Olen omien kokemuksieni kautta pohtinut sopivaa aloitusajankohtaa rumpujen soiton opiskelulle. Itse aloitin soittamisen 6-vuotiaana. N\u00e4in nuorena soittoharrastuksen aloittaminen vaatii kuitenkin koko perheen kiinnostusta ja tukea soittamiseen, my\u00f6s opettajan rooli on hyvin t\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n
Rytmi\u00e4 on kaikkialla el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kaikki ihmiset rummuttavat joskus. Rummuttaa voi kattilan kansilla, k\u00e4sill\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n kanteen ja melkein mihin ja miss\u00e4 vain. Mutta mik\u00e4 ero on rummutuksella ja rumpujen soittamisella? Rummuttaminen on helppoa, jos tavoitteet ovat matalalla. V\u00e4h\u00e4nkin korkeammat tavoitteet muuttavat mukavuustasolla olevan rummuttamisen vaativammaksi rumpujen soittamiseksi. Voidaankin sanoa, ett\u00e4 rummuttaminen on kivaa, mutta tavoitteelliseen rumpujen soittamiseen tarvitaan musikaalisen lahjakkuuden ja innostuksen lis\u00e4ksi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 harjoittelua. Tulee my\u00f6s muistaa, ett\u00e4 rumpujen soittaminen on psykofyysisesti eritt\u00e4in monimutkainen tapahtuma, joka edellytt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n kehittyneit\u00e4 motorisia valmiuksia ja soittamisessa pit\u00e4\u00e4 olla mukana my\u00f6s tunne.<\/p>\n
Soittaminen moniulotteisella soitinkokoelmalla<\/strong><\/p>\n Rumpusetti on muodostelmaan aseteltu kokoelma ly\u00f6m\u00e4soittimia. Useimmiten rumpusettiin kuuluu virvelirumpu, kaksi tai useampi tom-tom, bassorumpu ja lautaset. Rumpuja soitetaan musiikkityylist\u00e4 riippuen kapuloilla tai vispil\u00f6ill\u00e4, jaloilla poljetaan bassorumpu- ja hi-hat-pedaaleja.<\/p>\n Rumpusetti on fyysisesti ja motorisesti haastava soitin, rumpusetin perussoittotekniikat vaativat soittajalta monimutkaisia motorisia liikesarjoja ja taitoja. K\u00e4sien pit\u00e4\u00e4 liikkua ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, vasemmalta oikealle sek\u00e4 eteen ja taakse. Jalkojen ja k\u00e4sien tulee toimia itsen\u00e4isesti, toisistaan riippumatta, ts. soittaessa jokaisella raajalla on oma vastuu. (Leskinen 2012, 22.) Lis\u00e4ksi soittajalla tulee olla soittajalta riitt\u00e4v\u00e4sti ulottuvuutta ja pituutta, koska k\u00e4sill\u00e4 on isot liikeradat ja jokaisen raajan tulee ylt\u00e4\u00e4 jokaiseen rumpuun ja jalkojen tulee lis\u00e4ksi ylt\u00e4\u00e4 maahan. (Leskinen 2012,58; Martikainen 2014, 1.)<\/p>\n Rumpujen soitossa tarvitaan hyv\u00e4\u00e4 istumatasapainoa: vaikka rumpali istuu penkill\u00e4, painopisteen tulee olla tukevasti selk\u00e4rangan varassa. Kehon keskipiste on takapuolessa ja penkiss\u00e4, sill\u00e4 jalat eiv\u00e4t ole antamassa tukea. (Leskinen 2012, 8.) Olen itsekin todennut, ett\u00e4 huono asento aiheuttaa hyvin nopeasti j\u00e4nnitysoireita selk\u00e4\u00e4n, niskaan ja hartiaseutuun. Mik\u00e4li selk\u00e4rankaa ei saa pidetty\u00e4 suorana, kannattaa tarkistaa, onko rumputuoli tai jokin rummuston osa v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 korkeudella.