\n<p>Taustah\u00e4ly\u00e4, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 meteli\u00e4 ja virikkeellisyytt\u00e4 olisi v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4, koska ne h\u00e4iritsev\u00e4t keskittymist\u00e4 tiettyyn toimintaan (Lundan 2012, 88). Erilaisten tarvikkeiden saatavilla oloon on kiinnitett\u00e4v\u00e4 huomiota eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kun esimerkiksi lelut ja kirjat ovat kaapeissa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4, eiv\u00e4t lapset kiinnit\u00e4 niihin huomiota. \u201dPoissa silmist\u00e4, poissa mielest\u00e4\u201d siis toteutuu lasten kohdalla. (Tahkokallio 2003, 199.) Jokisen ja Ahtikarin (2004, 30) mukaan levottomuutta ja keskittymiskyvyn herpaantumista voivat aiheuttaa my\u00f6s tavaroiden siirt\u00e4minen toiseen paikkaan tai uusien esineiden tuominen tilaan. Soittotuntia ei siis kannata j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 tilassa, jossa on paljon eri virikkeit\u00e4, kuten erilaisia soittimia ja huomiota her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tavaroita. My\u00f6s soittimen on hyv\u00e4 olla joka soittotunnilla samalla paikalla. Toisaalta haastattelemamme opettaja toteaa, ett\u00e4 oppilaat tottuvat ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja sen \u00e4\u00e4niin. Ensimm\u00e4isell\u00e4 tunnilla aikaa menee enemm\u00e4n tilan tutkimiseen ja my\u00f6hemminkin, jos tilaan ilmestyy uusia esineit\u00e4, ne pit\u00e4\u00e4 tutkia ennen tunnin jatkamista.<\/p>\n<p>ADHD-lapsen jalkojen tulee ylt\u00e4\u00e4 maahan. Kun lapsi saa alustatuntuman jaloille, se rauhoittaa ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 py\u00f6rimist\u00e4 ja levottomuutta. (Mikkonen 2001, 138.) T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pienille piano-oppilaille on t\u00e4rke\u00e4 hankkia koroke, johon jalat ylt\u00e4v\u00e4t ja saavat tukea. Koroke auttaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n soittoasennon, mik\u00e4 my\u00f6s v\u00e4hent\u00e4\u00e4 heilumista ja rauhattomuutta. Havainnoinnissamme emme voi sanoa, ett\u00e4 korokkeesta olisi ollut apua heilumisen v\u00e4henemiseen. Tosin tarkkailua pit\u00e4isi jatkaa mahdollisesti kauemman aikaa, jotta n\u00e4kisi vaikuttaako koroke my\u00f6nteisesti.<\/p>\n<p><strong>Positiivisuus palautteenannossa<\/strong><\/p>\n<p>Aikuisen teht\u00e4v\u00e4 kuvainnollisesti on olla veturi, joka hinaa lapsen portaita yl\u00f6s tavoitteeseen asti. Lapsen on kuitenkin k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 omin jaloin. Aikuisen tulee p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 opetuksen tavoitteista, mutta lapsi voi toimia keskustelukumppanina eli toimitaan lapsen ehdoilla, lapsil\u00e4ht\u00f6isesti, mutta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n edet\u00e4\u00e4n aikuisjohtoisesti. (Tahkokallio 2003, 202 &#8211; 203.) Lapsi pystyt\u00e4\u00e4n viem\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6tasolta tavoitteeseen, kun sovitetaan yhdell\u00e4 kertaa opittavat asiat lapsen kykyjen ja taitojen mukaan. (Tahkokallio 2003, 210). Kasvatuksessa tarvitaan aikaa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 ja eteneminen onnistuu sill\u00e4 nopeudella, johon lapsen kyky oppia antaa my\u00f6t\u00e4 (Tahkokallio 2003, 207). Lapsi voidaan my\u00f6s ottaa mukaan pohtimaan tavoitteita, onnistumisia ja ep\u00e4onnistumisia. (Karhunen 2009, 64 \u2013 65.)<\/p>\n<p>ADHD-piirteinen lapsi tarvitsee tavanomaista enemm\u00e4n palautetta, ja aikuisen tulee keskitty\u00e4 antamaan lapselle my\u00f6nteist\u00e4 palautetta asioista, joista lapsi on sit\u00e4 ansainnut. Palkkion tulee olla v\u00e4lit\u00f6n ja johdonmukainen. Sanallinen palaute tulee antaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, mink\u00e4 lis\u00e4ksi visuaalisuus auttaa lasta hahmottamaan palautteen merkityksen. Lapsen voi esimerkiksi antaa laittaa rasti ruutuun tai tarra sovittuun paikkaan, jolloin h\u00e4n oppii palkkioiden ja toimintatapojensa yhteyden. (Lundan 2012, 83.)<\/p>\n<p>Palautteen tulee olla selke\u00e4\u00e4 ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. Kannattaa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, ett\u00e4 antaa p\u00e4\u00e4osin motivoivaa palautetta virheit\u00e4 korjaavan palautteen sijaan. Molempia kannattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6nteinen huomiointi on tehokkaampaa kuin negatiiviseen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen puuttuminen. Toisaalta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kannata antaa liiallista kehua, sill\u00e4 se heikent\u00e4\u00e4 palautteen tehoa. (Jokinen &amp; Ahtikari 2004, 45 &#8211; 46.) ADHD-oppilas joutuu helposti kierteeseen, jossa korostuu kielteinen palaute. Negatiivinen palaute voi vied\u00e4 oppimisen kannalta umpikujaan, jolloin oppija menett\u00e4\u00e4 itseluottamusta ja h\u00e4iri\u00f6k\u00e4ytt\u00e4ytyminen saattaa lis\u00e4\u00e4nty\u00e4. Jos lasta t\u00e4ytyy moittia, olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lapsen k\u00e4yt\u00f6s ja lapsi itse erill\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00f6in lapselle ei tule k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4ytymisens\u00e4 vuoksi paha tai huono. (Mikkonen 2001, 207.) My\u00f6s havainnointimme osoitti, ett\u00e4 positiivisen palautteen antaminen oikeaan aikaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jotta oppilas osaa yhdist\u00e4\u00e4 sen asiaan. Toinen oppilaista ei pit\u00e4nyt negatiivisesta palautteesta ja h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin lukkiutui. Totesimme, ett\u00e4 on parempi keskitty\u00e4 antamaan positiivista palautetta ja kehua onnistuneita asioita, eik\u00e4 tarttua jokaiseen parannettavaan asiaan.<\/p>\n<p><strong>Vanhempien ja opettajien yhteisty\u00f6<\/strong><\/p>\n<p>Vaikeuksien ja ongelmien selvittelyss\u00e4 auttaa hyv\u00e4n kontaktin luominen vanhempiin, sill\u00e4 vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. On hyv\u00e4 kysell\u00e4 vanhemmilta lapsen vapaa-ajasta ja harrastuksista, sill\u00e4 sit\u00e4 kautta saa tietoa lapsen vahvuuksista ja taidoista joita voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 opetuksessa. Vanhempien kasvatustaidoilla ei ole ollut vaikutusta lapsen ADHD:n syntymiseen, joten vanhempien kasvatustaitoja ei pid\u00e4 kyseenalaistaa sill\u00e4 se vaikuttaa yhteisty\u00f6h\u00f6n. Koska ADHD on perinn\u00f6llinen sairaus, saattaa my\u00f6s jommallakummalla vanhemmista olla samantyyppinen erityisvaikeus, joka n\u00e4kyy yhteisty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<p>S\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen kontakti kotiv\u00e4en kanssa on tarpeellista, vaikkei suurempia ongelmia olisikaan. Erityisesti onnistumisten ja edistysaskelten kertominen vanhemmille on hy\u00f6dyllist\u00e4. (Jokinen &amp; Ahtikari 2004, 64 &#8211; 65.) Koululla ja kodilla on hyv\u00e4 olla yhteiset toimintalinjat, joihin suunnitelmallinen ohjaus perustuu. Vanhempien kanssa voi my\u00f6s tehd\u00e4 suunnitelman, johon kirjataan tavoitteet, toimenpiteet ja arviointi- ja seurantamenetelm\u00e4t. (Karhunen 2009, 64.) Haastattelemamme opettaja pit\u00e4\u00e4 yhteydenpitoa vanhempien kanssa eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apuna reissuvihkoa, johon merkitsee onnistumisen ja muut huomiot. Vastaavasti opettaja saa