<\/p>\n Rumpujen soitossa musiikin perusk\u00e4sitteist\u00e4 rytmi, dynamiikka, sointiv\u00e4ri ja muotorakenteet ovat t\u00e4rkeit\u00e4 elementtej\u00e4, n\u00e4ist\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t ovat rytmi ja dynamiikka (Linnankivi, Tenttu & Urho 1988,20, 43). Sointiv\u00e4rill\u00e4 on luonnollisesti vaikutusta esitt\u00e4v\u00e4n kappaleen kuulokuvaan ja kaikilla rummuilla on erilainen sointiv\u00e4ri. Muotorakenteilla on my\u00f6s oleellinen osa rumpujen soitossa. (Leskinen 2012, 29,32.)<\/p>\n Monenlaisia valmiuksia tarvitaan<\/strong><\/p>\n Tutkimusten mukaan musiikki toimii yksil\u00f6n kokonaisvaltaisen kehityksen edist\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja on t\u00e4rke\u00e4 osa lapsen tasapainoista kasvua (Karim\u00e4ki 2005, 38). Soittamisen aloittamista pohdittaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuitenkin huomioida biologisen kypsymisen asettamat eri ominaisuuksien herkkyyskaudet. Lapsen varhaiskehityksess\u00e4 motoriikan osuus on hyvin keskeisess\u00e4 roolissa ja se kehittyy lapsilla tietyn v\u00e4lj\u00e4n aikataulun mukaisesti (Pihlaja & Sv\u00e4rd 1996, 40). Ik\u00e4vuodet 1 \u2013 6 ovat parhaimpia yleistaitavuuden kehityksen ja kehitt\u00e4misen kannalta ja ik\u00e4vuodet 7 \u2013 12 ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 yleistaitavuuden vakiinnuttamisen ja lajikohtaisten taitojen oppimisen kannalta (Hakkarainen 2012).<\/p>\n Rumpujen soitossa useista herkkyyskausista t\u00e4rkeimm\u00e4t ovat aistien kehittymisen ja liikkeiden koordinoinnin kaudet, mutta my\u00f6s rytmisi\u00e4 valmiuksia tarvitaan (Leskinen 2012, 8). Rytmiset valmiudet riippuvat muiden musiikillisten kykyjen tavoin aiemmin saaduista virikkeist\u00e4. 6 – 7-vuotias lapsi pystyy matkimaan helppoja rytmej\u00e4, jos havainnointikyky\u00e4 ja motorista koordinointikyky\u00e4 on kehitetty. Siit\u00e4 huolimatta noin kolmasosa 6-vuotiaista kokee rytmin ep\u00e4selv\u00e4n\u00e4 h\u00e4lyn\u00e4. Kyky muistaa ja toistaa vaikeutuvia rytmej\u00e4 kehittyy voimakkaasti 9-vuotiaaseen saakka. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen rytmien motorisessa toistossa ei n\u00e4yt\u00e4 tapahtuvan mainittavaa kehityst\u00e4. (Linnankivi ym. 1988, 15 \u2013 17.)<\/p>\n Ollilan (2009) mukaan liikkuvuus ja notkeus ovat parhaimmillaan 6-8-vuotiaana. Koordinaatio, tasapaino ja ketteryys kehittyv\u00e4t voimakkaasti 8 \u2013 12-vuotiaana, t\u00e4ll\u00f6in silm\u00e4n ja k\u00e4den, k\u00e4den ja jalan, jne. yhteisty\u00f6n kehittyminen on parhaimmillaan. (Ollila 2009.) Hakkarainen muistuttaa kuitenkin, ett\u00e4 herkkyyskaudet ovat vain suuntaa antavia ja jokainen lapsi kehittyy yksil\u00f6llisesti (Hakkarainen 2012).<\/p>\n Oppilaiden yksil\u00f6lliset erot musiikillisissa valmiuksissa vaihtelevat keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 enemm\u00e4n kuin monissa muissa kouluaineissa ja esimerkiksi oppimistyylit vaikuttavat soiton oppimiseen. Suurin osa ihmisist\u00e4 oppii parhaiten n\u00e4k\u00f6aistin avulla, toiseksi suurin ryhm\u00e4 kuuloaistin avulla ja pieni osa ihmisist\u00e4 oppii tunto- ja liikeaistin avulla. Ihmiset oppivat hieman eri tavalla my\u00f6s perusluonteenpirteidens\u00e4 mukaan. Lapsella eri aistit kehittyv\u00e4t hieman eri aikaan ja joistakin aisteista tulee vahvempia kuin toisista. Soittamisen kiinnostukseen eli motivaatioon vaikuttavat my\u00f6s oppijan lahjakkuus, kodin harrastuneisuus ja ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00e4t kuten soittavien kavereiden esimerkki. (Jussila 3 N.d.)<\/p>\n Olen my\u00f6s itse rumpujen soiton opettajana todennut suuriakin yksil\u00f6llisi\u00e4 eroja saman ik\u00e4isill\u00e4 soittajilla. Opettajan onkin mietitt\u00e4v\u00e4 jokaisen oppilaan kohdalla, mill\u00e4 opetusmenetelm\u00e4ll\u00e4 opettaa kutakin oppilasta. Soittamaan oppiminen edellytt\u00e4\u00e4 sitke\u00e4\u00e4 harjoittelua ja sit\u00e4 ei jaksa tehd\u00e4, ellei soittaminen tunnu mielenkiintoiselta ja kivalta asialta. Mit\u00e4 nuoremmasta soittajasta on kysymys, sit\u00e4 enemm\u00e4n opetuksessa tulee olla mukana my\u00f6s leikin elementtej\u00e4.<\/p>\n Monien mahdollisuuksien aika<\/strong><\/p>\n Musiikissa ja musiikin opettamisessa tilanne- ja ymp\u00e4rist\u00f6sidonnaisen tiedon k\u00e4sittely, kokeminen ja ongelmien ratkaisukyky ovat suuressa merkityksess\u00e4. Vaikka rumpujen soitossa voi yht\u00e4 opittua asiaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 moneen tilanteeseen, tulee soittajalla olla kyky yhdist\u00e4\u00e4 asioita toisiinsa. Lapsen ajattelutaidot kehittyv\u00e4t pikkuhiljaa koko kouluajan. Sinkkonen (2005) kuvaa teoksessa Taidon ja taiteen luova voima 9 \u2013 12-vuotiaan lapsen kehitysvaihetta ajanjaksona, jolloin lapsi oppii monia uusia taitoja. (Karppinen, Ruokonen & Uusikyl\u00e4 2005, 8). T\u00e4m\u00e4n ik\u00e4inen lapsi my\u00f6s pystyy yh\u00e4 paremmin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ottamaan huomioon toisten tunteita, ajatuksia ja aikomuksia, odottamaan vuoroaan ja hallitsemaan tunteitaan. Lapsi kykenee aiempaa paremmin suunnittelemaan toimintaansa ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tekojen seurauksia. Uusia asioita opitaan parhaiten tekem\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4iset lapset oppivat helposti muistamaan asioita ulkoa. (Tiivistelm\u00e4 9 – 12-vuotiaan kehityksest\u00e4 N.d.)<\/p>\n 9 \u2013 12-vuotiaat lapset el\u00e4v\u00e4t musiikillisesti suurten kehityksellisten mahdollisuuksien aikaa. Esi- ja alkuopetuksen aikana musiikin perusk\u00e4sitteet ovat tulleet tutuiksi lapselle el\u00e4myksellisten ja leikinomaisten harjoitusten kautta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa lapset ovat siirtyneet varhaislapsuuden musiikillisten kehityksen vaiheesta kohti seesteist\u00e4 keskilapsuuden vaihetta ja musiikillisen ajattelun luovaa kehitysvaihetta ja lapset omaksuvat enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin elinpiiriss\u00e4\u00e4n olevien aikuisten ja nuorten sek\u00e4 mediasta tulevan musiikin vaikutuksia. Lapsi kasvaa l\u00e4hikulttuurinsa ja ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 musiikkityyleihin. (Ruokonen & Gr\u00f6nholm 2005, 85.)<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n ik\u00e4inen lapsi syventyy konkreettisemmin musiikin perusk\u00e4sitteisiin, kuten rytmiin, melodiaan, dynamiikkaan ja sointiv\u00e4reihin. H\u00e4n tunteen musiikillisia muotorakenteita ja harjoittaa harmoniatajuaan sointuja soittamalla tai \u00e4\u00e4niss\u00e4 laulamalla. Aiemmin tutuiksi tulleiden musiikin elementtien teht\u00e4vi\u00e4 ja niit\u00e4 ilmaisevien merkint\u00f6jen k\u00e4sitteit\u00e4 musiikin rakentumisessa opitaan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin. Lapsi on luontaisen utelias ja motivoituu helposti mukaan musiikilliseen toimintaan, joka on suunniteltu lapsen aktiivisuutta ja erilaisia ominaisuuksia kunnioittaen. (Ruokonen & Gr\u00f6nholm 2005, 85 \u2013 86, 89.)