informaatiota vanhemmilta reissuvihkon avulla esimerkiksi unohtuneesta l\u00e4\u00e4kkeest\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Jokainen lapsi on yksil\u00f6<\/strong><\/p>\n<p>Perehdytty\u00e4mme aiheeseen, tulimme siihen tulokseen, ett\u00e4 kaikki lapset ovat erilaisia ja on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tutustua jokaiseen yksil\u00f6n\u00e4. Useilla lapsilla on vilkkauden piirteit\u00e4 ja kertomiamme neuvoja voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 heid\u00e4nkin kanssaan. Huolimatta siit\u00e4, onko lapsella ADHD, lapseen t\u00e4ytyy suhtautua kunnioittavasti ja pyrki\u00e4 mahdollisimman laadukkaaseen opettamiseen.<\/p>\n<h3><strong>Kirjoittajat: Annika Heikkil\u00e4 ja Jenni K\u00e4lvi\u00e4 2015, Jyv\u00e4skyl\u00e4n ammattikorkeakoulu.<\/strong><\/h3>\n<p><strong>L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n<p>Anonyymi. 2014. Pianonsoitonopettaja. Musiikkioppilaitoksen opettaja. Haastattelu 20.11.2014.<\/p>\n<p>Jokinen, K. &amp; Ahtikari, K. 2004. AD\/HD-opas koulunk\u00e4yntiavustajille. Juva: PS-kustannus.<\/p>\n<p>Karhunen, M. 2009. ADHD-lapsen kohtaaminen. Teoksessa Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4minen ja kohtaaminen. Toim. Ikonen, O. &amp; Krogerus, A. Juva: PS-kustannus.<\/p>\n<p>Lundan, A. 2012. Konstit v\u00e4hiss\u00e4? Ratkaisuja haastaviin kasvatustilanteisiin. Juva: PS-kustannus.<\/p>\n<p>Mikkonen, S. 2001. MBD\/ADHD. Teoksessa Struktuuria opetukseen. Selkeys ja rakenteet oppimisen edist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Toim. Kerola, K. Porvoo: PS-kustannus.<\/p>\n<p>O\u2019Regan, F. 2012. Haastava k\u00e4yt\u00f6s. Kouvola: Solver palvelut.<\/p>\n<p>Tahkokallio, K. 2003. Mit\u00e4 tehd\u00e4 levottomille lapsille. Juva: WSOY.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<!-- AddThis Advanced Settings generic via filter on the_content --><!-- AddThis Share Buttons generic via filter on the_content -->","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Eik\u00f6 soitto-oppilaasi pysy tunnilla paikallaan? Onko h\u00e4nen vaikea pysy\u00e4 tarkkaavaisena? Tavoitteenamme on antaa soitonopettajille ohjeita ADHD-lasten yksil\u00f6opettamiseen. Kiinnostuksemme aihetta kohtaan her\u00e4si omista opetuskokemuksista ja huomasimme, ettei aihetta ole juurikaan tutkittu soitonopetuksen kannalta. Haluaisimme oppia ottamaan huomioon ADHD-lapsen erityistarpeet soittotunnilla ja rakentamaan soittotunti niiden pohjalta. T\u00e4t\u00e4 varten havainnoimme kahta oppilasta, joilla on ADHD:n piirteit\u00e4 ja haastattelimme [&hellip;]<!-- AddThis Advanced Settings generic via filter on get_the_excerpt --><!-- AddThis Share Buttons generic via filter on get_the_excerpt --><\/p>\n","protected":false},"author":42,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[6,5],"tags":[208,26,10],"class_list":["post-953","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetusmenetelmat","category-oppiminen-ja-erilaiset-oppijat","tag-adhd","tag-erityisopetus","tag-soitonopetus"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/953","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/users\/42"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=953"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/953\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":954,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/953\/revisions\/954"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=953"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=953"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/openstage\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=953"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}