<\/p>\n Milloin aloittaa, koska viel\u00e4 ehtii?<\/strong><\/p>\n Soittamisen aloittamiselle ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n ik\u00e4rajaa, sen voi aloittaa yht\u00e4 hyvin lapsena kuin el\u00e4kei\u00e4ss\u00e4kin. On kuitenkin todettava, ett\u00e4 vastaavanlaisena rakennuspalikkana kuin \u00e4idinkielemme on musiikin hahmottamiselle, lapsuuden sensomotorinen kehittyminen luo pohjaa tekniikan oppimiselle. Musiikillinen kasvu alkaa jo varhaislapsuudessa ja motoriset valmiudet kehittyv\u00e4t nuorena. (Jussila 2, n.d.)<\/p>\n Usein ajatellaan, ett\u00e4 aktiivinen soitonopiskelu tulisi aloittaa samoihin aikoihin koulunk\u00e4ynnin kanssa. Itse olen asiasta hieman eri mielt\u00e4, koska koulu tuo suuren muutoksen lapsen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja samaan aikaan uuden harrastuksen aloittaminen voi olla kovin rankkaa. Rumpujen soittamisen aloituksen ehdottomana edellytyksen\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 lapsi on kiinnostunut kyseisest\u00e4 soittimesta ja soittamisesta. Lis\u00e4ksi lapsen tulee olla riitt\u00e4v\u00e4n iso hallitsemaan rumpusetti\u00e4 ja h\u00e4nen tulee olla motorisesti riitt\u00e4v\u00e4n kehittynyt. Lapsella tulee olla my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4sti keskittymiskyky\u00e4 ja perheen tulee sitoutua lapsen soittoharrastukseen. Mit\u00e4 nuorempana lapsi soittamisen aloittaa, sit\u00e4 suurempi on kodin ja opettajan ohjauksen ja tuen merkitys.<\/p>\n Varhain aloitetulla harjoituksella ja vanhempien tai muiden lasten l\u00e4hipiiriin kuuluvien esimerkill\u00e4 ja tuella kahteentoista ik\u00e4vuoteen saakka saadaan aikaan parhaita tuloksia musiikin oppimisen suhteen. Tuona aikana kehittyy my\u00f6s lapsen oma suhde ja sis\u00e4inen motivaatio musiikin harrastamiseen, joka on erityisen merkityksellist\u00e4 elinik\u00e4isen musiikkiharrastuksen kehittymiselle. Soiton opettamisen kannalta on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lapsi osaa lukea aloittaessaan soittamisen.<\/p>\n Itse olen huomannut, ett\u00e4 nuottien lukeminen auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikeampiakin rytmej\u00e4, kuten esimerkiksi sambaa tai mamboa. Sen lis\u00e4ksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuunnella kyseisen rytmin musiikkia ja v\u00e4lill\u00e4 soittaa my\u00f6s korvakuulolta kyseist\u00e4 rytmi\u00e4. Jos soitetaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nuoteista, voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 soittamisesta tulee tekninen suoritus ja t\u00e4ll\u00f6in tunne unohtuu. Kun pystyy irtaantumaan nuottien luvusta, voi keskitty\u00e4 paremmin kuuntelemaan omaa soittoa ja pohtimaan sen perusteella, miten soittoa voisi parantaa. Kokemukseni mukaan nuorelle soittajalle t\u00e4m\u00e4 on joskus haasteellista, koska nuoteista soittaminen tuntuu turvallisemmalta tavalta. Soittajan i\u00e4n ja kokemuksen karttuessa luottamus omiin kykyihin kasvaa ja silloin uskaltaa helpommin antautua soittamiselle.<\/p>\n Soittaminen pit\u00e4\u00e4 vire\u00e4n\u00e4<\/strong><\/p>\n Soittamisen voi aloittaa my\u00f6s vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4. On kuitenkin todettava, ett\u00e4 ammattimaiselle tasolle p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen soittajan on harjoiteltava useiden vuosien ajan useita tunteja p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, ts. soittamisen aloitusik\u00e4 sek\u00e4 harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja laatu vaikuttavat ratkaisevasti saavutettavaan taitotasoon. Mutta eih\u00e4n kaikista soittajista tarvitse tulla huippumuusikoita, vaan soittaa voi harrastuksena omaksi ja l\u00e4heisten iloksi. T\u00e4ll\u00f6in tulee tavoitteet asettaa sille tasolle, ett\u00e4 ne on mahdollista saavuttaa.<\/p>\n Itsell\u00e4ni on kokemuksia my\u00f6s aikuisten ja seniori-ik\u00e4isten soittajien opettamisesta. Olen huomannut, ett\u00e4 aikuiset ihmiset tuntevat hyvin erilaisia rytmej\u00e4 ja useat ovat harrastaneet esim. tanssimista. N\u00e4in ollen aikuisille rytmien opettamista ei tarvitse aloittaa ihan alkeista. Motoriikan osalta vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4 oppiminen on hitaampaa, mutta sitke\u00e4ll\u00e4 harjoittelulla syntyy tuloksia.<\/p>\n Musiikilla ja musiikinopiskelulla on todettu olevan monia hyvi\u00e4 vaikutuksia: soittaminen kehitt\u00e4\u00e4 lihaksia, muistia, hahmotuskyky\u00e4 ja sosiaalisuutta. N\u00e4m\u00e4 kaikki osaltaan edist\u00e4v\u00e4t kokonaisvaltaista hyvinvointia ja hyv\u00e4n vireystilan s\u00e4ilymist\u00e4 my\u00f6s vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n L\u00e4hteet<\/strong>: Jussila, R. N.d. Ajatuksia soitonopiskelusta ja opetuksesta. Viitattu 19.3.2015. http:\/\/www.phnet.fi\/public\/pipajarane\/soitonopiskelu.html<\/a><\/p>\n Karim\u00e4ki, R. 2005. Leikki\u00e4 leikin vuoksi \u2013 kouluik\u00e4isten lasten leikkien tarkastelua. Teoksessa Karppinen, S., Ruokonen, I. & Uusikyl\u00e4, K. Taidon ja taiteen luova voima. Kirjoituksia 9\u201312-vuotiaiden taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Finn Lectura.<\/p>\n Karppinen, S., Ruokonen, I. & Uusikyl\u00e4, K. 2005. Taidon ja taiteen voima. Kirjoituksia 9 \u2013 12-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Finn Lectura.<\/p>\n
\n6 \u2013 8-vuoden i\u00e4ss\u00e4 kehittyy lapsen hienomotoriikka ja k\u00e4den ja silm\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4 vaativat taidot, kuten kyn\u00e4ote, piirt\u00e4minen, askartelu. Lapsen ajattelussa tapahtuu laadullinen muutos: lapsen on esim. aiempaa helpompaa luokitella esineit\u00e4 ja yhdistell\u00e4 asioita sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 syy-seuraussuhteita. (Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen N.d.)<\/p>\nKirjoittaja: Jouni Rasmussen, Savonia-ammattikorkeakoulu 2015<\/strong><\/h3>\n
\nHakkarainen, H. 2012. Harjoittelun monipuolisuus ja pitk\u00e4j\u00e4nteisyys. Viitattu 19.3.2015.
\nhttp:\/\/www.kiekkovantaa.fi\/ita\/ajankohtaista\/_harjoittelun_monipuolisuus_ja_p\/harjoittelun_monipuolisuus_j.pdf<\/a><\/p>\n